Puheenvuoroni tiivistyi kahteen mielestäni tärkeään asiaan. Ne kuvaavat hyvin hoitoalaan kohdistuvia haasteita ja asenteita ja todentavat Tehyn tekemän työn tärkeyttä.

Ensimmäinen oli se, kuinka krooniseksi muuttunut henkilöstöpula kääntyi työtaistelutilanteessa välittömiksi  potilasturvallisuusriskeiksi. Toinen se, kun SOTE-sopimukseen tarvittiin ainutlaatuinen kirjaus hoitajien rekrytointikiellon estävästä määräyksestä.

Edunvalvontaa tarvitaan ja tässä tapauksessa sen pitäisi olla kaikkien etu. Katsoo näitä asioita miltä suunnalta tahansa.

”Kiitos arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajiston jäsenet.

STTK:n puheenjohtaja piti painavan puheenvuoron ajankohtaisista asioista laajasti. Selonteko oli oikein hyvä. Hyppään nyt lyhyesti työpaikkatasolle.

On ollut aikoja, että emme ole saaneet ääntämme kuuluviin vaan on pitänyt toitottaa tulevista hoitoalan ongelmista, kuten hoitajapulasta. 

Ei tartte enää.

Tämä huomiona nyt siinä mielessä, että tilannekuva on tärkeä ja nykytilanteessakin on merkityksellistä se, mihin huomiomme kiinnitämme ja kuinka sen pohjalta toimimme. 

Nyt ei tarvitse toitottaa hoitajapulaa, se tiedetään ja tunnustetaan laajasti, mutta edelleen työntekijöitä sivuutetaan työpaikoilla. Heidän yli sovitaan asioista, vaikka lähtövaihtuvuus on kova ja käytännöissä ja työoloissa on yleisesti todettuja kehittämistarpeita.

Työnantajat ainakin suurilla julkisilla terveydenhuoltoalan työpaikoilla valittavat laajoja valtakunnallisia ongelmia sen sijaan, että panostaisivat välittömään yhteistoimintaan. Perustyötä tekevät ammattilaiset kuitenkin tietävät parhaiten kuinka asiat arjessa toimivat.

Nyt olisi aika lopettaa harhailu ja tarkentaa katse lähelle. Nähdä ihmiset tuloksentekijöinä. Periaatteessa selvä asia, mutta käytännöissä on vielä paljon käyttämätöntä tuloksellisuuspotentiaalia.

STTK:n puheenjohtajan puheenvuorossa edellä ei uskottu yleisesti ottaen veronkevennysten vaikutusten dynaamisuuteen. Välittömässä yhteistoiminnassa työpaikoilla on sen sijaan uskottava dynaamisuuteen. Yhteistoiminta on vastavuoroista vuorovaikutteista toimintaa. Jos näin ei nähdä, paikallisen sopimisen tulevaisuus on ohdakkeinen. Sellaista en haluaisi nähdä.

Työpaikoilla on hyviä strategioita ja henkilöstöpoliittisia ohjelmia, mutta nämä eivät tällä hetkellä kohtaa riittävästi käytäntöjen kanssa. Teot kuitenkin ratkaisevat.

Haluan nähdä valoisamman tulevaisuuden, kuten Antti Palola edellä.

Kiitos”

”Kiitos arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Täällä on kuultu hyviä ja tärkeitä puheenvuoroja henkilöstön tärkeydestä ja henkilöstöpulasta. Itsellenikin tämä on tärkeä teema. Ennen työntekijöitä on kuitenkin aina itse työ ja kiinnitän nyt huomiota siihen. Palveluihin ja niiden priorisointiin. Hyvät valtuutetut, meidän, ja varavaltuutettuna sanon, että etenkin teidän, täytyy ensin päättää mitä tehdään.

Minulla on ollut mahdollisuus osallistua Pirkanmaan sairaanhoitopiirin vaikuttavuusseminaareihin. Lainaan referaattia sieltä.

Terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkki Helsingin yliopistosta julkaisi työryhmänsä kanssa elokuussa valtioneuvoston puolitoistavuotisessa hankkeessa tehdyn selvityksen terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisoinnista. Kyselyt ja työpajat näyttivät kansalaisten ja ammattilaisten näkemysten äärilaidat.

− Iso osa kansalaisista koki, että priorisointi on terveyspalveluissa mahdotonta. Kun taas ammattilaiset näkivät, että se on välttämätöntä eikä sitä voida millään keinolla välttää. Kansalaisilla on yllättävän rajallinen ymmärrys siitä, mitä nykyaikainen terveydenhuolto on, Torkki sanoo.

Toisaalta työryhmä teki merkittävän huomion työpajojen edetessä: kun ihmiset saivat lisää tietoa priorisoinnista, asennekin alkoi muuttua positiivisemmaksi.

− Torkki toteaa mm., että jos yhden istunnon aikana saadaan näin paljon aikaan, se todistaa, että pystymme kyllä avoimesti keskustelemalla löytämään yhteisen näkemyksen.

− Tarvitsemme yksinkertaistettuja viestejä siitä, miten käytettävissä olevalla rahalla saadaan aikaan parhaat mahdolliset tulokset. Mikä on halpaa ja hyvin vaikuttavaa tai kallista ja huonosti vaikuttavaa.

− Meidän ei tule enää kysyä ”pitääkö priorisoida” vaan keskustella, millä periaatteilla ja miten kannattaa priorisoida. Hyväksyttävyys on tärkeää ja se syntyy avoimuuden kautta. Kun tietää syyt ja kriteerit, itselle epämieluisatkin ratkaisut on helpompi sulattaa, Torkki sanoo.

Itse sanon nyt, että tämä on tärkeä pitää mielessä heti, kun vuodenvaihteesta on selvitty.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut, muistakaa tämä."

”Arvoisa puheenjohtaja, hallitus ja hyvät edustajiston jäsenet. Kiinnitän huomiota työolojen parantamiseen. Työolot eivät parane itsestään, vaan työpaikoilla tarvitaan yhteistoiminnassa sovittuja ja määriteltyjä tavotteita sekä keinoja niihin pääsemiseksi. 

Toisin sanoen työolojen parantamiseen tarvitaan uskottavia hallintajärjestelmiä, joita AVI:kin edellyttää työnantajilta. Avilla ei ole resursseja juosta ”yksittäisten muttereitten” perässä, vaan he edellyttävät hallintajärjestelmiä työsuojeluvastuiden ja velvollisuuksien hoitamiseksi. 

Tähän lääkkeenä olisi esim. työturvallisuuden ja -terveyden johtamisen standardeista tulevat periaatteet, joissa johdon sitoutumisella on ratkaiseva merkitys. Oikeanlainen työturvallisuuden- ja terveyden kokonaishallinta korostaa ennakoivaa ja systemaattista toiminnan suunnittelua, hallintaa, mittaamista ja parantamista. Se on koko organisaation läpäisevää yhdensuuntaista työolojen johtamista. 

Tähän pääsemiseksi ammattijärjestöt voisivat tehdä yhteistyötä työnantajien kanssa myös keskusjärjestöjen kautta.

Kiitos”