Lehtolamminvaaran ukon äkkilähtö

Olikohan se kesä 1944, sodan loppupuoli kuitenkin. Vanha ukko ja mummeli asuivat Lehtolamminvaarassa. Suuret suot olivat lähellä taloa. Eräänä hyvänä lakkavuotena söin talon lähellä lakkoja enemmän kuin yhden kylläni.

Talosta Vartiukseen päin n. kilometrin päässä oli silmänkantamoinen rimmikkoinen ja pieniä lampia aukeileva suo. Kun Lehtolamminvaara oli yksinäinen, kaukainen talo valtakunnan rajan ja Suomussalmen rajan nurkkauksessa, ei viimeisinä sotakesinä asukkaita päästetty kotiinsa. Karja ja kaikki toimet keskittyivät ns. vartioituun kylään. Vanha Jussi siellä seuraili ja ohjaili karjansa kulkua.

Partisaanit olivat miinottaneet maantien jonkun matkan päässä keskikylästä. Olihan koulun ja Mattilan tiehaaran kohdalata matkaa kunnan rajalle ja Luisuan kankaalle, josta tie lähti Liekinvaaralle, n. 5 km.

Vanha mies kun meni karjansa mukana niin jopahan astui miinaan. Puhelinlankoihin kiiti suolia ja ruumiin osia. Miehen pään kokoisen nytyn toivat kirkolle siunattuun maahan kätkettäväksi. Partisaanihaudan muistomerkissä on tämänkin miehen nimi.