Embedded Files
Pieni kirjanen
Raija Toivonen
Tässä minä taas istuin koko päivän tietokoneeni ääressä ja etsiskelin edesmenneitä sukulaisiani.
Päivä on jo vaihtunut iltaan ja huomaan, että taas on käynyt niin, että minussa oleva tutkija on eksynyt kauas pois lähisukulaisista ja on kuin huomaamatta edennyt johonkin aivan eri sukuun kuin alunperin oli tarkoitus.
Niin se vaan on, että tämä sukututkimus herättää ainakin minussa myös tuon halun löytää yhä uusia edesmenneitä ihmisiä ja perheitä ja saada heistä lisää tietoa. Missä he elivät ja milloin, sekä mitä he tekivät työkseen. Minne he avioituivat, saivatko lapsia vai eivät. Monesti jää miettimään, että miten he pärjäsivät arjen askareissaan. Mistä he saivat voimaa jaksaa kaikissa koettelemuksissaan, nälänhädän ja puutteen aikoina. Usein myös itse herkistyy, kun tutkiessaan huomaa perheissä suuren lapsi kuolleisuuden erilaisten tautiepidemioiden aikana. Miten perheet ovat selvinneet näistä ajoista.
Tämä henkilö, joka ensin näytti siltä ettei hän kuulu enää mitenkään minun sukuuni, niin monien avioliittojen kautta taas nämä eri suvut olivat yhtyneet. Tuntuu välillä siltä, että vaikka mitä sukuhaaraa alkaisi tutkia, niin aina jossain vaiheessa avioliittojen kautta suvut yhtyvät.
Tällä hetkellä olen tutkimuksissani keskittynyt itä-suomalaisiin sukujuuriini ja sielläkin eksyin taas vähän pidemmälle erästä sivusukuhaaraa ja tulin taas katsoneeksi Familysearch sukujuontoa, eli mitä sukua kyseinen henkilö on minulle ja ”kas”, sanonta: ”Ympäri käydään ja yhteen tullaan”.
En ole koskaan aikaisemmin edes ajatellut, että jotain tulevaa sukuuni kuuluvaa henkilöä kiinnostaisi tietää, että mitä minä olen elämäni aikana tehnyt, missä asunut , mitä koettelemuksia olen läpikäynyt ja miten niistä selvinnyt.
Ehkäpä minunkin pitäisi vähän kertoa itsestäni tulevia sukupolvia varten. FamilySearchiin voisin halutessani lisätä kaikenlaisia tietoja itsestäni. Ehkäpä joku voisi saada näistä tiedoistani voimaa, innoitusta ja apua omiin haasteisiinsa?
Löysin tänä vuonna äitini pienen kirjasen, johon hän oli kirjoittanut ennen kuolemaansa yhdelle sivulle minun ensimmäisestä elinvuodestani ja lisännyt siihen yhden valokuvan, jossa olin noin ½ vuotias.
En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätä kirjasta ja vaikka tämä kirjoitelma oli lyhyt, se kosketti minua hyvin paljon. Se oli kirjoitettu kirjeen muotoon ja päättyi sanoihin ”Rakastan sinua lapseni Raija”. Tämä tuntui ja tuntuu vieläkin niin ihanalta ja aivan kuin hän vielä sieltä verhon tuolta puolen haluaisi tukea minua tänäkin päivänä, vielä 19 vuotta kuolemansa jälkeen.
Eli meidänkin kannattaa tallentaa monia muistoja tulevia sukupolvia varten, emme voi tietää mitä hyvää siitä voi seurata heille.
Otsikkokuva: Unelmia Helsingin vaarnasta. Oikeudenhaltijan luvalla.
Page updated
Google Sites
Report abuse