Tanskassa maakuntien vastineita, alueita, on viisi ja ne ajetaan alas ensi vuoden loppuun mennessä.
Uudessa järjestelmässä on kolme hallintotasoa: Valtio vastaisi yleisestä suunnittelusta ja rahoituksesta; viisi organisaatiota vastaisi suurimmista sairaaloista; 21 paikallista terveydenhuolto-organisaatiota, joihin kuhunkin kuuluisi 4-5 kuntaa toimisivat akuuttisairaaloiden ympärillä.
Jos Tanskan mallia peilataan Pelkistettyyn Soteen, keskusjohto olisi periaatteessa aika samanlainen, mutta Tanskassa hieman vaatimattomammin tavoittein. Viisi suurinta sairaalayksikköä vastaisivat Suomen yliopistollisia keskusssairaaloita ja 21 paikallista organisaatiota Pelkistetyn Soten sairaanhoitopiirejä. Ammatinharjoittajalääkäreiden rooli olisi edelleen keskeinen, mutta silti ruohonjuuritason järjestelyssä ei olennaista eroa. Suomessakin ammatinharjoittajalääkärit voisivat aivan hyvin olla täydentämässä terveyskeskuksia. (18.1.2019 Kalevi Salonen)
“Kaikki on hanurista”, lataa emeritusprofessori Kekomäki sote-uudistuksesta. (17.12.2018 Kalevi Salonen)
Kummassakin mallissa sosiaalitoimi jäisi kuntien vastuulle.
Molemmissa on sama lähtökohta: kansalaisten sote-palvelut kulkevat byrokraattisen hallintorakenteen edellä. Hyödynnettäisiin olemassa olevia sairaanhoitopiirejä, joihin terveyskeskukset liitetään. LN-mallissa sairaanhoitopiirien hallinto olisi kuitenkin verotusoikeuksineen olennaisesti raskaampi.
LN-mallissa valinnanvapaus toteutettaisiin vaiheittain, mutta siinä ei kuitenkaan avata mitä se käytännössä merkitsisi. Keskussairaalat, yliopistollisia myöten, yhtiöitettäisiin. Pientenkin yritysten sanotaan olevan kilpailukykyisiä pelkistetyn soten tapaan, mutta ilman kuvausta on mahdotonta päätellä olisiko se mahdollista .
LN-mallissa terveydenhuollon ja sairaaloiden toiminnan sanotaan tehostuvan, hallinnon päällekkäisyyksien poistuvan ja myös kehitys -ja tutkimusyhteistyön tiivistyvän. Toteamuksia ei ole mitenkään yksilöity verrattuna vaikkapa pelkistetyn soten miljardiluokan konkreettisiin säästöihin laskutusbyrokratian poistamisessa ja lääkehuollon muuhun terveydenhuoltoon yhdistämisessä.
LN-mallissa asiakkaalla sanotaan olevan aito valinnanvapaus. Ei kuitenkaan täsmennetä onko kyse kahdesti vuodessa valinnasta vai jatkuvasta pelkistetyn soten valinnanvapaudesta tai millaisella mekanismilla valinnanvapaus toteutuu.
Molemmat mallit voidaan toteuttaa vaiheistaen. LN-malli on vaiheistuksen takia hallituksen mallia turvallisempi, mutta pelkistetyn soten pienemmät (ei yksityistämistä) muutokset antavat selvästi paremman hallittavuuden sekä turvallisuuden ja mahdollistavat uudistuksen nopeamman läpiviennin.
Terveydenhuollon informaatioteknologia jää LN-mallissa taka-alalle, vaikka sen rooli on tulevaisuudessa keskeinen, ja vaikka sen hyödyntämisessä on eräs terveydenhuollon suurimmista kehityspotentiaaleista. LN-mallissa nojaudutaan pitkälti jo olemassa oleviin tai sen kaltaisiin ratkaisuihin, kun taas pelkistetyssä mallissa luodaan koko maan kattava ohjelmisto, jonka avulla tilanteet voidaan hallita ja joilla kerätty tieto saadaan lopulta reaaliaikaisesti käyttöön.
LN-mallissa ei ole hahmoteltu millainen on terveydenhuollon valtakunnallinen johto tai onko sitä ollenkaan (ilmeisesti näin) ja miten se toimii. Pelkistettyyn malliin verrattuna jätetään siis valtakunnalliset mittakaava-, synergia- ja integraatioedut hyödyntämättä.
LN-mallia voi pitää toteutuksen suhteen järkeistettynä ja hieman yksinkertaistettuna hallituksen sote-mallin muunnoksena. Siinä yksityistäminen ei nouse yhtä räikeästi esiin, mutta se on tustalla ilmeisen samanlaisena. Hallituksen esityksen tapaan mallilla saavutettavat parannukset jäävät hyvin pitkälle mielikuvien- ja toiveiden tasolle, eikä sen väitetystä yksinkertaisuudesta ei ole vastaavaa näyttöä kuin pelkistetyssä sotessa. Yhteen vetäen vivahde-ero hallituksen malliin on selvä, mutta LN-mallinkin vaikutukset jäävät suurelta osin lähes yhtä ilmaan kuin hallituksen mallissa. (7.12.2018 Kalevi Salonen)
Tiivistelmä: Alkuperäiset tavoitteet ovat jääneet kauas taakse ja tuloksena on vaikeaselkoinen kokonaisuus. Uudistuksen tärkein tavoite – julkisten sosiaali- ja terveysmenojen kasvun hillitseminen – ei ainakaan toteudu. Valinnanvapauskaan ei tule merkitsemään sitä mitä moni on odottanut. Vain kaksi kolmesta keskeisestä tavoitteesta - korkealaatuisista palveluista, laajasta valinnanvapaudesta ja kustannusten kasvun hillinnästä - voidaan hallituksen sote-uudistuksessa toteuttaa samanaikaisesti.
Linden esittää ongelmaan yksinkertaisen ratkaisun: Terveyskeskusten ja yksityisten lääkäriasemien kanssa sovittaisiin, että ne saavat korvauksen yleislääkärin vastaanottokäynnistä, jolloin saataisiin kolme miljoonaa vastaanottokäyntiä vuodessa lisää. Jonotus loppuisi saman tien.
Lindenin ehdotus poistaisi jonot käytännössä samalla menetelmällä kuin pelkistetty sote, jossa yksityiseen terveydenhuoltoon kirjautunut potilas voisi kuitenkin käyttää yksityislääkäriä tai yksityistä sote-keskusta ilman mitään erillisiä sopimuksia tai rahan käyttöä, kunhan ei ylitetä julkisen terveydenhuollon keskimääräistä ikäluokittaista tasoa. Koska pelkistetyssä sotessa saavutettaisiin 100 %:lla varmuudella myös suuria säästöjä, kaikki kolme sote-uudistuksen keskeistä tavoitetta voitaisiin ratkaista yhdellä kertaa ja äärimmäisen yksinkertaisesti - jos niihin ei sotketa poliittisia tavoitteita. (6.12.2018 Kalevi Salonen)