Artikkeli 2
Otteita artikkelista
SHIBAT KONEKARHUN LUONA
(Shiba Sanomat 2 / 2010)
Karhu on Suomen kansalliseläin. Se on ollut muinaissuomalaisille pelätty, mutta myös pyhä ja arvostettu eläin. Karhun tärkeästä asemasta menneen ajan suomalaisten sielunmaisemassa kertoo jo sekin, että lajille on kielessämme yli kaksisataa erilaista nimitystä. Euroopan suurin petoeläin ruskeakarhu herättää edelleen kunnioitusta siellä, missä se liikkuu.
Eurooppalaisen ruskeakarhun pituus on 130–250 cm ja hännän pituus on 5–15 cm. Naaraat painavat 90–170 kg, urokset 95–300 kg. Suomessa on arviolta 900–1300 karhua. Karhuja esiintyy koko Suomessa lukuun ottamatta Ahvenanmaata, mutta kanta keskittyy Itä-Suomeen.
Suomessa ammutaan vuosittain 60–80 karhua. Metsästyksessä käytetään usein apuna koiria, jotka pyritään päästämään mahdollisimman tuoreelle, usein edellisöiselle, hajujäljelle. Arka koira ei suostu seuraamaan karhunjälkeä. Aluksi koirat seuraavat karhua ääneti. Kun koira tai koirat saavat kosketuksen karhuun tai havaitsevat karhun pakenevan tuoreeltaan, alkaa seisontahaukku tai pysäyttämiseen pyrkivä ajo. Koirat pitävät haukullaan yhteyttä toisiinsa ja lauman johtajana pitämäänsä isäntään. Kokenut karhukoira pyrkii kiinnittämään karhun huomion itseensä ja houkuttelemaan karhun isäntänsä näköpiiriin. Tämä vaatii koiralta rohkeutta ja luontaisia taitoja.
Ennen karhumetsälle lähtöä on koiran työskentelyä hyvä päästä testaamaan ja tähän tarkoitukseen ovat munsalalainen Erik Blomqvist (kennel Rävas) ja ylistarolainen Antti Paloheimo (kennel Orismalaikan) kehittäneet konekarhun, jolla voi kokeilla ja harjoittaa koiran karhunhaukkua sekä työskentelyominaisuuksia ennen todellista tilannetta. ”Penu” on rakennettu täytetystä, Kamtsatkalla kaadetusta karhusta, kahdesta 24 voltin sähkömoottorista ja renkaista. Jalustalla seisovaa karhua voidaan kauko-ohjata piilosta.
Konekarhulla testataan erirotuisia metsästyskoiria, mutta myös muiden rotujen edustajia käy kokeilemassa karhun kohtaamista. Tähän voi olla syynä se, että omistajat toivovat saavansa lisäinformaatiota oman koiransa luonteesta ja käyttäytymisestä eri olosuhteissa.
Koiran luonteen tulkitsemiseen liittyy myös sen käyttäytyminen eri tilanteissa, koska eriluonteiset koirat toimivat tietyissä tilanteissa eri tavoin. Luonteella tarkoitetaan yleensä koiran suhtautumista esimerkiksi ihmisiin ja toisiin koiriin tai sen aktiivisuutta ja eloisuutta. Se on osa persoonallisuutta, johon kuuluvat myös tunteet, tarpeet, vietit ja mieliala. Nämä perityt henkiset piirteet muodostavat kokonaisuuden ja ovat yksilössä suhteellisen muuttumattomia, jolloin koiran käyttäytyminen eri tilanteissa on jossain määrin ennustettavissa.
Konekarhu Penu kiertää Suomea erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Me osallistuimme Riihimäen Seudun Kennelkerhon koulutus- ja kilpailukeskuksena toimivan Kennelmajan pihamaalla toteutettuun kokeeseen.
Koe alkaa siitä, kun koira havaitsee karhun seurattuaan ensin sille johtavaa verijälkeä. Veripussi, jossa on karhun verta, ulostetta ja pehmusteita pesästä on sidottu konekarhun mahan alle. Aluksi karhu seisoo paikoillaan, mutta koiran havaittua karhun, karhu lähtee liikkeelle kauko-ohjauksen ansioista. Tässä vaiheessa noin kolmannes koirista pelästyy ja luikkii pakoon muiden taas aloittaessa komean haukun. Kuitenkin vain 1/3 kokeeseen osallistuvista koirista yltää saamaan suorituksestaan diplomin. Koiran käyttäytyminen kokeessa pisteytetään ja sen käytöstä arvioidaan usealta eri kannalta. Arvosteltavia asioita ovat suhtautuminen jälkiin ja karhuun, rohkeus ja haukkutyöskentely, ärhäkkyys ja purennat, ketteryys ja väistöliikkeet sekä sitkeys ja peräänantamattomuus. Diplomin saaneiden koirien pisteet ovat yleensä noin 60–65 pisteen välillä. Oikein huippukoirat saavat siinä 70–75 pistettä ja silloin menon tulee jo olla todella rajua. Erik Blomqvist ei kuitenkaan muista ikinä testanneensa yli 80 pisteen koiraa. Kovimmat kokeeseen osallistuneet koirat ovat usein olleet harmaita norjanhirvikoiria, joista jotkut rohkeimmat jopa näykkivät karhua turkista tai takatassuista.
Kokeessa saadut pisteet annetaan karhukoiralta vaadittavan metsästystoiminnan perusteella. Työskentely- ja arvostelupisteet perustuvat venäläisten ketjukarhukokeisiin. Ketjukarhukoe suoritetaan juoksulankaan kytketyllä karhulla. Se on sallittua Venäjällä, mutta Suomen Kennelliiton ja metsästyskoirajärjestöjen jäseniltä se on kielletty. I-diplomi (yli 90 pistettä) myönnetään sellaisesta huikeasta työskentelystä jossa koira puree raivokkaasti mutta tarkoituksenmukaisesti karhua, II-diplomi (yli 80 pistettä) erittäin rohkealle karhua näykkivälle koiralle ja III-diplomi koiralle, jolla on selviä puremisen aikeita. Vain harva koira yltää näihin pisteisiin. Paljon yleisempää on, että koira saa Pesä-diplomin eli paimennus- ja ilmoitusdiplomin. Pesä-nimitystä käytetään sen vuoksi, että venäläiset ovat kautta aikojen metsästäneet karhua talvipesältä ja silloin tarvitaan koiria, jotka haukkuvat pesällä, pitävät mahdollisesti haavoittuneen karhun aloillaan ja estävät rohkealla työskentelyllään sitä hyökkäämästä metsästäjien kimppuun. Mikäli koira ei yritä purra konekarhua, ei se uskalla elävääkään karhua purra.
Hyvä karhukoira on sellainen, joka kiertää ja paimentaa haukkuen karhua ja uskaltaa jopa vähän näykätä sitä. Antti Paloheimo muistuttaa kuitenkin, että sekä karhua purevat koirat että paimennus- ja ilmoitusluontoisesti haukkuvat koirat ovat yhtä hyviä. Kyse on vain erityyppisistä koirista.
Täysin peloton, suunapäänä karhun kimppuun hyökkäävä koira ei ole toivottava, sillä tositilanteessa näin käyttäytyvä koira on liian suuressa vaarassa. Samassa testitilaisuudessa kanssamme oli myös pieni saksalainen metsästysterrieri, joka kävi heti karhun kurkkuun kiinni ja roikkui siinä vimmatusti. Tällaisesta työskentelystä ei anneta pisteitä, sillä jos koira todellisuudessa yrittää purra karhua sen lapojen etupuolelta, se on todellisessa tilanteessa hyvin pian kuollut koira!
Halutessaan omistaja saa myös testata useamman oman koiransa yhteistyötä. Tästä ei kuitenkaan anneta pisteitä eikä siis todistustakaan. Vain yksin karhun kanssa testataan tosissaan koiran luonnetta.
Kiden ja Hanin kokemus
Saavuimme aamuvarhaisella konekarhun koepaikalle ja joimme aamukahvit samalla kun pääsimme seuraamaan kuinka muun muassa rottweiler, karjalan karhukoira ja parson russellterrierit työskentelivät konekarhun kanssa. Kun sitten koitti 2,5-vuotiaan Kiden (Suisho) vuoro, kytkin sen järjestäjien lainaamaan pitkään mutta tosi kevyeen liinaan ja annoin Kiden lähestyä karhua ja se haisteli sitä varovaisen uteliaana lähietäisyydeltä. Mutta samana hetkenä kun konekarhu liikahti niin Kide tiesi heti, että nyt pitää paeta ja vähin äänin! Hiipien paikalta se lähti kaartamaan mahdollisimman kauas poispäin karhusta ja minusta. Mikään ei saanut sitä enää lähestymään karhua uudelleen, ei houkuttelu eikä se, että karhu pysäytettiin ja minä itse lähestyin karhua ja istuuduin sen viereen. Konekarhun ohjaaja sanoi, että Kide tiesi selvästi, että tässä on vaaran paikka, ja pakeni sitten viisaasti paikalta kun ei rohkeus riittänyt kohdata karhua.
Olin kyllä arvannut jo etukäteen, että Kiden reaktio voisi olla melko varovainen, mutta oletin kuitenkin, että se haukkuisi edes vähäsen. Yleisön edessä tilanne tuntui jotenkin vähän nololta, mutta tällaisessa vaaratilanteessa Kide ei ainakaan ole haukkuherkkä. Eikä se onneksi pyrkinyt minun taakseni tai syliin, joten täytyy lohduttautua sillä että se ei ainakaan olisi houkutellut hyökkäävää karhua minua kohti. Kuten arvata saattaa, tällaisesta suorituksesta ei kuitenkaan arvostelua tai diplomia saatu.
Tämän jälkeen oli 1,5-vuotiaan Hanin (Handzimemesite Kohana) vuoro. Paljon en ehtinyt etukäteen pohtia tilannetta, kun vaihdoin vauhdissa koirat ja Hani lähti saman tien rohkeasti ja uteliaasti hajun ja näön perusteella suoraan kohti karhua. Sekin nuuhki sitä ensin uteliaana läheltä, mutta kun konekarhu nytkähti liikkeelle, Hani ei pahasti säikähtänyt vaan rupesi tuhisemaan muutaman kerran ennen kuin päästi oikein kunnon shibamaisen haukun ilmoille. Tämän jälkeen se seurasi karhua suurella mielenkiinnolla ja sinnikkyydellä vuoroin haukkuen vuoroin muristen. Siinä vaiheessa sain käskyn siirtyä puun taakse piiloon, jotta koira saisi toimia omillaan. Hani jatkoi haukkumistaan ja piiritti karhua yli sen vaaditun 10 minuuttia, eikä se lopettanut, vaikka minä kävelin pois hakemaan myös Kiden paikalle. Hanin rohkeus ei kuitenkaan silloinkaan tarttunut Kideen, joka oli vakaasti sitä mieltä, että karhun lähelle se ei enää tule! Karhun ohjaaja lopetti Hanin kuvaamisen, pysäytti karhun ja kirjoitti meille todistuksen, jossa oli komeat 61 pistettä. Mutta vaikka karhu seisoi jo hiljaa paikallaan, ei Hani lannistunut lainkaan vaan alkoi yleisön iloksi pyörähdellä leikkisästi karhun edessä. Se luovutti vasta, kun minä talutin sen karhun luota pois.
Olen jo kauan tiennyt, että Hani on hyvin riistaviettinen ja rohkea shiba, mutta tämä tulos ylitti kuitenkin selvästi odotukseni. Aivan samat pisteet tästä karhukokeesta sai nimittäin karjalan karhukoira. Jälkeenpäin järjestäjät ilmaisivat että tuo pieni musta shiba oli sentään mainio tapaus - että se kyllä hienolla työskentelyllään pelasti omistajansa päivän!
Konekarhu oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja oli mukava seurata sekä omien että muitten shibojen työskentelyä niille aivan uudenlaisessa tilanteessa. Shibat näyttivät selvästi myös kiinnostavan muuta yleisöä, ja toivotaan, että heille jäikin mahdollisimman myönteinen kuva tästä vielä harvoin karhukokeissa edustetusta rodusta.
Toivon kuitenkin ettemme koskaan metsästysreissuillamme joudu todellisuudessa kohtaamaan Metsän Kuningasta Karhua. Sen tilanteen jättäisin mieluiten kokematta!
Klikkaa tästä niin voit nähdä Hanin suorituksen
