Sotatalvi 1943 tai -44
Saarivaaran ja Kuuselan taloista kulki ikiaikainen huoltotie Vesivaaran-Vesilän kautta Hyyrylän kauppaan. Tie kulki kesän aikana maankohoumia, kuivia maita, soita väistellen pitkin maisemia kaakosta luoteeseen. Talvella oli samoja jälkiä latu.
Pitihän ne "rammat" Hyyrylästä hakea. Jonkun matkan päässä, ehkä 2 km, oli Saarivaaran Leonalla tervaruukin tekele. Oli "veäntöjä" tervasrosopuita ja kesällä räjäyttämällä "loraatilla" ammuttuja kantoja. Vähän ladusta syrjässä oli Leonalla säröstyömaa.
Jonain aamupäivänä Leona huomasi ihmeekseen poikkiladun työmaalle mennessään. Näki että ladun hiihtäjiä on ollut useita. Ei näy hirven jälkiä, tämä on joku muu epäilyttävä porukka. Oli kuullut joskus huhuja laskuvarjomiehistä. Leona, vanha kettu, lähti hiihtelemään sinne päin mistä laduntekijät olivat tulleet. Jonkun matkan mentyään hän löysi lumeen peitettyjä laskuvarjoja. Kävi vielä säröstyömaalla. Huomasi, että kulkijat ovat säröspilkekeillä tulta pitäneet, keitoksiaan keitelleet.
Puhelin oli Myllylässä ja Koskenmäell 10 km päässä. Ilmoitti havainnoistaan ns. virkakunnalle. Suojeluskunta ja nimismies olivat, pieni takana.
Vieremän aliupseerimies sattui olemaan lomalla. Komensivat hänet varmistamaan onko asiassa perää. Tosi mikä tosi. Partio lähetettiin asialle.
Vihulaisilla lienee ollut hyvät tiedot tyhjästä vanhasta savottakämpästä. Hiihtelivät suoraan sydänmaan-Lautajärven kämpälle, josta lähimpiin Huuhilon kyläryhmän taloihin oli n. 6-7 km ja suunnilleen sama Saarivaaran-Kuuselan taloihin.
Taas sattui varjomiesten pudottajalle yölennossa erehdys. Jos pudotti Leonan ladusta n. 1 km etelämmäksi kuin mihin pudotti, niin olisivat päässeet kenenkään huomaamatta kämpälle.