Vankien kokemuksia

Tähän on haastateltu kahden naisvangin kokemuksia heidän opiskeluista peruskoulusta lähtien tähän päivään eli kevääseen 2018. Nimet ovat muutettu.

Case ”Minna”

Minna (nimi muutettu) on 34-vuotias ja hän opiskelee valmentavassa koulutuksessa Hämeenlinnan vankilassa. Koulutukseen hän hakeutui ensisijaisesti päähänpistona ja ”jottei tarvitsisi mennä vankilan työtoimintoihin paskapalkalla”. Toisaalta hänen rangaistusajan suunnitelmaansa oli kirjattu opiskelujen loppuun saattaminen, kouluttautuminen. Minna itse kokee, että innostus opiskeluihin siviilissä, on herännyt valmakoulutuksen aikana. ”Tämä on ensimmäinen koulu, jonka saan tehtyä loppuun ja saan todistuksen! Onnistun siis edes jossain…”

Minnalle on jo peruskoulussa todettu ylivilkkautta, keskittymisen vaikeutta, lukivaikeutta ja hahmottamisen haastetta. Erityisesti matematiikan hän koki jo silloin haastavaksi ja niin hän sen sanoo edelleen olevan. ”Aloitin juomaan alkoholia ala-asteella ja jo 14-vuotiaana käytin huumeita. Voi vaan kuvitella, kuinka paljon koulunkäynti kiinnosti. Varsinkin, kun se oli niin vaikeaa jo muutoinkin.” Peruskoulun ajoilta, Minna nostaa positiiviseksi kokemukseksi, kymppiluokan. ”Opiskelu pienessä ryhmässä, omalla porukalla onnistui. Sain nostettua surkeita numeroitani ja jopa paikoitelle kiinnostuin koulusta.” Minna kokee opettajan olleen ensimmäinen, joka osasi ottaa hänet huomioon. Opastusta sai kädestä pitäen ja vieressä istuen. Jos joku tehtävä ei kiinnostanut, niin sai valita toisen; mieleisensä.

Omassa arjessa oppimisen haasteet ovat näkyneet paljon, esimerkiksi kauppareissua Minna kuvaa näin: ”Kun mä meen kauppaan, valitsen sen pienimmän ja etukäteen tutun kaupan. Etukäteen on suunnitellut ostavani sitä ja tätä, mutta kaupassa kaikki unohtuu ja poukkoilen sinne tänne. Koska matikka ei suju, pyöristelen summia ylöspäin ja toivon silleen, et rahat riittää kassalla. Kauppalappu ei auta, koska en kuitenkaan sitä noudata tai oon hukannu sen jo ennenku ehdin kauppaan.”

Valmentavasta koulutuksesta Minna kokee saaneensa tukea opiskeluissaan ja suuntaa tulevaisuuteen. Lukiseulan mukaan hänelle nuorena ”sysätty” lukivaikeus ei ole ollenkaan niin paha. Samoin kirjalliset tehtävät ovat sujuneet hyvin. Oman haasteensa edelleen on tuonut matematiikka. Luokassa käytössä olleet ipadit ja niissä olevat matikkasovellukset ovat kuitenkin laskeneet matematiikkakammoa. Minna sanoo myös pienen ryhmän tukeneen opiskelun sujuvuutta.

Minnan ammatilliset haaveet ovat kirkastuneet ja cateringalan opintojen loppuun suorittaminen on alkanut yhtäkkiä tuntumaan mahdolliselta.

Minnan opiskeluhistoria on rikostaustaisille asiakkaille tyypillinen. Koulutuksia on aloitettu, mutta niitä ei ole saatu vietyä loppuun. Minnalle nuorena annettu kasa erilaisia oppimisvaikeuksien diagnooseja on pysynyt leimana otsassa aikuisiälle saakka. Minna itse on opiskelujen alusta saakka tuonut haasteensa ja vaikeutensa julki, mutta positiiviset piirteet ja vahvuudet ovat Minnalle vaikeita nimetä. Koulutuksen alkaessa oma epävarmuus ja vaikeudet edellä kulkeminen tulivat nopeasti selville. Positiivisuuden kautta Minna on kuitenkin alkanut huomata itsessään paljon hyvää ja mahdollisuuksia moneen.

Case ”Kirsi”

Yläaste ”ei sujunut juuri mitenkään” nyt 38-vuotiaalla Kirsillä. Lapsuutta varjosti vanhempien väkivaltainen suhde ja runsas alkoholin käyttö. Isotädin opastuksella Kirsi oppi kuitenkin nopeasti lukemaan ja kirjoittamaan jo ennen kouluikää ja ala-aste sujuikin hyvin kahdeksan keskiarvolla. Vanhempien erottua ja äidin uuden suhteen mukana muutettaessa useammalle paikkakunnalle, Kirsin sopeutuminen uuteen kouluun ei sujunutkaan. Yläaste alkoi alkoholin voimalla ja jo 13-vuotiaana kuvassa olivat lääkkeet ja kovat huumeet. ”Älliä olisi riittänyt, muttei malttia eikä kiinnostustakaan siinä kohtaa.”

Yläasteella poissaoloja kertyi jo syyslukukaudella 250 tuntia. Aika kului varastaessa lukiolaisille vaatteita. Koulussa opiskelu ei olisi ollut haastavaa, mutta kiinnostus vei muualle. Vaikeuksia oli ainoastaan liikunnassa, koska hän ei tullut opettajan kanssa toimeen. ”No, eihän se paikallaan istuminen ja keskittyminen ole ollut helppoa koskaan.” Peruskulun kesken jättäminen kävi yhdellä lauseella. Tätä Kirsi on pohtinut paljon. Nykyään erilaista tukea ja puuttumisia olisi varmasti ollut enemmän.

Kirsin elämä jatkui hyvin rikos- ja päihdevaltaisena. Lapsensaannista huolimatta. Vankilat tulivat tutuiksi. Mutta vuosi 2017 toi tullessaan muutoksen. Ajatus siitä, että vielä voisi tehdä asioita toisella tapaa, antoi puhtia opiskeluun vankilatuomiolla. Yli 20 vuoden jälkeen. ” Nyt on pakko alkaa tekemään valintoja!”

Peruskoulukurssien suorittamisen lisäksi Kirsi innostui hakemaan myös valmentavaan koulutukseen parantaakseen opiskeluvalmiuksiaan ja saamaan lisätukea opiskeluihinsa. Kirsi on kunnianhimoinen ja hän kokee haasteeksi valmassa annetut kotitehtävät. Kirsi harmitteleekin ottavansa niistä liikaa ylimääräistä stressiä.

Nyt Kirsi on itsevarma suunnitelmistaan; ensin peruskoulu loppuun koevapaudessa ja sen jälkeen hakeutuminen logistiikka-alan perustutkintoon. Unelmissa on myös kädentöiden tekeminen.

Kirsin case on esimerkki siitä, kuinka peruskoulun kesken jättäminen ja päättötodistuksen puuttuminen ei kerro koko totuutta. Kirsin kohdalla opiskelu oli myös kirjattu rangaistuajan suunnitelmaan. Kirsillä opiskeluvalmiudet ovat loistavat ja kirjoittaminen sujuu virheettömästi. Kielitaitoa löytyy ja englanti sujuu erinomaisesti. Itsetunnon vahvistamisen ja positiivisen palautteen kautta, energiaa opintoihin on riittänyt. Sekä peruskouluopintoihin että valmentavan koulutuksen loppuun suorittamiseen. Mahtavaa, kun joku huomaa, että vielä on mahdollista muuttaa suuntaa.