Kotonani asuu kaksi pieniamerikanpaimenkoiraa, Nia ja tämän tytär Meli. Sijoitus- tai yhteisomistuskoiria minulla ei ole. Nian ja Melin terveydestä ja luonteista on kerrottu niiden omilla sivuilla. Tietyistä luonteenpiirteistä voi varmuudella kertoa vasta kun koira on kaksivuotias. Näistä ainakin nimeäisin avoimuuden ja suhtautumisen toisiin koiriin.  Samoin vartiointivietti ja resurssiaggressio voivat ilmetä kunnolla vasta aikuisiän kynnyksellä.  Toki viitteitä näistä voi saada jo nuorisoiässä.  Ennen luovutusta tehtävistä pentutestauksista, tai niiden ennustettavuudesta ollaan montaa mieltä. Ääritapaukset esim. arkuuden suhteen toki voivat näyttäytyä, mutta eri asia on tuovatko pentutestit lisäarvoa kasvattajan näkemykseen.  Eroja toki näkyy pentujen välillä, mutta niiden luotettavuus tai korrelaatio aikuisiän käyttämiseen on heikko. (Tiira: Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus, 2019). Kuten yleensä paimenet, nämä lukevat ympäristöään tarkasti. Totuttelua eri tilanteisiin, ääniin, eri näköisiin ihmisiin ja erityisesti lapsiin,  ei voi korostaa tarpeeksi - sitä pitää tapahtua säännöllisesti koko pentu- ja nuoruusajan.  

Olen harmissani ja nolokin, kun minulla ei ole esittää  harrastustuloksia koirilleni. Liikuntaa ja läsnäoloa ne saavat koko kylän tarpeiksi, temputustakin, mutta olisi kiva kertoa "tuloksista," jotka niille kuuluisivat vähän kunnianhimoisemmissa käsissä.