The Clouds

The Clouds aloitti maailmanvalloituksensa tällä nimellä, keväällä 1979 Harri Niinivaaran houkuteltua samalle luokalle ajautuneen Tarmo Hellstenin mukaan orkesteritoimintaan, jota em. Harri ja rippileiritoverinsa Vesa Lötjönen ( nyk.Hakko ) olivat viritelleet  jo syksyllä  -78, Vesan kotitalolla Kaasmarkussa, josta perhe oli muuttanut kerrostaloon Vanha-Ulvilaan, talon jäätyä ns. kesäpaikaksi. Rumpaliksi oli jo tuolloin löytynyt nuori lupaus Ismo Honkaluoma ja vanavedessä basistin virkaan rekrytoitui Markku Mäki. ( bändin nimi keksittiin kahden jäsenen hankkimista ”Cloud”-farkuista )  Kitaristina aiemmissa bändiprojekteissaan toiminut Hellsten aloitti Clouds-taipaleensa ns. pystysolistina, Niinivaaran ja Lötjösen hoitaessa kitaroinnin. Syynä roolijakoon oli pitkälti se, että Hellsten oli hiljattain myynyt kitaransa luokkatoverilleen ja kohtapian myös vuokrannut samalle herralle, omistamansa kitaravahvistimen - Princeton 20W transistori nuppi+kaappi ( edell.omistaja mm. Shark yhtyeestä tuttu Kristian Lehtinen ) Myymänsä kitara oli muuten Japanilainen Cimar SG, jonka Tarmo oli ostanut Stratos-yhtyeen aikaiselta bändikaveriltaan Seppo Kaskenmäeltä, elikkäs ” Sämpyltä ”.  Kyseisen kitaran alkuperäinen omistaja taisi muuten olla eräs herra Aalto... 

Pitkän kinuamisen jälkeen Tarmon Äiti heltyi lopulta pitkin hampain ostamaan pojalleen upouuden Gallan Les Paul kopion, joka oli loppupeleissä melko lelu, mutta tuolloin taisi olla tärkeintä että se näytti hyvältä, peilin edessä semminkin... kolme kitaraa oli joka tapauksessa liikaa, joten Lötjönen ripusti narikkaan omatekoisen Ovation look-a like kitaransa, jonka lavassa luki Fender, ja siirtyi jouhevasti kosketinsoittajan pallille, työkalunaan paineilmatoiminen urkuharmoni, (ei sentään poljettava...) 

Harrilla ei ollut omaa vahvistinta, johon olisi kytkenyt Fender Mustangia jäljittelevän Dia-kitaransa, mutta hyväsydäminen Vesku antoi vm.1965 olleen  EKO Valet 30W-putkicombonsa Harrin käyttöön.  Basisti Markun mukanaolo oli itse asiassa melko elintärkeää bändin toiminnan kannalta, sillä vaikka Markullakaan ei ollut oikeaa bassovahvistinta Dia Jazz bassolleen, hänen haitarinsoittoa harrastanut Eino-isänsä antoi poikien käyttää Randall 100W vahvistintaan, jonka läpi Markun basson lisäksi tuli myös laulu ja joskus myös Tarmon kitara,oman styrkkarinsa vahvistaessa Vesan keyboardia...

Samasta osoitteesta käyttöön saatiin myös Shin-ei laulumikrofoni standeineen.

Rumpali Honkaluoma aloitteli uraansa pienehkön tuumakoon Beat-rumpusetillä, mutta syksyllä hän yllätti muut tuodessaan harkkoihin pakastavedetyt, siniset Rogers-rummut, jotka olivat paitsi laadukkaat, myös huomattavan kalliit... ( tarina kertoo Impun Mummon toimineen rahoittajana, iso Respect, kaikki mummot ! ) 

Melko ohkaisella kalustolla pojat joutuivat operoimaan, sillä tuohon aikaan soittopelit olivat kovin kalliita duunariperheiden vesoille, eikä kaikkien kotona edes näytetty kovinkaan vihreää valoa moiselle hömppäharrastukselle...

Ensimmäinen julkinen  esiintyminen näki päivänvalon kesällä Kaasmarkun VPK-talolla, 4H-kerhon pippaloissa. (hyväntekeväisyytenä tietenkin). Kaluston kuljetus keikkapaikalle tapahtui ”apostolinkyydillä”, sillä VPK-talo sijaitsi Lötjösten tontin rajanaapurina. (Onneksi Leslie-kaapit olivat jo tuolloin historiaa...)  Parin keikan jälkeen pojat tuumivat saaneensa jo sen verran nimeä, että päättivät Matchbox-yhtyeen esimerkistä teettää Crimson-farkkuliikkeessä vaaleanharmaat College-paidat, joiden rintamusta koristi bändin logo ( designed by Harri ). Paitoja saatiin muutama myydyksikin innokkaimmille faneille. Taisipa eräs Sillankorvan kieltenopettajakin ostaa oman kappaleensa...