Malaria

Tarinaa Malarista,

Kirjoittanut Harri Keto.

No niin... Kyllä, soitin Malarian 2. versiossa.

Versio I:

Ihan alkuperäinen Malaria oli 3-miehinen ja täysin ulvilalainen. Kitarassa Markku Kokkonen, bassossa Harri X ja rummuissa Matti X?. Sukunimet on hukassa, mutta basistin lempinimi oli lyhyesti Hapa ja rumpalin vastaavasti Masa. Make&Hapa&Masa treenasi jossain Friitalan alueella joko basistin tai rumpalin pihasaunan kamarissa. Valitettavasti sukunimet nyt hukassa.

Versio II:

Kun tuo kokoonpano lopetti (joku lähti armeijaan?), synnytettiin kokoonpano, jossa soittivat:

Markku Kokkonen laulu ja gtr,
Minä laulu ja gtr,
Rauli Laaksonen drms ja
Pasi Nurmi, basso.

Valitettavasti en nyt muista, rumpali Rauli oli ekan kokoonpanon rumpalin Masan hyvä kaveri. Lempinimeltään oli muistaakseni "Raukki" (Raukke?) ja asui jossain Nummelan tai Friitalan alueella.

Tämä kokoonpano treenasi jossain vaiheessa Friitalassa "punaisella" talolla (Nuorisotalo) ja myöhemmin meidän autotallissa Väinölässä. Eräässä kuvakirjassa on kuva tästä kokoonpanosta sillä poikkeuksella, että basistin ollessa estynyt, lainattiin tuolle keikalle basson varteen Koskisen Jyrki.

Versio III:

Myöhemmin kokoonpanoon vaihtui rumpaliksi Tuomo Vähäpesola (16 v.), joka myöhemmin tunnettiin paremmin Dingon kosketinsoittajana. Tätä ennen kokoonpanoon liittyi kosketinsoittajaksi Pekka Sundman. Minä ja Make edelleen kitarassa ja Pasi Nurmi bassossa. Tätä viimeistä kokoonpanoa ei oikeastaan enää voi laskea ulvilalaiseksi, sillä käytännössä meillä ei ollut enää mitään sidosta Ulvilaan. Bändin nimeksi vaihtui "Inflexible Malaria Band".

Tuohon versio II (Mark II) -historiaan kuuluu lyhyt vaihe, jossa Kokosen Make oli poissa tai sitten vain päätti lopettaa. Sori, en muista tarkemmin. Silloin toisena kitaristina oli Rauli Wingström ("Jesse"), joka myöhemmin soitti mm. Doora -yhtyeessa. Ainakin yksi keikka soitettiin Ulvilassa nuorisotalolla.

Bändikamoista:

Malarian Mark I:n 🤣 kamoista muistan sen verran, että laulukamoina oli Dynacordin setti, jossa oli aito nauhakaiku. Kaapit oli kapeat tornimalliset 60-luvun lopun tai 70-luvun alkupuolen. Kokkosen Make soitti itse tekemällään viininpunaisella Gibson SG:n kopiolla. Kitarassa oli Höfnerin mikit ja sisään rakennettu paristolla toimiva esivahvistin. Kaulan lavassa luki hienolla helmiäisupotuksella Kibson tai Gipson. Vahvistimena Vox AC30. Basistilla on Fenderin korkeamallinen kombo bassovahvistin (Bassman 10 Silverface?). Rumpalin kamoista en muista.

Mark II:n PA kamat rakennettiin itse kopioimalla MS-Audiotron Basso-Matti. Niitä tehtiin neljä ja lavan molemmin puolin päällekkäin asetettuna ne näyttivät aika rayhäkkäältä. Sen muistan, että kaiutinelementit oli alimitoitetut, koska rahaa ei ollut parempiin. Basso-Matin hyötysuhden kuitenkin korvasi puutteen. Pääteasteena oli joku ikivanha putkivahvistin, nelikulmainen "laatikko", joka lämmetessä tuotti jossain vaiheessa säröä (Oliko oaranssia ja vihreää väreinä? Jos kyllä, niin lienee forssalaisen Monsterin tuotantoa).

Kokkosen Make rakensi itse mikserin ja itselleen vielä transistoripohjaisen kitaravahvistimen nupin, jossa oli makea särösoundi. Nuppi oli päällystetty kerman värisellä nahalla. Kaapista ei ole muistukuvaa, mutta se saattoi olla jopa Marshallin kaappi neljällä kaiuttimella.

Mulla oli vahvistimena VOX AC30, jonka olin jossain vaiheessa ostanut Makelta. KItaran olin rakentanut itse. Se oli punaruskea Gibson SG:n kopio, jossa oli Ibanezin humpukkerit mikkeinä. Myöhemmin tein vielä uuden vastaavan SG:n, jonka maalasin valkoiseksi. Sillä soitin koko Malarian ajan.

Malarian "Mark III":n musa ei enää ollut niin raskasta rokkia, sillä kuvaan tuli 3-ääniset stemmalaulut (Beach Boys, Bee Gees) ja diskomusa.😩. Kun Mark III:n taival päättyi, jäimme kolmistaan (Vähäpesola, Sundman ja minä) pohtimaan jatkoa.

SIR 59

MItä tapahtui Malaria Mark III:n jälkeen? Seuraava liittyy asiaan sikäli, että Malaria oli kutenkin pohjana jatkolle. Aiemmin mainitsemani pohdinta johti yhtyeeseen nimeltä Sir 59. Meillä oli tarve kunnon laulukamoihin ja rahaa eiollut. Sitten kuultiin, että yks Niemisen Pertti etsi bändiä ja kun kuulimme, että hän on ostamassa kymppitonnin (markan) Yamahan PA-settiä, niin tartuimme tilaisuuteen. Sovittiin tapaaminen ja laitettiin uusi kokoonpano pystyyn. En muista kuka alunperin tuli basistiksi, mutta mulla sellainen muistikuva, että Kokkosen Make olisi soittanut bassoa yhteislyseolla rokin SM-karsinnoissa. Ei pärjätty. Bändi oli tyyliltään liian vanhanaikainen, sillä porirock nosti jo päätään. Sir 59 jatkoi hetken, mutta hiipui vähitellen. Jäin aika alkuvaiheilla kokoonpanosta pois, en muista kuka tuli kitariksi tilalleni.

Laulusolistista tuli kuitenkin rokkitähti, mutta se onkin sitten elokuvan arvoinen tarina. 🙂

Pari erillistarinaa:

Ensimmäinen:

Yksi heppu, joka on syytä mainita oli "keltaisen Bändiperäkärryn" omistava "Hamu", Pekka Hamilo. Oli kuskina ainakin parilla Malarian keikalla. Kunnantalon pihalla kävi niin, että kun lastasimme kamoja tilaisuuden jälkeen Hamun kärryyn, Kokkosen Make sai kärryn takaluukun päähänsä ja seurauksena muutama ommeltava tikki. Luukussa ei ollut nykyaikaisia kaasujousia kannattimena, vaan suorat puikot jotka sellaisenaan toimi ok. Ilmeisesti Make tai joku muu oli tönäissyt toista puikkoa sillä seurauksena että raskas luukku rymähti Maken päähän.

Toinen:

Treeneissä sattuu kaikenlaista. Oltiin aloittamassa treenejä nuorisotalolla. Joukkoon liittyi vauhdikas kaveri, jolle oli tapana sattua kakenlaista. En muista nimeä. Talon lavalla oli tynnyri, johon mahtui mies sisälle. No sinne hänen piti ryömiä ja keikauttaa tynnyri kumoon. Seurauksena tynnyri vieri mies mukanaan alas lavalta ja pitkin lattiaa miltei peräseinälle. Mies kömpi tynnyristä. Kun kysyttiin, kävikö kuinkaan, niin hän vastasi "Vähän niskaan nattuu".

Page updated

Google Sites

Report abuse