Tämä sattui kesällä 1943.
Rajan takaa tuli kaksi suomalaisiin sotilaspukuihin pukeutunutta sotilasta Vartiuksen Kiimavaaraan. Talon vanhemman väen sukunimi oli Kinnunen (Jaakko ja vaimonsa Selma). > Sotilaat tulivat kauniina syyskesän päivänä taloon, puhuivat suomea. Kysyivät Huosiusvaaraa ja Santeria, Vartiuksen sk-osaston "kyläpäällikköä". Huosiusvaaran Huoviset asukkaat kuuluivat karjalaisheimoon. Talonväki kummeksui näiden vieraiden esiintymistä: tavallisesti suomalaiset, joilla oli itärajan takana jonkunlainen kenttävartio, taloon poiketessaan jättivät aseensa pirtin siäpuolella ovensuuhun seinustalle. Nämä pitivät aseensa vieressään käden ulottuvilla.
Kysäsivät tietä Huosiusvaaraan. Talon katot näkyvät Kiimavaaraan. Kun lähtivät, eivät menneet talojen välistä polkua vaan suorinta tietä Huosiusvaaraa kohti ja aidasta yli, vaikka ei olisi ollut veräjäkään kaukana. Näköpiirissä on Viettola, Pekka Huovisen talo, jossa suomalainen kenttävartio. Veivät kiireesti sanan sinne. sieltä lähti yksi korpraali tai alikersantti tulleita tarkastamaan. Olisi ollut toinenkin halukas lähtemään vaan tämä oli uhonnut: kyllä minä yksinkin kahdesta miehestä selviän.
Huosiusvaaran Santeri oli Tyrävaarassa Lammasperässä rakennustöissä. Kotona sattui olemaan toinen veli Eemeli. Kun kyläpäällikkö ei ollut kotona, niin sanoivat Eemelille että sinun on lähdettävä. Rajan takana olevan sotilasykikön päällikkö on käskenyt Santerin tulemaan luokseen. Olivat aikaisemmin siepanneet suomalaisen vangiksi, joten tiesivät asioita, joita hyväkseen käyttivät.
Eemeli epäili olevan tekopeliä. Sanoi: Minulla on kengät tuolla aitassa, minun pitää muuttaa ne jlakaani ennen lähtöä. Kun meni, ei pirttiin takaisin palannut.
Tuli kenttävartiomies. "Lähdetäänpä tuonne vartioon selvittelemään tätä tilannetta.". Lähtivät. Heti pellon reunassa on pieni notkelma ja sen takana aita jossa on veräjä. Sotilas käski vieraat kävelemään edellään. Olivat kai veräjän ulkopuolella, jossa taas oli hyvin lievä myötämaa. Tilannetta seuranneet kuulivat laukaussarjoja, ja kun menivät varovasti tapahtumapaikalle, oli suomalainen sotilas lähellä veräjää kaatuneena. Toinen vihollinen oli päässyt metsänreunaan, johon hänen matkansa päättyi. Toinen oli päässyt pakoon.