Kurkivaara

Kurkivaara, yksinäinen talo Kuumun selekosella, keskikylästä itään ja kaakkoon Vartiuskylän suuntaan, n. 2-3 km Mattilan ja Kuivalan taloista. Ympärillä korpea ja melko aavoja suomaisemia. alakuloisuutta henkivä asumapaikka.

Kurki-Kalle-Kovalainen sitä asui sotiin asti eukkonsa kanssa. Vävynä tytön miehenä sodan edellä avioitunut <!--pieni miehen kelttana Heikki Huttunen> mies Porolahden pohjukasta jostain Harakkavaaran takaa.

Oli heinäaika. Niihin aikoihin ennen sotia olivat karjat kesällä laitumella "väljän metässä", metsälaitumella. Asukkaat olivat nähneet karjan liikkumisia tarkkaillessaan soilla ja korpien laitamilla ihmisten polkemia jälkiä. Kun oli Suomussalmelta ja Kuhmonkin rajakylistä tietoja partisaanien liikkeistä epäilivät että senkin suunnan selkosillakin niitä liikkuu.

Kurki-Kalle, jo vanha mies, oli paimenmatkallan huomannut, että polulla oli poikittaissuunnassa sammaleita. Kepillään hän oli nostanut varovasti sammalta ja huomannut että poikki polun oli sammalen alla naru. Hän oli ajatellut sen ansaksi, pyydykseksi tai joksikin räjähdyspanokseksi, ja jätti tarkemmin tutkimatta sen siihen. Kertoi kuitenkin toisille havaintonsa.

Kuumun Ylitalon nuori poika oli maantietä kulkenut n. kilometrin Lentiiraan päin. Maantieltä erosi itään rajaa tai Vartiusta kohti näkyvä polku. Oliko menossa lehden taittoon vai heinätöihin, kirves oli kuitenkin mukana. heti maantieltä poikettuaan huomasi polulla vieraan miehen, jonka arvasi partisaaniksi. Hän heitti kirveellä sitä miestä. <!--Vappulanan isäntä Anteri Kinnunen kertoi minulle, ettei heitto osunut>

<!--Kun syksyllä 1978 nousi melkoinen kohu "Vartioitu kylä 1944" -näytelmä/elokuvasta, niin siellä (Kurkivaarassa - lat. huom.) on ollut lehtiväkeä ja muita uteliaita tiedustelumatkoilla. Ylitalon mies näyttää kertoneen että kirves osui ja oliko siinä vielä niin että partisaani oikaisi koipensa eli sai sankarikuoleman. Ainahan se kyllä niin on että kalatkin kasvavat pituutta ja painoa kun vain tapauksesta on aikaa kulunut. Lehtiuutisessa oli, että Ylitalon poika sai mitalinkin tämän ansiosta. >

Se Vappulan isäntä oli jonkun naispuolisen harava-Paavon kanssa heinänteossa Kurkisuon seudulta, kortteeria Kurkivaarassa.Oli yöpymisen aika. Koiran unta yriteltiin - valppaana nukahdeltiin. Valoisa oli heinäkuun alkupuolen yö. Salomökeissä on aina ollut koiran, niinpä tässäkin. Koira alkoi heti iltayöstä "räsähellä". Ukot siitä kahahtivat kahtomaan. Jo alkoi vilahdella vihulaisia mökin nurkkapielissä. Kaikki toiset karkasivat ulos ja navetan sivuitse kohti metsää.

Isäntä ite huutelemaan: Elekee työ ampuva, teällä on ihmisiä. Käsikranaatilla tuli vastaus - mieheltä rikkoutui käsi, rannetta myöten pois, kumipötky tilalle.

Vappulan isäntä selvisi ehjin nahoin metsään. Pahasti haavoittui talon isännän vaimokin. Kurki-Kalle eukkoineen kuoli aitovarteen. Miten kävi Vappulan haravamiehen, en muista. Jossain metässä pääsivät haavottuneet yhteen ja voivat auttaa toisiaan ja päästä ihmisten ilmoille. Alle vuoden vanhan pojan viholliset panivat pihamaalle viltin tai täkin päälle istumaan. Jos oli hellepäivä oli siinä kestämistä kun ensin vasta iltasella tuli sotilaita paikalle.

Talon polttivat "rauhan tuojat" - näytelmän mukaan - kun ensin ottivat mikä kelpasi, sitten mökki tuleen.

Pelastuneella pojalla oli huono onni. Aikuiseksi pojaksi hän kasvoi mutta hukkui sitten lampiin siellä Kuumun selkosilla. "Rauhan ystävien" uhrien nimet ovat Kuhmon ns. uudella hautausmaalla partisaaniuhrien yhteishaudassa.