Nimeni on Iisa Hetemäki, asun Kauniaisissa ja jäin juuri eläkkeelle englannin opettajan virasta Espoon Tapiolassa. Perheeseeni kuuluu aviomiehen lisäksi kolme aikuista poikaa. Ja tietysti Nia ja Meli. Koiria on perheessäni ollut lähes aina, ja kaikki eläimet ovat olleet lähellä sydäntäni. Ratsastusta harrastin pitkään ja hartaasti. Perheessäni (lapsuuden ja aikuisiän) on ollut kissojen, marsujen ja kanien lisäksi villakoira, kaksi vanhaenglanninlammaskoiraa ja pyreneitten paimenkoira. Bobtailien kanssa, omien ja tuttujen, tuli koluttua koiranäyttelyitä oikein tosissaan ja tokoiltua AVO ykkösiin asti. Yhden kesän vietin Ruotsissa  kenneltyttönä. Jokainen koira on jättänyt jälkensä, ja usein vieläkin mietin, olinko niille tarpeeksi hyvä. Sillä ne olivat minulle paljon. 

 Aloin etsiä uutta koiraa vanhenevan pyrtsini ehtoovuosien seuraksi vuonna 2011. Tavoitteena oli löytää koira, jossa olisi bobtailien luonnetta, pyrtsin kokoa, ketteryytä, valppautta ja molempien helppoutta vapaanapidon suhteen. Ylipäänsä vaan parhaita FCI 1  lammas- ja karjakoiraryhmän ominaisuuksia sopivassa paketissa. Sitten törmäsin miniausseihin googlailussani ja hakukohde täsmentyi. Pari vuotta kuitenkin vierähti ennen kuin kaikki meni nappiin ja minulle luvattiin Xion's Goddess of Night Kellsin kylästä Pohjois-Irlannista.  Nian haku kesäkuussa 2013 oli minulle kuin pyhiinvaellusmatka. Vaikka englannin opettaja olenkin, olivat niin Irlanti kuin Pohjois-Irlanti minulle tuttuja vain paperilla. Muistan edelleen kuin eilisen päivän istumiseni Dublinissa katukahvilassa irlantilaista musiikkia kuunnellen ja  bussimatkani sieltä Belfastiin. Ikkunassa vaihtuivat kilometrit maileiksi ja taskussa eurot punniksi.  Yö hotellissa, kasvattajan Samantha Lamingin tapaaminen,  ajo maaseudulle ja Nia. Vielä paluu hotelliin ja seuraavana päivänä automatka Samanthan ja Nian kanssa  Dublinin lentokentälle, välilasku Frankfurtissa ja  Nia tuli kotiin. Nyt tuntuu, että Nia, joka on ruttuun rakastettu, saa vielä bonusta edeltäjiltään omista ruuhkavuosistani.  Nian mahdollinen pennuttaminen oli ajatuksissa alusta lähtien, mutta todentui vasta vuonna 2019. Ja sitten perheeseemme liittyi Nian tytär Meli.

Harrastan ulkoilua, niin lenkkeilyä, patikoimista kuin kävelyä. Metsään on päästävä monta kertaa viikossa, ellei päivittäin, kaupunkien kaduille minua ei helposti saa. Kesämökillämme Hämeessä vietän aikaa koirien kanssa niin paljon kuin mahdollista, pihalla, järvellä ja metsässä. Muuten aika kuluu  koirayhdistystouhuissa, luen paljon, kokkailen, seuraan urheilua, pelaan sählyä ja vietän aikaa ystävien ja perheen kanssa,  lapsenlapsiakin  on jo kolme. 

Viestiä minulle voi osoitteeseen etunimi.sukunimi@gmail.com (ilman ä-pisteitä)