Päivitetty aloite

Päivitetty 21.7..2019

Maksuton ja kansantaloudellisesti edullisin terveydenhuoltojärjestelmä


YLIVERTAINEN VAIHTOEHTO MAAKUNTA- JA YKSITYISTÄMISMALLILLE




Liike-elämän vilkastuttamisen ja uuden hallintotason luomisen sijaan tarvitaan mahdollisimman hyvin integroitu ja kustannustehokas valtion rahoittama terveydenhuolto. Sellaisen tarjoaa pelkistetty sote, jossa potilas-, työterveys-, mielenterveys-, hammas- ja lääkehuolto sekä ensihoito on yhdennetty.

Pelkistämisellä tarkoitetaan, että terveydenhuollon rakenteet ja toiminnot integroidaan mahdollisimman yksinkertaiseksi kokonaisuudeksi. Merkittävimmät muutokset tapahtuvat maksuliikenteessä, joka pelkistetään verotukseen, ja lääkkeiden jakeluketjussa, joka pelkistetään pientoimitusketjun ohittavaksi suorajakeluksi. Maakuntien sijaan yleishallinto keskitetään ylivoimaisesti yksinkertaisemmaksi ja tehokkaammaksi Terveyshallitukseksi.

Valtiontalouden tai yksittäisten toimintayksiköiden kustannustehokkuuden sijaan terveydenhuolto ja sen rakenteet optimoidaan kansantaloudellisen kustannustehokkuuden perusteella.

Markkinatalous toimii vain, kun riittävän moni toisistaan riippumaton myyjä tuottaa asiakkaille hyödykkeitä tai hyödykkeenomaisia palveluja. Terveydenhuolto ei kuitenkaan ole tuote vaan kokonaisuus, jonka keskiössä on ihmisten hyvinvointi eikä rahan ansainta. Siinä missä yksityisten yritysten tavoitteena on terveyspalvelujen markkinan laajentaminen, julkisen terveydenhuollon tavoitteena on palvelun tarpeen vähentäminen. Tässä on perustavaa laatua oleva ristiriita.

Pelkistetty terveydenhuoltojärjestelmä on nykyisen järjestelmän evoluutiomalli, joka kykenee täydellisimmin hyödyntämään luonnollisen monopolin edut. Sen kehittäminen edellyttää monien vakiintuneiden käytäntöjen uudelleen arviointia, sillä kaikkia vanhoja rakenteita ei voida sovitttaa tehokkaimmin toimivaan ja digitalisoituvaan kokonaisuuteen.


Yksinkertaistettu Power Point -esitys

Pelkistetyn soten keskeisimmät piirteet


  • Koko terveydenhuolto rahoitetaan verotuksella.
  • Julkinen terveydenhuolto (lääkkeet mukaan lukien) on maksuton ja se tuodaan mahdollisimman lähelle kansalaista.
  • Julkista perusterveydenhuoltoa täydennetään palvelusetelein. Vaihtoehtoisessa ratkaisussa yksityistä terveydenhuoltoa käyttävät maksavat kulunsa ensin itse, mutta ne korvataan julkisen terveydenhuollon kustannuksia vastaavasti.
  • Valinnanvapaus on kokoaikainen ja valtakunnallinen.
  • Julkinen ja yksityinen perusterveydenhuolto ovat tasavertaisessa asemassa, mutta ne erotetaan selkeästi toisistaan niin henkilökunnan, tilojen kuin rahoituksenkin suhteen. Yksityisen terveydenhuollon rahavirrat kulkevat aina asiakkaiden kautta (kuva).
  • Kilpailu on kokoaikaista ja siihen on yhtä hyvät edellytykset niin ammatinharjoittajilla kuin pienillä ja suurillakin yrityksillä.
  • Lääkejakeluketjusta poistetaan kaikki tarpeettomat välikädet niin, että valtio hankkii reseptilääkkeet suoraan lääketehtailta ja jakaa ne terveyskeskuksista ja sairaaloista.
  • Sairaanhoitopiiri ja terveyskeskukset yhdistetään kokonaisuuksiksi, joita johtaa korkeinta terveydenhuollon asiantuntemusta edustava Terveyshallitus.
  • Sosiaalihuolto jää neuvontaa lukuun ottamatta tässä vaiheessa kuntien vastuulle, mutta valtio tasaa niille aiheutuvaa kustannusrasitusta.
  • Näin muodostunut Pelkistetty Sote on ylivoimaisesti hallituksen kaatunutta sotea taloudellisempi, innovatiivisempi ja asiakkaille sujuvampi täyttäen tai ylittäen kaikki uudistukselle asetetut vaatimukset.
  • Yksinkertaisuutensa takia se pystyy myös verrattomasti paremmin mukautumaan tulevaisuuden haasteisiin ja riskeihin.
  • Pelkistyksistä syntyvillä säästöillä voidaan rahoittaaa nykyiset lääkintä- ja sosiaalipalvelujen henkilöstön vajaukset.

ESIPUHE

Keskustelu sote-uudistuksesta on vaipunut kestämättömän alhaiselle tasolle, jossa ihmisiä johdetaan harhaan, tietoa pimitetään ja suorastaan valehdellaan. Keskustelun sijaan pientä ja kyseenalaista poliittista enemmistöä on käytetty asioiden sanelemiseen, jolloin julkinen terveydenhuolto on joutunut monenlaisten mielikuvakampanjoiden suhteen täydellisesti altavastaajan asemaan.

Mielikuvien, puolitotuuksien ja valheiden sekamelskassa moni kansalainen on pyörällä päästään. Mainoskampanjoin heitetään ruusuisia lupauksia siitä miten onnellisia ihmiset tulevaisuudessa ovat, kun hallituksen esittämä uudistus tuli vietyä läpi. Vastaavasti esitetään, että ilman uudistusta mikään ei julkisella puolella muuttuisi ja velkaantuisimme vararikkoon. Kaiken huipuksi Martti Hetemäen esittämät hallituksen sote-uudistuksen perustelut sopisivat kaikkein parhaiten nykyisen järjestelmän uudistamisen lähtökohdiksi. Kun vielä valtamedia ei ole sallinut keskustelua mistään muusta vaihtoehdosta kuin yksinkertaisesta tuhannen uuden lääkärin palkkaamisesta, lähtökohta on äärimmäisen vääristynyt. Kuitenkin vain vaihtoehtojen tarkastelun kautta voidaan edetä objektiiviseen päätösentekoon.

Usein on väitetty, ettei sote-uudistukseen ole viisasten kiveä. Tämän sivuston tarkoituksena on osoittaa, että sellainen kuitenkin löytyy, kunhan asioita ajatellaan kokonaisuutena ja mahdollisimman yksinkertaisesti. Ehkä yllättäen avain löytyy valinnanvapaudesta - ei kuitenkaan hallituksen esittämästä enintään kahdesti vuodessa valinnasta, joka on pikemminkin valintapakko. Valinnanvapaus ei saa olla vain tavoite, jonka varjolla terveydenhuolto yksityistetään, sillä todellisuudessa se on oiva keino terveydenhuoltojärjestelmän kehittämiseen mahdollisimman itseohjautuvaksi ja kansantaloudellisesti tehokkaaksi. Kun valinnanvapaus kytketään maksuttomaan terveydenhuoltoon sekä sen rakenteiden ja toimintojen pelkistämiseen, viisasten kivi avautuu. Tuloksena on selkeästi yksinkertaisin, varmin ja taloudellisin ratkaisu Suomen terveydenhuoltojärjestelmäksi.


PERUSTELUT


Tämän ehdotuksen läpäisevänä punaisena lankana on yksinkertaistaa kaikki rakenteet ja -toiminnat niin, että samalla voidaan terveydenhuollosta tinkimättä päästä irti mahdollisimman monista erillisistä tehtävistä. Kehitelmä juontaa osin juurensa tunnetun keksijän Matti Sampon kanssa 1980-luvulla käydystä herättävästä keskustelusta, jossa hän kuvaili kolme keskeisintä konesuunnittelun periaatettaan. Merkittävimpinä innovaatioina hän piti osia, jotka voidaan jättää pois. Myös tämän päivän markkinataloudessa pyritään äärimmäiseen yksinkertaistamiseen, mihin tietoyhteiskuntaan siirtyminen antaa uusia mahdollisuuksia. Terveydenhuoltojärjestelmän kehittäminen yksinkertaistamalla tuntuu paradoksaaliselta haasteelta, mutta palapelin osaset loksahtivat täydellisesti yhteen ilman ainuttakaan kompromissia. Siitä huolimatta kyseessä on eräänlainen fraktaali, jossa voidaan edetä yhä pienempiin yksityiskohtiin, joten viimeistelyssä riittää vielä tekemistä.

Terveydenhuollon maksuttomuus poistaa kallista byrokratiaa ja parantaa sujuvuutta

Helsingissä tehtyjen selvitysten perusteella kolmannes terveyskeskusten käyntimaksutuloista haaskaantuu laskutukseen, perintään ja muihin sivukustannuksiin. Tästä voidaan arvioida, että julkisen puolen nykyisillä käyntimäärillä, erikoissairaanhoito, hammashoito ja lääkkeet mukaan lukien, laskutusbyrokratian poistaminen säästäisi kaikkine sivuvaikutuksineen todennäköisesti ainakin 0,5 mrd euroa vuodessa (taulukko).


Arviolaskelma laskutuksen aiheuttamista kustannuksista

_________________________________________________________________________

Hoitokäynnit

25,1 milj. käyntiä terveyskeskuksissa (2017)

8,9 milj. käyntiä erikoissairaanhoidossa

10,4 milj. käyntiä hammashoidossa

Yhteensä n. 45 miljoonaa käyntiä

Reseptilääkkeet

61 milj. lääketoimitusta

Laskutus ja siihen liittyvät kustannukset (1)

Hoitokäynnit (2) ~0,27 mrd €/v

Lääketoimitukset (3) ~0,24 mrd €/v

Yhteensä ~0,5 mrd €/v

_________________________________________________________________________

(1) Laskutuskulujen tarkka arviointi on vaikeaa. Valtiontaloudessa katsotaan, ettei 20 € pienempiä rahasummia kannattaisi ottaa vastaan. Jos tästä lähdetään, laskutus-/korvausbyrokratian kustannukset voisivat olla jopa 2 mrd €/v.

(2) Tyypillinen terveyskeskusmaksu 20 €, josta kulujen osuus (30 %) 6 €; laskutettuja terveyskeskuskäyntejä on todellisuudessa vähemmän, mutta toisaalta terveyskeskusmaksujen lisäksi on muitakin maksuja, joiden eritteleminen on tässä mahdotonta

(3) Yksikkökustannus (4 €) laskettu toimitusmaksun (2,4 €) ja arvioitujen Kelan, sosiaalitoimen, verottajan, ym. viranomaisten lääkkeiden myyntiin ja niihin liittyvien korvausbyrokratioiden kulujen mukaan; lisäksi olisi huomattava myös tietojärjestelmäkulut

***************** Mikäli tiedossasi on tarkentavia yksityiskohtia, ole hyvä ja lähetä linkki sähköpostilla. ******************


Terveydenhuollon ja lääkkeiden maksuttomuus ei ole mitenkään ainutlaatuista. Esimerkiksi Tanskassa sairaalahoito sekä yleis- ja erikoislääkärin palvelut ovat maksuttomia. Terveyskeskuksista 1970-1980-luvuilla saatujen ja Helsingin kokemusten mukaan maksuttomuudesta johtuva käyntimäärien lisääntyminen jäisi saavutettaviin säästöihin ja terveyshyötyihin verrattuna marginaaliseksi.

Koska maksullisuudesta aiheutuu kiistattomia kustannuksia, terveydenhuollon laskutus-/korvausbyrokratian ylläpitämiselle ei ole perustetta. Kaiken lisäksi se tuottaa välillisesti muitakin suuria etuja. Verotus on valmis instrumentti, jonka avulla terveydenhuollon rahaliikenne voidaan kokonaisvaltaisesti ja ilman mitään byrokratiaa saada mahdollisimman yksinkertaiseksi, taloudelliseksi ja kansalaisille vaivattomaksi. Se mukautuu myös mahdollisten häiriötilanteiden aiheuttamiin kustannuspaineisiin, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi luonnonkatastrofit, konfliktit tai epidemiat. Kansalaisille verotuksessa maksettuina terveydenhuollon kustannukset jakautuvat automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, joten Kelan, sosiaalitoimen tai verottajan toimesta tehtävät kompensoinnit ja niihin liittyvät tietojärjestelmät käyvät tarpeettomiksi. Kun kapitaatiokorvaukset jäisivät kokonaan pois ja yksityiset ja julkiset palvelut olisivat aidosti samalla viivalla ilman minkäänlaisia keinottelumahdollisuuksia.


Terveydenhuollon maksuttomuus voitaisiin toteuttaa useammallakin vaihtoehtoisella tavalla, jotka voisivat myös olla järjestelmän toteutuksen eri vaiheita:

1. Julkinen terveydenhuolto palvelusetelein täydennettynä

Julkiset palvelut muodostavat terveydenhuollon rungon, jota täydennetään palvelusetelein

Ensimmäisessä vaiheessa julkinen terveydenhuolto käyttäisi palveluseteleitä niin, että jonot saataisiin kuriin. Setelit mitoitettaisiin julkisen puolen todellisten kustannusten mukaisesti, mutta yksityinen puoli voisi hinnoitella palvelunsa vapaasti, jolloin mahdollinen ylihinta jäisi asiakkaan omalle vastuulle. Mahdollisista komplikaatioista vastaisi hoidon antanut yritys. Palvelujen laadun valvonta olisi valtiolla. Kun yritysten välillä olisi kilpailua, hinnat pyrkisivät asettumaan lähelle julkista tasoa. Palvelusetelit aiheuttaisivat ratkaisevasti vähemmän byrokratiaa ja kiistoja kuin hallituksen sote-mallin kapitaatiokorvaukset.

2. Kalenterivuosittainen julkisen tai yksityisen puolen valinta

Kansalaiset valitsevat joko julkisen tai yksityisen perusterveydenhuollon kalenterivuodeksi kerrallaan puolen vuoden irtisanomisajalla

Yksityisen puolen asiakkaat maksaisivat terveydenhuoltonsa itse, mutta saisivat korvauksen verotuksessa enintään julkisen puolen toteutuneisiin keskimääräisiin kustannuksiin asti kuitenkin niin, ettei yksityisen puolen kaikkien asiakkaiden keskimääräinen korvaus saa muodostua suuremmaksi kuin julkisella puolella. Varattomille yksityiset terveydenhuoltoyritykset voisivat luotottaa palvelujaan enintään keskimääräiseen verovähennyssummaan saakka, jonka verottaja voisi maksaa niille suoraan.

Periaatteessa verotuksen kautta kanavoidut yksityisen puolen korvaukset vastaavat kapitaatiokorvauksia, mutta eroavat toiminnallisesti:

  • Vältetään mahdollisuus, että käytännössä sote-keskukset voivat valikoida rusinat pullasta - eli halvaksi tulevat asiakkaat. Pelkistetyssä sotessa valinta on aina asiakkaan.
  • Rahan kulkeminen yksityiselle palveluntuottajalle aina asiakkaan kautta voimistaa yritysten välistä kilpailua. Samalla vältytään mahdollisilta ali- ja ylihoitotilanteilta sekä kalliiksi tulevien asiakkaiden tyrkkäämiseltä päivystykseen tai erikoissairaanhoitoon kuten Ruotsin valinnanvapausuudistuksessa tapahtui.
  • Kapitaatiossa yksityiset yritykset saavat korvauksen kunkin asiakkaan sairastavuusriskin perusteella, mutta henkilötason riskin arviointi on hankalaa ja ikuinen kiistelyn aihe. Näin ollen on todennäköistä, että itse riskin aiheuttamien kustannusten lisäksi terveydenhuolto saisi vielä juristitkin taakakseen. Kun Pelkistetyssä Sotessa korvaukset määrittyisivät julkisen puolen toteutuneiden kustannusten perusteella, korvausmenettely perustuisi vain yhteen muuttujaan, jolloin todennäköisyys kiistojen syntymiselle on vähäinen. Vaikka kansalaisella olisi vapaus ostaa yksityiseltä puolelta tarpeettomiakin toimenpiteitä, niiden kustannukset eivät kuitenkaan kaatuisi yhteiskunnalle. Näin ollen poistuu yksityisen terveydenhuollon kapitaatiokorvausten pääperuste, että toimenpidekohtaiset korvaukset johtaisivat toimenpiteiden määrän hallitsemattomaan kasvuun.

3. Vapaa palveluntarjoajien valinta

Kansalaiset voivat valita julkisia tai yksityisiä perusterveydenhuollon palveluja tarpeensa mukaan ilman aika- tai muita rajoitteita

Yksityiset palvelut maksettaisiin ensin itse, mutta ne korvattaisiin verotuksessa siltä osin kuin vuotuiset kokonaiskustannukset (yksityiset + julkiset) eivät ylitä julkisen puolen keskimääräisiä kustannuksia. Tarvittavat tiedot yksityisen hoidon ja ostettujen lääkkeiden maksuista siirrettäisiin verottajalle samaan tapaan ajantasaisesti kuin fiskaalisissa kassajärjestelmissä, jolloin korvauksen saisi kalenterikuukausittain. Samoja tietoja hyödynnettäisiin myös terveyshallinnon valtakunnallisessa tilanteenhallinta- ja toiminnanohjausjärjestelmässä.

4. Täysi valinnanvapaus niin, että vain julkiset palvelut ovat maksuttomia

Tämä on kaikkein yksinkertaisin ja taloudellisin vaihtoehto. Siinä käytettäisiin palveluseteleitä kuten vaihtoehdossa 1, mutta vain palveluvajetilanteissa ja julkisen puolen harkinnassa. Muuten yksityisen puolen asiakkaat maksaisivat kustannuksensa itse.

Lähtökohtaisesti veropohjainen rahoitus kannattaisi kohdentaa vain julkiseen terveydenhuoltoon. Koska hoito on periaatteessa aina samantasoista, ja koska julkisen puolen sisällä on valinnanvapaus, yksityinen perusterveydenhuolto tuskin itsessään tarjoaisi sellaista lisäarvoa, että sen monimutkaisempi ulottaminen maksuttomana myös varattomille olisi perusteltua.

Vaihtoehdoissa 2 - 3 valtion maksamat julkisen ja yksityisen puolen keskimääräiset kustannukset tai korvaukset olisivat yhtä suuria.

Täydellinen valinnanvapaus ja kokoaikainen kilpailu - pidemmälle ei voi enää päästä

Hallituksen sote-uudistusesityksessä käsitettä valinnanvapaus käytetään oudossa merkityksessä, sillä mahdollisuutta valita julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä puolen vuoden välein ei monikaan valinnanvapaudeksi tunnista. Sen sijaan tässä ehdotetuissa vaihtoehdoissa on kyse todellisesta valinnanvapaudesta.

Koska yksityinen terveydenhuolto saa potilasta/asiakasta tai vaihtoehtoisesti toimenpidettä kohden keskimäärin saman rahasumman kuin julkinen, kilpailusta tulee aidosti tasapuolinen. Tasapuolisuutta nykyiseen nähden lisää myös se, että yksityisen ja julkisen puolen täydellinen eriyttäminen poistaa julkisen puolen hyväksikäyttämisen mahdollisuuden. Sellaistahan ei missään muuallakaan liike-elämässä hyväksytä. Yksityisen terveydenhuollon rahan ollessa aina vastikkeellista ja sen kulkiessa asiakkaan kautta, kilpailu on kokoaikaista ja se voi kohdistua vaikkapa jokaiseen yksittäiseen palveluun (kuvan vaihtoehdot), jolloin kansalainen voisi vaihtaa palvelun tarjoajaa milloin tahansa tai hän voisi vaikka kesälomallaan hankkia palvelut tilapäisesti muualta. Yrityksillä on aito kannustin toimia tehokkaasti vain, jos niiden palveluista maksetaan erikseen. Hallituksen kapitaatiokorvausten ympärille rakentuva sote-malli johtaa juuri päinvastaiseen ansaintalogiikkaan: tehdään niin vähän kuin mahdollista, jotta saadaan suurin voitto - siis ollaan "tehokkaita" varsinaisen tehtävän välttelemisessä. Siinä kun hallituksen sote-malli suosii suuria tuottajia, pelkistetyssä sotessa pienilläkin palveluntuottajilla on mahdollisuus liiketoimintaan. Esimerkiksi ammatinharjoittajalääkäreiden vastaanotot voisivat täydentää perusterveydenhuollon lääkäriverkostoa. Lähilääkärit voisivat siis olla entisajan kunnanlääkäreiden vastine. Vaikka osa-aikainen työ ei ole yhteiskunnan kannalta tehokasta, heidän avullaan järjestelmä voi joustavasti sopeutua lääkäreiden työhalukkuuteen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että keskenään yhteen kytkeytyvät kilpailu ja valinnanvapaus ovat pelkistetyssä sotessa niin omaa luokkaansa, ettei niitä pitäisi hallituksen soten yhteydessä edes mainita. Pelkistetty terveydenhuoltojärjestelmä tuo kilpailun myös julkiseen terveydenhuoltoon. Valinnanvapaus ja kilpailu skaalautuvat paikallisiin olosuhteisiin, pienistä asutuskeskuksista suuriin kaupunkeihin ylivertaisesti hallituksen esittämää mallia paremmin. Kaikki byrokratia olisi minimissään. Edes minkäänlaista yksityisten palveluntuottajien hintojen viranomaissääntelyä ei tarvittaisi.

Kannustimet tukevat kustannustehokkuutta

Vaikka yksityisillä palveluntuottajilla mahdollisimman suuri voitto on keskeisin kannustin, veropohjaisessa korvausmallissa ei tästä voi syntyä oleellista ristiriitaa yhteiskunnan etujen suhteen, sillä julkisen puolen asiakkaiden keskitason ylittäviä terveyskuluja ei verotuksessa korvata. Heillä on siis vapaus hankkia terveyspalveluja aivan mielensä ja varojensa mukaan olipa niille lääketieteellistä perustetta tai ei. Kuitenkin tietoisuus korvausten rajallisuudesta - ja ennen muuta se, että ensin kustannukset joutuu maksamaan itse - kannustavat välttämään tarpeettomia palveluja. Toisaalta julkinen puoli toimii kustannusten suhteen yksityisen puolen kirittäjänä, jolloin ne eivät pääse riistäytymään.

Julkisen puolen potilaille voisi kannustimena olla vaikkapa sopivan kokoinen progressiivinen verovähennys tai palkkio, jos terveydenhoitokulut jäävät tietyn summan alapuolelle. Julkisen puolen toimintayksiköille voidaan myös määritellä kannustimia esimerkiksi kustannustehokkuuden ja yksinkertaisten suoritteiden (esim. hoitoonpääsyajat) mukaan niin, että vaikkapa koko maan mediaania parempiin suorituksiin yltäneiden yksiköiden henkilökunnan palkkoihin voitaisiin myöntää tietty asteittain (vaikkapa 1, 2 ja 3 %) nouseva korotus. Sopivin kriteerein mitoitettuja kannustimia ei voida pitää lisäkustannuksina, koska ne liittyvät kohonneeseen tuottavuuteen.

Lääkejakeluketjun oikaisu parantaa lääketurvallisuutta, vähentää kustannuksia ja tekee asioinnista sujuvamman

Historiallisia syitä, jotka johtivat potilas- ja lääkehuollon eriytymiseen, ei enää ole, joten lääkejakeluketju kannattaa oikaista ja integroida muuhun terveydenhuoltoon markkinatalouden tehokkaiksi osoittautuneiden käytäntöjen mukaisesti. Se tarkoittaa, että valtion lääkelaitos hankkii reseptilääkkeet lääketehtailta ja jakaa ne ilman välikäsiä maksutta julkisen terveydenhuollon potilaille. Apteekit voisivat hankkia lääkkeet valinnanvapausasiakkaille joko valtion lääkelaitokselta tai valitsemaltaan muulta toimittajalta ja määrittelisivät hinnat itse ilman mitään säätelyä.

Reseptilääkkeiden suorajakelusta (kuva) seuraa monia käänteentekeviä piirteitä:

  1. Valtio voi kilpailuttaa lääketehtaita muun muassa hankkimalla lääkkeet entistä isompina erinä.
  2. Mahdollisuudet keskittyä edullisimpiin lääkkeisiin ovat entistä paremmat.
  3. Jakeluketjun lyhentyminen säästää kustannuksia, koska välikäsien toimintakulut ja voitot jäävät pois.
  4. Saavutetaan paras mahdollinen toimitusvarmuus.
  5. Saavutetaan paras mahdollinen kriisivalmius (tietoliikennekatkokset mukaan lukien); Isot lääke-erät jaetaan suoraan terveyskeskuksiin ja sairaaloihin niin, että varastot vastaavat (vanhenemisajoista riippuen) jopa 18 kuukauden kulutusta.
  6. Jakelukustannukset laskevat nykyiseen lääkkeiden jatkuvaan pientoimitusvirtaan verrattuina kahdella kertaluokalla, kun lääkkeet varastoidaan terveyskeskuksiin ja sairaaloihin.
  7. Vanhenemistappioita ei synny, koska varastoista huolehtii tietokoneistettu, reaaliaikainen ja valtakunnallinen järjestelmä.
  8. Suurista lääke-eristä laadun varmistukset on helppo tehdä.
  9. Lääkkeiden jakelu tapahtuu potilaiden terveyskeskus- ja sairaalakäyntien yhteydessä, jolloin säästetään matka- ja työajanmenetyskuluissa.
  10. Reseptilääkkeiden maksuttomuus poistaa julkisen puolen laskutus- ja korvausbyrokratian.
  11. Yksityisen puolen reseptilääkkeet korvataan verotuksessa enintään julkisen puolen keskimääräisiin kustannuksiin asti.
  12. Keskitetty jakelu avaa uusia mahdollisuuksia automaation ja tietotekniikan mahdollisimman tehokkaaseen sekä käyttäjäystävälliseen soveltamiseen. Esimerkiksi, kun potilas tulee lääkärin vastaanotolta, hänelle määrätyt lääkkeet voivat olla jo lääkerobotin toimittamina farmaseutin valvomassa noutopisteessä odottamassa, että potilas ne tunnistautumalla kuittaisi. Yöaikaan robotti toimisi pankkiautomaatin tapaan. Säännöllisesti tarvittaville lääkkeille tai uusille lääke-erille voidaan kehitellä muitakin jakeluteitä, vaikkapa esimerkiksi päivittäistavarakaupan, postin, R-kioskin, tms. kautta, jolloin palveluverkosta tulisi nykyiseen verrattuna aivan ylivertainen. Myös postin pakettiautomaattien kaltaiset pienet jakeluautomaatit voisivat olla etenkin kroonikoille sopivia. Automaattiset toimitukset hajautettuihin jakelupisteisiin voisivat tapahtua tietojärjestelmän antaman listan perusteella vaikkapa kerran viikossa. Toimituskulut muualta kuin terveyskeskuksista voisivat tarvittaessa olla omalla vastuulla.
  13. Reseptilääkkeiden hinta puolittuu; Käsittelyketjun lyhentyminen, voittojen sekä laskutus-/korvausbyrokratian poistuminen ja kaikki synergiaedut antavat kansalaisille todennäköisesti noin miljardin euron vuosittaisen edun. Verojen takia valtion saama etu on hieman pienempi, mutta edelleenkin erittäin merkittävä.

Uudistuksen jälkeen apteekkien markkinaksi jäävät vapaakauppalääkkeet ja valinnanvapausasiakkaat. Apteekkarien henkilöverotuksesta ja apteekkiverosta siirrytään normaaliin yritysverotukseen, jolloin julkisen terveydenhuollon reseptilääkkeiden poistuminen ei aiheuta oleellista apteekkitulojen laskua. Valinnanvapausasiakkaiden reseptilääkkeistä ei perittäisi arvonlisäveroa.

Ongelmat lääkkeiden jakelussa ovat voimakkaasti kasvamassa ja niiden lieventämiseksi on ehdotettu joukko toimenpiteitä, jotka edelleen monimutkaistaisivat toimintoja. Pelkistetyssä sotessa kaikki toimenpiteet toteutuisivat ilman erillisjärjestelyjä.

Lääkkeiden jakelu on murroksessa koko Euroopassa ja se ilmenee tukkukauppiaiden määrän vähenemisenä ja jakeluketjujen lyhentymisenä. Niillä tavoitellaan sekä jakelun tehokkuutta että kustannustehokkuutta. Norjassa lääkejakeluketjut on oikaistu niin, että jokaisella kolmella kansainvälisellä lääketukulla on omat apteekkiketjunsa. Itse asiassa tukkukaupan osalta Suomessakin on lähestytty samaa tilannetta, sillä useimmista muista maista poiketen lääkkeet jaellaan yksikanavaisesti, eli lääkeyhtiöt toimittavat lääkkeitään vain yhden tukun kautta. Suomen lääketukkujen katetaso on alle puolet siitä mitä useimmissa vertailumaissa.

Jakeluketjujen lyhentymiseen jopa suoraan lääketehtaan tai -tukun ja asiakkaan väliseksi liittyy myös riskejä. Näitä voivat synnyttää muun muassa tuotanto-, liikenne-, rahaliikenne- ja tietoliikennehäiriöt, konfliktit, luonnonkatastrofit sekä epidemiat. Niiden sekä lääketurvallisuuden takia suorat lääketehtailta asiakkaille tapahtuvat toimitukset mahdollisesta hetkellisestä edullisuudestaan huolimatta jäävät toissijaisiksi. On myös todennäköistä, että pelkistetyn soten lääkkeiden suurtoimitukset ovat kansainvälisiä pientoimituksia edullisempia.

Kun oikaistu jakeluketju vielä kytketään valtionhallintoon ja sen verojärjestelmään, saavutettavissa on ainutlaatuisen kustannustehokas lääkkeiden jakelu, joka integroituu saumattomasti muuhun terveydenhuoltoon. Näin ollen sen toteuttamiselle ei voi olla mitään muita kuin mahdollisesti poliittisia esteitä.

Nykyistä lääkkeiden jakeluketjua voidaan pitää varoittavana esimerkkinä siitä millaiseen tarpeettomien kustannusten kierteeseen voidaan joutua, jos ratkaisuissa kiinnitetään ensisijainen huomio liike-elämän vilkastuttamiseen.

Terveyshallituksen perustamisella hyödynnetään mittakaavaedut

Kolmas perustavaa laatua oleva yksinkertaistus on keskitetyn ja suoraviivaisen ilman poliittista painolastia olevan terveyshallinnon (kuva) luominen. Ellei näin menetellä vaan päädyttäisiin hallituksen hylätyn esityksen maakuntamalliin, jossa valtakunnalliset mittakaava-, synergia- ja integraatioedut jäisivät vain suurten terveysyritysten etuoikeudeksi. Terveyshallitus muodostetaan THL:stä, Fimeasta, Valvirasta ja osista sosiaali- ja terveysministeriötä sekä Suomen Akatemiaa. Se on epäpoliittinen korkean tason asiantuntijaorganisaatio, jossa tieteelliset ja käytännölliset tavoitteet yhdistyvät. Sen tehtäviä ovat terveydenhuollon yleisten puitteiden järjestäminen, edistäminen, valvonta ja rahoituksen myöntäminen sairaanhoito­­­piireille. Se vastaa myös valtakunnallisten terveysaineistojen hyödyntämisen ja korkeatasoisen lääketieteellisen tutkimuksen edistämisestä sekä rahoituksesta. Lääketieteen tutkimusrahoituksen irrottaminen Suomen Akatemiasta mahdollistaa tutkimusvarojen karkeasti kaksi kertaa entistä tehokkaamman käytön, nurkkakuntaisuutta voitaisiin karsia ja samalla tutkimus voidaan sitoa aikaisempaa kiinteämpään yhteyteen terveydenhuollon kanssa.

Terveyshallitukseen keskitetään niin suuri osa terveydenhuollon yleishallinnosta kuin käytännöllistä ja sille kehitetään toiminnanohjausjärjestelmä, joka antaa reaaliaikaisen tilannekuvan jokaisen sairaanhoitopiirin ja koko valtakunnan tilanteesta taloudellisen ja muun valvonnan sekä myös ennakoivan toiminnan ytimeksi. Toiminnanohjausjärjestelmä on soveltuvin osin ja pienempiin yksityiskohtiin ulottuvana myös sairaanhoitopiirien käytössä, ja niissä siihen kytkeytyy myös potilashallintajärjestelmä, joka varmistaa toiminnan optimoinnin, integraation ja ajantasaisuuden. Realistisena tavoitteena on hallintokulujen puolittaminen nykyisestä. Järjestelmän kehittämiseen tarvitaan ainakin viisi vuotta.

Terveyshallituksessa toimii tarpeen mukaan erilaisia alayksiköitä. Selkeä tarve on ainakin valtion lääkelaitokselle, joka vastaisi lääkkeiden arvioinnista, kilpailutuksesta, hankinnasta ja jakelusta. Samalla voidaan luopua mutkikkaasta lääkekorvausjärjestelmästä ja hajanaisista lääketeollisuuden kanssa tehtävistä riskinjakosopimuksista. Lääkelaitoksen neuvotteluvoima olisi aivan toista luokkaa kuin tämän nykyjärjestelmän tukkureilla. Yhdessä rinnakkaisvalmisteiden optimoidun käytön kanssa tästä voisi hyvinkin koitua 0,2 mrd €/v säästöt lääkekustannuksissa.

Pieni mutta tärkeä Terveyshallituksen osa olisi terveydenhuollon innovaatio- ja kehittämisyksikkö (osa-aikaisina mukana edustajia myös kaikista sairaanhoitopiireistä), joka pystyy vastaamaan terveydenhuollon kehittämisen haasteisiin huomattavasti 2-3 yksityisen terveysjätin välistä kilpailua tehokkaammin.

Terveyshallituksen alaisuudessa operatiivisesta toiminnasta vastaavat sairaanhoitopiirit työrukkasinaan keskenään integroidusti toimivat keskussairaalat, terveyskeskukset ja mahdolliset muut (esimerkiksi kiertävät) yksiköt. Nykyisestä poiketen ne siis ovat saman budjetin ja johdon alaisuudessa, jolloin perus- ja erikoissairaanhoidon välinen tasapaino-ongelma poistuu. Samalla saavutetaan luonteva vertikaalinen integraatio, jollaiseen joukko enemmän tai vähemmän keskenään kilpailevia yrityksiä ei koskaan pysty. Tarvittaessa keskussairaalat voivat myös erikoistua ja korkeatasoisinta hoitoa annetaan yliopistollisissa keskussairaaloissa. Perusterveydenhuollossa resursseja säästetään erityisesti monipuolisella ennakoivalla terveydenhuollolla ja pääsääntöisellä perhelääkärijärjestelmällä, joka voi tarvittaessa toimia osin terveyskeskusten ulkopuolelle hajautettuna. Ennakoinnissa pannaan erityinen paino lapsiin ottamalla heidän fyysinen kuntonsa säännölliseen tarkkailuun, jolloin mahdollisten toimenpiteiden tarve havaitaan ajoissa. Kustannusoptimoinneissa otetaan huomioon myös hajauttamisen tuottamat kansantaloudelliset säästöt, muun muassa asiakkaiden matka- ja työajanmenetyskulut. Kunnat vuokraavat valtiolle perusterveydenhuollon toimitilat.

Maakuntajohtoiseen terveydenhuoltoon verrattuna yksinkertainen ja tehokas keskitetty hallinto säästänee vuodessa noin puoli miljardia euroa. Olennaista on, että henkilöstön kohdalla säästöt kohdistuvat ennen muuta hallintoon, jolla ei ole suoranaista tekemistä terveydenhuollon kanssa. Mielenkiintoisena piirteenä mainittakoon vielä, että Tanskassa suunnitellaan uutta terveydenhuoltomallia, joka suurissa linjoissa on varsin lähellä Pelkistettyä Sotea (ks. kommentit). Siinäkin valtiolla olisi johtava rooli, mutta kuntatason toimintaa vahvistettaisiin alueiden kustannuksella.


Taloudellinen ratkaisu lähidemokratiaan

Yksityisessä terveydenhuollosta politiikka puuttuu kokonaan, joten se tuskin on kovin oleellista. Julkisessa terveydenhuollossa on pikemminkin syytä varoa, ettei se pääse kangistamaan toimintaa. Tästä juuri nähty sote-uudistuksen eteneminen on mitä varoittavin esimerkki. Isojen linjapäätösten jälkeen edustukselliselle demokratialle on tarvetta lähinnä vain lähellä ruohonjuuritasoa olevassa hienosäädössä, johon ei tarvita raskaita rakenteita. Näin ollen yhtä kevyt hallintojärjestelmä kuin alueosuuskaupoilla riittäisi paikallisten tarpeiden esille pääsemiseen. Kustannukset olisivat murto-osa maakuntahallinnon kustannuksista, sillä tyypillisesti edustajisto voisi kokoontua kaksi ja hallintoneuvosto viisi kertaa vuodessa. Jokaisella kunnalla olisi väkilukuun suhteutettu kunnanvaltuuston valitsema edustus, mutta kuitenkin jokaisesta kunnasta olisi ainakin yksi edustaja enintään 40-jäsenisessä neljäksi vuodeksi valittavassa edustajistossa. Edustajisto valitsee hallintoneuvoston, jossa jokaisella kunnalla olisi edustus vähintään joka toisella kaudella.

Hallituksenjo hylätynsote-suunnitelman maakunnissa olisi ollut erikseen valitut edustajat ilman selkeää sidosta kuntiin. Osasta kuntia ei myöskään välttämättä olisi ollut mukana yhtään kuntalaista. Tällaisen ratkaisun vaarana on vallan keskittyminen keskuskaupunkeihin ja sitä kautta hurskaat toiveet demokratian laajenemisesta voisivat valua Kankkulan kaivoon. Pelkistetyn soten ratkaisumalli ei ajaisi kuntia terveydenhuollosta sivuraiteelle.

Sosiaalitoimi sopii parhaiten kuntien hoidettavaksi

Sosiaalipuolella paras yksittäisten tilanteiden tuntemus ja hallinta voidaan saavuttaa kuntien puitteissa. Siksi kunnat saavat edelleen hoitaa sosiaalitoimen, mutta niin, että valtio vastaa kustannuksista enintään valtakunnan mediaanitasoon asti. Näin määritelty korvaustaso toimisi samalla itsesäätyvänä kannustimena ja loisi perustan taloudellisesti ja sosiaalisesti järkeville ratkaisuille. Sosiaalihuollon suhdetta terveydenhuoltoon kannattaa tarkastella uudelleen sen jälkeen kun pelkistetty terveydenhuoltojärjestelmä on saatu toimintaan.

Yksinkertaisin sovellusympäristö mahdollistaa tietotekniikan täyden potentiaalin hyödyntämisen

Terveydenhuollon rakenteiden ja toimintojen pelkistykset tekevät merkittävän osan ohjelmistoista tarpeettomaksi, jolloin monimutkaisuuden hallinnan ja joka suuntaan rönsyilevän laskutuksen ja korvausten sijaan resurssit voidaan suunnata itse terveydenhuoltoon. Käytännön kokemuksesta tiedetään, että sovellusympäristön monimutkaistuessa, ohjelmoinnin ja tietojärjestelmien ylläpidon kustannukset kasvavat jyrkästi. Esimerkiksi, jos sovellusympäristö mutkistuu kaksinkertaisesti, kuten karkeasti hallituksen ehdotuksessa, kustannukset todennäköisesti moninkertaistuvat. Sen sijaan pelkistetyssä terveydenhuoltojärjestelmässä ne voisivat puolittua nykyisestä.

Koska tietotekniikka on tulevaisuuden terveydenhuollon keskiössä, yksinkertaistamisella saavutetaan ratkaiseva etu ja aikanaan todennäköisesti jopa miljardien säästöt vuodessa. Yksinkertaisin järjestelmä on myös toimintavarmin, turvallisin ja tulevaisuuden muutoksiin mukautumiskykyisin. Hallituksen esittämän erittäin monimutkaisen sote-uudistuksen suurena (todennäköisyys kirjallisuuden perusteella jopa 50 %) riskinä on sen tietojärjestelmäkokonaisuuden lähes täydellinen epäonnistuminen. Terveydenhuollossa niin suurta riskiä ei yksinkertaisesti voida ottaa.

Pelkistetty sote täyttää tai ylittää kaikki uudistukselle asetetut tavoitteet

Pelkästään laskutus- ja korvausbyrokratian poistolla sekä lääkejakeluketjun oikaisulla päästäisiin niin suuriin kansantaloudellisiin säästöihin jo noin kahdessa vuodessa, että ne riittäisivät kattamaan jonojen ja asiakasmaksujen poiston karkeasti miljardin euron kustannukset. Terveyshallituksesta ja tietoteknisten ratkaisujen edellytysten paranemisesta seuraavat säästöt puolestaan ylittäisivät helposti hallituksen kaavaileman kolmen miljardin euron säästön kymmenessä vuodessa. Mikään tässä ehdotuksessa esitetyistä muutoksista ei vaikuta haitallisesti operatiiviseen terveydenhuoltoon - päinvastoin - joten mitään vastaavaa kaaoksen vaaraa kuten hallituksen esittämässä suunnitelmassa ei ole. Ruotsin valinnanvapaudessa on varoittava esimerkki siitä miten voiton tavoittelu johtaa valvontabyrokratian paisumiseen, mikä syö resursseja varsinaiselta terveydenhuollolta myöskin julkisella puolella (Szebehely 2017, Voitontavoittelu hyvinvointipalveluissa: mitä Suomi voi oppia Ruotsin kokemuksista? Talous ja yhteiskunta 3). Tästä myös Martti Kekomäki on varoittanut.

Terveydenhuolto pitää ymmärtää osaksi kansallista turvallisuusstrategiaa, joten sen vakaus menee jopa taloudellisuuden edelle. Pelkistetyn terveydenhuoltojärjestelmän yksinkertaisuus edesauttaa sen suoriutumista kaikenlaisissa kriisitilanteissa. Julkisen terveydenhuollon maksuttomuus tekee järjestelmän myös varsin immuuniksi rahatalouden tai tietojärjestelmien mahdollisille häiriöille. Lääkkeiden hajautettu varastointi puolestaan varmistaa terveydenhuollon sietämään jopa tietojärjestelmien romahtamisen. Lisäksi lääkärien saatavuus tulee taata riittävän suurella koulutuksella niin, että kapasiteettia on aina jonkin verran kulloistakin laskennallista tarvetta enemmän. Hybridivaikuttamisen aikakautena nämä kaikki saattavat olla elintärkeitä varmistuksia.

Pelkistetty terveydenhuoltojärjestelmä merkitsisi yhteiskunnan keskeisen palvelun ratkaisevaa varmentumista ja tehostumista (taulukko). Kyse ei ole pelkästä byrokratian karsimisesta vaan todellisesta kokonaisratkaisusta, jossa kaikki mahdolliset vuorovaikutukset on optimoitu koko kansantalouden eikä vain irrallisten yksityiskohtien osaoptimontien kautta, joita yritykset tyypillisesti tekevät. Järjestelmä takaisi kaikkein tärkeimpien, eli palvelujen saatavuuden ja kustannusten leikkaamisen, lisäksi kaikki muutkin hallituksen sote-uudistukselle asettamat tavoitteet ilman hyviksi todettujen käytäntöjen rapautumista. Siitä ei myöskään seuraisi vastaavia miljardien eurojen vuotuisia lisäkuluja kuten hallituksen sote-uudistuksesta olisi syntynyt.


Eri mallien suuntaa-antava vertailu

_______________________________________________________________________________

Nykyinen sote Hallituksen sote Pelkistetty sote

Lähidemokratia + + +

Valinnanvapaus + + +++

Innovaatiokyky - +- +++

Joustavuus - - +++

Integraatio - - ++

Epäpoliittisuus - -- ++

Kustannukset - --- +++

Kilpailu -- -- +++

Saatavuus -- ? +

Mittakaavaedut --- + +++

Tietojärjestelmät --- + +++

_______________________________________________________________________________


Hallituksen sote-uudistuksen potentiaalisia lisäkuluja

________________________________________________________________________________________________

1. Yksityisen terveydenhuollon voitoista ja markkinointikuluista (yhteensä noin 15 %) ~0,9

2. Palkkojen harmonisoinnista ~0,7

3. Nykyisten yksityisen puolen asiakkaiden maksujen siirtymisestä valtiolle ~0,9

4. Työterveyshuollon sekä vakuutusten kanssa päällekkäisistä maksatuksista ~1,1

5. Päivystyksistä ~2

6. Korkomenojen kasvusta ja yritysten riskinhallinnasta ~0,4

7. Maakuntahallinnosta ~0,2

_________________________________________________________________________________________________

Yhteensä ~6,2mrd €/v

***************** Mikäli tiedossasi on taulukkoon tarkentavia tietoja, ole hyvä ja lähetä linkki sähköpostilla. ******************


On aivan käsittämätöntä, ettei hallitus, jolla olisi kaikki resurssit esittää täydellisin tieto edellä mainituista ja kaikista muistakin uudistuksensa kustannuksista, ole halunnut niitä avata. Ei voi välttyä ajatukselta, ettei sitä ole voitu tehdä, koska muuten uudistukselta olisi pudonnut pohja.

Vaikka edellä olevan taulukon arvot edustanevat kustannusten nousun ääriarvoja, ne eivät kuitenkaan ole tuulesta temmattuja. Näin ollen hallituksen sote-uudistuksen tavoite leikata kustannuksia kymmenessä vuodessa 3 mrd € ei ole mitenkään mahdollista vaan sen sijaan ne nousevat rajusti.

Kuntaliiton Reijo Vuorento on esittänyt hallituksen sote-uudistuksen lisäkustannuksista huomattavasti pienemmän arvion - reilu miljardi euroa vuodessa. Todellisempi luku hänen laskelmastaan olisi kuitenkin noin 2 mrd €/v, sillä hän on jakanut palkkojen noususta aiheutuvat kustannukset viidelle vuodelle, vaikka todellisuudessa nousun vaikutus on kumulatiivinen. Kun Vuorento ei lisäksi ole lainkaan huomioinut kaikkia taulukossa esitettyjä ja joka tapauksessa ilmeisiä muita lisäkustannuksia, ei näiden kahden arvion välillä välttämättä ole oleellista ristiriitaa. Toisin sanoen hallituksen arvion 3 mrd € säästöistä kymmenessä vuodessa sijaan kustannukset kasvavat huikeat yli 20 mrd €.

Kestävyysvajeen kuromisen suhteen pelkistetyn terveydenhuoltojärjestelmän ylivertaisuus on kiistaton. Ainoastaan liike-elämän vilkastuttamisessa se jää selvästi alakynteen, sillä reseptilääkkeiden osalta yksityinen liiketoiminta supistuu. Kuitenkin, jos tilannetta katsotaan kansalaisen kannalta, liike-elämän vilkastuttaminen soten avulla merkitsisi olennaisesti korkeampia kustannuksia ilman vastiketta. Siis kyseessä olisivat veroihin verrattavissa olevat maksut.

Säästöistään huolimatta pelkistetty terveydenhuoltomalli on hallituksen mallia joustavampi ja asiakasystävällisempi. Se takaa myös ratkaisevasti suuremman valinnanvapauden sekä kovemman kilpailun. Yksinkertaisuutensa takia se pystyy vastaamaan kaikkiin tulevaisuuden haasteisiin paljon hallituksen esitystä paremmin kuin hallituksen esitys, jossa järjestelmän monimutkaistuminen vie päinvastaiseen suuntaan kuin liike-elämässa meneillään oleva rakenteiden ja toimintojen virtaviivaistamiskehitys. Toisaalta kaupassa myös keskittäminen on valtavirtaa, mutta terveydenhuollossa paras tuloksellisuus saavutetaan kuitenkin tuomalla palvelut mahdollisimman lähelle kansalaisia. Siis sekä hallituksen soten sirpalointi- että toisaalta keskittämispolitiikka ovat tulevaisuuden kehityssuuntiin nähden vastavirtaan menemistä ja terveydenhuollon kehitystä kangistavaa.

On rehellisesti todettava, että kun julkinen terveydenhuolto saa käyttää kaikki luonnolliset etunsa eikä yksityisillä yrityksillä ole mahdollisuuksia epäterveisiin keinoihin (päällekkäiset korvaukset, kalliiksi tulevien potilaiden määrän rajoittaminen tai lainsäädännölliset pakotteet) lisätä tuottoaan, niiden kilpailuasema jäänee varsin rajalliseksi . Siitä huolimatta niillä on täydentävä roolinsa palvelemassa kansalaisia jotka haluavat olla itse niin sanotusti kuskin paikalla ja haluavat siitä maksaa. Yksityiset palvelut voivat toimia myös ruuhkahuippujen tasaajina. Sote-uudistusmallin valinnassa ratkaisevaksi muodostuukin poliittinen päätös siitä kumpaa painotetaan: itsetarkoituksellista liike-elämän vilkastuttamista, vai kansalaisten mahdollisimman sujuvia ja taloudellisia terveydenhuoltopalveluja? Jos asia päätetään liike-elämän eduksi, kansantalouden kehityspotentiaalia näivetetään sitomalla resursseja rutiinitoimintaan aidosti uutta luovien ja tuottavien yritysten ulottuvilta.

Uudistuksen toteuttaminen voidaan vaiheistaa

Vaikka tässä aloitteessa ehdotettujen toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset ovat mittavia, tarvittavat muutokset ovat hyvin selväpiirteisiä ja sellaisina helposti toteutettavissa. Kyse ei siis ole hallituksen esityksen tapaisesta koko järjestelmän mullistamisesta tavalla, jonka seurauksia ei kukaan voi tietää vaan nykyjärjestelmän hallitusta ja halutussa tahdissa vaiheittain etenevästä evoluutiosta. Rakenteellisesti varsinaista uutta on vain Terveyshallituksen perustaminen, kun taas muulta osin on kyse toimintojen virtaviivaistamisesta.

Vaihe 1

Perustetaan Terveyshallitus ja terveydenhuolto siirretään valtion kustannettavaksi.

Valtio vuokraa kunnilta terveydenhuollon tilat ja kaluston.

Sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset integroidaan. Samalla terveyskeskusten resursseja ja toimintoja parannetaan sekä käytetään tarvittaessa palveluseteleitä niin, että vuoden kuluessa jonot ovat historiaa.

Vaihe 2

Toteutetaan valinnanvapaus ja verotuksen kautta tapahtuva maksuton terveydenhuolto.

Vaihe 3

Terveyskeskuksissa ja sairaaloissa aletaan jakaa valtion hankkimia maksuttomia reseptilääkkeitä; sitä ennen reseptilääkkeiden jakelu ajetaan rajatuissa puitteissa maksullisena sisään nykyisen jakelujärjestelmän rinnalla.


Työterveyshuollon asiakkaat jatkaisivat entiseen tapaan voimassa olevien sopimuskausien loppuun, jonka jälkeen heidän pitää valita julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä.