Viljelyohjeet ovat suuntaa antavia ja niitä korjataan kun saadaan lisää kokemuksia.
Kylvä siemenet mahdollisimman köyhään maahan. Vanhat lajikkeet ja maatiaisviljat eivät kestä lannoittamista ja peltomaamme sisältävät nykyään paljon enemmän ravinteita kuin mitä ne sisälsivät 100 vuotta sitten. Älä siis lannoita.
Viljele maatiaisviljat luomuna
Älä kylvä niin tiheästi kun tavallista viljaa. Maatiaisviljoilla on isommat juuret ja pidempi korsi. Näin ne pystyvät ottamaan maaperästä enemmän mineraaleja, tuottamaan enemmän vitamiineja sekä proteiineja. Usein niillä on nopea orastuminen. Niiden lehdet ovat leveämpiä ja se antaa niille kilpailuedun rikkaruohoihin verrattuna.
Voit kylvää kaikkia siemeniä, koska minulla on toinen puoli erästä mitä saatiin NordGenistä. Emme voi tilata uutta siemenviljaa joka vuosi Pohjoismaisesta geenipankista.
Viljoja ei esiviljellä. Viljoja kylvetään kun multa on tarpeeksi lämmin, yleensä toukokuussa, riippuu missä päin Suomea olet. Hanki viljelijäystävä tai kysy Maatiaisviljat-Lantkorn Facebook ryhmästä joko voi kylvää.
Viljelijät laskevat kylvömäärät näin: Siemenmäärä (kg/ha) = Kylvötiheys (kpl/m²) x tuhannen siemenen paino (Tps) (g) / Itävyys (%). Koska meillä on niin vähän jyviä lisäysviljelyn alussa emme tee itävyystestiä jyville /siemenille.
Suojele viljelmääsi. Jänikset, linnut, hirvet ja peurat ym. syövät mielellään maatiaisviljoja. Norjalaiset viljelijät kertovat, että jos vierekkäin on sekä maatiaisviljoja että uudempia lajikkeita, niin metsän eläimet ovat aina maatiaisviljapelloilla. Lisäysviljely suojataan, kehikkojen yli voi myös laittaa verkon. Verkko kannattaa laittaa kun viljat alkavat valmistua, lintusuojaksi voi ehkä tarvita kaksikin verkkoa. Jos on jänis- ja perua-vaara niin ne käyvät syömässä ihan milloin vaan kasvustoa jos ei ole suojattu verkolla.
Ennen kylvöä käännetään maata sopivan syvänä, ca. 5-10 cm. Lisäysviljelyn alussa on vähän siemeniä ja rivivälit ja siemenien välillä voi olla isompia väliä. Vehnät, kaurat ja ohrat voi kylvää rivissä, noin 5-10 cm jyvien välillä. Ruis kylvetään ympyrässä, koska se on ristipölytteinen ja meillä on kokemus, ettei pölytys aina tapahdu tarpeeksi tehokkaasti rivikylvönä jos on vähän siemeniä, jolloin ei tule satoa. Riviväli voisi oll 10-20 cm. Jos on enemmän tilaa pystyy paremmin poistamaan rikkoja. Tee pieni reikä tai vedä kepillä matala uoma, noin 4 cm, kylvä siemenet ja laita uoman reunasta multaa päälle. Tiivistä vaikka kävelemällä kylvörivin päälle.
Vehnä: Kannattaa suojata vehnää verkolla. Voit rakentaa jonkinlaisen aidan. Muista myös laittaa verkko päälle. Linnut käyvät mielellään jo heti kylvön jälkeen herkuttelemassa vehnillä. Mustialassa fasaanit söivät vehnät yhtenä vuotena. Jos kirjekuorella ei ole mitään merkattu erikseen, niin se on kevätvilja. Silloin sitä kylvetään keväällä. Jos kirjekuorella on kirjoitettu, että lajike on syysvehnä, niin siitä huolimatta voi sitä kylvää alkukesästä. Vilja voimistuu kun saa kasvaa kahta kesää. Syysvilja ei tee korsia ensimmäisen vuoden syksyllä (ei ainakaan pitäisi). Maatiaisvehnillä on leveät lehdet ja isot juuret.
Mustakaura / keltakaura: Kannattaa katsoa, että siemenet tulee kylvettyä riittävän syvälle, 1 cm. Mustialassa linnut söivät kerran mustakaurasiemenet heti kylvön jälkeen. Iso parvi tuli ja kaikki meni. Yhtenä vuonna kylvin keskelle peltolohkoa ja siinä ne saivat olla rauhassa.
Ohra: Itse olen viljellyt kuoretonta Jorma ohraa eikä sen kimppuun ole kukaan käynyt.
Ruis: Ennen vanhaa puhuttiin kaskirukiista ja peltorukiista. Kaikki suomalaiset maatiaisrukiit ovat viljelty kaskessa ennen vanhaa. Kaskirukiina näitä kannattaa markkinoida. Kaskiruis on pienijyväisempi kun peltoruis. Peltoruis on yleensä homogeenisempi ulkonäöltään. Kaskiruis sisältää yleensä erivärisiä jyviä. Ennen vanhaa oli juhannusruis, syysruis, routaruis ja kevätruis. Emme tiedä mikä ruis on saatu geenipankista. Suositellaan, että rukiit kylvetään toukokuun lopussa (Etelä-Suomi) tai kesäkuun alussa juhannusrukiina lisäysviljelyvaiheessa.
Kylvö alkukesästä: Tiheä kasvusto pitää niittää syksyllä, ettei juurituppaaseen mene sienisairauksia. Toisena vuonna saat satoa (syksyllä 2020). Niitto edesauttaa myös versoamista. Ruista voi laiduntaa lampailla (älä käytä hevosta tai karjaa, ne rikkovat kasvustoa).
Kylvö syysviljana: Vanhoja maatiaisrukiita voi myös viljellä syysrukiina. Kannattaa kumminkin muistaa, että mitä vahvempi rukiin juuristo on, sitä varmemmin se kestää säätilan muutoksia.
Seosviljana: Voit viljellä ruista seosviljana, esim. yhdessä herneen, ohran tai kauran kanssa. Näin saat ensimmäisenä vuonna muuta satoa ja toisena vuonna ruissadon. Tämä on hyvä koska tarvitsee muokata lohkoa ainoastaan joka toinen vuosi.
Ruis on ristipölytteinen. Tiedämme, että ruis tarvitsee vähän vierasta pölytystä antaakseen hyvän sadon. Ei ole kumminkaan hyvä ajatus viljellä ruista heti modernin ruislajikkeen vieressä tai kahta ruista yhtäaikaa. Jos haluat viljellä kahta ruista niin voi olla eri lajike joka toinen vuosi.
Tattari: Tattareissa on isoja eroja. Ikka on hyvin tuuhea ja voi kylvää harvemmin, kun J.Härkönen voi kylvää tiheämmin. Tattaria voi kylvää rivissä noin 10 cm välein.
Härkäpapu: Härkäpapu viihtyy perunan vieressä. Härkäpapu ei tarvitse tukea. Jos haluat nopeuttaa itämisen voit liottaa pavut vedessä yhden yön ennen kylvöä. Kylvö rivissä 20 cm väliin, kylvä 5 cm syvyyteen. Rivivälit 20-30 cm. Jos on kuiva kevät niin voi kylvää härkäpapu syvempää kun 5 cm.
Herne: Vanhat hernelajikkeet ovat todennäköisesti matalakasvuisia eikä tarvitse tukea. Itämisen nopeuttamiseksi voit liottaa herneet vedessä yhden yön ennen kylvöä. Kylvö rivissä n. 5-8 sentin välein, kylvösyvyys 4-6 cm ja 20 cm rivivälein. Jos on kuiva kevät niin voi kylvää herne syvempi kun 5 cm.
"Maitotuleentumisaste". Kun siementä puristetaan peukalon ja etusormen välissä, siitä erittyy nestettä. Tällä asteella kerätyt siemenet itävät huonosti jos ollenkaan.
"Keltatuleentumisaste". Kun siementä ei voi enää litistää sormien välissä, mutta sen voi vielä puraista halki, on siemen keltatuleentumisvaiheessa. Täysin kypsään siemeneen eivät enää hampaat pystyisi. Siementen keruun voi aloittaa, kun siirrytään maitotuleentumisasteelta keltatuleentumisasteelle. Jos siemenet kerätään leikkaamalla koko kukinto irti kasvista, ja antamalla niiden kuivua kiinni kukinnossa, siemenet jatkavat vielä kypsymistään, ja voidaan saada täysin kypsää siementä. Jos siemenet nypitään irti sitä mukaa kuin ne ovat kypsiä, antaa maitotuleentumisvaiheesta keltattileentumisvaiheeseen siirtymiseen kuluva aika hyvän ohjeen siitä, kuinka usein siemenet tulee käydä keräämässä.
Kypsä siemen. Tavoitteena on tietenkin saada kypsää siementä. Valitettavan usein kypsä siemen varisee saman tien. Siemen on kypsä, kun se voidaan poistaa kasvista heikentämättä siemenen itävyyttä. Tässä vaiheessa siemenen kuivapaino ei yleensä enää lisäänny. Jos hedelmä kypsyy tai siemenet kerätään ennenkuin alkio on vielä täysin kehittynyt, siemenet ovat yleensä ohuita, kevyitä, ryppyisiä, huonolaatuisia ja lyhytikäisiä. Yleensä sekä siemen että hedelmä kuivuvat kypsy-misen aikana. Varisemisen aikaan siemenen kosteus putoaa alle 30 %. Siemenen oikea keruuajankohta voidaan määrittää siemenen kosteuden perusteella. Epäkypsän siemenen kosteus voi olla 60 Toiluokkaa, kun taas täysin kypsällä siemenellä se on noin 10 %.
Syksyllä lähetämme sinulle kyselylomakkeen ja kysytään seuraavia asioita:
Kylvöpäivä / Datum för såning
Korren pituus, täyskasvuisesta korresta / Strålängd, moget bestånd (cm)
Puinti / Tröskning (pvm, datum). Pienet määrät voi käsitellä lyhteinä ja kuivata vaikka sisällä. Jyvät kannattaa puida käsin. Små mängder kan binds till knippen och torkas inomhus. Tröska för hand.
Mahdolliset taudit / Sjukdomar
Miten vilja kilpailee rikkaruohojen kanssa
Lähteet
Regårdh, Elina ja Niemeläinen, Oiva: Luonnonvaraisten ruohovartisten kasvien siemenlisäyksen kehittäminen. Maatalouden tutkimuskeskus tiedote 11/94. Jokioinen.