Koiviston taistelu

Sodan alkua

Teksti on kirjoitettu 40-luvulla, joten termistö ja oikeinkirjoitustapa voivat poiketa nykyisestä. Halusin kuitenkin säilyttää tekstin alkuperäisenä.

Asuimme Lentiiran Niskalassa. Sunnuntaina 8.10.39 klo 21.30 sain käskyn tulla Rj-vartioston keskukseen Uudelle talolle. Tehtäväkseni sain jo samana yönä hälyyttää suojeluskuntalaiset Vehmaasta, Valtasenniemestä ja Kuivalasta. - Seuraavana aamuna jaettiin kaikille reserviläisille käskykortit ja niin alkoi Yh:n aika.

Niskalassa oli majoituspaikka, vartiointi Uuden talon edessä tien mutkassa. Aluksi olin iv- vartiomiehenä (sk-laisena), myöhemmin valvoin vartiomiesten vaihtoa klo 12 ja 4 aikaan yöllä. äiti sai lottakomennuksen viikoksi Kuhmon kirkonkylään.

Suomalainen neuvotteluvaltuuskunta kävi Moskovassa neuvotteluja venäläisten vaatimuksesta loka- kuun alkupuolella ja kuun lopulta marraskuun puoliväliin. Ryssä oli jo miehittänyt Latvian, Liettuan ja Viron. Luulimme että Suomeen nähden sillä ei ole niin kovia vaatimuksia kuin sillä oli.

2-3 päivää ennen sodan syttymistä oli Petsamossa Piemmangin vartion kaappaus, ja radiopropaganda kiihtyi. Oli .Mainilan laukaukset.. äiti ja koululaiset menivät vielä kouluun marrask. 30 päivänä. Vartiomiehet kuuntelimme radiota sillä jännitystä oli ilmassa. Kerrottiin ryssän ylittäneen rajan monessa kohdassa ilman sodan julistusta. Lentiirassa hoiti päällikkyyttä vänr. (pastori) Jorma Kauko. Hiihdin omasta alotteestani koululle kertomaan että sota on syttynyt. Koulu keskeytyi ja oppilaat lähtivät kotiinsa tavottamaan vanhempiaan. Samana iltana alkoivat evakkojonot lähteä rajakylistä. Ryssän partio tuli iltapimeällä Korkanan vartion Mäkelään, josta miehet olivat siirtyneet metsään telttamajoitukseen. Mäkelässä tuli laukausten vaihtoa, 1 venäläinen kaatui, ei suomalaisia.

Me Lentiiran sotilaat siirryimme Kulmalaan ja Haaralaan. Minä jouduin jonkunlaisena vanhipana .etuvartioon., änätin rannalle Kansalaan. Mukana Sepposen Valto (Piirainen) minua vanhempi, sekä 3 alaikäistä sk-poikaa: Hietaniemen poika änätin rannalta, Seppälän Niilo Kyllönen (kaatui 1941 äänislinnan edustalla), ja Jouko Pulkkinen Niemelästä. Vuorottelimme vartiossa, haimme muonaa Kulmalasta.

Joulukuun alkupäivinä puolen kymmentä hevosta käsittävä joukko Vartiuksen Vaarankylän isäntiä lähti hakemaan kotoaan viljan ym. tavaroita. Rj. Väätäinen (kaatui myöh.), sk-poika Haaralan Aaro ja minä jouduimme varmistamaan kulkuetta. Metsätiellä Hietaniemestä Säynäjälahteen huomasimme parin ryssän jäljet poikki tien. Hevosmiehet saivat kovan kauhun - vaikka me toiset varmistimme, ja Haaralan Aaro ja Petäjävaaran vanha ukko lähtivät lähemmin tutkimaan jälkiä. Hevosmiehet kääntivät hevoset ympäri ja lähtivät ajamaan mikä käpälistä irtosi, takaisin. Se oli semmosta hiimostia.

Muutamaa päivää myöhemmin lähdimme partioon samalle kylälle Aron Aarne, Petäjä-Pekka (Heikkinen) ja minä, sekä Korkanalta yhtyi 4 - 5 rj-miestä, alik. Aarne Hannolan johdolla. Tehtävänä oli polttaa rajan pinnassa olevat Korttivaaran ja Joutenvaaran talot, mikä myös tapahtui. Palatessa oli Lentiiran-Kuumun tienvarren kaikki talot liekeissä, samoin Vartiuksessa ja Lentiirassa.

Oli itsenäisyyspäivän ajat. Loputkin Lentiiran taloista pantiin palamaan ja lähdettiin hiihtämään Maanselän talojen (paloivat jo) ohi Sumsalle, johon oli määrä majoittua. Punainen kammottava liekki valaisi maisemia että olisi nähnyt vaikka Kainuun sanomia lukea, oisiko sitten muita lehtiä! Sumsalle päästyä oli se jo hiilillään, viljasäkkiröykkiökin oli tulsessa. Sijoituimme aluksi soramonttuun ja aamuyöstä Kattila- ja Haapaniemeen. Ennen joulua nämäkin mökit palamaan, Sumsan silta ilmaan ja Varajokeen. Joulu Varajoessa. - Vetäytyminen johtui vihollisen painostuksesta Vääränjoen ja Tyrän luona Lammasperässä sekä Jyrkänkoskella Rastin suunnassa.

Joulun jälkeisenä päivänä oli korpr. Vilho Lahdenmäen kanssa (myöh. Rj-ylivääpeli) partiossa Kekkosen kyläryhmässä. Silloin oli tullut suurimmalle osalle meidän porukasta käsky siirtyä Lammasperän suunnalle, osan jäädessä Varajokeen. Uuuden vuoden otimme - Varajoen orukka - Saaren tiehaaran luona. Telttamajoitus. Heti siitä jouduimme siirtymään Sumsalle, joen eteläpuolella oli teltat, talon savusaunassa ensin ja myöhemmin autotallissa vartiomiesten majapaikka. Sumsan mäellä vartioimme Lentiiran ja Kalliojoen tien suuntia.

Suomussalmen taistelujoukkoja alettiin siirtää tammikuun loppupuolella Kuhmoon. Kovalla pakkasella kuului yön pimeydessä siirtoautojen jyrinä Vieksi-Hyrynsalmen tieltä Sumsan mäelle. Tykkien ja pienempien aseiden äänet kantautuivat heikompina Suomussalmelta, voimakkaina Kuhmon taistelualueilta. Tammikuussa oli kaksi kovaa Kuhmon kirkonkylän pommitusta.

Helmikuun alkupäivinä tuli viholainen Lentiiraan. Kahakka kesti päivän niiden ja sotapoliisien välillä. Viimemainitut menivät Lentiiraan tammik. 20 p:n tienoilla. Sotapoliisit joutuivat vetäytymään Sumsalle. Näistä 3-4 kaatui, mm. vääpeli Sovio Niskalan pohj. Veräjälle. Kahakassa oli mukana Petäjäniemen Antti Heikkinen, lentiiralainen. Taistelun jälkeisenä yönä olin partiossa mukana alik. Anttilan johdolla. Kävimme Tuulijärven kautta Lentiiran järven rannassa katsomassa onko iivana tulossa. Kaikki oli hiljaista. Vain taistelussa harhautuneita tuli vastaan, mm. yksi jalkaan haavoittunut tuli toisen avustamana. Tulimme aamuyöstä takaisin.

Päivän parin perästä jouduin parin-kolmen muun miehen kanssa varmistamaan kun Pulkkilan tanhualle Lentiirasta tuotua 3 kaatunutta suomalaista hevosella haettiin. Pulkkilan talon lähelle rinteeseen oli sotapoliisiporukan hevonen ja hevosmies kaatunut venäläisten väijytyksessä. Kuormaankin oli heitetty käsikranaatti mutta oli siihen jäänyt käyttökelpoistakin tavaraa ja ammuksia. Samalla matkalla poltimme Tuulijärven, Juttuanvaaran, Pulkkilan, Piiroolan ja Takkikankaan talot.

Jouduin usein käymään partiossa Lentiiran, Kalliojoen ja Vartiuksen suunnilla. Helmikuun alussa porukka joutui muutamiksi vrk. Kalliojoen Ahon taloon. Olin anginan takia muutaman päivän puh. päivystäjänä ja teltan lämmittäjänä. Olin rajamiesten ja reserviläisten (paikkakuntalaisten) porukassa ltn. Jussi Kekkosen kompp. Er P. 14. Kun joukko ja tuli Sumsalle lisää tehtiin meistä taistelujoukkue alik. Hannulan komennossa. Ylempinä esimiehinä helmik. alkupuolelta ltn. Temmes ja viimeiseksi kapt. Kuistio.

Oli kylmä talvi, -30 - 35 astetta C kuukausikaupalla. Vartiointi loppui meillä kun meidän suunnan vahvuus isoni, toimimme partio- ja taistelutehtävissä. Helmik. 12 p:nä partiossa tavoittamassa Juttuan järven rannassa Huutoahon takana Vieksiltä, Tervasalmesta tai Timoniemeltä palaavaa vihollispartiota, joka oli ollut viikkokaupalla sisämaassa. Ennen väijytykseen joutumistamme se oli jo palannut. Hiihdimme Juttuanvaaran kautta Maaselkään, jossa kuulimme sumsalta laukauksia. Lähdimme kiireesti Sumsaa kohti rj-alik. Hannulan johdolla. Seisahduimme lähellä Sumsaa kukkulan laella kuulostamaan.

Samassa työntyi korvesta vihollispartion kärki, 6 miestä, pistimien heilahdellessa kiväärien päissä. Pyssyt äkkiä pois selästä. En ottanut pois kiväärin suun suojusta, vaikka olisi siinä juuri aikaa ollut, tiesin sen lähtevän helposti lauetessa. Tähtäsin joukon takimmaista miestä, joka nosti kätensä silmien eteen aivan kuin varjostamaan, ja kaatui peppuroimaan lumeen. Jouduin jo tähtäämään toistakin ennenkuin toiset yhtyivät verileikkiin. Joku venäläisistä yritti kääntyä syrjään, mutta ei siinä ollut mahdollisuutta.

Viikkoa myöhemmin, 19.2. 40 hiihti iso vihollispartio entistä (10-12 pv. aik.) latuaan Lentiirasta Lammasperän tietä kohti. Partiomme oli käymässä Mäntyvaarassa ja toi tiedon iltahämärässä. Lähdimme kuutamossa rj-alik. Hannoilan johdolla n. 20-25 miestä jäljittämään partiota. Laskimme sen yöpyvän pakkasella Koivikon mökissä Lentuan kylässä samoin kuin edellisellä partiomatkalla. Vartiomies rykästeli ja huojahteli sekä kopisteli kenkiään lännen puoleisella seinustalla. Oli kuutamopakkanen. Jouduin siltä puolen lähestymään aitoviereen Perttulan Aleksin, Koivajan Einon ja Rimminvaaran Veikon kanssa.

Kun toiselta suunnalta kajahti sovittu ensimmäinen laukaus, teimme osaltamme selvän vartiomiehestä. Yllätys oli täydellinen. Tuli-iskun aikana ja sen jälkeen syöksähteli miehiä ulos ja ryömivät luminietosten suojassa vanhaan latoon ja navettaan. Yöllä taukojen aikana yrittivät jotkut eloon jääneet hypätä etelän puoleisesta akkunasta - siltä suunnalta meillä ei ollut ampujaa - ja koettivat ryömiä rinteen alaosassa olevaan ent. tyhjään navettaan. 3-4 miestä käpertyi shiihen akkunan alle, mutta pari pääsi ryömimään luomaansa lumiuraa myöten alanavettaan. Olin juuri sillä lännen puolella. Yksi meistä piti lumisen aidan vieressä vahtia, toisten lapioidessa lunta kintaillaan lämpimikseen. Kun iivana hppäsi akkunasta, sanoi vartiomies: .Nyt.. Silloin hyppäsimme antamaan mitä kuuluu.

Yleensä meidän puolella venäläiset ampuivat liian ylös, 3-4 m. korkeudella jurrasivat luodit jäätyneihin puihin käytyään. Ase- ja telttatoverimme Veikko Nevalainen oli pikakivääreineen asemassa itäpuolella ampumasuuntana eteisen oven edusta. Vieressään hänellä oli Koivajan Hannes Heikkinen, joka esitti aseman vaihtoa. Nevalainen oli sanonut: Tästä on hyvä porottaa. Samasta paikasta pitempään näkynyt suuliekki ohjasi venäläisen luodin Nevalaisen päähän. Hän oli kaatunut ääntä päästämättä. Hän oli Jonkerin Pyyköstä. Rimminvaaran Veikko lähetettiin viemään tieto tilanteesta lähtöpaikalle.

Päivän valjetessa seuraavana aamuna tuli lisämiehiä sotapoliisiosastosta ym. kirkolta. Vartioimme vielä iltapäivälle asti, yritimme tuli-iskuilla sitä pehmittää, mutta nietosten suojaamassa navetassa pitivät ryssät puoliaan ja ampuivat muutamalla laukauksella ne meikäläiset jotka varomattomasti menivät pihalle kurkistelemaan, mm. ahkion vetäjän, kansakoulutoverini Aution Hanneksen (Meriläinen) ja 6-7 muuta miestä mm. vänr. Muona ja vääp. Lisko. Muutamia haavoittuneita vietiin Varajokeen, mutta verenvuoto ja armoton pakkanen teki tehtävänsä.

Venäläisiä oli 51-52 miestä ja yksi nainen, jotka kaikki tuhoutuivat. Mukana heillä oli radiolähetin, mutta apua ei heille tullut.

Toisena yönä oli pilveilevää ja yksi iivana oli lähtenyt kovaa latua myöten tallustelemaan jalkaisin omiensa luokse. Meikäläiset kävivät katsomassa Sumsan luona latua, huomasivat tämän. Takaa-ajajat tavoittivat miekkosen Savilahden-Palorannan seutuvilla, ehdottivat antautumista, mutta kun ei niin kotimatka katkesi siihen. Toivat Naganin. Ven. partio haudattu rauhan ja kesän tullen Koivikon aidan taakse, itäpuolelle talosta.

Viimeinen taisto meidän ryhmällä Lentuan Mäntyvaarassa maalisk. 5-6 p:nä. En ollut siellä, jouduin Koivikon kahakan kylmettymisen seurauksena käymään Kaj. Seminaarin sairaalassa. Mäntyvaarassa kaatui miehistön luottamuksen saanut, peloton partiojohtajamme rj-alik. Hannes Hannola 6.3. -40. Yritti ottaa vangin, mutta sivusta toinen ampui. 3.5. -40 - 18.7. -40 olin 9 kev. ItPtrissa suorittamassa aikoinaan kesken jäänyttä asevelvollisuutta, ensin Kontiomäessä, loppua Oulussa.

Jatkosodan alkaessa viikkokauden reserviläisiä ohjaamassa kokoontumispaikkoihin, 17/6 - 31/7 ivke 255:ssä Jämäksessä, 1-24/10 Koulutuskeskus 18 Lappeenranta, 15-30/4 44 Iv-pääll. Kurssilla Oulussa. Muutamia peruutettuja komennuksia. Suurimman ajan työ- ja kotirintama-asioissa.