Meli kennelliiton jalostustietojärjestelmässä.

Meli on siis Nian huhtikuussa 2019 syntynyt tytär. Melin isään,  Coreyhyn, tai suomalaisemmin Kopsuun, voit tutustua tästä linkistä. Melin sisaruksista on kerrottu enemmän Pentue 2019-sivulla ja Melin ensimmäisestä pentueesta Pentue 2022-sivulla.

Meli on  ihmisille avoin ja utelias. Se jopa hyppää vieraitten, varsinkin naispuolisten syliin kyselemättä ja suukottelee niin paljon kuin sallitaan.  Ulkona se olisi valmis tervehtimään kaikkia vastaantulijoita.  Kaksi vuotta täytettyään sillä on kuitenkin  ollut muutama kerta, jolloin se vetäytyy tyystin jos väkeä tulee paljon suljettuun tilaan,  kuten kotiin tai kyläpaikkaan.  Ostoskeskuksissa ja halleissa on ok. Syy tähän on minulle vähän mysteeri, toki se on korona-ajan lapsi, mutta silti - Nia kun ei mitään bileitä jätä välistä. Meli tulee siis tervehtimään, mutta saattaa vetäytyä kun väkeä alkaa tulla enemmän.  Meli on äitiänsä pidättyvämpi koirasuhteissa, pysyttelee vähän etäämpänä ja tarvitsee aika lämmetäkseen. Isossa laumassa se ei juuri irrottele, lähenteleviä uroksia saisi myös komentaa napakammin. Pentujen kanssa leikkii mainiosti ja taitavasti, tuttujen aikuisten koirien kanssa jopa liiallisella intensiteetillä ja äänenkäytöllä. Tietynlaisesta varovaisuudesta kielii myös se, että se ei ole uimari äitinsä tavoin. Kahlaa kyllä, mutta tassut eivät pohjasta irtoa. 

Pentuaikana olin ihmeissäni sen vähäisestä unen tarpeesta, energiaa on loputtomasti. Se on ilman muuta "high drive" - koira, vielä enemmän, tai vähän eri tavalla, kuin emänsä. Nia on ehkä herkempi ihmisen kuuntelija, Melillä korvat vähän katoaa kun meno on tapissa, mutta tässä taatusti myös koulutuksen puutetta. Lapsi on saanut kasvaa vähän vapaammin.  Meli osallistuu joka toimeen, en voi mökillä kuoppaa kaivaa, puita pinota, rikkaruohoa poistaa tai risuja raivata ilman Melin työpanosta. Tai vähintään siihen kaivettuun kuoppaan  tai puukasaan ilmestyy lelu, ja tämä vaikka takana olisi parin tunnin lenkki vapaana metsässä. Meli on myös sangen kekseliäs leikittämään itseään, pudottaa esim. palloa portailta. Äitinsä tavoin Meli on ketterä ja nopea, mutta lisänä sillä viellä uskomaton kimmoisuus. Pomppaa lähes suorin jaloin yllättäviin korkeuksiin - sen lihaksikkuus saa ihmettelyä eläinlääkärissäkin. Minkäänlaista alusta-arkuutta sillä ei ole.  Mittavasta energisyydestään huolimatta se ole tuhonnut kotona oikeastaan mitään, kantaa minun poistuessani kotoa kyllä mahdollisimman monta minulle kuuluvaa kenkää olohuoneeseen, joskus myös sukkiani ja vaatteitani, mutta ei työstä niitä. Tästä koirasta olisi kilpailuviettisemmän omistajan kanssa tullut vaikka mitä, ainakin agilityrintamalla.  Lelut  ja leikkiminen ihmisen kanssa saavat sen unohtamaan kaiken muun, se näkee ja kokee vain (lentävän) lelun. Meillä on käytynä vain pari tokokurssia, toki koronakin toi sitten omat haasteensa. Näyttelytuloksia ei ole - en ole tuon hampaan takia viitsinyt mennä.

Pihan vartiointia Melillä on mielestäni vähemmän kuin Nialla, nyt kyllä välillä säestää Nia-äitiään, mutta yksin ollessaan on pihalla kovin kuulolla kotiinpäin.  Muuta resurssiagressiota sillä ei ole esiintynyt.  

Meli on kasvanut äitinsä huomassa. On hyvin todennäköistä, että tämä muovaa käytöstä jollain tavoin, niin hyvässä kuin huonossa.  Energiatasoon ei varmasti ole vaikuttanut, mutta sen suhtautumisessa ympäristöön ja varsinkin vieraisiin koiriin.  Perheessä Meli on ehkä Niaa enemmän koko perheen koira, tai molemmat toki lähtevät kävelylle ja touhuavat  kaikkien kanssa, mutta Nialle minä olen selvä ykkönen, ja Melille ykkönen on se, joka tarjoaa eniten toimintaa :).  Meliltäkin kyllä onneksi löytyy off-nappula, ja on äitinsä tavoin kovin läheisyyttä kaipaava.  Yritin etsiä tähän loppuun kuvia Melistä "in action," mutta valitettavasti löytämiini kuviin Meli on jättänyt  lähinnä vain vauhtiraidat.