StarWars

Pimeiden onkaloiden taistelut

Hahmot

Hahmot:

Kaikki alkoi, kun ryhmämme sai jedineuvostolta tehtävän lähteä Molester-planeettaa kiertävälle avaruusasemalle tarkastamaan planeetalta nostettuja artefakteja. Heti laskeutumisen jälkeen Koth Mela ampui aluksemme konetykillä ryhmämme tueksi saatua jedimestaria selkään kuolettavasti. Tämän jälkeen huomasimme, että aseman koko henkilökunta oli murhattu ja vain droidit olivat jäljellä. Tapoimme droidit ja tutkimme aseman. Sitten paha Desan-narttu nahkavaatteissa, pideiden voimien hallitsija, tuli paikalle ja pisti ryhmämme kuriin. Hän antoi kuoleman tuomion (ilman vaihtoehtoja), mutta vartijat myivät meidän planeetalle työvoimaksi. Ei muuta kuin kohti Molesterin pimeitä onkaloita...

12.12.2009

..tulloo kohti. Ammuskelimme sitä pistooleilla (jedivoimat ei toimi tähän karvaturriin). Notkea Niilo scorasi ja sai kriittisen onnistumisen ja sai örkiltä 44 hiparia pois. Tästä tuo ubermörkö ei tiennyt mitään. Mutkin onnistuivat aiheuttamaan n. 22 pistettä vahinkoa yhteensä. Osumiseen tarvittiin..

wohoo!!

13.12.2009

Pelin kulku: Alussa jatkoimme luolien tutkimista (olemme Molesteren onkaloissa ja siellä tuoksuu pahuus). Koth Mela tutki luolien seinästöä ja huomasi Vanhan Sith-imperiumin merkkejä siellä sun täällä. Koth mela oli alussa Burrin kanssa käressä, myöhemmin Notkea Niilo tuli Melan scouttipariksi.

Ensimmäinen kohtaaminen. Näimme jonkun nelijalkaisen olion (koiramainen epämuodostunut olento), jonka tietysti ammuimme kertalaukauksella. Varoituslaukauksia emme koskaan ammu. Seuraavaksi saavuimme isoon tunneliluolaan, jossa kaksi oli kaksi kivisiltaa. Toisella puolella havaitsimme jonkun ison uberörkin. Koth Mela fumblasi 1. stealth heittonsa, jonka jälkeen Terentatec (aka jedintappaja) lähti tulloo kohti. Ammuskelimme sitä pistooleilla (jedivoimat ei toimi tähän karvaturriin). Notke Niilo scorasi ja sai kriittisen onnistumisen ja sai örkiltä 44 hiparia pois. Tästä tuo ubermörkö ei tiennyt mitään. Muutkin onnistuivat aiheuttamaan n. 22 pistettä vahinkoa yhteensä. Osumiseen tarvittiin yli 30 l. aika paljon. Taistelimme kuin Italia 2. maailmansodassa. Karkuunhan meidän piti lähteä. Notkea Niilo sai yhden pikku iskun itseensä, jonka seurauksena kaikki hiparit pois. Samoin taju. Maerri vei Notkean Niilon käänteisessä (etumus kasvoja vasten) palomiesotteessa pois. Koth Mela antoi ensiapua. Urheat jedit yritti urhoollisesti lyödä örkkiä vetäytyessä. Siinä he epäonnistuivat: toisella ei miekka syttynyt ollenkaan ja toisellakin vain kipinöi.

Vaihe 2. Strategian luominen. Suurta eripuraa, mitä ryhmä tekee. Olimme vetäytyneet luolaan, jonne örkki ei mahtunut. Saimme taas pari laukausta sisään. Örkki vetäytyi pois. Notkea Niilokin havahtui tunnin päästä (hänellä 4 hiparia). Urheat jedit ehdottivat koko ajan vetäytymistä. Kun jedit tunnisti meiän vastustajan, niin jedikaapuun ilmestyi ruskea raita.

Vaihe 3. Mela hiipi vastapäisessä seinässä olevaan tunneliin. Örkki ei huomannut Melaa (ennen kuin oli liian myöhäistä, hehheh). Seuraavaksi tuli Maerri, jonka örkki huomasi. Maerri kuitenkin pelasi korttinsa, niin että kun örmökki tuli toista siltaa, niin Maerri juoksi kuin usain bolt toista siltaa pitkin tunneliin turvaan (jossa Mela jo häntä odottikin).

Vaihe 4. Huutelua yli juoksuhautojen. Meillä olis siis ryhmä kahdessa paikassa. Toisella puolella Mela ja Maerri: toisella Burri, Dodi, ja haavoittunut Notkea Niilo. Meidän välissä uberörkki, jota ammuimme vuoron perään eri luolista. Ampumisella ei ollut merkittävää vaikutusta, vaikka saimme yhteensä siihen n. 100 hiparia vahinkoa. Jedit suunnittelivat strategiaa.

Vaihe 5. Suuri suunnitelma. Jedit olivat huomanneet että örkki tykkää syödä lihaa. Aikaisemmin olimme huomanneet, että käytävillä oli kuolleita tyyppejä. Jedit kävivät hakemassa muutaman ruumin ja alkoivat heitellä jedivoimilla näitä ihmiskebabeja örkille. Ideana oli saada örkki tiettyyn kulmaan, jotta toinen jedeistä voi juosta toisen sillan yli. Mela oli huudellut toiselta puolelta että siellä tarvitaan jedivoimia, koska heidän tunneli päättyi oveen, eikä se aukea ilman jediforcea. Suunnitelma onnistui Dodi pääsi Melan ja Maerrin seuraan.

16.12.2009

..nyt vasta uskalsin lukea tuon kertomuksen. Pelkäsin, että Molestaar oli muuttunut kirjaimelliseksi, kun en ollut itse omaa hahmoa tukemassa.

Aika siistin kuuloinen taistelu ja tilanne muutenkin. Näyttää siltä, että jonkin verran vielä tarvitaan muutakin kuin forcea, että tuo örkki kellahtaa. Sen verran sanottakoon, että diggasin suunnattomasti siitä ihmislihakebabista harhautuksena - varsinkin kun liikuttelu tehtiin jedivoimilla! Tuo on sitä oikeaan, älykästä, out of the box ajattelua ja pelaamista! Hienoa toimintaa jätkät!

Tosin sen verran on kysyttävä, että kun tarina ei kerro, niin mikä pointti oli siinä, että jedit alun perin menivät kahdestaan toiselle puolelle, jos kerran ovi oli siellä missä koko ryhmä alun perinkin?

16.12.2011

..toi Anan jedi hannaili koko seikkailun ajan. Oli pakko yrittää tuplaropettaa: pelata Antin hahmoa, kuten Antti pelaa hahmoa eli aikamoiset Disney-asetukset päällä. :)

se örkki pelotti kovasti jedejä, koska se on jedimytologiassa jedintappajapahis. Tieto ei rasittanut tyhmää tykinruokaa, (ja J.heide-sivupersoona määritteli jedit upseeriluokkaan) joten jedit jäi hieman taka-alalle mosureiden polkiessa miinat edeltä. Kummallakin jedillä on muuten aika heikko havannointi, joten siksikin jedit jäi himmailemaan.

-dod-jani

btw. Anan hahmolla oli aika hyvä noppatuuri, kun kundi jeesas handulla kaveria. Kertoo jotain Anan hahmon suuntautuneisuudesta..

30.1.2011

Nopea recap sitä edellisestä kerrasta: Sithi-nahka-biaatch määräsi meidät tapettaviksi, mutta palkoilliset möivätkin meidät orjiksi kaivokseen, joka paljastui droidien osien valmistuspaikaksi. Droidiarmeijaa siis pukkaa. Määrät ovat valtavat ja osia on duunailtu jo useita vuosia. Vilskun hahmo, jonka nimeä en muista, on rodultaan Khil, luokaltaan noble ja sillä on aina 30 donaa taskussa. Hän siis "pelasti" meidät orjuudeta ja omistaa meistä suurimman osan. Notkeaa Niiloa hän ei jostain syystä omista. Ostettuaan meidät, päädyimme laivaston alukselle ja saimme sieltä Amiraali Donadonalta(?) uuden tehtävän.

SW-kampanja, Joensuu 22.1.2011

Setit alkoivat sillä, että levelöin kesän reissulta nostamatta jääneet hahmot: Vilskun, Tapsan, Jani K:n ja omani. Tämä kesti aika pitkään, kun ei ollut yli puoleen vuoteen tullut taas sääntökirjaa avattua. Ystävällisen vittuilun ja Ollin kasvavan humalatilan kannustamina sain lopulta kaikki muut nostettua täysillä tasolle 3 paitsi Jani K:n, jonka jediltä jäi 1 x talentti ja 1 x featti ottamatta. Ensi kerralla sitten. Mulla on pari hyvää ehdotusta. Mutta nyt asiaan.

Ryhmämme oli siis laivaston toimesta passitettu Theron-nimiselle planeetalle tutkimaan droidiarmeijan kokoamistehdasta. Theron on vahvasti separatistimielinen planeetta, jonka ovat ensin valloittaneet mandalorialaiset ja myöhemmin Sithit. Jedit pieksi Sithit 30 vuotta sitten ja nyt Theron jatkaa autonomisena(?) planeettana Tasavallan ulkopuolella.

Seurasimme onnistuneesti droidien osien lähetystä tehtaalle, jossain Theronin periferialla. Koska tehtaassa oli vain ihmisiä töissä, olisi ollut kohtuullisen epäilyttävää penetroida se joidenkin muiden rotujen toimesta. Näin ollen Notkea Niilo ja Owen Stavo saivat tehtävän. Tutkittuaan tehdasta tarkemmin, he totesivat, että pitäisi päästä jollekin tietokoneelle tutkimaan lähetyslistoja. Suoran toiminnan miehinä he päättivät tappaa pari siivoojaa saadakseen avainkortit, joilla toimistojen ovia avataan ja lukitaan. Yöllä tehtaalla oli toimistojen lähistöllä pääasiassa vain siivoojia ja heidän avaimillaan pääsisi logistiikkapäällikön toimistoon, jossa tietokannan vaikutuksesta hopeisena hehkuva Pentium sijaitsi. Kone ei tietenkään ollut missään verkossa, jotta sitä ei haxxoroitaisi toimiston tai tehtaan ulkopuolelta. Näin ollen Marri ei päässyt käyttämään kykyjään.

Koska Niilolle ja Owenille ei riittänyt vain yksi avainkortti, he päättivät jakaa homman siten, että molemmat nitistävät yhden Solistin. Noppa kuitenkin päätti toisin. Niilon karmaiseva (noppa)tuuri oli aiheuttaa jo hälytyksenkin, mutta Owenin vastaavasti ilmiömäinen sarja natural twentyjä johti useamman kuin yhden kurkkutorven murskaantumiseen. Avainkorttien hankkimisen jälkeen Niilo ja Owen pääsivät koneelle vain huomatakseen, että se oli lukittu salasanan taakse. Logistiikkapäällikkö Tötterström oli napannut koneen lähtiäisiksi lukkoon eikä poikien kohtuullisen kehnot yritykset arvata salasanaa tuottaneet tulosta.

Tämä ei kuitenkaan parivaljakkoa lannistanut, vaan Owen päätti yrittää soittaa IT-tukeen esiintyen Tötterströminä, joka oli lomalta palattuaan unohtanut salasanansa. Onneksi helppari oli ulkoistettu jollekin palveluntuottajalle ja sijaitsi toisessa järjestelmässä, joten hämmentävä yöllinen soitto ei aiheuttanut epäilyksiä.

Onnistuneen helpparisoiton (ja homon IT-tukihenkilön kanssa seuraavalle viikolle sovittujen treffien) jälkeen heillä oli hienosti Tötterströmin uusi passu hallussa ja datan tutkiminen saattoi alkaa. Lähetyslistoista paljastui, että koottuja droideja oli shippailtu pitkin ja poikin separatistiplaneettoja ja lisäksi vielä oli valmistettu(?) joitain ohjaussiruja, joilla pystyttiin kontrolloimaan myös hirmu isoja tähtiristeilyaluksia. Ei ilmeisesti kuitenkaan sellaisia Caribbean Cruises -tyyppisiä Lemmenlaivoja vaan sota-aluksia.

Taistelupari kopsasi lähtiäisiksi vielä tiedot muistitikulle(?) tai tulosti 8000 arkkia listoja takataskuun ja vetäytyminen saattoi alkaa. Kaikki meni hyvin kunnes eräs siivousesimies huomasi poistuvan kaksikon. Hänetkin hämättiin täysin absurdilla juonella käynnissä olleesta ammattiliiton piirikokouksesta, jossa sankarimme olivat mukamas olleet. Erittäin hienoa roolipelaamista Janilta ja sopi myös viikonlopun teemoihin (toim. huom.).

Koko ryhmän poistuminen tehtaalta kohtasi vielä yhden vastoinkäymisen vartijoiden tullessa kyselemään papereita, mutta siitä päästiin vaivihkaisella käden heilautuksella ja taikasanoilla: "you don't need to see our identification". Tämän jälkeen ryhmämme päätti siirtyä takaisin kaupunkiin erääseen tavernaan yöpymään ja ottamaan yhteyttä laivastoon. Tarkoituksenamme oli pummata laivastolta kyyti tutkimaan tehtaalta kerättyjä johtolankoja eli siellä koottujen droidien päämääriä ja samalla raportoida saavutuksemme amiraalille.

Odotettuamme toista päivää tavernan yläkerran hotellihuoneissa saimme vihdoin laivastolta kyydin. Koko hotellilaskun (mukaanlukien huorat ja kokaiinin) kustansi Vilskun hahmo. Alun perin hän toki osti vain itselleen (ja eräälle paikalliselle juopolle) sviitin ja orjilleen yhden yhteisen huoneen. Armon herramme ei kuitenkaan osannut odottaa, että orjat tilaisivat härskisti huonepalvelusta illallisen kaikilla herkuilla. Sodoman ja Gomorran laannuttua käytiin myös asekaupoilla paikallisessa supermarketissa, mutta sieltä tarttui mukaan vain muutama energiapallo (damn ristricted and exotic weapons). Tämänkin lystin kustansi ystävällinen omistajamme (orjuuttajamme), mutta moiset nikkelimarkat eivät paljon hemmon varannoissa tuntuneet, sillä hän tienasi levelöinnin yhteydessä osakekauppojen korkoja vaivaiset 15.000 krediittiä. Näin ollen se 30 donaa pitää todellakin paikkaansa.

Kun lopulta saimme laivaston kauniilta pojilta kyydin amiraalin luokse, matka keskeytyi yllättäen, sillä kimppuumme hyökättiin. Kuin tyhjästä ympärillemme ilmaantui viisi sithien aikakauden hävittäjää, jotka alkoivat moukaroida alustamme lasereillaan. Koska vain sotilailla sattui olemaan kykyjä käyttää aluksen konetykkejä (ryhmämme scoutin tykkikyvyt kun ovat varsin legendaariset), oli jälleen Niilon ja Owenin aika tarttua puikkoihin (no pun intended).

Molemma kurmoottivatkin vainoajiamme onnistuneesti, Owenin osoittaessa jälleen kriittistä osumatarkkuutta ja sitä kautta massiivista tuhovoimaa. Mukavasti tällä kertaa myös jedit pääsivät osallistumaan taisteluun tutkien voimaa ja häiriten vihollisten keskittymistä vaikuttavilla tai hyvin hämmentävillä radiosanomilla. Taistelun loppusaldo oli se, että meihin osui kerran, sotilaamme tuhosivat kaksi hävittäjää ja Burr onnistui vakuuttamaan kolme hyökkääjää siitä, että olisi paljon siistimpää kastella kukkia perheen kanssa kotona kuin ottaa osumaa tässä galaksissa. Moinen gandhimainen mamoilu sai pelinjohtajalta kiitosta niin paljon, että Burr sai kumittaa yhden työllä ja vaivalla hankitun dark side pointsin pois statseistaan. I see a halo shining on my head! =)

19.3.2011

Ote Jedi Dodin sotapäiväkirjasta, jota tapahtui kauan sitten kaukaisessa galaksissa…

Retkikuntamme oli menestyksekkäästi paennut ahdistelevia pahiksia, ja johtamistaitojeni ansiosta, tuhonnut pari viholliseksi yrittävän tahon hävittäjää.

Suoraan toimintaan tottuneen retkikuntamme jäsenet kuitenkin pitkästyivät melko nopeasti avaruustaistelun jälkeen ja ryhmämme pilotti halusi päästä sukkulan ohjaimiin harjoittelemaan taitojaan. Suoritettuani kanditasoisen alemman Jedi-korkeakoulututkinnon Jedi akatemiassa, katsoin velvollisuudekseni tukea vähäisemmän veljeni liikuttavia itseopiskelun pyrkimyksiä. Toisen pilotin käydessä wc:ssä oma pilottimme toimi 2. pilottina sukkulalle – ja hyvä niin, sillä toinen varsinainen pilotti joutui lapsellisesti paniikkiin ja alus ajautui ”hieman” pois kurssista hyperavaruudessa.

Tilanne oli täysin hallinnassa, kunnes äksy ikuinen alikessu Notkea-Niilo ja aina yhtä pomoileva aatelinen Damar tulivat antamaan hyviä neuvojaan miten sukkulaa lennetään. Alus syöksyi satunnaisen planeetan ilmakehään ja mätkähti suolle. Toinen vakiopiloteista kupsahti ja vessassa käynyt selvisi luunmurtumin. Luonnollisesti muu retkikuntamme (johdollani) selvisi tilanteesta naarmuitta.

Alukseen oli tullut reikä, joten päätimme lentää ilmakehässä kuivemmalle ja korkeammalle maalle. Kone hieman yski lennon aikana ja mätkähdimme tantereeseen pari kertaa. Toinenkin pilotti kupsahti lentoyrityksissä, mikä oli vain kohtuus, sillä ei hänestä ainakaan lentäjäksi ollut ja hän oli liian ruma myytäväksi Afgaani-J’abban tanssipojaksi.

Jedi-yliopistossa suorittamani mikrotuki-tutkinnon turvin sain aluksen radion lähettämään hätäsignaalia luvaten mahdollisille pelastukseen ryhtyville mm. nahka-kitiini Khilin seksiorjaksi – tarjous, joka varmasti houkuttelisi sopivaa yritteliästä ainesta.

Parkkeeratessamme toisen kerran aluksen tarpeettoman rajusti turpeeseen, (tunnistin maatyypin sillä olinhan Jedi-akatemiassa lukenut myös maa- ja metsätieteitä sivuaineena), ryhtyivät ryhmämme teknisesti taitavammat käytännön miehet korjaamaan alusta.

Korjausurakkaa häiritsi koiramaisten haaskaeläinten häröily aluksemme ympärillä ja jouduimme ”jedittämään” pari suorakkia. Johdollani ryhmämme sotilaat ammuskelivat rakkeja ja me jedit kopittelimme koiria jedivoimillamme.

Pilottimme - tuo leikkisä vapaasielu - päätti hieman tutkia lähialuetta periaatteella ”boldy go where no man has gone before”. Liekö runollista oikeutta, että väärän fiktion sinänsä hyvät päämäärät johtivat pilottimme harhaan ja hukkaan.

Jedi-akatemian kultaisen suunnistusmerkin tammenlehvin ja miekoin suorittaneena, havaitsin pilotin poissaolon ja suunnittelin nerokkaan etsintä ja pelastussuunnitelman. Ilmeisesti pilotin eläimellinen alasuojuksen haju oli houkutellut suokoiraparven ahdistelemaan häntä nivusten seudulta, sillä kun saavuimme paikalle, pilotilta oli ehditty jo syödä toinen jalka ja kolmatta haviteltiin. Onnistuimme kuitenkin estämään eunukki-ekspan kertymisen ja ikuinen alikessu Notkea-Niilo laastaroi pilotin stabiiliksi.

Palasimme alukselle, jossa öljynvaihto olikin jo suoritettu ja olimme valmiina lähtemään kohti horisontissa siintävää vuoristoa, jossa massaspektrometristen aurinkomittausten sekä maantieteellisen kuvitelmieni perusteella todennäköisesti sijaitsi bikinityttöjen siirtokunta, alushuoltamo ja paikallinen Playboy -kartano bilehuumeineen.

7.5.2011

Ote Notkea-Niilon taistelupäiväkirjasta:

.. Koth Mela mietti päivän aluksi, että kuinkahan monta noppaa mahtuisi perseeseen?

Heräsin väristykseen. Makasin aluksen lattialla Koth Melan vieressä. Mela oli ilmeisesti puhunut unissaan. Nousin ylös ja raahauduin hitaasti kohti messiä. Metallinen haju sieraimissa kertoi, että olimme edelleen koleassa aluksessamme, tuntemattomalla soisella planeetalla universumin laidalla. Se ei mieltä ylentänyt, itse asiassa, luulen, että olen masentumassa.

En ymmärrä, miten olemma saaneet jo viikon tuhlattua tällä planeetalla. Dodi ja Mela ovat tehneet parhaansa aluksen tuhoamiseksi ja melkein tappaneet meidät kaikki. Törmäilyjen johdosta aluksemme ylivalonnopeusmoottori on paskana, sillä moottorilla täältä ei pois päästäisi. Välillä tulee epätoivo, onko planeetalla tarpeeksi kehittynyttä kulttuuria auttamaan meitä. Ei hyvältä näytä. Viidakkomaista maisemaa on niin pitkälle kuin silmä kantaa. Koth Mela -planeetta. Mikä vitsi. Tällä planeetalla ei pitäisi olla nimeä.

Taistelutoveri Koth Melalta puuttui jalka.. yhdessä mekaniikkaguru Damayan kanssa päätimme rakentaa Melalle keinojalan, vaikka sitten puusta, kun parempia materiaaleja ei ole saatavilla. Pistin kaiken lääketieteellisen taitoni peliin ja teimme Melalle loistavan puisen keinojäsenen. Sen toinen pää osui maahan jalkapohjana ja keskeltä puu sidottiin tynkäjalkaan kiinni nahkaremmeillä, josta se jatkui suoraan Kothin anukseen. Olin työstä ylpeä, kolmipistekiinnitys oli uusinta uutta, mutta kuitenkin hieman ymmälläni. Tunnissa Lääkäriksi -kirjani mukaan tämä tosiaan oli paras vaihtoehto, mutta jotenkin maalaisjärki vastusteli. Mela vaikutti ärtyneeltä, mutta toisaalta pieni hymynkare huulilla antoi ristiriitaisen singnaalin.

Tuntien tutkimisen jälkeen tajusin lukeeni kirjaa väärin. Hiukan nolona rakensimme uuden keinojalan, joka päättyi tynkään. Sillä Mela pääsi kävelemään melkein kuin ennen, tosin vain puolta nopeutta. Väkisin jäin kuitenkin miettimään, että mitä tekee tiedustelijalla, joka ei pysy edes muiden kävelyvauhdissa.

Damaya korjasi alusta koko päivän. Me muut lähdimme viidakkoon tutkimaan maastoa, mutta emme löytäneet mitään erikoista. Dodi päätti rakentaa aluksen ympärille paskakuoppia ansoiksi, joihin tunkeilijat houkuttelisi paskan haju. Mietin, että mistäköhän Dodi sen paskanhajun noihin kuoppiin meinaa saada, kun aina yllättävä Koth Mela oli jo vääntämässä isoa paskaa jokaiseen kuoppaan. Oikein antaumuksella vieläpä. Välillä tuntuu, että en kuulu tähän ryhmään.

Varsinkin nämä Jedit epäilyttävät. Mitä helvetin Jedejä nämä oikein ovat? Ei edes valomiekkoja. Tuo Dodi varsinkin puhuu paljon ja lähinnä paskaa. Lähinnä kehuu itseään ja yrittää tapattaa meidät kaikki. Onkohan se oikeasti pimeällä puolella. Sanoinkin ajatukseni tästä muulle ryhmään, ehkä tarpeettomankin lujalla äänellä. Dodi vain hymyili käsiä heilutellen ja sitten oli lyhyt pimeä hetki... sen jälkeen Jedit vaikuttivat todella ammattimaisilta. Dodi varsinkin vaikutti aika lihaksikkaalta, komealta ja kyvykkäältä Jediltä. Miksi edes epäilin. Heihin voimme luottaa.

Söimme vähäiset ateriamme ja painuimme yöpuulle. Ruoka oli loppumassa. Huomenna voisimme ainakin lentää eteenpäin planeetan pinnalla, jos mekaanikko saa moottorit siihen kuntoon. Liikettä tässä kyllä jo odotti, vaikka ei se välttämättä mihinkään hyvään veisi.

Olin osan yötä vartiossa tykkiaseman luona. Dodi vartioi aluksen ulkopuolella. Yllättäen Dodi koputti sovitun hälytysmerkin aluksen runkoon ja juoksi sisälle alukseen. Jotain pahaa täytyi olla tulossa, kun peloton Dodikin juoksi turvaan.

Hetken kuluttua aluksen keulan suunnasta puiden läpi juoksi yli viisi metrinen ihmismäinen nisäkäs hiukan kumarassa, voimakkaat jalat ja kädet heiluen. Ötökkä oli todella nopea ja näytti vihamieliseltä. Otin ötökän jyvälle ja ammuin tarkan laukauksen. Ei minua turhaan oltu valittu Sotilaskorkeakoulun parhaaksi ampujaksi useana vuotena peräkkäin ja ylennetty suoraan everstiksi. Laukaus osui keskelle rintaa (70hp) ja lennätti ötökän tajuttomana maahan.

Kaikki olivat jo hereillä. Aluksemme ohjaamossa alkoi iso hulabaloo.. mikä se oli, kuoliko se, meneekö joku katsomaan, mitä nyt tehdään, kestääkö kierrätysmuovinen tuulilasi.. sekaannus kesti niin pitkään, että ötökkä virkosi ja lähti juoksemaan kohti alusta suurella vauhdilla. Urosötökkä iski alustamme sellaisella voimalla, että vammaisen jalkapuolen lisäksi kaikki muutkin kaatuivat. Toettuani tilanteesta ammuin vielä yhden heittolaukauksen kohti ötökkää (+36hp). Sen jälkeen Jedit heittivät ötökän kauaksi näkyvistä. Ötökkä kuitenkin palasi juosten lujaa kohti, ammuin ohi ja ötökkä iski alusta toistamiseen gargantuaalisella voimalla.. hetken luulin jo, että se oli aluksen menoa. Jedit kuitenkin käyttivät murskaavia ja kiinnipitäviä voimiaan ötökkää vastaan. Ammuin kuin viimeistä päivää ilmassa roikkuvaa ötökkää. Kerrankin tiimityöskentely toimi. Viimein ötökkä vaikutti elottamalta. Varmuudeksi ammuin vielä kerran ja tulikin kunnon paukku (116hp), ötökän rintaan syntyi iso reikä, josta kuu paistoi läpi. Jedit tekivät vielä joitain outoja anuksen levityskokeita ja testasivat puunrunkojen iskuvoimaa ötökän pakaroille. En ymmärtänyt näiden kokeiden ideaa, mutta varmaan siinä jokin hyvä syy oli. Dodin suusta valui kuolaa. Lopuksi ötökkä heitettiin elottomana puiden luokse.

Mela ja Dodi lähtivät tutkimaan ruumista. He tutkivat ruumista ja totesivat ilmeisesti lajin olevan isojen reviirialueiden eläin, joka ei kulje laumassa. Olen aina tiennyt tiedustelijamme oudoksi, mutta hänen leikattuaan kuolleen ötökän jättimäisestä peniksestä itselleen hatun, en tiennyt enää mitä sanoa. Takaisin alukseen tultuaan, penisveret poskilla valuen, Mela totesi: "Toivottavasti tämä penishattu suojaa mystisiltä voimilta.. tiedättehän, niiltä jotka vaikuttavat ajatuksiin.. tiedättehän..." Ei perkele, hulluhan se on. Samalla Dodi leikkasi irti lopun peniksen ja sanoi: "Tästä meille riittää protskua pitkäksi aikaan.. taidankin kuivata tämän huomenna auringossa." Ei helvetti, miksi emme syö vaikka hyvää selkäpalaa. Hulluja molemmat.

Oli jo melkein aamu ja unet jäivät lyhyiksi koko miehistöltä.

Seuraavana päivänä tutkimme vauriot. Aluksen rungossa oli jättimäisiä kämmenkuvioisia painaumia. Damayan mukaan aluksen korjaaminen lentokuntoon kestäisi ainakin päivän. Jätimme Damayan korjaamaan alusta ja rupesimme rakentamaan alukselle puolustuslinjaa, jos samaisia ötököitä tulisi ensi yönäkin. Jedit yrittivät raivata aluksen ympärille isompaa aukeaa aluetta. Aluksi he yrittivät käyttää miekkojaan (halpismalleja), mutta niillä ei saanut katkaistua puita. Ihmettelin tätä tovin, sillä eikös noila miekoilla pysty taistelemaan lasermiekkojakin vastaan. Noh, lopulta he raivasivat aluetta käsin puita katkoen. Me muut rakensimme esteitä ja petoansoja aluksen ympärille.

Illalla söimme kuivattua ötökän penistä ja kävimme nukkumaan. Näin unta jättimäisestä penismiekasta hyökkäämässä aluksen kimppuun takaapäin.

Yö meni rauhallisesti ja aamupäivästä virka-aikaan pääsimme kokeilemaan moottoreita. Tiedustelijamme toimi jälleen kerran pilottina. Hän käynnisti aluksen. Nousimme vaivalloisesti täristen ja rytkyen ilmaan. Damaya oli tehnyt hyvää työtä, mutta pilottimme lentotaidot eivät kyllä vakuuttaneet.

Ilmaan päästyämme päätimme suunnistaa kohti aikaisemmin tiedusteltuja vuoria horisontissa. Hetken lennettyämme huomasimme oikealla puolen metsäpeitteessä painauman kaukana horisontissa. Päätimme käydä tarkitamassa paikan. Paikka paljastui kahden aluksen pakkolaskupaikaksi. Laskeuduimme tutkimaan aluetta.

Selvisi, että alukset olivat tehneet pakkolaskun noin puoli vuosisataa sitten. Onneksemme näistä kolmesta aluksesta saataisiin kasattua nyt yksi hyvä alus. Yksi aluksista oli X-tyypin alus, aika kova rauta siis. Damayan mukaan korjaamiseen menisi noin viikko. Oksetti jo ajatuskin viikosta.. lisää kuivattua penistä ja suovettä. Mutta pakko mikä pakko. Ehkä sitten vihdoinkin pääsisimme täältä pois.

Viikon päästä alus tosiaan oli kunnossa ja lentokelpoinen. Nousimme aluksi varovasti ilmakehään ja siitä suoraan avaruuteen. Alus toimi moitteetta. Ja oli nopea. Navigaattorin tiedoilla pääsisimme helposti kohti Amiraali Dodonnan laivastoa.

Lento hyperavaruudessa kesti muutaman tunnin. Niin nopeaa verrattuna planeetan ajan kulumiseen, jossa jokainen tunti tuntui vuodelta. Kohta edessämme aukesikin valtavan laivaston alusarmada. Oli hienoa nähdä laivaston kiiltäviä aluksia ja tukikohtia. Aivan kuin kotiin tulisi, vaikka tämä laivasto-osasto ei minulle ollutkaan ennestään kovin tuttu. Lämmin tunnelma valtasi huippuunsa koulutetun sotilaan vartalon. Kämmeniä kihelmöi.

Pienten laskeutusmiepäselvyyksien jälkeen raportoimme tietomme Amiraali Dodonnalle. Amiraali ihmetteli kuinka lyhyt matka saattoi kestää kaksi viikkoa ja että missä alkuperäinen aluksemme ja pilotit oikein ovat. Kerroimme pilottien kuolleen taistelussa ja aluksen tuhoutuneen pakkolaskussa.. pientä tarinan väritystä kyllä, mutta pääpiirteissään totta. Olimme aika surullinen näky kiiltävässä laivastossa. Jedeillä ei ollut lasermiekkoja, tiedustelijalla oli puujalka, jedeillä oli paskaset siniset työhaalarit ja sotilaatkin olivat eläneet kuivatulla peniksellä ja haisivat suolle. Amiraali oli aika kylmänä ja Dodi meinas jo hyökätä Amiraalin kimppuun. Onneksi järkevä Burri sai tilanteen haltuun ja kertoi lisää tietoja mitä alunperin lähdimme hakemaankin.

Dodonnan mukaan viestintää Theronilta oli salakuunneltu, muuten hyökkäystä avaruudessa ei olisi voitu järjestää. Dodonna arvioi, että vihollinen oli luomassa hyökkäyslaivastoa. Paras tapa reagoida tähän olisi tehdä ennakoiva isku. Dodonnan laivasto kattoi noin kolmasosan koko Tasavallan laivastosta, mutta tuki eri puolilta Tasavaltaa olisi silti tarpeen, jos tiedot valtavien droidi-armeijoiden luomisesta pitivät paikkaansa. Saimme tehtäväksi kertoa tietomme face-to-face Jedi-neuvostolle Dantoine-planeetalla, jotta he voisivat tukea Amiraali Dodonnaa. Mitään teknistä viestintäkanavaa ei voitu enää pitää turvallisena.

Saimme laivastolta lääketieteellistä apua, mutta emme tehokkaampia aseita. Mela sai uuden jalkaproteesin ja muutkin laastaria haavoihin. Dodi olisi halunnut lähteä ryöstelemään sotilailta parempia varusteita, mutta muut olivat aika penseitä idealle.

Lensimme Dantoinelle. Raportoimme samat asiat viisipäiselle jedineuvostolle. Jedineuvostolla oli vaikeuksia uskoa Sithien nousuun, mutta voimassa oli tosiaan havaittu häiriöitä. Yksi Jedimestareista lipsautti tiedon Jedi Shadowseista. On kuulemma yleinen salaisuus jedineuvostossa. Shadowsit ovat vannoneet tuhoavansa kaikki Sithit. Ihmettelimme kovin, että ketä nämä Varjo Jedit oikein ovat.

Ryhmämme alkoi olla epätoivoinen. Huusimme melkein yhteen ääneen: "Me ollaan ihan hukassa! Antakaa suuntaa!". Olimme surkea näky, mutta saimme tehtävän hakea tukea Amiraali Madinen laivastolta, joka on toiseksi suurin laivaston osa, noin kuudeosa koko laivaston koosta.

Jedimestarit olivat myös kilttejä. Saimme uudet pyssyt ja muut vehkeet. Tosin nyt olemme kaikki Duainin omaisuutta. Jedit saivat kunnon jedipuvut paskarantuisten sinisten haalareiden tilalle, mutta eivät uusia lasermiekkoja. Kuulemma, jos lasermiekan menettää, niin sitä ei sitten varmaan ole vielä valmis kantamaan. Heh, hymyilin vähän, jotenkin se tuntui aivan oikealta, ainakin tuon Dodin kohdalla. Saimme myös uuden Jedimestarin mukaamme, kun edelliset olivat mystisesti kadonneet. Jedimestari Sin Fein, nainen ja jalaton, mutta tavattoman voimakas ja viisas. Me myös levelöimme (4), eli treenasimme punttiksella itsemme huippukuntoon.

Lensimme Amiraali Madinen laivastoon. Amiraali Madine on partainen mies, ison kapteenin oloinen she-male. Kerroimme hänelle tietomme ja pyysimme tukea Dodonnan laivastolle, että yhtyisimme ennakoivaan iskuun sovitussa paikassa sovittuna aikana. Madine oli lapsellisen innostunut ajatuksesta ja niimpä lähdimme iloisella joukolla kohti sovittua tapaamispaikkaa. Matkalla huusimme: "Tasavallan vastustajat kuolee!!"

Saavutimme sovitun tapaamispisteen nopeasti. Siellä Amiraali Dodonnan laivasto oli jo odottamassa. Otimme kuvayhteyden Amiraali Dodonneen ja riemukkaasti kerroimme asiamme. Dodonna vaikutti muistamaani rauhallisemmalta, voimakkaammalta ja pimeämmältä. Amiraali Dodonna ei sanonut heti mitään, vaan vetäisi esille valtavan ryhmyisen ja punaisen lasermiekan ja hymyili: "Tervetuloa kuolemaan!"

Olisi pitänyt sittenkin jäädä Koth Mela -planeetalle syömään kuivattua penistä ja juomaan karvasta suovettä. Masentaa.

11.-12.7.2011

Vilsku täyttää tämän...

13.7.2011

Ote Notkea-Niilon taistelupäiväkirjasta:

Nyt olisi aika toteuttaa jedien suunnitelma politiikko Hakkaraisen palkkataposta tai tarkemmin sanottuna palkkatapon lavastuksesta.

Vuokrasimme pakun, jolla ajoimme Kalupakki-nimisen ravintolan eteen. Sisälle ravintolaan menivät sotilaat ja jedit sekä Duan. Katselimme baarin väkeä. Jedit yrittivät lähestyä lupaavia kohteita, mutta huonoin tuloksin. Sitten Duan aloitti lähestymisen. Baarimikon ohjeiden mukaan Duan lähestyi erästä Edna nimistä drag queeniä. Duanin karisma on sen verran kova, että mimmillä housu kostui. Duan lähti taksilla mimmin kämpille, muut seurasivat pakulla perässä. Duanin kertoman mukaan, rehellinen kun on, mimmi oli käynyt tattiin kiinni jo taksin takapenkillä. Tätä kertoessaan Duan ei näyttänyt kovin iloiselta. Duan oli houkutellut mimmin sänkyyn ja sitonut tämän käsiraudoilla sängyn päätyyn. Duan avasi vaivihkaan oven jedeille ja muille, jotka tulivat huoneeseen ja jedit mind trikkasivat mimmin luovuttamaan badgensä, univormunsa ja sen lisäksi kuvitella saaneensa elämänsä parasta peppuseksiä.

Ensimmäinen badge saatu.

Eiku uudestaan Kalupakkiin. Portsari katseli kummissaan, että sama poppoo uudestaan sisälle.. mihinköhän se edellinen mimmi oli jääny. Dodi hymyili ja totesi, että tänään käy flaksi. Sisällä baarissa käytimme samaa taktiikkaa, nyt haaviin tarttui top-kundi, joka olisi halunnut kontrolloida meitä. Lähdimme kimppakivaan. Taksissa se kävi meikäläisen tatin kimppuun, mutta en ole varma kuka hoiteli Duanin samalla.. tilanne oli niin sekava, ei halua muistella. Top-kundilla oli hieno kämppä. Jedit käännyttivät kaverin heteroksi ja ottivat badgen ja univormun. Dodi ryösti kämpästä vielä rahaa mukaan.

Sen jälkeen lähdimme halvan hautaustoimiston luokse hakemaan ruumista, joka vastaisi Hakkaraisen mittoja. Mielikikoilla senkin saimme.

Seuraavana päivänä aloitimme varsinaisen operaation. Suunnitelman mukaan veimme (minä ja Owen) univormut päällä pyykkiä Hakkaraisen asuntoon, joka sijaitsi 27. kerroksessa. Yllätykseksemme talon aulassa oli respamies. Tätä ei oltu otettu jedien suunnitelmassa huomioon... outoa, aika aloittelijan virhe, mutta ehkä se on odotettavissa, kun ei ole kunnon sotilaskoulutusta. Olisi pitänyt olla itse mukana suunnittelussa. Respamies kysyi papereita. Näytimme badgejamme, mutta ne eivät kuulemma riittäneet, vaan pitäisi todistaa henkilöllisyys. Alkoi jo pikku hiljaa ottamaan päähän tämä imbesilli suunnitelma. Katsoimme Owenin kanssa toisiamme ja vetäisimme pistoolit esille ja ammuimme respamiestä monta kertaa päähän. Nyt ainakin syyt Hakkaraisen murhasta menisivät univormujen mukaan oikealle taholle.

Laitoimme ruumiin respan taakse piiloon ja lähdimme kohti hakkaraisen asuntoa. Tiloissa oli kameroita, joita ei myöskään oltu huomioitu jedien suunnitelmissa. Eipä se enää yllättänyt. Menimme sisään Hakkaraisen asuntoon ja viritimme pommit ja bensakanisterit viereen. Silloin selvisi, että räjähdysaikaa oli vain viisi minuuttia. Keskustelimme asiasta comlinkin avulla ja totesimme, että on parempi ettemme yritä virittää lisäaikaa. Oli epäselvää, että kerkiäisimmekö me edes pois rakennuksesta tarpeeksi aikaisin. Ja entä jos rakennus sortuu, kaikki viattomat ihmiset kuolevat. Noh, jätimme jedeille nämä ongelmat ja keskityimme operaatioon.

Odotimme Hakkaraista ulkoven molemmin puolin. Löysimme asunnosta melko painavat kepit, joilla iskimme hakkaraista mahaan (ns. ilmat pihalle isku) kun hän tuli ovesta sisään. Hakkarainen tietenkin meni toimintakyvyttömäksi, jolloin sidoimme hänet nippusiteillä, tukimme suun ja huputimme. Owen kävi tuhoamassa kamerat käytäviltä ja hissistä. Viritin pommin ja lähdimme hissillä kohti aulaa. Kuulimme, että samalla jedit olivat hoidelleet pari lenkkeilijää alakerrassa ja tuhonneet aulakameran. Juoksimme hissiltä pakuun, joka odotti edessä. Aiheutin vielä palohälytyksen aulassa, jotta edes muutama sivullinen uhri kerkiäisi talosta pois, jos se romahtaa. Hyppäsimme kaikki pakuun ja ajoimme pois. Hetken ajettuamme kuului takaa valtava räjähdys. Emme kuitenkaan jääneet seuraamaan tilannetta.

Ajoimme pakun drop shippiin ja nousimme nopeasti planeettaa kiertävälle radalle. Kaikkia askarrutti, että kuinka paljon operaatio oli vaatinut sivullisia uhreja. Jedit yrittivät aistia voimassa häiriöitä ja sitä kautta kuolleiden lukumäärää, mutta se ei tuonut lisävalaistusta asiaan.