Call of Cthulhu

9.7.2015:

-Addison jutteli pomonsa, päätoimittaja John Kerrin kanssa.

-teette valokuvaajan kanssa jutun Bostonin alamaailmasta, mitä tahansa rikostarinoita, mitkä on mielenkiintoisia

-Beacon Hillistä on löydetty teollisuuspamppu, Robert Fairfax kuolleena hämärissä olosuhteissa

-lähtevät paikalle

-Dick Tickler herää puhelimen soittoon kotonaan, on aika kovassa kanuunassa

-Beacon Hillissä on kuollut teollisuusmoguli Robert Fairfax, Washington Street 38, univormuiset ovat jo paikalla

-junior officerin komentelua

-hiekkapolkua rantaan, jossa palanut venevaja

-Keith Gillespie, komisario, aivan pihalla, isäntää ei ole nähty, poliisit löytäneet vain ruumiin palaneet jäänteet

-onko tunnistavia tekijöitä, kuten kelloa, tms.

-kuollut piti kädessään lätkää, jossa jokin merkillinen symboli

-mies oli teollisuuspohatta, sihteeri saatttaa tietää enemmän, ilmeisesti bostonilaisen autotehtaan leivissä, toimittajanut T-Fordin kilpailevaa mallia

-pohatalla 38- (Madeline) ja 43-vuotiaat (Veronica) tyttäret, jotka perivät hänet

-Dick ohjeistaa ruumiin vietäväksi ruumishuoneelle ja mainitsee, että oikeuslääkärin tulee tutkia ruumis ulkoisten väkivallan merkkien varalta

-Dick kuulustelee Veronicaa, joka vie hänet isänsä työhuoneeseen yläkertaan

-kirjoituspöytä on hajoitettu palasiksi ja lähes koko huoneen peittävässä matossa on yksi palanut kuvio kuin tassunjälki, joka on palanut mattoon

-isä johti autotehdasta ja harrasti suurriistanmetsästystä

-Dick kutsuu valokuvaajan (Peter Parker) paikalle, myös Addison tulee messissä

-Max näkee lehdessä kuvan Robertin medaljongista ja muistaa, että kolumbialainen pelaaja-agentti Jose Aquilar on joskus käyttänyt moista

-Max kyselee Josesta Cask ’n Flagonista ja kuulee, että hän asui Etelä-Bostonissa n. 10 vuotta sitten, järjestelI pelaajahommia ja katosi

-menimme toimitukseen juttelemaan toimittajan kanssa aihees

-päätimme mennä kirjastoon etsimään tietoja amuletista, emme saaneet mitään selville

-menimme etsimään Josea etelä-amerikkalaisten alueelta, löysimme urheilubaarin

-Max tunnistetaan baseball-baarissa ja hän kuulee, että Jose saattoi kuulua kolumbialaiseen salaseuraan, kertoo Miguel, selkeä fani

-synkkä porukka, Jose oli sairas tyyppi välillä

-ei enää ketään jäljellä, nyt kun Jose ei ole enää mukana

-tapasivat Bostonin lahdella yhdellä pienistä saarista, jotain urhausta, yms. kertovat huhut, jos Jose messissä, niin noituutta saattoi olla mukana

-Josesta ei ole kuulunut pitkään aikaan, edelleen n. 10 vuotta sitten

-kun näytän medaljonkia Miguelille, hän työntää käteni syrjään ja poistuu paikalta järkyttyneeltä

-muutkin asiakkaat poistuvat

-Tristan seuraa Miguelia, joka huomaa kuitenkin hänet ja uhkailee kääntöveitsellä kunnes häviää näkyvistä

-kyselen Pedrolta Miguelista missä hän asuu, ja saamme ohjeet sinne, näyttäisi olevan sama paikka kuin se, missä Miguel häviää Tristanilta

-Tristan vie meidät paikalle

10.7.2015:

-Tristan Nivelin kämpille yritetään murtautua

-kaksi miestä räplää lukkoa, Tristan avaa oven, jolloin toinen osoittee häntä sormella rintaan

-rintataskussa oleva amuletti pistää Tristania rintaan ja karkaa oven alta

-Tristanin tiikeriloikka ei auta ja amuletti kirmaa portaita pitkin pakoon, samalla pakenevat myös murtautujat

-Tristan ampuu toisen miehistä

-takaa-ajon jälkeen auto ajaa Tristanin päälle

-poliisit tulee paikalle, kuulustelee Tristania ja toteaa kyseessä olevan itsepuolustus, vammat toimivat todisteena

-poliisit vie ruumiin pois

-menimme antiikkikadulle etsimään apuja medaljongin tulkintaan, ensimmäisen kaupan hra Wrexham vie meidät takahuoneeseen, jossa hänen kirjastonsa sijaitsee

-Wrexham on erikoistunut Etelä-Amerikkalaisten Maya-intiaanien reliikkeihin ja tunnistaa amuletin sellaiseksi, jota kolumbialaiset salaseurat saattaisivat käyttää

-hän näyttää meille kuvan kirjastaan, jossa salaseuralaisia pidätetään ja yhdellä pidätetyistä roikkuu samanlainen amuletti kaulassa nauhassa

-seuraavaksi siirrymme Boston Globeen lukemaan vanhoja Jalluja, joiden tarinoista löytyy ratsia pieneen saareen Bostonin joessa

-saaressa on vuonna 1908 pidätetty 10 kolumbialaista salaseuralaista 16-vuotiaan meksikolaistytön murhasta

-koska kukaan ei ole syntyperäinen amerikkalainen, salaseuran jäsenet karkoitetaan maasta

-Max keksii kysyä, kuka on kirjoittanut jutun ja kuka on ollut valokuvaaja

-kuvat ovat poliisin kuvaajan, mutta jutun kirjoittanut Stan Lee löytyy eläkkeeltä Dorchesterista, sinne siis

-Lehtineekerimme jututtaa Stania, joka kertoo, että salaseuralla on jotain tekemistä käden kanssa, koska kaikilla oli sellaiset tatuoinnit, Stan myös tunnistaa medaljongin kuvasta, pidätetyillä oli samanlaisia

-pyrimme Dick Ticklerin johdolla tutkimaan poliisiraportteja, se tuntuu olevan hankalaa, mutta onnistuu viimein

-raportit kertovat silpomisesta, viiltelystä ja päiväkausia kestäneestä kidutuksesta, johon meksikolaisnainen on lopulta kuollut, hänet haudattiin Bostoniin, salaseuralaiset karkoitettiin maasta

-unohdimme käydä haudalla…

-raporteissa mainittu Gallops-saari vaikuttaa seuraavalta loogiselta kohteelta, joten lainaamme poliisiveneen ja rantaudumme saarelle

-saarella on kaksi mökkiä, joista isompaan murtaudumme elegantisti ampumalla lukon paskaksi

-saaren isompi mökki paljastuu jonkinlaiseksi hylätyksi venetehtaaksi, jossa on kuitenkin viime aikoina käyty useasti jonkinlaisissa palvontamenoissa

-tehtaan montusta paljastuu seinään kirjoitettuna teksti:

“Senores de la noche” ja 9 sanaa:

Tlaloc, Tepeyollot, Tlazaltestl, Centeotl, Mietlantecuhtli, Chelchiuntliche, Piltzintecuhtli, Itztli, Xiuhtecuhtli

-sanat ovat ilmeisesti nimiä ja jokainen niistä on kirjoitettu eri käsialalla

Lisäksi seinän vasemmassa ja oikeassa ylälaidassa on samat logot kuin medaljongissa ja tekstin alla kiekko, jossa on useita eri ympyröitä

-kiekko paljastuu mesopotamialaiseksi kalenteriksi ja viittaa Mayoihin ja Atsteekkeihin

-päätämme jäädä saarelle ensi yöksi kyttäämään, josko kultistit saapuisivat palvontamenoihinsa

-kyttäämme metsässä nälkäisinä ja persaukset jäässä, mutta ketää ei kuulu koko yönä, joten ajamme aamulla veneellä pois

11.7.2015:

-antiikkikauppias Wrexham osasi lukea kalenteria, mutta se vaati alkupäivämäärän, josta laskea mihin kalenteri viittaa

-Max keksi ehdottaa päivämääräksi vuoden 1908 tapahtumaa, tällä päivämäärällä laskettuna H-hetki olisi ensi viikon keskiviikko, nyt on sunnuntai

-Wrexham ehdottaa, että käymme yliopiston henkilökunnan juttusilla, muinaisten etelä-amerikkalaisten intiaanikulttuurien tutkimuslaitoksen väki saattaisi tietää lisää

-käymme myös häiritsemässä erästä yliopistoprofessoria, Stigu nimeltään

-Stigu osaa samat kalenterilaskut kuin Wrexham ja totetaa, että kyseisellä päivämäärällä laskettuna keskiviikkona lentää guano tuulettiimeen, hän myös kertoo, että kyseisiä Yön Herroja palvottiin muinaisissa inkkarikulttuureissa paljon ja ne ovat keskivoimakkaita jumaluuksia

-yritämme juttuttaa kaveria, josko hän osaisi arvioida minkälainen guano sinne tuulettimeen on lentämässä, jos Yön Timot manifestoituvat maamme kamaralle

-proffa pitää meitä höyrähtäneinä…

-seuraavana maanantaina Tristanille murtautunut, hänen ampumansa hemmo on tunnistettu

-eikä se Tristan sitä edes pyssyllä hengiltä saanut, vaan kaveri joko veti syanidia tai kumppani tökkäsi hemmoon Curarea, joka tapauksessa vainaa, mikä vainaa

-Mies on Santiago Cordoza, telakkatyöläinen South Endistä

-Santiagolla on veli ja osoite, joten sinne käy tutkijoiden tie, veli Jorge ei ole kotona, mutta Dick Tickler hoidaa äitin helläkätisesti kertomalla, että poikasi on kuollut ja, että tutkimme hänen huoneensa väkisin

-äiti sopertelee, kun pojasta ei tullutkaan pappia ja kertoo, että veli on sentään hengissä ja töissä satamassa parhaillaan, huoneesta löytyy yksi amuletti, jonka Tristan omii sillä verukkeella, että kadotti omansa (veljen jäämistöstä löytyneen) amuletin aikaisemmin

-lähdemme etsimään Jorgea satamasta, kun lakkaa satamasta

-Jorge oli laivassa, tunnisti meidät ja lähti karkuun, heitimme häntä kaikilla mahdollisilla esineillä osumatta

-Dick Tickler kyllästyi ja pamautti Jorgea pyssyllä, siihen katkesi veljen lento

-Jorge kertoo viimeisillä voimillaan, että medaljonki on avain, jolla Yön Herrat kutsuvat mestarin eli Kirkan lavalle

-poliisit saapuvat, mutta Dick kertoo kaiken olevan hallinnassa

-huomaamme, että työläisten joukko on vähentynyt yhdellä, kyselemme satamapomolta, että kuka puuttuu

-puuttuva työläinen on eräs Juan Recoba

-selvitämme Juanin kotiosoitteen ja menemme hänen perässään kämpille

-Juan on parhaillaan pakkaamassa ja päätämme seurata häntä, kenties mies johdattaa meidät muiden kultistien jäljille

-seuraamme Juania keskustaan, joka käy tallelokerolla Bank of Massachusettsissa, pankista hän siirtyy kahvilaan tappamaan aikaa

-me haluamme kovasti tappaa hänet, mutta Ezekiel päätyykin ottamaan miehestä potretin

-pitkän ajan kuluttua Juan lähtee kahvilasta ja me perässä

-hän päätyy luoteeseen koukattuaan Washington Streetille aina numeron 38 eteen

-muina miehinä äijä avaa portin avaimilla ja luikahtaa Robert Fairfaxin kotiin

-yritämme päästä sisään, Dick juttelee periättärien kanssa sisäpuhelimen välityksellä, mutta nämä vetoavat kiireeseen, väsymykseen ja poissaoloon, kahvitkin jäivät viimeksi juomatta

-päätämme murtautua sisään, ensitöiksemme hyppäämme aidalle ja kohtaamme toisella puolella vartiokoiran

-koira meinaa nitistää Maxin ja Ezekielin, kunnes Tristan hyppää aidalta koiran päälle vahingoittaen sitä vakavasti

-emme meinaa päästä millään sisälle kartanoon, kunnes Tristan tiirikoi suvereenisti takaoven lukon Addisonin sähellettyä sen kanssa jonkin aikaa

-tutkimme hätäisesti alakerran huoneet ja siirrymme yläkertaan, ja siellä ensiksi Robertin toimistoon, josta mattoon palanut tassun jälki löytyi

-tutkimme toimiston kirjahyllyt ja löydämme kaksi mielenkiintoista opusta:

Nameless Cults (1845) by Friedrich Wilhelm von Juntz

Matteus Maleficarum (1486, Latina), occult +3

-muuten emme löydä kartanosta ketään tai mitään kiinostavaa, paitsi että

-tutkimme myös muut huoneeta ja löydämme salakäytävän, johon menemme

-salakäytävä johtaa alakertaan ja sieltä vielä alaspäin, syvälle Bostonin maaperään

-seuraamme maanalaisia käytäviä aikamme, kunnes saavumme huoneeseen tai onkaloon, jossa perijättäristä vanhempaa (sitä, joka haki kahvia) viillellään ja huoneessa on useita kultisteja, joista yksi messuaa ja yksi on Juan Recoba, joka pitää veitsellä uhaten nuorempaa perijätärtä otteessaan

-järkyttyneinä moisesta toiminnasta ja hätääntyneinä perijättärien kohtaloista päätämme yrittää yhteislaukausta messuavaan kultistiin, vituiksi menee, kuten arvata saattaa ja kaikki muut paitsi messuaja ja Juan hyökkäävät käytävään aseinaan veitset ja machetet

-samalla näemme, kuinka tikari liikkuu itsestään ilmassa ja tökkii Veronicaan reikiä kuin sveitsiläiset juustoon

-näky on niin karmaiseva, että useimmat meistä vellihousuista menevät hetkeksi moisesta koomaan

12.7.2015:

-meitä ei kuitenkaan niin helposti lannisteta, ammumme, taistelemme, menetämme tajuntamme, parannumme, tulemme tajuihimme, taistelemme, ammumme ja pitkällisen väännön päätteeksi ryhmämme saa käännettyä hommaa voiton puolelle

-kun enää yksi kultisti on ryhmämme kimpussa, Max ryömii puolitajuttomana kohti Juania ja Madelainea

-päästyään riittävän lähelle ja kun Juan huomaa hänet, Max kerää rohkeutensa, kääntyy yllättäen kohti messuavaa kultistia Juan saa hepulin, sysää Madden syrjään ja yrittää estää Maxia psyykkismaagisella hyökkäyksellä

-Max muistelee 1916 vuoden World Seriesin voittokunnaria ja tempaisee kaikin voimin messuajaa Ol’ Trustworthyllä suoraan leukaperiin

-kultisti lopettaa messuamisen, kun pää lähes irtoaa hartioilta ja samalla Addison iskee löytö-machetella viimeiseltä pystyssä olevalta kultistilta käden irti ja Ezekiel teloittaa hänet pistoolillaan

-ennen kuin ehdimme juhlia, Juan onnistuu seuraavalla loitsullaan sekoittamaan Maxin, joka alkaa hakata mailallaan kaikkea ei liikkuvaa

-samalla Juan tekee kuchiyose no jutsun ja herättää messuajan takaisin henkiin

-zombie-messumies oikoo hetken leukojaan ja aloittaa taas homman

-tämän näyn takia Addison ja Ezekiel putoavat sikiöasentoon vollottamaan

-Max tulee sillä välin tajuihinsa ja huomaa raapineensa seinää, hän on nähnyt näyn, jossa olikin lyönyt messuavan kultistin sijasta oman pikkukultansa Cindy Applebeen naaman näkkärille

-jäljellä olevat Dick ja Tristan ampuvat Juania, Tristan osuu häntä käteen, mutta mies hymyilee voitonriemuisesti, kun Veronican vatsassa alkaa turvotus näkyä

-juuri kun Dick ampuu Juania kurkkuun, Veronican vatsa räjähtää auki ja sieltä pursuvat lonkerot tarttuvat Juaniin

-Juan kirkuu apua ja väittää, ettei homma mennyt suunnitelmien mukaan

-tuijotamme näkyä monttu auki, mutta se ei tässä vaiheessa aiheuta juurikaan tuskaa

-ennen kuin ehdimme tekemään mitään Juan imeytyy Veronican sisään ja koko sykkivä massa ikään kuin räjähtää sisään päin kadoten kuin savuna ilmaan

EPILOGI:

-otamme Madden matkaan ja jätämme kultistien ruumiit käytävään poistuen paikalta huulet pyöreinä

-päätämme, että jos joku joskus lähettää meille lapun, jossa lukee, että he tietävät mitä me teimme viime kesänä, kokoonnumme jälleen, muutoin emme halua muistella koko tapausta kuin kenties Tristanin syvä-psykoanalyysissä

-Dick kirjaa Robertin tapauksen itsemurhaksi ja yrittää epätoivoisesti keksiä kuinka selittää katatoniseen tilaan joutunut nuorempi tytär Madeline ja kadonnut vanhempi tytär Veronica

- Andy ei ainakaan vielä kirjoita lehtijuttua aiheesta, vaikka sormet hiukan syyhyää kertoa kauheuksista mitä viaton lehtimies koki