RuneQuest

Harmastin aikakirjat

26.10.2019

Harmaakoirat, nuo perkeleen karjavarkaat, veivät kylän lehmiä. Erikoinen poppoomme on matkalla Lismerledin kotikylään, Harmaakoiran klaanin alueella. Saimme kyläläisiltä tehtäväksi palauttaa karja ja tappaa karjavarkaat. Lehmävarkaudesta paikalle on jäänyt pari ruumista ja yksi haavoittunut, Berra. Kevyen kuulustelun jälkeen saamme tietoomme, että Danakoskin johtamat joukot hyökkäsivät ja veivät karjan.

Sorala löytää lähistöltä vihollisen jäljet, vaikka maa on kuivaa aroa. Sorala näkee ainakin ainakin kuuden hevosen jäljet poistuvan kohti aavikkoa. Ehdotan johtajana nopeaa perään lähtemistä.

Jäljet vievät suoraan aavikolle, johon ei yleensä mennä. Ratsastamme ripeästi eteen päin, paitsi Wostor, joka petturina tulee kävellen perässä. Ai että vihaan tuota petturia.

Myöhemmin Sorala näkee jo kaukaa hahmon makaavan maassa. Korpit pyörivät ruumiin ympärillä. Maasta löytyy kylmäksi pistetty nainen, kurkku leikattu auki. Lähellä on nuotion jäljet, Sorala huomaa raahauksen jäljet maassa. Nainen on raahattu nuotiolta pois verta valuen. Naiset olkapäähän on tatuoitu harmaa naurava koira. Miksi ovat tappeneet omia? Tämä ei lupaa hyvää, selkäpiitäni kylmää kuten silloin joskus, kun tapoin sen Harmaakoirien ruhtinaan. Ehkä tämän polun päässä odottaa jotain vielä kauheampaa. Kerron kuitenkin muille, että ei ole hätää ja jatketaan rohkeasti matkaa. Osa porukasta näyttää hyvin pelokkaalta.

Jatkamme pohjoiseen. Myrsky lähestyy, pimenee ja alkaa satamaan. Sitten muistan, että klaanin perimätiedon mukaan tälle alueelle ei yleensä tulla, mutta ei muista tarkkaa syytä. Sitten jäljet vievät polulle, jota pitkin jatkamme. Polun vieressä rikottuja merkkipaaseja. Sorala tunnistaa rikotuiksi jumalattaren silmiksi, pyhiä esineitä näin vain tuhottu. Fiksu mimmi tuo Sorala, mutta Issarien nimeen, tämä ei tiedä hyvää.

Skannaan läheisen mettän laidan ja huomaan liskoja saalistamassa lehmiä. Sorala tunnistaa kiviliskoiksi. Ehdotan, että emme mene auttamaan, koska lehmät on haavoitettu ja tulevat kuolemaan lähiaikoina. Porukka näyttää masentuneelta, yritän kannustaa kaikkia jatkamaan ja muistutan tehtävästämme. Jatkamme matkaa, mutta samalla mietin lehmäpoloisia, siellä ne vain kärsii.

Vastaan tulee iso kukkula, jonka päällä näkyy iso rakennus. Yanioth huomaa oudon hiljaisuuden ympäristössä, ei lintuloisii eikä kissuloisii. Sorala tetsaa ylös ekana ja muut tulevat perässä. Mesta on ihan rikki, hyljätty jo ajat sitten. Sisällä näkyy eläinsuojia, mutta ei meidän karjaa. Sorala huomaa muurin päällä jonkun hahmon, joka ottaa ritolat, kun huomaa meidän huomanneen. Lähdemme perään. Linnan ramppia ylös kiivetään. Kaikki on outoa arkkihtuuria, ei ihmisille sopivaa.

Ramppia ylös. Pyöreä iso sisäpiha. Synkän näköinen dark tower keskellä pihaa, ylöosa romahtanut, ympärillä hajonneita rakennuksia. Osa ympäröivästä pihamuurista hajonnut. Tornin takaa kuuluu lehmien ääntä. Lehmiä ei näytä olevan 50 kappaletta. Luukasoja näkkyypi siellä täällä, ehkäpä lehmiä on syöty grillijuhlissa.

Tornin sisältä kuuluu messuamisen ääniä. Lähdemme kohti tornin oviaukkoa. Käsittämättömästi tornin oviaukossa ei ole ovea. Hetken mietimme lehmäoven rakentamista oviaukkoon, sorkista tulisi hyvä saranat. Luovumme ideasta, sisällä odottaa kuitenkin jotain joka vaatii huomiomme. Ovenrakennus voisi keskeytyä.

Wostor menee sisälle ja näkee kivestä tehdyn patsaan. Patsas kuvaa sumonaista, kenties jokin jumalatar. Yksi vihulainen elossa ja kolme kuollutta. Elossa oleva villi tulee alkovin takaa silmät seisoen päässä. Se on Danakos. Taistelu alkaa ja päässäni humisee siniverisesti - kuten silloin Suuren Talven jälkeisessä sodassa. Huudan taisteluhuudon koko porukalla ja kaikki terästyvät.

Wostor vetäsee jouskalla hyvän osuman oikeaan jalkaan ja Danakos kaatuu maahaan. Tämähän oli helppoa, ajattelen.

Mutta pian alttarilta lähtee nousemaan maasta ja köynnöksistä rakentunut elementaaliolio, isot kynnet heiluen. Magiaa! Sorala yrittää taikoa taikuutta pois. Ötö vähän tärisee, mutta jatkaa matkaa kohti Wostoria.

Hyökkään miekalla maassa olevaa Danaskoa vastaan, mutta Danasko ohjaa todella taitavasti iskun kilvellä maahan. Leveä miekkani melkein hajoaa. Tämä johtajahan osaa osain. Hyvä, vihdoinkin arvoiseni vastustaja.

Yanioth ampuu jouskalla, mut osuu Wostoria selkään. Tilanne on hämmentävä. Wostori on petturi, mutta silti ihmettelen suoraa toimintaa. Pieni hymy leviää kuitenkin kasvoilleni.

Sorala yrittää taikuulla komentaa kivipaasia, mutta epäonnistuu. Taikuus sullaa kässiin. Vasana ampuu ohi kivipatsaasta. Danasko yrittää iskeä meikäläistä maasta käsin, mutta ei onnistu. Yanushka jouskaa kivipatsasta ja osuu vasempaan käteen, mutta ei vahinkoo, ei vahinkoo. Vostor isköö miekalla köysiötöä vatsaan ja ötökkä meni kahtia ja kaatui.

Isken hyvän osuman Danaskon päähän, Danaskos kaatuu takaisin maaahan, koska miekkani menee osittain kyrpärän läpi. Wostor yrittää iskeä kilvellä kivipatsasta, mutta kivipatsas väistää. Kivipatsas grappaa, mutta Wostor väistää. Mitä tangoa petturilla ja lihavalla naisella!

Yanitoth löi monsteri jalkaan isot tissit heilahtaen. Näen kuinka Sorala katsoo kateellisesti pienten tissiensä takaa. Voi näitä meidän tyttöjä, hauskoja pikku tyttölöisii!

Örkki iskee Vasanaa päähän, tullee pikku vahinko. Sorala ampuupi patsasta jouskalla ja tulee myös pientä vahinkoa. Alan hermostumaan tähän joukkomme heikkoon suoritukseen, huudan miehekkäästi ja katkaisen Danaskon kaulan yhdellä iskulla. Ehkä tämä auttaa ryhmämme taviksiakin saamaan itsestään enemmän irti. Olen tottunut työskentelmään pätevämpien taistelijoiden kanssa. Noh, pakko mennä mitä on saanut kasaan. Katselen miten muut jatkavat yrittämistä.

Wostor iskee patsasta, mutta ei tapahdu mitään. Patsas ottaa graplen Wostorista. Sitten patsas polkee maata ja maanjäristys selkeästi haittaa kaikkien toimintaa hetken aikaa. Sorala iskee maaötökkää, osuu, meni maaötökkä kahtia. Siirryn aatelisen ylpeästi kivipatsaan viereen ja isken kivipatsasta täysiä jalkaan. Kivipatsaan jalka tuhoutuu. Kivipatsas päästää irti Wostorista. Kivipatsas kaatuu ja sulautuu maahan. Pelastin selkeästi kaikkien hengen, mutta en halua sitä liikaa korostaa. Hyvänä johtajana tiedän, ettei kannata kehuskella liikaa omilla sankariteoilla, vaan antaa muiden huomata teot ja sitten tavikset alkavat puhumaan minusta ylpeästi muille, ovat saaneet olla mukana jossain hienossa.

Muut ryhmän jäsenet tappavat loput helpot vastustajat.

Tässäkö se oli? Mitään ei tapahdu. Paitsi että tapahtuu. Pihalla partioi iso kasa odottavia eläinelementaaleja. Tornin yläosaan tulee teksti "Olen herännyt ja olen nälkäinen. Tuotteko uhreja?". Tiedän mitä tehdä ja huudan ovella: "Ottakaa lehmukit uhriksi, jos saamme mennä". Se selkeästi auttaa ja alttariin syntyy Moon rune. Kyseessä on varmana yritys kommunikoida meidän kanssa.

Näemme kuinka lehmät mennöö ramppia kohdin. Noin 26 lehmöö mennöö ja 26 lehmöö jää. Elememtaalit näyttää meille raunioita. Etsitään ja löydetään kaikkea arvokasta. Jumalatar on tyytyväinen uhrauksiin.

Otamme loput lehmät ja palaamme kylään. Kyläläiset maksavat meille 200 lunaria. Kiitän kaikkia tiimiläisiä hyvästä työstä ja jaan kunniaa kaikille tasaisesti, vaikka osa tiimistä ei oikein saanut mitään aikaiseksi. Kokeneena johtajana tiedän miten porukka saadaan pidettyä tyytyväisenä ja motivoituneena. Kiitos on monen seikkailun paras kohta.