Verkostotalous

Alasivut löytyvät vas ylh kolmen viivan takaa!

Nopeiden muutosten jälkeen 2000-luvulla muotoutuvaa postmodernia yhteiskuntaa on sanottu tietoyhteiskunnaksi tai osaamisyhteiskunnaksi. Kuten jäljempänä seuraava tarkastelu osoittaa, parempi nimitys voisi olla verkostoyhteiskunta, jota käsitettä myös tunnettu sosiologi Manuel Castells käyttää suurteoksessaan ”The information age” (2000). Erityisesti Suomi on ollut nopeasti kehittyvä yhteiskunta. Muutosten ”suuria aaltoja” on tavanomaista jaksottaa seuraavasti:

KUVIO. Yhteiskunnallinen kehittyminen (vrt. Aaltonen, Luoma & Rautiainen 2004)

Kullakin ajanjaksolla on jokin tuotannontekijä painottunut, mikä heijastuu työelämään ja sen toimintatapoihin, mm. arvoihin. Esimerkiksi Ahlqvist (2003) pitää tietoyhteiskuntaa seuraavana vaiheena bioyhteiskuntaa. Se voisi olla myös verkostoyhteiskunta, jonka muotoutuminen on jo alkanut (ks. muutostarkastelua lähemmin teoksessa Helakorpi 2005).

Muutoksilla on globaalit yhteytensä, joista käytetään usein nimitystä megatrendit. Tulevaisuustutkijat ovat innokkaasti esitelleet näkemyksiään tulevaisuudesta. Seuraava seitsemän kohdan megatrendiluettelo on tiivis kooste näistä linjauksista:

1. Maailmantalous (kansainvälistyminen, globaalit markkinat ja rahatalous)

2.Verkostotalous (yritysverkkoja, hallinnollisia verkkoja - konserniajattelu ja hallinnon hajauttaminen -, ulkoistaminen, sosiaalisia ja fyysisiä verkostoja sekä tietoverkkoja)

3. Asiakaslähtöisyys ("yksilön riemuvoitto", pois laitospalveluista)

4.Kestävä kehitys (ekologinen ja sosiaalinen, uudet materiaalit, biotekniikka, uudet energiavaihtoehdot)

5.Logistinen ajattelu (tietoyhteiskunta, integroitu tuotanto ja palvelut, hajautetut organisaatiot, kustannus-tehokkuus optimointi, tiimityö)

6. Uusi maailmankuva (arvo- ja kulttuurimuutokset, relativismi, suuret uskomukset murtuvat, "uudet uskonnot", syrjäytyminen, kolmas sektori)

7.Ymmärrysyhteiskunta (metataidot, tietämys, osaaminen ja visionäärisyys, maailmankansalaisuus)

Edellä luetellut kehityksen osa-alueet ovat toisiinsa kytkeytyviä. Verkostotalouden edellytyksiä ovat globaalit markkinat ja logistinen kehitys. Toiminta verkostotaloudessa edellyttää myös kokonaisuuksien hahmotusta – ymmärrysyhteiskuntaa. Verkostotaloudessa organisaatiot ovat uudenlaisia ja niiden toimintatapa poikkeaa monissa kohdin perinteisestä. Globaalia työnjakoa on usein kuvattu uudenlaiseksi maailmanlaajuiseksi organisoitumiseksi (ks. esim. Valtioneuvosto 2004):

KUVIO. Globaali organisoituminen verkostotaloudeksi

Hajautunut tuotanto ja palveluorganisaatio toimii osittuneena siten, että raaka-aineiden saatavuus, työvoiman saatavuus ja osaamistaso sekä yhteiskunnalliset palvelut ja infrastruktuuri ohjaavat logistista sijoittelua. Suunnittelu, markkinointi ja tuotannon ”orkesterointi” tapahtuu yhtäällä ja tuotanto, palvelut ja jakelu toisaalla.

Verkostotalous liittyy teknologian suuriin saavutuksiin ja tietoverkkoihin. Kysymys on kuitenkin yhtä aikaa monesta muustakin tekijästä. On sanottu, että verkostojen aika seuraa päättyvää organisaatioiden aikaa. Verkostotalous on osin vastausta markkinatalouden ja markkinatalousyhteiskuntien kriisiin. Niitä vaivaa jäykkyys ja kykenemättömyys ratkaista suuria ongelmia. Savolaisen (1995) mukaan on haettu malleja päästä tilanteeseen, jossa ohjautuvuutta voidaan lisätä ja talouden perusyksikön, kansalaisen, mahdollisuuksia parantaa. Vanhan tayloristisen idean mukaiset tuotantotavat eivät lopulta olekaan niin taloudellisia ja tehokkaita kuin on luultu. Verkostotalouden idea näyttäytyy monella eri tapaa. Se koskettaa niin yrityksiä kuin julkistakin sektoria. Se ilmenee myös yksityisen ihmisen tasolla, mm. asiantuntijoiden verkostoitumisena. Verkostoajan yritykset ovat usein joko kokonaan tai osittain virtuaalisia, mikä ei tarkoita vain tietoverkoissa tapahtuvaa toimintaa, vaan myös nopeasti koottavia ja taas purettavia projektimaisia kokoonpanoja. Näin on pyritty vähentämään kiinteitä kustannuksia ja turhaa byrokratiaa. Seurauksena tästä on ollut myös työttömyyttä, koska työvoiman tarve ei kasvakaan, vaikka talous kasvaa. Verkostomaisella toiminnalla voidaan luoda useita yhteistyösuhteita ja ”myydä” osaamista moneen tarkoitukseen ja usean kumppanin kanssa. Verkostosuhteista on tullut tärkeä menestys- ja selviytymistekijä. Verkostotalous nojaa osaamiseen – siksi sitä voidaan sanoa myös osaamisyhteiskunnaksi. Paitsi että verkostokumppanit tarjoavat toisilleen erityisosaamistaan, ne voivat yhdessä kehittää jotakin uutta synergistä osaamista, jota ei ole millään toisella verkostolla. Tässä yhteydessä puhutaan myös ydinosaamisesta, joka on yhteydessä paitsi osaamiseen, niin myös sosiaalisiin suhteisiin, sosiaaliseen pääomaan, jota yhteistyö on ajan mittaan kasvattanut.

Organisaatioiden muutosta voidaan kuvata kahdella ulottuvuudella; integraatio-disintegraatio ja keskitetty-hajautus. Tayloristinen ja byrokraattinen organisaatio edusti keskitettyä ja eriytynyttä mallia, jossa työ tehtiin itse hyvin hierarkkisen ja keskitetyn ideologian mukaisesti. Verkostotalouteen yhdistyy toisaalta hajautunut, mutta samalla integroitunut tuotanto tai palvelu. Samalla kun toiminta on voinut hajautua vaikka ympäri maailmaa, se on mm. tietoverkkojen avulla integroitunut kokonaisuudeksi, jossa on useita toimijoita. Tuotanto tai palvelu näyttäytyy asiakkaalle kokonaisvaltaisena (esimerkkinä kännykkä).

On käytetty myös termiä ”virtaava logistiikka”, joka korostaa joustavan tuotannon tai palvelun ideologiaa, tuotannossa olevat osat tilataan ja valmistetaan (asiakkaan) tarpeen mukaisesti maantieteellisesti optimoiden kustannuksia ja toisaalta verkoston erityisosaamista. Valmistuskeskeisestä ajattelusta on siirrytty korostamaan kokonaislogistiikkaa. Muutos näkyy esim. autoalalla, jossa piirimyyjällä ei enää ole suuria varaosavarastoja eikä kalliita laitteistoja. Osat toimitetaan logistisen prosessin mukaisesti varsin nopealla toimitusajalla toisessa maassa olevasta keskusvarastosta. Auton huollossa auto kytketään kokonaisvaltaiseen tietojärjestelmään, joka analysoi auton sen hetkisen tilan ja ilmaisee huoltoa tai korjausta kaipaavat kohteet. Seurauksena on ollut korjaamohenkilöstön määrän dramaattinen lasku. Toisena esimerkkinä voidaan esittää loistavia tuloksia saavuttanut Kone Oy, jonka hissituotanto on maailmanlaajuista. Moduleiksi jaettu hissi voidaan koota nopeasti ja samalla räätälöidä juuri kohteeseen sopivaksi. Sama organisaatio huolehtii myös hissien huollosta, jolloin hyvin nopeasti saadaan huolto paikalle ympäri maailmaa.