D&D Pathfinder

Pe-Su 28-30.7.2017

Panmoren sotapäiväkirja

Kadonneet Kreedit

Sheriffi Baleson kertoo, että Kreed on karannut. Seikkailijat tutkivat Thuldrinin vankisellin ja löytävät sängystä käsin kirjoitetun lapun:

Tulemme hakemaan sinut pian!

-Maldonado

Kyläläiset ovat järkyttyneitä, sheriffi Baleson organisoi jälleenrakennusta ja kerää kyläläiset kasaan, jotta massamurhan uhrit voidaan saatella viimeiselle matkalleen. Baleson määrää kyläläiset keräämään ruumit kasaan sekä hakee taveranasta viinaa ja paloöljyä, jotta saadaan kunnon polttorovio aikaan.

Ryhmä keksii samalla tarkastaa muun perheen tilanteen. Nukkuvan Jättiläisen kyyppäri kertoo, että mustiin pukeutuneet miehet kävivät hakemassa Kreedin lapsen ja vaimon turvaan juuri kun Kreedkin vapautettiin. Heitä kysynyt mies esittäytyi Maldonadoksi ja kertoi olevansa Jurinin setä ja hakevansa perheen Oregentiin turvaan.

Rovio (ei se firma) ja vähän muutakin

Näyttää siltä, että noin puolet kylän ja läheisten hakkuukämppien väestä on kuollut. Tutkimme karnevaalialueelta löytyviä ruumiita ja onnistumme yhdessä sheriffin ja kyläläisten kanssa pelastamaan 87 henkeä.

Karnevaalialueella Basto pehmentää taikuudella osan kentän maasta ja alamme raahata ympäriinsä löytyviä ruumiita yhteen kasaan. Balesonin käskystä kyläläiset hakevat lapiot ja kaivavat suuren montun polttoroviota varten. Poltamme jäljelle jääneitä ruumiita lopulta kaksi vuorokautta putkeen. Kylän raitilla leijuu paistuvan ihmislihan ja palavan rasvan katku. Taivaanranta peittyy mustaan savuun, jota edes kesäauringon säteet eivät tunnu läpäisevän. Synkkä tunnelma häiritsee Bastoa ja Meliiriä, heistä tuntuu, etteivät sielut kuitenkaan päässeet tuonpuoleiseen.

Panmore haluaa etsiä mustiin pukeutuneiden jälkiä. Nyyhjättyään ensin tyhjää metsässä, hän löytää joen rannasta laiturista tukkien uittoon käytettävän proomun, jonka kapteeni, Giles, näki mustiin pukeutuneen porukan poistuvan jokilaivalla alajuoksun suuntaan.

Giles kertoo, että porukalla oli mukanaan enemmän väkeä kuin tullessa, Giles lupaa vuokrata seikkailijoille yhden proomun ja lähteä kapteeniksi. Hinta on 80 kultapalaa per päivä. Panmore lupaa palata asiaan.

Kale keksii pyytää Balesonilta Kreedin kartanon käyttöönsä sekä kylän väkeä mukaan posseksi Kreediä hirttämään. Granoosh keksii kysyä apulaisseriffejä avuksi, jotta saadaan välitettyä viestiä kyläläisille. Kale päättää, että apulaisseriffit levittäkööt sanaa, että seuraavana aamuna hän pitää palopuheen niille, jotka haluavat mukaan hakemaan Kreediä. Kale on vakuuttunut siitä, että Kreed on karnevaalialueen massamurhan takana, Granoosh epäilee asiaa.

Samalla, kun toimintasuunnitelmaa hiotaan, Granoosh muistaa, että pitäisi käydä Syntiran juttusilla. Syntiran luona käyminen kuitenkin unohtuu, kun ryhmä alkaa tutkia Kreedin kartanoa.

Kreed manor

Koska kenelläkään ei ole avaimia kartanoon ja Kalea alkaa kiukuttaa, hän rikkoo länsisiiven ikkunan ja kiipeää sisään. Ryhmä tutkii kartanoa ja Basto löytää Thuldrinin työhuoneesta, työpöydän laatikosta rahtikirjoja sekä kirjeen, jossa Maldonado kertoo, että he ovat jäljillämme, tulen tapaamaan sinua pian. Lisäksi pöydästä löytyy piilotettu nappi, joka avaa pohjoisseinässä olevan salaoven.

Salaoven takaa paljastuvat tikkaat, jotka vievät kartanon alaiseen luolastoon ja huoneeseen, jossa ei näytä olevan ovea. Aikansa pyörittyään ryhmä törmää illuusioseinän läpi käytävään, jossa on useita huoneita. Seikkailijat alkavat käymään huoneita läpi yksi kerrallaan. Ensimmäiseksi löytyy kidutushuone ja kuollut mies, joka tunnistetaan myöhemmin erään tukkikämpän esimieheksi, Arandoksi. Ruumis on sen verran pitkälle mädäntynyt, että se on todennäköisesti ollut useita päiviä tuoliin sidottuna ja kuollut viimeistään nestehukkaan.

Parin tyhjän sellin jälkeen löytyy huone, jossa on kolme arkkua.

Vasemmanpuoleinen räjähti avatessa Baston silmille, toisesta lensi pieni ansanuoli, joka haavoitti avaajaa, mutta sisältä löytyi paljon jalokiviä. Kolmannesta arkusta löytyi papereita: puukirjanpitoa sekä lisää rahtikirjoja, jotka paljastivat, että hakkuumäärät ovat suurempia kuin Oregentiin lähetetyt määrät. Thuldrin veti välistä.

Etäämpänä luolastosta löytyy ovi, joka on pullistunut. Hakkaamme ovea lisää. Ovi räjähtää silmillemme ja musta pöly leviää käytävään. Pakenemme luolastosta ja haemme lopun ryhmän mukaan.

Kale käy etsimässä kylästä rumpua ja löytääkin kirkosta yhden. Kale vaatii kirkon patarummun itselleen droppaamalla Balesonin nimen. Seuraavana aamuna huomaamme, että Balesonin apulaiset saivat kerättyä noin 20 hengen joukon kuuntelemaan Kalen puhetta. Kale puhuu kuin ruuneperi paukuttaen samalla patarumpuaan. Palopuheen vakuuttamina apulaisiksi liittyivät Otkel (20 gp per päivä), Pence (lupaus osuudesta), Hezekiel (vanhalla sopparilla, osuus lootista ja xp:stä) sekä Ralla (lupaus seikkailusta).

Ralla onkin tuttu jo aiemmista kohtaamisista, Pence tuntuu olevan aika poikanen ja Otkel on ärsyttävä räyhääjä.

Palaamme räjähtäneelle ovelle, jonka mustat hiilen palaset ovat nyt peittäneet. Pöly on laskeutunut. Lapioimme tiemme läpi. Käytävä jatkuu eteen ja ylös. Tutkin yläkäytävän ja näyttää siltä, etä talon taakse menee rappuset. Yläpuolelta on ilmeisesti tiputettu hiiltä hiilivarastoon ja hiilet olivat peittäneet oven ja aiheuttaneet paineen. Tunneli jatkuu pohjoiseen ja päättyy joen rantaan, salakäytävä pois kartanosta siis.

Kanootin kapean

Päätämme palkata Gilesin, hän on ilmeisen vakuuttava, koska emme kysy muita vaihtoehtoja. Hinnaksi muodostuu 80 gp / päivä ja yksi varvi Rallan kanssa.

Lähdemme Maldonadon perään proomulla, kapteeni Giles mukana. Matka sujuu neljällä hengellä soutaen ja Basto liitelee kotkana edessä tähystämässä. Yövymme rannassa.

Yöllä kipinässä ollut vahti näkee kuinka joen pintaan alkaa muodostua usvaa. Sitä tulee yllättävän paljon ja nopeasti... Äkkiä usvan seasta ilmeistyy tummia hahmoja ja kaksi epäkuollutta aavetta hyökkää kimppuumme.

Taistelemme urheasti, mutta aaveet ottavat sekä Pencen että Otkelin haltuunsa. Samalla takaamme hyökkää kaksi lisää! Emme voi muuta kuin tappaa Pencen, joka on kääntynyt meitä vastaan. Basto antaa pojalle kuoliniskun. Onneksi Hezekiel tuntuu tietävän epäkuolleista ja Meliir myös, joten saamme pelastettua Otkelin. Otkel on selvästi häiriintynyt yöllisistä vieraista ja hänen alun kova asenteensa on muuttunut lähinnä uikuttamiseksi:

"I did not sign up for this shit!"

Vakuuttelemme hänelle, että kaikki on ihan oikei ja tästä se homma kyllä helpottuu, kunhan aamu sarastaa. Rankan taistelun jälkeen onnistumme karkoittamaan haamut ja loppuyö sujuu rauhallisesti. Heräämme väsyneinä ja kontrasti yön kauhuihin kauniina kesäpäivään joella on melkoinen.

Aamulla jatkamme matkaa ja näemme toisella rannalla kylän. Yön kauhujen säikyttäminä emme uskalla tutkia kylää tarkemmin vaan pysymme visusti joen keskellä. Jonkin ajan päästä kohtaamme kalastajaveneen, jonka kaksi tyyppiä ovat nähneet isomman aluksen täynnä mustiin pukeutuneita miehiä muassaan ja nainen ja lapsi. Ostimme heiltä aamun saaliin ja lounaaksi syömme Rallan ja Gilesin kajuutassa valmistamaa kalasoppaa.

Iltapäivällä havaitsemme joen pohjoisrannasta jonkin verran pois päin olevan punaisen poijun. Koska emme varanneet erityisen paljon ruokaa mukaamme ja kalat eivät säily kovin hyvin ilman suolaa, poiju alkaa kiinnostaa. Meliir sukeltaa jokeen ja näkee, että poijusta johtaa köysi syvemmälle. Meliir sukeltaa köyttä pitkin alaspäin ja näkee, että pohjassa on alkeellinen merta täynnä herkullisia jokirapuja. Yhtäkkiä hänen näkökenttänsä alkaa pimentyä, koska pohjasta purskahtaa Meliiriä kohti jonkinlainen musta pilvi.

Näyttää siltä, että samalla saaliinjaolla on myös jättiläiskokoinen mustekala, joka on kiertänyt lonkeronsa rapumerran ympärille ja tilaisuuden tullen, päättää napata Meliirin jälkiruuaksi. Basto loihtii avuksi delfiinin, joka sekin päätyy mustekalan lonkeroihin. Ryhmän jäsenet yrittävät epätoivoisesti ampua mustekalaa, mutta nuolet kantavat huonosti vedessä ja vedessä leviävä mustepilvi haittaa näkyvyyttä. Hezekiel loitsii mustekalaa, jonka toiminta hidastuu. Päivän saaliiseensa enemmän kuin tyytyväinen mustekala päättää kuitenkin poistua paikalta aterioimaan muualle.

Kun hätä on suurin ja Meliirin keuhkot alkavat pakahtua, Basto keksii muuttua pieneksi mustekalaksi ja alkaa uida kohti isoveljeään. Bastopus onnistuu saavuttamaan mustekalan ja alkaa neuvotella. Yksinkertaisilla sana-tavoite-pareilla pulputettu keskustelu kantaa lopulta hedelmää. Baston taivuttelemana jättiläismustekala vapauttaa Meliirin ja ui pois rapumerta lonkeroissaan. Meliir kiitää pintaan Baston ja delfiinin avustamana juuri kun keuhkot ovat räjähtämäisillään.

Kannella Otkel karjuu lähes hysteerisenä:

"I said, I did not sign up for this shiiiiiiiiiit!"

To-Pe 29-30.12.2016

Meliirin päiväkirja

Edeltävän taistelun jälkeen ryhmä hengähtää hetken ja pohtii seuraavaa siirtoaan, kunnes Basto kuulee Kabareeteltasta älämölöä. Seikkailijat juoksevat ääntä kohden ja näkevät teltan muuttuneen:

Verelllä kylttiin kirjoitettu “ilimasta pilua”-teksti on houkutellut paikalle sankan joukon sekä metsureita että kylän potentiaalisimmat sinkkumiehet. Teltan ovella on pitkä jono, josta jonon eka ikäänkuin heitetään sisään.

Alueen yleisilme muuttuu yhä makaaberimmaksi. Teltan sivulla roikkuu jengiä hirtettynä puunoksista, ja teltasta valuu verivana, jonka hurmeiset kupla puhkeilevat kuin saippukuplat. Jonossa seisovat ihmiset eivät kuitenkaan näytä huomaavan mitään. Joku on hirttänyt ihmisiä puihin (päätelmä: normipuut ei hirtä ihmisiä itsestään).

“Mun mielest tää peli on edenny tosi kivasti, ja mä oon kattonu näit ryhmätoimintaleffoja (ja sit jotain paskaa loppuun)”.

Vaikka lunta sataa ja on jäistä, niin teltan läheisyydessä kasvavat päivänkakkarat voivat tosi hyvin. (mit .. vit .. pelinjohtaja meni sekaisin?!)

Basto haluaa kurkata teltan sisään liepeen alta, mutta poke tms. äijjä (metsuriasiakas) ei salli sitä. Granoosh yrittää estää Kalea, joka hyökkää sitä äijjää vastaan. Kale onnistuu välttämään Granooshin estelyt ja pamauttaa miestä tappaen tämän vahingossa. Kale pyytelee anteeksi tekoaan ja ryöstää ruumiin. Saaliiksi hän saa muutaman kultapalan.

Basto lähtee hiippailemaan teltan liepeen alle, joku jonossa olijoista kuitenkin huomaa maahisen aikeen. Basto haastaa jonossa olijoiden kanssa riitaa ja miehet raivostuvat. Samassa Basto sukeltaa liepeiden alle. Ryhmän muut jäsenett yrittävät myös livahtaa telttaan sisälle. Kaikki eivät onnistu.

Barbaari raivostuu ja joutuu taas snägäri-tappeluun, miekalla iskee reiteen! Lopulta barbaari sytyttää teltan tuleen toiselta puolelta. Meliir ihmettelee, mitä oikein tapahtuu. Meliir hämää portsaria ja livahtaa sisään telttaan. Sisällä tapahtuu omituisia, lihava nainen hyppää jonkun pöydällä makaavan asiakkaan päälle ja kun asiakas on kyvytön liikkumaan, joku laiha nainen viiltää tämän ukon kurkun auki. Veri valuu pöydältä lattialle ja viettävää maata pitkin ulos teltasta.

Yhtäkkiä kukaan ei näe mittään (lieneekö taikuutta?!). Meliir huutaa varoitushuudon. Karvainen nainen ja kaksi isoa raakalaismaisen näköistä hahmoa kääntyy sisälle livahtaneiden ryhmän jäsenten puoleen ja alkaa kurmuuttamaan heitä, nuijilla alkavat lyömään samoin tein. Sokea Meliir ampuu nuolen teltan kattoon. Kale ja Granoosh ovat teltan ulkopuolella. Meliir ampuu toista örmöä olkapäähän (bugbearko?). Panmore pakenee ulos teltasta. Yhtäkkiä ilmassa on sähköä. Bugbearien karvat nousevat pystyyn, kun sokea, raivokas Basto alkaa taikoa. Teltan kattoon muodostuu synkkiä pilviä, jotka suuren jyrinän saattelemina iskevät maahan ja teltassa oleviin salamoita! Taistelu jatkuu ja Meliir ampuu toista vastustajaa kylkeen.

Sillä välin ulkopuollella Granoos lyö Barbaaria vasaralla otsaan, ei ilmeisesti siis satu kuitenkaan? Teltasta leijuu palavan karvan tuoksu. Meliir saa näkönsä takaisin ja huomaa, että salaperäisen, laihan naisen taakse iskee kolme salamaa (ja koko elämä räjähtää - vain toivo jäljelle jää!). Meliir heittää dispel magicin muttei mitään tapahdu. Kumeasti muriseva vastustaja lähestyy Meliiriä vasara kädessään. Meliir taikoo Bastolle näkemisen lahjan. Basto tappaa toisen bugbearin taistelusalama-taikavoimillaan! ZZAP! *kipinää*. Samalla hetkellä laiha nainen piirtää ilmaan sinisen oven ja astuu siitä. Kalen suunnitelma alkaa vihdoin toimia, teltta on tulessa, vakuutamme ihmisille että voisi olla hyvä idis mennä pois täältä, paremmat bileet on ulkosalla. Ihmiset eivät tunnu uskovan meitä, kunnes joku hieroo kaikkien asiakkaiden silmille Syntiralta saamaamme vastalääkettä, joka estää Kylmän Ratsastajan luoman illuusion.

Kirj. huom.: Eli mälliä (also known as seminal fluid, is an organic fluid that may contain spermatozoa) joka parantaa heidän näkönsä (Semen is produced and originates from the seminal vesicle, which is located in the pelvis). Hopeinen laiha keiju tulee ja sanoo : “tekö aiotte sotkea mestarini suunnitelmat?” (The process that results in the discharge of semen is called ejaculation .. Gokkun (ゴックン?) is a Japanese term for sexual activity in which a person consumes the semen of one or more men, usually from some kind of container.[=

Ryhmä palaa teltalta takaisin karnevaalialueen keskustaan. Öiselle taivaalle nousee entistä enemmän valopalloja, joista osa räjähtää äänettömästi miljooniksi pisaroiksi saavutettuaan lakipisteen. Valon pisarat valaisevat aluetta paljastaen kymmeniä silvottuja ihmisruumiita ympäriinsä.

Ruumiiden takaa ilmestyy ilkeästi virnistelevä keiju, joka alkaa pilkata seikkailijoita:

"Tekö olette se joukkio, joka yrittää pilata mestarini suunnitelman? Te olette säälittäviä, isänne laski puolet lakanoille, kun teitä teki!" Ilkkuvan keijun kaulassa näyttää roikkuvan jonkinlainen amuletti.

Basto heittää kivellä keijukaista, joka juoksee karkuun ja huutelee edelleen rivouksia. Juoksemme perään ja saavumme uudn alueen lähistölle. Läheisessä kyltissä lukee “piirakansyöntikilpailu”. Ei kestä kauaa huomata, että syömällä piirakoita muuttuu porsaaksi. Kokkisotaa pyörittää itsekin sikaa muistuttava keiju!

Meliir huutaa: "ihmisiä siellä muutetaan possuiksi kuin Ghibli-elokuvassa!"

Ryntäämme alueelle, jossa aikamoinen hämminki alkaa. Meliir heittää blessin ilmaan. Yksi sika heittää loitsuja ilmaan, kaksi salamaa lähtee sorkasta ja tekee Kale-barbaarille nahkaan erittäin pahaa jälkeä. Kale tekee akrobatia-liikkeen ja yrittää hyökätä possua vastaan, mutta ottaakin itse vahinkoa. Kokkisikaa kohti heitellään jos minkämoista, nuolta ja kiveä mutta aika kovalta vastukselta vaikuttaa. Panmore hyökkää sikaa kohti ja tekee tupla-laukauksen, joka kuitenkin epäonnistuu. Meliir osuu sikaa nuolella olkapäähän. Possu astelee jonkinlaisen tykin (soppakanuuna?) taakse ja mutisee siellä jotain. Panmore nukahtaa. Lieneekö taikuutta?! Meliir osuu toisen kerran, samaan olkapäähän! Panmorelle tulee kummallinen olo... Ammutaan lisää. Possu iskee sorkkansa Panmoren rintaan ja valtavalla vahingolla, tulinen sorkka jättää rintaan ikuisen paloarven! Sika röhkäisee silkasta mielihyvästä ja nuolaisee paskaisia huuliaan. Panmore yrittää tuplaiskua mutta, sika väistää viime hetkellä ja Panmore iskee kirveensä pöytään kiinni. Meliir heittää kaksi magic stonea sian päähän, kivet osuvat suoraan naamaan ja verta alkaa valua possun silmäluomista. Sokaistunut sika poyörii hädissään, kunnes Panmore iskee kinkkua kirveellä kalloon ja sika kaatuu kuolleena pöydän taakse. Sika pysyy kuolleena ja sikana.

Ryöstämme ruumiin. Sialta löytyy 450 kultapalaa ja jotain outoa keltaista viskoottista litkua, hopeanharmaa lyijykiehkura keskellä. Meliir parantaa Kalen joka on pahassa kunnossa. Sivusilmällä näemme, kun joku lähtee juoksemaan meitä karkuun. Parantunut Kale lähtee perään lihakset jännittyneinä. Samalla Quinn tulee ja parantaa meidät täydellisesti.

Lähdemme kaikki paenneen äijjän perään ja näemme jääveistoksia, joiden sisällä on ihmisiä. Saavumme joelle, jonka jää on yllättävän liukasta ja pakeneva pahis kaatuu selälleen. Quinn syöksyy paikalle, repäisee amuletin keijun kaulasta ja hajottaa sen saman tien pillun päreiksi jäälle.

Quinn putoaa polvilleen ja alkaa itkeä vuolaasti. Quinnin kyyneleet valuvat suurina noroina jäälle, mutta eivät muutu lammikoksi, vaan kuin jonkin taian vaikutuksesta niistä muodostuu jäälle ääriviivat, ihmishahmo, nainen, kaunis ja hiljainen, kuin kuin jäinen veistos. Katsomme tapahtumaa ymmyrkäisinä.

Kun kyyneleiden virta loppuu, Quinn nostaa naisen syliinsä, häntä ympäröinyt jää sulaa pois ja jäljelle jää vain tummahiuksinen, hoikka nainen, jonka rinta kohoilee hitaasti. Quinn kantaa naisen pois jäältä.

Äkkiä pidättelemämme pikkukeiju vilkaisee taivaanrantaan ja ähkäisee: “voi vitt...”. Yritämme kuullustella keijua, miehet uhkailevat keijua vuorotellen, mutta eivät saa hänestä mitään irti. Hetken kuluttua Quinn palaa jäälle pyöritellen kahta tummaa miekkaa käsissään. Hän kertoo, että Kylmän Ratsastajan lumous on murrettu ja Tessan sielu on vapaa. Nyt kun Tessa on turvassa, Quinn lupaa auttaa meitä taistelussa.

Samalla hetkellä ilma kylmenee ja aiemmin nipistellyt pakkanen muuttuu entistä purevammaksi. Tuntuu kuin jäätyisimme sielujamme myöten. Aiemmin pilvetön taivas synkkenee ja mustat pilvet alkavat syytää niskaamme jäistä tihkua ja räntää. Pilvien takaa taivaanrannasta laukkaa täyteen sotisopaan puettu äjjä kuolleella, luisella ratsulla. Jäiset sarvet, punaiset palavat silmät, pitkä keihäs, jonka päässä jäinen miekka.

Hengityksemme muuttuu jääpuikoiksi, jotka putoilevat joen jäälle kuin pienet tikarit...

Kylmä Ratsastaja huutaa meille: “Kurjat kuolevaiset, te, jotka yritätte vastustaa jään voimaa ja pohjoisen mahtia! Tulkaa, kohdatkaa minut, ja kohdatkaa kuolemanne! Pohjoisen kuningattaren nimeen, taistelu alkakoon!"

Panmore huomaa taistelun alkaessa, että illan huipentavan ilotulitusesityksen ilotulitteita säilytetään tynnyreissä, joita on ripoteltu joen penkereille lähelle taistelualuetta. Niitä voisi käyttää jotenkin hyväksi taistelussa, joten hän huutaa ideansa muille. Seuraavaksi Panmore tarttuu lähes silmää nopeammin jouseensa ja ampuu Kylmää Ratsastajaa. Tähtäys on täydellinen, ja nuoli iskee KR:aa päähän mutta kruunun sarvet näyttävät suojaavan tätä. Tästä raivostuneena KR päästää raivoisan örähdyksen ja kannustaa mätänevän ratsunsa kohti Panmorea. KR on hetkessä Panmoren luona, ja yrittää seivästää Panmorea sarvillaan. Panmore kuitenkin väistää sarvet, mutta KR iskee samalla ohi mennessään miekalla. Kalen AoO menee säälittävästi ohi, ja KR pysähtyy keskelle joukkiota kääntyen ja osoittaen miekallaan Quinnia: “Sinä petit minut. Kuole.”

Nähdessään tämän Granoosh muistaa kuulleensa Kylmistä Ratsastajista sekä niiden heikkouksista. Kylmät Ratsastajat ovat pohjoisen Jääkuningattaren korruptoimia haltiaprinssejä, jotka korruptoivat vuorostaan kaikkia fey-sukuisia olentoja keräten kuningattarelleen kuolleiden sieluja. KR regeneroituu jäästä ja lumesta, tuli ja pirstoutumisvahinko (shatter) vahingoittavat sitä enemmän kuin muun tyyppinen vahinko. Granoosh huutaa tietonsa meille muille.

Kale juoksee penkkaa kohden. Meliirin AoO ei osu, lähtee karkuun toista pengermää kohti. Basto muuttuu tulielementaaliksi ja yrittää hyökätä KR:n kimppuun, epäonnistuu. Quinn liikkuu niin nopeasti, että näyttää kuin jäällä olisi yht'äkkiä kolme Quinnia, jotka hyökkävät yhtä aikaa ratsumiehen kimppuun.

Panis juoksee kohti toista tynnyriä. KR hyökkää ja silpoo Quinnin rintaa. Kale nappaa yhden ilotulitetynnyrin ja yrittää Granooshin kanssa koordinoida sen heittämisen jäälle KR:n lähelle ja sytyttämisen, mutta liukastuu heittäessään ja tippuu jään läpi matalaan veteen iskien kasvonsa kiveen. Pari hammasta tippuu, mutta tynnyrin sisältö pysyy kuivana ja heittäminen on edelleen mahdollista. Basto yrittää jälleen polttaa KR:aa tulielementaalina, muttei onnistu osumaan. Meliir heittää hold personin mutta KR ei jähmety.

Panis jatkaa juoksemista toisen tynnyrin luokse. KR jatkaa edelleen Quinnin kanssa taistelua ja scoraa toisen osuman. Quinn yrittää vastata muttei osu. Kale heittää tynnyrin, joka liukuu KR:n viereen, Basto tekee muutaman pisteen vahinkoa tulihyökkäyksellä, ja Meliir heittää KR:n epäkuollutta ratsua kahdella Magic Stonella, joka tiputtaa ratsastajan selästään. Granoosh muuttaa itsensä näkymättömäksi ja lähtee hiipimään kohti kaatunutta KR:aa, sytyttäen tynnyrin tulilangan. Quinn osuu KR:aan molemmilla miekoilla scoraten kriittiset osumat. Kylmä Ratsastaja katsoo parhaaksi perääntyä.

Panis on päässyt tynnyrin luokse, ottaa sen kantoonsa ja ryntää takaisin. KR nousee maasta ja hyppää jälleen ratsunsa selkään. Kale ampuu ratsua uudelleen, muttei osu. Basto lähtee perääntymään, mutta samalla antaa KR:lle mahkut AoO:on, jonka johdosta maahinen ottaa damagea ja pudottaa wild shapen muuttuen omaksi itsekseen. Meliir yrittää ampua muttei kivet eivät osu.

Panis juoksee takaisinpäin tynnyri käsissään. KR karauttaa jäältä joenpenkalle Quinnin ja muiden perässä, ja ratsastaa ryhmän läpi sivaltaen Quinnia. Muut lakoavat ja sekoilevat, ei damagea.

Panis sytyttää tynnyrin langan ja ihmettelee juostessaan miksi toinen tynnyri on jätetty räjähtämään jäälle. KR pysyttelee edelleen Quinnin kimpussa. Granoosh potkaisee tulilangan juuri syöneen tynnyrin liikkeelle hypäten samalla itse sen selkään ja yrittää tähdätä KR:aa - ja ilotulitus alkaa! PUM PAM ARRGH! KR ottaa tuli damagea huolella selkään, samoin kuin heppa höperönsä. Kale yrittää ampua jäältä nuolen, mutta ei osu. Basto lähtee juoksemaan kohti kolmatta tynnyriä samalla kun Meliir ampuu wand of shatterilla (jonka olemassaolon yhtäkkiä muisti) kohti luurankoponia, Hoppa disintegroituu pirstaleiksi, ja KR tippuu jaloilleen ja sihisee ilkeästi jotain.

Paniksella on vielä tulilankaa jäljellä, joten hän laskee tynnyrin ja ampuu jäältä nuolen. Yli menee. KR kömpii ylös. Kale ampuu nuolen muttei osu, ja juoksee lähemmäs päästäkseen lähitaisteluun. Basto kerää villaa. (Toim. huom. HÄH?!) Granoosh summonoi hämähäkkiruoskan, muttei osu (whip/naynay) Meliir ampuu wand of shatterilla uuden latingin, joka iskee suoraan ylös kömpivää ratsastajaa selkään. BOOM MOFO! Ratsastajan isoiso pää räjähtää tuhannen pillun päreiksi. Taivaalta alkaa laskeutumaan kultaisia palloja takaisin maata kohti ja talvinen maisema alkaa muuttumaan normaaliksi. Lumi alkaa sulaa, jääveistokset myös, keväinen vihreä nurmi pilkistää jo usesta paikasta. Vain jäinen labyrintti vastustaa palaavaa kevään lämpöä.

Panmore hakee tridenttinsä teltasta. Quinn palaa Tessan luo, kantaa hänet vaunuunsa ja keskittyy hoivaamaan häntä.

Ryhmän katsastaessa ympäristöään he huomaavat, että lumen sulaessa koko karnevaalialue on täynnä silvottuja ja raadeltuja ruumiita, vertaa, sisälmyksiä ja hurmetta. Useat ihmiset ovat kuitenkin kuolleet hymy huulillaan. Tosin hymy on enemmänkin makaaberi irvistys, joka on jähmettynyt heidän kasvoilleen, kun viimeinen henkäys on karannut heidän huuliltaan pienten häijyläisten ovat murhanhimoisten terien repiessä vatsanpeitteitä auki tai katkoessa kauloja. Seikkailijat yrittävät toipua näkemästään, kukin omalla tavallaan.

Lopulta he päättävät palata Syntiran luokse kertomaan, että Kylmä Ratsastaja on lopultakin kylmänä ja lumous on murrettu.

Juuri, kun he ovat poistuneet karnevaalialueen länsiportista, vastaan hoippuu pahoinpidelty, verissäpäin oleva sheriffe Baleson, joka päässään olevaa avohaavaa pidellen kertoo seuraavaa:

"Ne veivät hänet, ne tulivat, mustiin pukeutuneet miehet, keskellä yötä ja pieksivät minut ja apulaisseriffini henkihieveriin. Sitten ne ottivat minulta sellin avaimet ja veivät Thuldrinin mukanaan..."

15.10.2016

Baston päiväkirja

Ryhmä kelaa, mikä on fyysinen kondis. Aika hyvä paitsi Melirillä, jolla hieman heikompi happi. Rallan juostessa poies, Panmore ja Melir tsekkaavat Rallan periä niin tiiviisti, että Ralla muuttuu ketuksi (sama joka oli metässä). Ketulla on viesti Syntiralta ja se pyytää meitä seuraamaan. Synti

Kale ryöstää joutessaan ruumiit. Basto yrittää jututtaa kettua ja heittää flirttiä. Kettu katsoo häntä ymmärtävästi ja jatkaa matkaa kohti metsän reunaa. Lehdon laidassa pysähdymme ja näemme kirkkaankeltaisen valon, joka laajenee. Puut kylpevät kuun valossa ja meidän edessä seisoo nainen, joka on valon valaisema.

Nainen on kaunis - ja alasti. Hänen ruskeissa silmissään on pyörivä liike, joka imee ympäröivää valoa itseensä. Kuulemme äänen, joka on kuin vuoripurojen solinaa. Syntira esittelee itsensä ja itseään. Hän kertoo olevansa Darkmoon Woodin Keijukuningatar ja sen kaikkien asukkaiden suojelija:

"Olen seurannut vuosia, kun ihmiset ovat polttaneet rakasta metsääni ja murhanneet säälimättä sen asukkaita, alamaisiani. Vuosien saatossa vihani kasvoi, kunnes olin valmis mihin vain.

Kun Kylmä Ratsastaja saapui tyköni kuollella hevosella ja jäisin miekoin varustettuna, tiesin hetkeni koittaneen. Hän lupasi minulle kostoni, jos lupaan olla puuttumatta siihen, miten hän sen toteuttaa. Vihassani annoin hänelle sanani, mutta nyt huomaan, että hän tappoi keijujeni ilon ja täytti heidän sydämensä jäisellä murhanhimollaan.

Lupaukseni tähden en voi itse nousta häntä vastaan, mutta olen seurannut teidän matkaanne ja tiedän teidän olevan kyvykkäitä sotureita. ja tekemienne hyvien tekojen tähden tiedän, että sydämenne ovat puhtaat ja voin luottaa teihin!

Pyydän siis, että nostatte aseenne Kylmää Ratsastajaa vastaan ja kukistatte hänet. Vain siten voitte pelastaa kylän ja sen asukkaat.

Yllättäen kesken puheen Granoosh matelee Syntiran edessä ja pyytää, että pääsee Ensimmäiseen Maailmaan, joka on kaikkien fey-sukuisten olentojen koti. Siis minunkin?

Syntira hymyilee Granooshille ja sanoo:

"Ole rauhassa poikani, sinun aikasi tulee vielä.

Kuten myös sinun, rakas Basto. Äläkä huolehdi kunniasta, Frei kuoli sankarina.

Syntiran katse kiertää joukkoa ja hän jatkaa puhumista. Hänen äänensä tuoksuu keväältä ja sen sointi on kuin satojen purojen solina jäiden lähdön aikaan.

"Keijuni ovat Kylmän Ratsastajan johdolla rakentaneet karnevaalialueelle kymmeniä toinen toisistaan julmempia ansoja, jotka teurastavat vierailijoita. He kuolevat kuin kärpäset takertuneena mitä julmimpaan verkkoon.

Pahinta kuitenkin on, että Kylmä Ratsastaja on loihtinut koko kylän ylleleviävän taian, joka estää näkemästä, mitä oikeasti tapahtuu. Jos siellä tarjoillaan ruokaa, se on myrkytettyä. Jos siellä mitellään voimia, kilpailijat tappavat toisiaan ymmärtämättä ja näkemättä tekojaan.

Vaikka en voi auttaa teitä taistelussa, lupaukseni ei estä antamasta teille taikajuomaa, jonka avulla näette lumouksen läpi. Juokaa nämä ennen kuin menette takaisin karnevaalialueelle, jotta näette mitä oikeasti tapahtuu. Kun näette totuuden, teillä on mahdollisuus voittaa.

Jos tarvitsette apua paikan päällä, teidän tulee vapauttaa se, joka on rakkauden kahleilla vangittu. Myös karnevaalin johtaja, Namdrin Quinn, on Kylmän Ratsastajan ikeen alla eikä hän voi auttaa teitä ennen kuin on itse vapaa kahleistaan"

Syntira antaa meille viisi potionia. Nämä auttavat meitä ettei vaivuta uneen. Hän kertoo, että Kylmän ratsastajan taian katalyyttinä toimii kristallinen ruusu - Eye of Rapture. Niin kauan kuin se on olemassa, kukaan muu ei ymmärrä tai näe mitä oikesti tapahtuu.

Mentiin takaisin markkinoille. Kaikki on jäässä ja lumi on maassa. Kale menee ostoksille öljykauppaan. Basto rekrytoi Namdrin Quinnin auttamaan. Panmore etsii metallista dildoa. Ja löytää pari pientä kaveria lapioimassa sisälmyksiä ja muuta paskaa. Menemme olutteltalle. Basto yrittää saada hereille ihmisiä, jotka ovat muuttumassa puiksi. Bastoa ammutaan salaa selkään, mutta ei tunnu missään. Keijun mulkku ampuu toisen nuolen Bastoa rintaan, mutta Basto senkun porskuttaa. Basto kastaa tulipallon keijun lärviin. Keiju suuttuu ja ottaa 3 nuolen tulille. Kale huomaa, että teltassa tapahtuu jotain. Kale ehdottaa teltan polttamista. Panmore torppaa suunnitelman, muttei Maisa Torppaa. Keiju ampuu kolmannen nuolen mutta Basto ei tiedä mitään. Panmore syöksyy taistoon tridentti ojossa. Kale ampui nuolella sipasun keijua kaaliin, Basto heittää kivellä keijua ja osuu häntä päähän. Kale naulaa keijun tulinuolella seinään.

Basto ja Namdrin Quinn alkavat kaatamaan kaljoja maahan. He saavat oluttynnyrit paskaksi. Pari ei puuta yrittää saada kaljaa, mutta Quinn ajaa ne pois baarista. Panmore ja Basto hiippailee kohti konetelttaa, mutta Basto astuu oksan päälle ja sössii hiippailun. Kale, Granoosh ja Melir keskustelee pitäisikö toinen teltta polttaa. Granoosh bluffaa ja hiippailee telttaan ja heittää polttoöljylampun portsarin rintaan. Muut eivät pääsetelttaan sisälle, koska ovella on jono ja portsari yhtä reilu kuin Berghainissä.

Panmore ja Basto löytävät teltasta ihmishöylän. Basto tainnuttaa siististi metsurin, mutta Panmore vetää toiselta "tainnutuslyönnillä" pään irti. Panmore ja Basto pysäyttävät silppurin.

Same time at main tentdoor…

Paljastuu, että portsari kuuluu keijujen klaaniin. Kale löi valeihmiseltä käden irti. Poke löi Kalea kaluun, mutta Kale vaan porskuttaa. Panmore ja Basto yrittävät sammuttaa toisen hihnan. Panmore taistelee vivusta ja ryhtyy taistoon. Basto veivaa sillä aikaa vipuu. Panmore tiputtaa ensimmäisen metsurin ja toisen myös. Kale ja muut taistelee portsarin kanssa, ei oikein mee viuhkaan.

Panmore ja Basto löytävät jälleen yhden helvetinkoneen. Basto heittää tulipallolla tonttua, joka kirveskoneen ohjaimissa. Tonttu krillaantuu koneeseen. Panmore keksii miten kone sammuu. Poke torjuu Melirin lyönnin ja iskee kirveellä Meliriä rintaan. Kale pistää keihäällä olemattomaan käteen.

Sisällä Panmore ja Basto lyö taas pari metsuria tajuttomaksi ja tuhoaa koneen sekä pelasta useita ihmisiä. Ulkona Melir heitti Bull's Strength Kalelle. Voimaa!

Panmore ja Basto etenevät teltassa. Löydämme vielä yhden koneen. Kun astumme tilaan, niin huomaamme yläpuolellamme kauhan, joka hyökkää meitä kohti. Tonttu ohjaa konetta. Panmore ampuu nuolta tonttuun mutta ei osu. Basto summonoi kotkan, ja kotka iskee tonttua kynsillä päähän. Panmore ampuu tonttua käteen. Basto katkaisee linkonsa. Tonttu ottaa summonoidun kotkan valtaansa. Kotka on kääntynyt pimeämmälle puolella. Se hyökkää Panmoren kimppuun. Tonttu summunoi itsensä karkuun. Basto yrittää pyydystää kotkan huovalla, mutta ei onnistu. Kotka hyökkää onnistuneesti Panmorea vastaan, joka vastaa hyökkäykseen sellaisella raivolla että muutuu höyheniksi.

Ulkopuolella Melir ampuu jousella portsarin silmään nuolen. Ovimies kuolee kuin Riki Sorsa. Koska portsari puuttuu, niin jengi painaa sisään joukolla. Etuoviposse huomaa, että yksi kone on vielä toiminnassa. Quinnikin auttaa väen järjestämisessä. Muuten ihan hyödytön äijä.

Kale etsii palkeita tuliliekinheittimeen. Mitä vittua?! Quinn kaivaa varusteistaan hopeisen sauvan ja parantaa meidät hopeisella sillä. Ryhmä tallustelee kohti ihmishirtettyjen tuulimyllyä. Me tallustellaan hiipien mestoille ja hyökätään kohti pahulaisia. Basto castaa soften earth and stonen myllyn alle. Kun mylly alkaa kaatua, muut hyökkää. Melir castaa blastrunen tonttujen eteen. Pojat ampuu jouskalla ja listii ne mutaan. Blast runella tulee myös osarii. Basto heittää kiven mutta ei jaksa heittää perille asti. Jengi ei osu nuolilla eikä Basto osu kivillä. Panmore ampuu toisesta paskasta kyljestä läpi. Basto heittelee kiviä, muttei osu, eikä osu Meliirkään. Basto yrittää lyödä puuviikatteella. mutta ei osu. Meliir vetäsee morning starilla naamaan, jonka jälkeen örkistä paskat pihalle.

Quinn käy ohjeistamassa normituristeja. Kale ryöstää ruumiit kuolleilta.

10-14.7.2016

Panmoren päiväkirja

Majatalon aamupalalla apulaissheriffi tulee kertomaan, että Kreedi on asemalla säilössä. Edesmenneen Kalen veli, Kale V saa älynväläyksen. Hän keksii idean käyttää Eleonooraa apuna, jos nainen perii miehen omaisuuden ja yrityksen. Samalla huomaamme Granooshin kadonneen. Huoneesta löytyy kirje, josta käy ilmi, että Granu lähti karnevaalialueelle jo aamusesta. Päätämme, että osa porukasta käy juttelemassa sheriffin kanssa ja toinen osa lähtee etsimään Granua. Kale sopii majatalon pitäjän kanssa, että perhe voi jäädä majataloon asumaan sheriffin kustannuksella. Kale jututtaa Eleonooraa, joka Kalen pettymykseksi kertoo, että, Thuldrin on pelkkä palkkajohtaja, eikä omista osuutta Lumber Consortiumista. Kalen suunnitelma hajosi. Kale kuitenkin saa selville, että firman päämaja on Oregentissa, isommassa kaupungissa, suoraan etelään Falcon's Hollow'sta.

Meliir kaivelee muistinsa sopukoita ja tietää kertoa sekä Oregentin alueen että Lumber Consortiumin historiasta seuraavaa:

Lumber Consortiumin päämaja tosiaan on Oregentissa ja siellä osa organisaation johtajista. Oregent on Falcon's Hollow'ta merkittävästi isompi kaupunki ja sijaitsee etelän suunnassa. Etäisyyttä paikkakuntien välillä on usean päivän matkan verran hevosilla ja tie on vaaroja täynnä.

Oregent kuitenkin sijaitsee saman joen varrella kuin Falcon's Hollow, joten lautta-, laiva-, tai venematka on nopeampi. Darkmoon Woodista hakatut tukit uitetaan tätä nimenomaista jokea pitkin Oregentiin, jossa niistä valmistetaan lautaa, listoja, paneeleja, ynnä muita puun jälkikäsittelytuotteita.

Darkwoodin hakkuun ja jälkikäsittelyn monopoli koko Andoranissa on Lumber Consortiumilla. Organisaatio on on satoja vuosia vanha. Sen perusti aikoinaan Terris Rakesclaw ja Rakesclaw'n perhe on edelleen mukana toiminnassa.

Vaikka Lumber Consortium on viime aikoina menettänyt vaikutusvaltaansa Andoran hallitusmuodon vaihduttua demokratiaan, on sillä yhä toimistoja ja toimintaa useissa kaupungeissa ympäri Andorania.

Sheriffin toimistolla sheriffi kertoo toivovansa nopeaa oikeudenkäyntiä Kreedille ja meidänkin apua siinä kuulemma tarvitaan, joten emme saa poistua kaupungin alueelta ennen kuin oikeudenkäynti on saatu hoidettua.

Koska vuosittainen karnevaali on tullut kaupunkiin, päätämme lähteä tuulettumaan festareille. Ostamme liput sisälle ja hauskaa on. Yksikätinen mies, Sathelbury ajaa koiravaljakkoa ja vittuilee lapsille. Kyselemme sieltä sun täältä Granooshin perään, mutta emme saa juurikaan hyödyllistä tietoa.

Koiravaljakon luona roikkuvat orpolapset tietävät kertoa, että maahinen on nähty viimeksi outojen asioiden teltassa. Menemme katsomaan outoja asioita, kuten lihavaa naista, myrkkymiestä ja yksipäistä ettiniä, Udmuria.

(toim. huom. Ettin on kaksipäinen jättiläinen. Udmurilla oli toinen pää pussissa irtonaisena, mutta silti elossa.

Esityksien jälkeen livahdamme teltan taakse etsimään Granushia, eipä löydy. Vituttaa, joten onkin aika mennä jo baariin. Sieltä löytyy Granooshin jälki. Basto muuntautuu koiraksi ja lähtee hajun perään.

Granu löytyy puun jälkikäsittelyyn suunniteltujen insinöörikoneiden teltasta. Kuljemme pitkin laitteiden välissä olevia käytäviä muiden koneita ihmettelevien kyläläisten kanssa. Yht'äkkiä pieneltä tytöltä jää hameen helma koneen rattaiden väliin ja hän uhkaa murskaantua. Tytön pelastaa koira-Basto ja fiksu-Granoosh.

Samaan aikaan baarissa Kale pokaa tarjoilijatyttö Brendaa ja saakin hiukan vastakaikua. Jossain vaiheessa barbaari vetäisee huiviin taskustaan löytämän blue potionin. Harmi vain, että kenelläkään ei ole tietoa, mitä kyseinen neste sisältää. Yritämme testailla, että mitenköhän outo juoma vaikutti. Testaamme kuuloa, voimaa, ketteryyttä ja iskukykyä Brendan kanssa. Ei tärppää. Sitten Kale yrittää sanoa meille, että on pannu ainakin sataa naista, kuten monta kertaa aikaisemminkin on kehuskellut, mutta suusta tuleekin, "en ole saanut naista - ikinä". Dodii, kyseessähän oli tietenkin totuusseerumi. Kalelta kysellään kaikenlaista muutakin asiaan liittyvää ja tarinaa tulee.

Siitäpä saankin idean, että Kalen pitää saada naista ja heti. Neitsytpaholainen pitää tästä ryhmästä saada pois. Kutsun Brendan paikalle ja kysyn antaisiko hän Kalelle pesää 50 kultapalasta. Fiksuna tyttönä Brenda suostuu. Maksan hinnasta puolet, sillä pitäähän kaveria jeesata. Kale kaivaa kuvettaan (kirjaimellisesti) loppujen rahojen löytämiseksi.

Kale ja Brenda lähtevät takahuoneeseen. Brenda menee istumaan oluttynnyrin päälle ja ottaa Kalen halaukseen. Sitten nopea suihinotto ja Kale pääsee rynkyttämään. Kokonaisen minuutin ja 14 sekuntia. Piru on ajettu pois ja Kalen satiaiset jatkavat matkaansa.

Muut tulevat myös baariin ja kertovat, että festarin ympärillä on maagisuutta, koska vuodenaika on eri kuin muualla kylässä. Lähdemme ulos selvittämään asiaa.

Jututamme paikalla pyöriviä kyläläisiä. Huhujen mukaan kiertävää karnevaalia johtaa Namdrin Quinn. Namdrin oli paikallinen seikkailija, joka rakastui kylän silloiseen naispuoliseen apulaisseriffiin, Tessaan. Tessa vastasi Namdrinin rakkauteen, jätti työnsä ja he alkoivat yhdessä johtaa paikallista seikkalijaryhmää koluten lähiympäristön vanhoja raunioita ja luolastoja.

Toinen asukas kertoo, että kaikki meni hyvin, kunnes eräänä harvinaisen kylmänä kesäaamuna Darkmoonin viekkaat keijut (Fey) hyökkäsivät seikkailuretkeltä palaavan pariskunnan kimppuun ja tappoivat Tessan. Palavasti rakastunut Namdrin ei koskaan ollut entisensä. Ryypättyään kaikki keräämänsä rikkaudet hän katosi kiertävän karnevaalin matkaan. Nyt Quinn on ilmeisesti kohonnut karnevaalin johtajaksi ja palannut mukanaan monen monituista jännittävää nähtävyyttä, kuten jostain kaukomailta vangittu minotauri.

Menemme bossin puheille yksinäiselle vankkurille. Granoosh muuttuu kärpäseksi ja käy kurkkaamassa vaunuun. Siellä on ikävä Quinn puolihaltija, joka vain istuu downshiftatussa vaunussaan. Pikkuset menevät juttelemaan oven kautta, mutta eipä se pirulainen kerro mitään. Apinat huutelee vaunun takana.

Menemme vaikutusalueen rajalle ja huomaamme talven tulleen nopeasti festarialueelle, mutta kesän jatkuvan muualla kylässä. Kukaan ohikulkija ei kuitenkaan pidä sitä poikkeavana. Noh, mitäpä siitä murehtimaan, lähdemme lounaalle kylään.

Palaamme myöhemmin festareille. Käyn ennustajaeukolla, josta saan 150 kullalla metallisen taikasauvan ja Death Wardin kuoleman taikoja vastaan. Pojat tutkii taikakalua. Se on Wand of Shatter, jota voi käyttää Granosh ja Meliir. Myyn sen Meliirille 75 egellä.

Huuto. Pohjoisesta. Lähdemme perään. Minotaurus on katkonut kahleensa ja karannut festarialueen pohjoisosassa olevaan jääsokkeloon. Kale lähtee takaisin pimpetin perään festareille, me loput painamme minotaurin perään. Sokkelikossa tulee tuoreita ruumiita vastaan ja lopulta Minotaurus kirveen kanssa.

Basto yritti pehmentää maata taialla, ei onnaa. Panmore taikoo tanglen, joka hidastaa ötöä yhden vuoron. Meliir ampui nuolen oikeaan kylkeen. Basto taikoo tulisen miekan ja iskee täydellisen lyönnin ötökkään, rintaan tulee iso viilto. Meikä ampuu jalkajouskalla osuman. Ötö repii itsensä irti juurakoista.

Maliir jouskaa pienen osuman. Granu laulaa rohkaisua. Kaikki ampuu nuolia. Ötö iskee kirveellä Bastoa pahasti kerran, toinen ei osu.

Uusi kierros, nuolet lentää ja tekee ikävää vahinkoa, ötö ulisee. Ötö osuu kerran pahasti Bastoon, mutta ei toisella. Basto osuu heikosti tulisella. Panmore ampuu kriittisen osuman kiveksiin.

Ötö vaihtaa kohdetta, Granu saa pahan osuman. Meliir ampuu ohi.

Samassa ötön takana olevasta ruumiista noisee kultainen pallo taivaisiin, muualtakin luolastosta nousee palloisia.

Iskut ja nuolistus jatkuvat. Basto tekee kriittisen ja toisen ilkeän haavan. Panmore ampuu megakriittisen tuplaboltit ja ötö tursuaa verta ja kärsii. Ötö ei osu mihinkään.

Meliir ampuu koipeen, ötö polvilleen. Baston hyperisku melkein katkaisee ötön, joka kupsahtaa. Ötön kirves mukaan, menee myyntiin. Sitten Meliir ja Granoosh parantelee toisiaan.

On aika lähteä katsomaan kuinka Kale panee. Ja paneehan Kale, on ostanut lisää pimpsaa Brendalta 50 kultapalalla. Toisen takahuonereissun jälkeen Kale pyöräyttää voimiensa tunnossa alueen keskellä olevaa Titaanipyörää voitollisesti ja voittaa kolme kaljalippua yhden kultapalan panostuksella.

Meliirkin innostuu ja osallistuu, yrittää huijata castaamalla bull strength -taian, mutta epäonnistuu pahasti eikä myllyn siivet pyöri. Meliir ei lannistu, vaan toisella yrityksellä menee yli jopa barbaarin tuloksesta. Barbaari yrittää vielä kovemmin ja onnistuu vieläkin paremmin. Huhhuh, on se jännää.

Barbis saa idean tissibaariin menosta, maksaa pari kultapalaa sisään. Sinne siis. Naiset ketkuttelee lavalla ja väkeä on paljon. Kalen kiima tarttuu meikäläiseen ja yritän ostaa hokkeria, mutta 100 kultapalan hinta on liian kova. Ja eiku ulos.

Teltan takaa kuuloo tuttua läiskettä, kun naista lyödään. Juoksen munapystyssä-vauhdilla pelastamaan neitokaista. Rallahan se siellä on pyllyllään. Suutun, yritän saksipotkua puoliörkin päähän, menee ohi. Matsi alkaa.

Paikalle tulee vielä muutama teltan ulko- ja sisäpuolella vartioinut puoliörkki apureiksi. Tapamme kaikki muut paitsi Kabran Bloodeyen (ryhmän pomo), joka kulauttaa kitusiinsa pullollisen outoa nestettä ja katoaa. Rallan mukaan Kabran on kylän pahin rikollispomo, joka hallitsee paikallista alamaailmaa ja kaikkea alueella käytävää mustan pörssin (ihmis)kauppaa. Ralla kiittää meitä jälleen vuolaasti ja lähtee juosten pois alueelta.

Lauantai 14.5.2016

Granooshin päiväkirja

Falcon's Hollow, Darkmoon Vale

Taistelun jälkeen aukiolla kaikki käyvät ruumiit läpi. Löytyy kasa jättiläisten varusteita, rahua (80 gp), rannekkeet ja jalokiviä (100 gp). Kale (the Fifth) löytyy haavoittuneena aukion toiselta laidalta kahden nuolen puuhun niittaamana. Kokeilen sattuuko kaveria, huutaa tuskasta joten ilmeisesti.

Meliir kuulustelee Kalea ja tuntuu olevan tyytyväinen, heittää sen jälkeen kaksi parannusloitsua, joilla parantaa kaikki eloonjääneet. Kal-Elin kuulustelu jatkuu hetken, ei osaa lisätä mitään, on etsimässä kuulemma veljeään. Päästämme hänet vapaaksi mutta jostain syystä hän lyöttäytyy silti seuraamme. No, ei kuulu minulle. Meliir yrittää puhua jumalansa Irorin mahtavuudesta. Kale lämpeneekin yllättäen ja alkaa nuolemaan Meliirin varpaita. Eivät ne mielestäni aivan ilmeen veroiselta haise. Outoja nuo barbaarit.

Taistelu ansaitsee mielestäni jäädä elämään tällä aukiolla, joten ryhdyn rakentamaan ylimääräisistä haarniskan osista jättiläissoturia. Kale auttaa. Nostamme jättiläisen haarniskan puuhun ja raahaamme kasan ruumiita puun eteen, tökäten lopuksi miekan yhden ruumiin läpi maahan pystyyn niin, että taistelu näyttää loppuneen tuohon iskuun. Merkitsen paikan karttaani, ja teen pienen merkinnän sen viereen, jotta muistaisin muutaman kymmenen vuoden kuluttua käydä katsomassa, mitä puu kasvaessaan tekee muistomerkillemme.

Basto muuttuu sillä aikaa linnuksi ja nousee lentoon, lähtee etsimään Kreedeja, Jurinia ja Thuldrinia. Hän ei löydä muuta kuin pikaisen paon jättämiä jälkiä, jotka näyttävät johtavan kohti Falcon’s Hollow’ta, ja palaa takaisin aukiolle.

Seurue arpoo mitä tehdä, kun Basto palaa. Mennäkö etelään jättiläisten luokse vai jäljittääkö Kreedeja? Kaikki käy, tosin jättiläisiin en ole vielä tutustunut joten se vaikuttaa vaihtoehdoista parhaalta. Muut päättävät lopuksi lähteä Kreedin perään. Kuulemma parasta joko tappaa tai jättää henkiin molemmat, jottei Jurin myöhemmin kosta. Ihmiset miettivät liikaa, teemme mitä teemme sitten kun päätöksen hetki koittaa.

Samalla kun lähdemme, kuulemme susien ulvontaa. Päätämme siirtyä aukiolta metsään. Emme huolestu turhaan, sillä sudet hyökkäävät varmasti syömään cannibal corpseja. Lähdemme aukiolta FH:n suuntaan, ja odotamme kunnes Basto löytää jäljet, joita seurata.

Illan hämärtyessä Panmore löytää lahon puunrungon alapinnalta turkooseja sieniä, joilla yöunet ovat kuulemma taatut. Niitä löytyy lopulta niin paljon, että kuivattaessamme niitä savu turruttaakin vahingossa kaikki lähellä olevat. Hallusinaatioiden viedessä voiton sienten turruttamista mielistä kaikki vaipuvat lopulta yksi kerrallaan levottomiin uniinsa...

Panmore herää ja hapuilee ylös pimeässä leirissä. Kädelleen ympäristöä tunnustellessaan hän tuntee märän turkin, kuonon ja hampaat. Susia! Ne ovat hyökänneet leiriin ja kaikki ovat edelleen unten mailla. Yksi susista puree Panmoren kättä. Kipu kuitenkin palauttaa maailman terävänä takaisin fokukseen ja toisesta kädestä lähtee hold animal -loitsu.

Herään, hyppään puun päälle, liukastun mutten kaadu. Tilanne näyttää sekavalta, teen huilua soittaen ensin hälytyksen ja alan sen jälkeen puhaltaa vanhaa maahisten taistelulaulua, joka rohkaisee muita toimintaan. Susia näyttää olevan kokonaista kolme, mutta ne ovat julmetun isoja. Meliir lyö yhtä, mutta terä onnistuu trimmaamaan vain läheistä puskaa. Ehkä jatkossa kannattaisi keskittyä puutarhahommiin.

Kale puolestaan teurastaa yhden susista (Great Cleavage). Panmore komppaa paukauttamalla pajavasarallaan toista suoraan kuonoon. K5 moukaroi suden kylkeä, joka muuttuu epämääräiseksi varipaltuksi. Susi ei kuitenkaan luovuta, vaan tuskissaan repii Koofemman kasvoista puolet irti. Tuskaa.

Palaan Baston kanssa puun päälle, näen yhden susista ja ryntään sen jalkojen läpi katsomaan onko Kale enää hengissä. Näyttää huonolta.. Parannan Kalea, mutta ensin yritän saada pari karvatuppoa leikattua turkista irti kokoelmiani koristamaan. Ei onnistu. Susi polkaisee tassulla päälleni ja kynsii selkääni muutaman haavan. No ei se mitään, saan irronneen kynnen turkin sijaan. Hieno. Siitä voisi tehdä kaulakorun. Siirrän sen huolellisesti pieneen pussiin vyölläni. Missä olimmekaan?

Parannan Kalea lisää, mutta tasapainon vuoksi tuikkaan Lover’s Licet samalla barbaarin lannevaatteen alle. Kale herää. Panmore onnistuu sillä aikaa mouhimaan sutta pajavasarallaan jo toistamiseen. Kalu huutaa möreästi jotain epäselvää ja halkaisee suden kahtia. No tuo sattuu. Auts.

Viimeinen, pienempi susi pakenee juteltuaan Baston kanssa. Kale kiroilee sen perään. Näyttää siltä että Kale yrittää vielä ampua pitkäjousellaan sutta, vaikka Basto huutaa päästämään sen menemään. Heitän Kalen pitkäjousen varteen nopeasti grease-loitsun, ja mies tiputtaa rasvatun jousen maahan ja menettää mahdollisuutensa ampua pikkusuden. Joskus todennäköisyyksiä on hiukan tasattava. Kale ei tajua loitsun olleen syynä sähläykseensä, eikä mitään yhteenottoa synny. Loppuyö sujuu rauhallisesti.

Matka jatkuu kevyen aamiaisen jälkeen. Näemme pian liikkeelle lähdettyämme käärmeen joka on kietoutunut polun yllä olevaan paksuun oksaan. Näyttää nukkuvan, menen ali. Basto kyselee kärmyltä kuulumiset varmuuden vuoksi, tuntuu olevan kovin täynnä viimeisen ateriansa jälkeen, ja loputkin pääsevät oksan ali ilman ongelmia.

Jatketaan yötä myöten kävelyä. FH alkaa olla jo lähellä. Yhtäkkiä Tanner tömähtää kuin jotain jättimäistä olisi osunut siihen voimalla. Kaikki piiloutuvat ja yrittävät katsella ympärilleen, mutta mitään ei näy. Basto siirtyy joukon keulille johtamaan ja muut tulevat perässä. Tanner tömisee aika säännöllisin väliajoin, joten päättelemme että jotain isoa on liikkeellä. Se näyttää suuntaavaan ohitsemme kohti Tukkikämppää. Sitten Basto näkee äänen aiheuttajan - Entti! Ja vihainen sellainen.

Mietimme entin seuraamista, mutta ne näyttävät olevan menossa hakkuualuetta ja lautatarhaa kohden, ja se tarkoittaisi puolentoista päivän lisätarpomista ilman taukoja. Meidän olisi lisäksi pysyttävä entin kyydissä, mikä ei ole ihan helppoa. Se tuntuu olevan raivoissaan. Itse olisin kyllä lähtenyt seuraamaan enttiä, kylässä ei ole mitään siihen verrattavissa olevaa, mutta kaiken tarpomisen jälkeen en itsekään pysyisi perässä. Päätämme jäädä kylään ja suuntaamme kohti Nukkuvan Jättiläistä, josta muutamalla kultapalalla saamme itsellemme huoneet aamiaisella.

Meliirin kanssa kaupoilla. Meliir ostaa Morning Starin 10 gp:llä. Vaihdan kääpiön kanssa Glintaxen Bag of Holdingiin ja myyn oman Axe +1:n 250 gp:llä. Panmore myy pajavasaransa 640 gp:llä, barbaari taas jotain sekalaista tavaraa ja ostaa itselleen siivellisen kypärän. Go figure. Barbaari ja Panmore painelevat seuraavaksi Laurelin kauppaan ostamaan satiaisvoidetta. Basto ostaa samalla muutamia yrttejä.

Yhtäkkiä Panmore tajuaa, että hänellähän on ollut Paydayn nahkarannekkeet kaiken aikaa kannossa. Hän ei tiedä kuinka testata niitä, mutta uteliaisuuteni on kasvanut niin suureksi että autan häntä. Testaamme rannesuojuksia Baston kanssa ja selvitämme lopulta, että ne parantavat puolustus- ja torjuntakykyä. Kale tahtoo ne itselleen. Panmore tahtoo ne myös itselleen. Tappelu! Molemmat tarttuvat toistensa rintoihin ja alkavat pyörittää toisiaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Näinkö isot hoitavat riitatilanteensa? En voi kuin ihmetellä. Siinä samassa Kalelta irtoaa ote ja hän lentää takana olevaan seinään. Hän ei kuitenkaan luovuta ja paini jatkuu.

Näen että yllättävän monet kyläläiset kerääntyvät seuraamaan tappelua. Otan hatun kouraan ja alan keräämään kolehtia. Ehdin neljään kultapalaan asti, kunnes barbaari päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja nostaa lannevaatteensa korvilleen. Tämän täytyy olla joku paikallinen rituaali, ja vakava sellainen, sillä alun innostuneet kannustushuudot vaihtuvat inhon yökkäyksiin ja kurkkuääniin.

Takaisin baariin. Tarjoan Kalelle ja Panmorelle koko illan. Pojat, varsinkin Karbaari, juovat antaumuksella ja yrittävät päästä tyttöjen pöksyihin, mutta se ei lopulta onnistu, ei vaikka pistän pienimuotoisen performanssin päälle auttaakseni miestä mäessä. Kale sammuu illan päätteeksi. Loput päättävät lähteä tsekkaamaan onko Jurin vielä elossa, koska Kitane Evewalker tuli illan aikana kertomaan Panmorelle, ettei kukaan ole nähnyt Jurinia heidän palattuaan taistelusta ja ehdotti menemistä kaupungin sheriffi Deldrin Balesonin juttusille. Basto ja minä menemme etujoukkona. Pidämme keskusteluyhteyden muihin avoinna viesti-loitsun avulla.

Talo on yksinäisellä paikalla ja hyvin vartioitu. Basto muuttuu kissaksi, minä hiivin perässä muurin yli. Hiivimme vartijoiden ohi ja menemme sisään taloon, muut jäävät muurin toiselle puolelle odottamaan. Basto hyppää kissana toiseen kerrokseen, mutta jää kiinni, kun pelästyttää jonkun naispuoleisen yläkerran ikkunassa. Kohta myös Thuldrin on ikkunassa. Basto hyppää alas ikkunalaudalta, mutta Thuldrin tulee ulos jalkajousen kanssa. Minä näkymättömänä loikkaan samalla sisään. Basto kiertää talon Thuldrinin seuratessa ja ryntää ohitseni yläkertaan.

Tutkin talon alakerran. Ovet vasemmalla ja oikealla, oikealla huoneessa leimuaa leivinuunin tuli, ja se näyttää keittiöltä. Vasen huone näyttää olevan lepovuorossa olevien vartijoiden tupa. Vien hitaasti kytevän hiilenpalan huoneen nurkassa olevaan koriin aiheuttamaan hämäännystä, jos on paettava kiireellä. Siirryn portaita pitkin yläkertaan. Ääniä kuuluu edestä, muut huoneet käytävän päissä oikealla ja vasemmalla. Oikealla ei mitään, vasemmalla ilmeisesti Jurinin huone.

Basto jää kiinni. Thuldrin heittää Baston ulos ryhtymättä kuitenkaan mihinkään julmuuksiin. Tiirikoin sillä aikaa Jurinin oven ja varmistan että hän on tosiaan siellä. Tiirikoin sen lopuksi kiinni. Lähden ulos ja otan yhteyden Bastoon. Pakenen Ghost Soundin avulla, joka myös herättää tuvan, jonka nurkassa hiilenpala kytee.

Mietimme suunnitelmaa Nukkuvassa Jättiläisessä. Käymme puhumassa Sheriffille, joka vieraileekin Creedin kartanossa (Kale seuraa ja varmistaa), mutta koska todistusaineistoa mistään vilunkipelistä ei ole, ei sheriffikään pysty tekemään mitään. Hän kuitenkin vaikuttaa uskovan meitä, joten meidän tehtävämme on hankkia todisteet hänelle. Tai lahdata kaikki Creedit? Jatkamme miettimistä, kun saamme viestin, jossa meitä pyydetään tapaamiseen kylän torilla.

Tapaamme apulaissheriffin markkinapaikan reunalla. Hän kertoo meille salaisesta tiestä Creedin kartanon maille, joka kulkee vesiputkien yhteydessä ja alkaa järvenrannasta. Basto muuttuu palattuamme kirjekyyhkyksi ja toimittaa Eleonoora Creedille kirjeen, jossa kerromme auttavamme hänet ja hänen lapsensa Thuldrinin ikeen alta pakoon. Eleonoora kirjoittaa meille myönteisen vastauksen.

Lähdemme rantaan etsimään salaista reittiä manorin alueelle. Löydämme sen, mutta siinä on rautaportti joka on lukossa. Rautakanki ja Kale vs. rautaportti, 1-0.. Muut auttavat. Kiidämme tunnelin läpi Meliir etunenässä. Pääsemme toiseen päähän, pieneen tönöön, jossa on toinen portti, tämä auki. Meliir alkaa avaamaan porttia, mutta se narisee liikaa. Meliir lopettaa juuri sopivaan aikaan, koska huomaamme, että portin toisella puolella on nukkuva vartija. Päästämme vartijan ensiksi päiviltä.

Varmistamme, ettei tönön ympäristössä ole enää enempää vartijoita. Seuraamme ulkona olevien vartijoiden kierrosta ja kun he ovat sopivan kaukana, minä ja Basto hiivimme talon ovelle. Tiirikoimme lukon, odotamme jälleen ulkona olevien vartijoiden menevän ohi piilopaikasta ja viittilöimme loputkin sisään.

Muut tutkivat alakertaa sillä aikaa kun minä ja Basto suuntaamme yläkertaan. Kuulen yhtäkkiä kovaäänisen jysähdyksen kun Basto kompuroi takanani kovaan ääneen portaissa. Kuuliko vartija? Basto ohittaa minut ja jatkaa nopeasti yläkertaan, palaan itse takaisin alas. Ehdin juuri näkymättömänä eteiseen kun miekkaa ja vartija tulee ulos vas. puoleisesta ovesta, mutisee itsekseen jotain melusta ja lähtee tutkimaan alakertaa. Hän suuntaakin ensin suoraan kohti minua! Onneksi hän vain katsoo ulko-oven olevan kiinni (ei tsekkaa lukkoa), ja siirtyy sitten keittiöön, jossa muut ovat. Muut ovat ilmeisesti onnistuneet piiloutumaan eri puolille keittiötä, koska vartija ei huuda hälytystä. Muistan kuitenkin keittiön viime kerralta, ja on vain ajan kysymys milloin vartija löytää yhden meistä. Hänestä on päästävä eroon. Hiivin hiljaa vartijan taakse - hän näyttää katselevan keittiön ovella pöydän suuntaan - ja kalautan häntä voimieni takaa vasarani tylpällä päällä ja onnistun tyrmäämään miehen. Huh. Sidomme hänet nopeasti muiden kanssa, tungemme rätin suuhun ja lemppaamme hänet komeroon huoneen perällä. Se ei pitele häntä kauaa, mutta isku oli sen verran kova ettei mies siitä varmasti aivan heti tokene.

Hiivimme seuraavaksi yläkertaan. Viime kerrasta viisastuneina tiedämme, että Thuldrinin ja Eleonooran makuuhuone on suoraan edessämme olevan käytävän päässä. Kahdesta vastakkaisesta ovesta Basto viittilöi oikeanpuoleista, joten avaamme sen ensin hiljaa. Se on makuuhuone, jossa joku näyttää nukkuvan sängyllä. Eleonoora! Nyt hänet on varovasti herätettävä. Käsi suun päälle, hän säpsähtää hereille ja alkaa taistelemaan vastaan. Kuiskaamme tulleemme pelastamaan hänet ja Jurinin. Viittilöimme häntä olemaan hiljaa. Hän vaihtaa ratsastusvaatteensa päälle kääntyessämme selin, ja kuiskaa meille Jurinin olevan oikeanpuoleisen käytävän päässä lukitussa huoneessa. Tiedämme sen ja nyökkäilemme. Aika painua ulos. Olemme jo käytävässä, kun huomaamme Eleonooran epähuomiossa sulkevan huoneensa oven niin että se lämähtää kiinni. Kautta kalmaisten liskojen, miksi juuri nyt! Kuulemme Thuldrinin askeleiden lähestyvän työhuoneen ovea. Kaikki muut sisään makuuhuoneeseen, heitän viimeisen näkymättömyysloitsun itseeni. Kun Thuldrin avaa oven ja kävelee sisään makuuhuoneeseen, väijytän ja paukautan kaverin maihin. Sidomme hänet ja tyhjennämme taskut, tutkimme työhuoneen ja herätämme Jurinin ja vauvan, josta emme aluksi tienneet. Hiivimme sen jälkeen alakertaan - vartijanvaihdon jälkeen - lukitsemme ulko-oven perässämme ja hiivimme paskakellariin. Sieltä siirrymme tunnelitse ulos, Eleonooralla ja vauvalla on hieman vaikeuksia mutta lopulta kaikki järjestyy.

Sheriffin toimisto. Kerromme tarinamme “todisteiden” kera. Sheriffi kerää apulaissheriffit ja muut joukkonsa kokoon ja lähtee Thuldrinin Manorille pidättämään Thuldrin Kreedin. Me jäämme NJ:een suojelemaan loppuperhettä.

Lauantai 13.2.2016

Meliirin päiväkirja

Panmore lähtee shoppailemaan torille, pajavasaraa kauppailee .. ei taho mennä kaupaks, kauppias haluaa arvioida vasaran ja lähettää sen tv-ohjelmaan jossa arvioidaan vanhoja tavaroita. Panmore palaa illalla paikalle, kauppias hieroo rasvaisia käsiään. Paljastuu että vasara on adamantiumia, wanha sotavasara jossa on kääpiö-riimuja, erinomaista tekoa.

Basto ja Meliir heräilevät majassa, taustalla soi taru sormusten herrasta teema-musiikki, ihana aamu herätä! Ihmisoikeudet ovat tosin vähissä, he eivät pääse ulkoilemaan majasta ja paskovat pieneen ämpäriin (vuorotellen).

Saamme hämättyä vartijan lähtemään hökkeliltä, Meliir ei löydä ovea mökistä mutta onneksi Basto huomaa sen. Belgeon tulee paikalle, Basto kertoo Stora Ensosta ja rakkaudestaan metsään ja oksiin joissa on sopivan kokoinen reikä. Basto lupautuu tekemään taikoja metsän hyväksi ja antamaan maanmuokkaus apua sekä avittamaan maanviljelyksessä. Jätti ei suostu mihinkään vaan lähtee menemään.

Basto muuttuu hiireksi ja lähtee ulos hiippailemaan. Jättiläiset istuvat nuotiolla ja kertovat rivoja juttuja. Basto lähtee tutkimaan Jurinin tilannetta ja sen jälkeen suuntaa kohti lähellä olevaa luolaa. Epäonnekseen hiiren pikkujalka vilkahtaa liian läheltä jättiläisten leirinuotiota ja eräs heitä yrittää heittää jyrsijää palavalla karahkalla. Jätti kuitenkin missaa heiton ja päästää päälle kumean pierun. Basto hiippailee kohti luolaa toivoen olevansa prätkähiiri. Basto käy luolassa mutta ei löydä mitään ja tulee takaisin. Hieno saavutus ja seikkailu sinällään!

Panmore ja Granoosh ovat baarissa, Granoosh soittelee huilua muutaman päivän ja tienaa 23 kultapalaa. Panmore alkaa humaltua baarissa pahemman kerran ja haukkuu jättiläisiä äänekkäästi, heittää leveää legendaa lasten pelastamisesta ja päätyy huomion keskipisteeksi. Sankaritekoja tai ei, pillua ei tunnu silti heruvan ("Oh baby don't you seee, I can't get laid in Germanyyy"). Pojat päätyvät rankan illan jälkeen Nukkuvaan Jättiläiseen yöksi. Granoosh nappaa mukaansa jonkun Pirkon yöksi, taitaa olla aika hiprakassa, kärkeä kastetaan ja itseasiassa ei pelkää kärkeä vaan toiminta on luokkaa "balls deep", jostain syystä yössä kuitenkin kuuluu lausahdus: "Hei, onks se jo siellä?".

Pojat heräilevät aamulla melkoiseen kankaiseen. Granoosh ihmettelee haarovälin kummallista kutinaa. No, ei auta, kanuuna tai ei, kutinaa tai ei, se on silti lompsittava Kreedin luoksi, joka kyselee, notta "Joko olette valmiita lähtemään jättiläisiä niistämään?".

Sankarimme yrittävät kaikin tavoin selitellä ja väistellä vastuuta, mutta Kreed on vankkumaton. "Kai te typerykset nyt ymmärrätte, ettei jättiläisiin voi luottaa!". Ilmeisesti ei myöskään ihmisiin... Granoosh yrittää voittaa neuvottelun diplomatian keinoin, mutta Kreed ei taivu. Kreedillä on 10 palkkasotilasta varattuna väijytystä varten, ja hän haluaa lähteä sotimaan - ja voittamaan. Panmore sekä Granoosh yrittävät hämätä Kreediä luopumaan hankkeesta, mutta ei auta, Kreed tahtoo tappaa jättiläisiä ja hänen päätöksensä pitää. Sankarimme ja Kreed joukkoineen lähtevät ratsuilla kohti sovittua tapaamispaikkaa: Falcon's Hollow'n pohjoispuolella sijaitsem Darkwood Valen jättiläismäistä ikihonkaa, Forest Elderiä. Myös Payday Tatum näyttää lyöttäytyneen joukkoon.

Meanwhile in big dick land... Jätit alkavat myös matkustaa kohti Forest Elderiä ja ottoovat Jurinin sekä Baston ja Melirin mukaansa. Basto etsii metsästä yrttejä, joilla saisi jätit nukutettua, muttei tahdo millään löytää sillä hän ei tunne täkäläistä luontoa riittävän hyvin.

Kreedin palkkaaman joukkion nimi on "Anlow's Adventureres", ovat palkkasotureita. Anlow on heidän johtajansa ja rahasta tykkäävät. Granoosh bluffaa, jotta jos varoitetaan jättiläisiä etukäteen vaarasta? Anglow lupaa että 50 kultapalasta heidän henkensä säästetään ja yritetään puhaltaa samaan hiileen. Granoosh maksaa tyytyväisenä ja onnellisena kaikki rahat!

Takauma: Granoosh selittää kaikille, että kun hän soittaa Titanicin teemaa niin silloin on vaaratilanne.

Granoosh alkaa soittamaan titanikkii kovasti, jotta pojat kuulis vaaran. Anlow ei tykkää metelistä ja lopettaa pillipiiparin touhut jo toiseen säkeistöön. Jättiläiset ilmestyvät puurajaan, tunnelma kiristyy äärimmilleen. Jättiläiset ja Kreed vaihtavat muutaman sanan ja siirtyvät aukion keskelle vangin vaihtoa ja sopimuksen allekirjoittamista varten. Kreed pyytää jättiläisiä lähettämään poikansa hänelle, jotta hän voi tutkia pojan kunnon. Jättiläiset suostuvat pyyntöön. Kun Jurin on riittävän lähellä isäänsä, Kreed heittää mustan pallon, josta leviää savupatsas. Basto virittää linkoa ja meinaa heittästä Kreediä käkkäriin, mutta hutiin menee. Jättiläisten vankina olleet seikkailijat ovat selvästi päätöksensä tehneet, he ovat jättiläisten puolella. Tukholma-syndrooma?

Nyt ei hyvältä näytä, äijjät käy ampumaan nuolia puista kohti jättiläisiä (katso alempi havainne-kuva).

Meliir juoksee puun taakse piiloon (urheasti). Tämän jälkeen Panmore ryntää myös kohti puusaareketta, saaden mennessään nuolesta olkapäähän. Granoosh muuttaa itsensä näkymättömäksi invisibility-loitsulla ja lähtee juoksemaan kohti puurajaa tavoitteenaan tappaa jousimiehiä. Meliir lähtee myös kohti puurajaa. Näyttää siltä, että myös loput ryhmästä ovat puolensa valinneet. Go Giants!

Joku Anglowin miehistä heittää natural 20, voe vitsi... Panmore liikku kello 12 suuntaan ja ampuu jalkajousella kohti jättiläisiä ja OSUU! Panmore päättikin toisin kuin kaikki muut. Onko hän Kreedin taskussa? Vai kunnioittaako hän vain tehtyä sopimusta?

Basto ampuu Kreediä niskaan ja tekee ilkeän haavan. Granoosh hiipii jousimiehen taakse ja iskee vasaralla kaulan tyveen! Jousimies käännähtää ja kysyy: "Mitäh?". Savun turvin Kreed ja poika pakenevat kohti jousimiesten kansoittamaa metsää.

Granoosh iskee uhriaan rintakehään saaden aikaan syvän haavan, ukko ulvoo kuin kiimainen susi ja huutaa varoitushuudon muille. Anlow karjuu varoituksia pettureista! Ukko lyö kilvellä Granooshia suoraan lättyyn. Basto loihtii itsensä puuksi. Granoosh iskee ohi ja ukko lyö kilvellä lättyyn uudelleen.

Basto heitää sumu-loitsun vihujen sekaan, sumuun jää myös Meliir, Granoosh syventää ukon rintahaavaa sahaamalla edestakkaa mutta ei prkl auta, äijjä senkun porskuttaa.

Meliir ampuu jousimiestä rintaan kovalla nuolella, mies hätkähtää tästä ja aistii kipua rintakehässään. Basto heittää entanglen (ikäänkuin taistelijoita ei tarpeeksi vielä vituttaisi?) Tämä risoo pahasti miehiä, koska luonto tuntuu hyökkäävän heitä vastaan, sillä maasta kasvaa yht'äkkiä piikikkäitä oksia ja versoja, jotka kietoutuvat raajojen ympärille puristaen, mieti sitä... mieti! Granoosh auttaa omaa uhriaan kohti tuonpuoleista, mutta veripisara kerrallaan, elopisteet nollataan.

Miehet hyökkäilevät kovasti, huteja viuhuu, tuntuu ettei kukaan osu. Onko massiivinen taistelu tosiaan näin kaoottista? Basto on vieläkin puu-muodossa ja loihtii loitsun toisensa jälkeen, mutta tulee vaan ilotulitusta. Granoosh (a.k.a. "Granny") lopulta iskee nyrkillä uhrinsa muusiksi! Meliir ampuilee ohi (miettien samalla mielessään, että olisi syytä käydä ampumaradalla joku kerta). Ja nyt Panmore iskee kovasti ja osuu . Isku on täydellinen, kallo halkeaa kuin kypsä omppu.

Basto loitsii oksat pois, taivaasta iskee salamaa kuin Miss Eestin eiku Vicky Rostin biisissä. Siniset sähkösormet iskevät suoraan Kreedin, Jurinin ja jättiläisten kanssa matsaavan Paydayn päälle. Ohi huidotaan taas kovasti, kukaan ei edes *tahdo* osua, mutta onneksi ei osu vihollinenkaan. Sivustaseuraaja varmaan luulisi, että kyse on vain larppauksesta. Tai 30-vuotisesta sodasta.

Vihdoin taistelun suunta kääntyy, vihollinen viipaloi ryhmää miekoillaan ja jokainen saa osansa, on aika antaa takaisin...

Basto summonoi kotkan, joka hyökkää vihollisen kimppuun. Kotka huutaa "kii kikii! kii kikii!". Mighty Eagle hyökkää punainen huppari lepattaen ja kynsii vihollista. Granoosh summonoi spider swarmin suoraan köynösten ja juurakoiden kanssa painivien jättiläisten ja Paydayn päälle. Tuhannet hämähäkit alkavat ryömiä ympäriinsä pistäen poloisia joka paikkaan. Hämikset saavat aikaan pahaa vahinkoa myös jousimiehissä, jotka ovat sittemmin siirtyneet lähitaisteluun.

Meliir parantaa Panmorea channel energyn avulla, mutta vihollinen iskee selkään samalla. Panmore ottaa ja pajauttaa pajavasaralla vihollista keuhkoon, kylkiluut antavat periksi, maahan tipahtaa tuore veriyskös. Kotka se taas kiljuu "kii kikii! kii kikii!" ja kohta on toinen yskös maassa, hyvä kotka!

Samalla hämähäkit pistelevät jousimiehiä, vihollinen raapii kirveellä hämyhäkkejä kehostaan aiheuttaen myös itselleen vahinkoa. Panmore juoksee taistelun keskelle. Jättiläiset ja Payday ovat kurmoottaneet toisiaan pitkään, lopulta Belgeon näkee Bossin suojauksessa aukon ja vetäisee sivuttaisen iskun Paydaytä rintaan. Verta tulee kuin härän perseestä. Meliir tähtää ja osuu kylkeen jousimiestä, joka karjaisee tuskasta. Panmore vetää alakautta keleksille Hot Shots 2 -tyyliin, pähkinät särkyy, mies soittaa nahkafagottia hetken falsetissa ja kuolee toistelleen äitinsä nimeä. Panmore tanssahtelee maastossa kuin Sugar Ray aikoinaan - niin ettei vihulaiset osu.

Granooshia alkaa kyrsiä ja hän hyökkää vihollisen niskaan ja tiputtaa äijjän kertalaakista. Payday saa jostain lisävoimia ja takoo kovilla alakoukuilla Belgionia, joka alkaa näyttää todella huonolta. Näemme myös jälleen kuinka ihminen halkeaa, paha paha näky. Meliir ampuu kuin lestaadiolainen Legolas aikoinaan suoraan Paydayn solisluuhun. Payday yskii hurmetta maahan. Kikii! Myös kotka rynnii kiinni Paydayn ryntäisiin, muttei onnaa.

Granoosh parantaa itseään hiukkasen. Basto pistää kotkaan vauhtia, mutta tipu ei osu vieläkään. Granoosh kokeilee blowgunia muttei pysty puhaltamaan tarpeeksi kovaa. Pitänee vähentää sitä piiputtelua.

Payday ilmeisesti huomaa olevansa alakynnessä ja alkaa huutelemaan apua ja pyytää neuvottelemaan kanssaan. "Ymmärtäkää jo vihdoin, ettei jättiläisiin voi luottaa!!!"

Kuten aiemmista jaksoista on tuttua, me emme kuuntele tämmöistä propagandaa ja wanha kunnon pajawasara alkaa takomaan. Panmore panee parastaan ja Payday saa Panmoren vasarasta niin että kylkiluut roiskuu. Lopulta Paydayn rintakehä pettää ja sisäelimet ja paskat leviää rinteeseen puolukanvarpujen päälle, harmi, hyvät puolukat. Viimeisinä sanoinaan hän vielä varoittaa luottamasta jättiläisiin.

Granoosh yrittää loihtia toista jättiläistä uneen, mutta loitsulla ei ole vaikutusta. Jättiläiset murahtelevat toisilleen hetken ja yhtäkkiä Belgeon sanoo että Bilger on haastanut hänet heimon johtajudesta. Yht'kkiä ryhmäläiset huomaavat, että jätit alkavat taistelemaan keskenään. Sankarimme miettivät hetken miten tähän pitäisi suhtautua, mutta ennen kuin konsensusta ehditään saavuttaa, Meliir ampuu nuolella haastaja-jättiä. Bilger ei juurikaan tunnu kärsivän tästä. Samalla Panmore alkaa ryöstämään ruumiita ja huomaa että Paydayllä on ranteiden ympärillä nahkaiset, taitavasti punotut rannekkeet. Kotka hyökkää (natural 20) kiljuu ja kynsii jättiläistä.

Bilger iskee kirveellä hirvittävän lyönnin ja Belgeon kuolee. Bilger karjuu kuin mielipuoli. Meliir koittaa kysellä Bilgerin aikeita, mutta tämä ei tunnu puhuvat ollenkaan samaa kieltä. Raivostunut Bilger pistää kotkan päiviltä kirveen lappeella. Meliir ryntää Bilgerin eteen ja näkee tämän verestävät silmämunat, jättiläinen on selvästi ottanut paljon vahinkoa, mutta on edelleen taistelukykyinen.

Granoosh alkaa soittamaan huilua ja kaikille tulee paljon parempi ja rohkeampi fiilis. Bilger pääsee irti viimein Baston loitsimasta juurakosta ja alkaa raivon vallassa hakkaaman Belgeonin ruumista, meininki on niin hurjaa, että Panmore ottaa vahinkoa lentävistä luun sirpaleista.

Basto heittää uuden entanglen Bilgeriin. Meliir alkaa heitellä maagisilla kivillä Bilgeriä. Taistelu on jälleen alkanut - ja tällä kertaa osapuolet ovat alusta asti selvillä.

Meliir ampuu nuolilla Bilgeriä Granooshin laulaessa rohkaisua. Nuolet tikkaa Bilgerin lihaksikasta kehoa kuin ompelukone! Lopulta yksi nuoli puhkaisee kurkun ja Bilger kaatuu maahan. Toinenkin jättiläinen on kuollut. Muiden taistellessa Bilgeriä vastaan, Panmore on rohkeasti ryöstänyt Paydayn ruumista verhoavat nahkabyy, eiku -rannekkeet.

Bilgerin kaaduttua kaikki pysähtyy. Seikkailijat ehtivät vihdoin vilkaista ympärilleen. Aukio on hurmeen peitossa, kaikkialla on runneltuja, viiltohaavojen ja nuolien täplittämiä ruumiita, jättiläiset ovat kuolleet. Samoin Payday, Anlow ja koko hänen ryhmänsä. Vain Thuldrin Kreedistä ja Jurinista ei näy jälkeäkään...

Lauantai 14.11.2015

Dwarven Monastery, Darkmoon Vale

Oathday, 1. Sarenith 4711

Baston päivis

Hezekiel tutkii kruunua ja toteaa sen vanhaksi. Lisäksi siitä saa powerii. Lisäksi tikarikin on maaginen, sen avulla voi muun muassa parantaa sairauksia. Kts. tarkempi kuvaus alta.

Hezekiel analysoi Panmoren odotettavissa olevan elinajan. Panmorella on elinaikaa n. 2-3 päivää, kiusaus tikarin käyttämiseen on suuri. Repimällä sydämen rinnasta ja syömällä sen voi esimerkiksi loitsia remove disease -loitsun.

Basto löysi houkkarin kullat (pari sormusta ja tiaran). Jengi ei saa päätettyä minne mennä. Jengi lepää. Meliir herää jonkun mustan son of blobin litinään. Ja valmistautuu taisteluun. Meliir virittelee niin pitkää jouskaa, että saa paskalta ison pusun ja lentää seinään. Panmore herää ja keihästää tridentillä mustaa paskaa. Tridentti meinaa sulaa, mutta ehtii vetäistä aseen paskasta pois. Basto vetäsee viikatteella paskaa ja saa hyvän osuman paskaan. Viikate sihisee kuin kiimainen saukko.

Musta paska yrittää iskeä omalla paskakropalla Panmorea, mutta ei onnistu. Tridentti savuaa. Meliir ampui nuolen, joka meni ohi. Basto osuu viikatteella baskaan, mutta viikate syöpyy edelleen. Hezekiel etsii maasta kiven ja heittää sillä paskaa. Kivi assimiloituu paskaan. Merliere ampuu nuolella paskaan. Paska hyökkää Panmoren kimppuun, ja Panmore lentää seinään. Basto vetäisee jälleen kerran paskaa viikatteella. Tällä kertaa Basto ehtii vetää viikatteen poies. Hezekiel viskaa kivellä ja osuu. Melire ampuu jouskalla ja osuu nuolella. Paska yritti osua Panmoreen muttei osu. Panmore iskee tridientillä paskaa. Basto iskee tulisella miekalla paskan kahdeksi paskaksi. Hezekiel heittää toista paskaa vitun hyvin. Meliere heittää toista paskaa jäällä. Vasen laitapaskahyökkääjä tulee päälle, mutta jäätyy kesken loikan. Panmore hyökkää toisen paskan kimppuun, ja se räjähtää tuhannen pillun päreiksi. Basto pistää jäätyneen paskan paskaksi.

Basto seurailee pillun hajua. Ja huomaa, että pipari on poistunut kerroksesta portaita ylös. Lähdetään jahtaamaan savumiestä. Hezekiel saa ajatuksen, että kirjastosta voisi saada tietoa. Savumies löytyy kuopasta. Panmore yrittää ampua savupaskaa, mutta huomaa ettei hänellä olekaan nuolia. Granoosh öljyää montun reunat. Basto heittää tulipallolla, osuu muttei tee mitään vahinkoa. Meliere ampui jouskalla muttei osu, kuten ei Hezekielkään. Vittu.

Meeliir ampuu savupaskaa päähän. Granoosh laulaa. Basto summonoi stirgen, joka iskee kiinni kuin vittu limppuun. Hese heittelee taas kiviä. Meeliir kivittää magic stonella paskaa paskaksi. Paska tippuu kuopan pohjalle. Basto heitti kivellä päähän, normi siis. Meeliir heitti magic stonella taas paskaa. Panmore laittaa köyden jalkaan ja suuntaa kohti monttua tridentti jalassa. Basto viskaa kiven ohi kuten myös Hezekiel. Meeliir ampuu jouskalla paskaa ja repii jalasta lihaa. Savupaska hönkii savujuttua Panmoren kasvoille, joka kuitenkin ehtii suojautua sikanopeilla reflekseillä. Panmore iskee tridentillä paskaa, jonka olkapään liha irtoaa.

Panmore heittää kiven ja kuulee karjuntaa. Melire ampuu nuolen, ei kuulu mittää. Paitsi taistelun ääniä. Panmore iskee tridentillä paskaa kylkeen, paska karjuu. Basto heittää kivellä ja osuu koska paska karjahtaa. Panmore saa omasta kivestä kupoliin, vituttaa. Melire ampuu nuolipyssyllä, ei osu. Paska iskee Panmorea, ei osu. Panmore lyö paskaa ja paskaa koskee, putosi toiselle polvelle. Basto yrittää lingota kivellä, ei osu. Hezekiel osuu kivellä paskaa, jonka jalka murskaantuu. Melire ampuu jouskalla muttei osu. Paska yrittää iskeä ei osu. Panmore iskee tridentillä paskaa silmien välliin, jonka pää ja silmät räjähtää. Panmore tutkii paskan ruumiin.

Ruumiista löytyy kettinki, joka on kietoutuneena mörön ympärille. Osassa ketjun lenkeistä on selvästi nähtävissä ihmiskasvoja. Panmore irrottaa kettingin edelleen savuavan hahmon ympäriltä ja poimii maasta sen pudottaman pajavasaran, joka on masterworkkitasoa. Panmore tutkii ketjua ja päättää lyödä sitä pajavasaralla kiveä vasten. Ketju pirstaloituu ja sielut pakenevat lumouksestaan. Jurinkin tulee tajuihinsa.

Lähdetään tallustelee ylös, pillu haissoo. Ryhmän aiemmin vapauttamat koboldit makaavat syötynä huoneen lattialla. Vregmakin on pillun päreinä. Wargin kaverina on vaalea jättiläinen. Hän esittäytyy Belgeon Forgedawniksi, Frost Giantiksi, ja kertoo wargin olevan hänen lemmikkinsä Amak. Belgeon tiedustelee ryhmältä "onko tehtävä hoidettu?"

Ryhmä vastaa myöntävästi, jolloin Belgeon kehaisee seikkailijoita hyvästä työstä ja sanoo kunnioittavansa sopimusta. Kaikki saavat pitää henkensä ja muut voivat mennä paitsi Jurin. Häntä tarvitaan vielä. Ryhmän tiedustellessa syytä moiseen, Belgeon ei kerro miksi.

Koska kyseessä on Thuldrin Kreedin, miehen joka palkkasi heidät etsimään lapsia, poika ryhmän jäsenet eivät pidä ajatusta hyvänä. Kreed tuskin taputtelisi heitä päälaelle, jos he saapuisivat takaisin Falcon's Hollow'iin ilman hänen lastaan. On aika puhua.

Seikkalijat käyvät helvetisti neuvotteluja aiheen tiilmoilta ja onnistuvat lopulta selvittämään mikä on pojan rooli tässä kaikessa. Erityisesti Granoosh kunnostautuu neuvotteluissa ja osoittaa omaavansa melkoisia poliitikon lahjoja.

Jättiläiset haluavat ihmisten jättävän tietyt puualueet rauhaan. Puunhakkaajat ovat heidän mielestään edenneet liian syvälle ikimetsiin. Jättiläisten ehtona pojan palauttamiselle on, että Kreed lupaa heidän hakkuidensa päättyvän Forest Elderin aukiolle ja jättävän muun metsän rauhaan. Samalla he aikovat asuttaa seikkailijoiden puhdistaman Dwarven monasteryn.

Ryhmä ehdottaa, että kirjoitetaan sopimus, jossa ehdot on määritelty ja he esittävät ne Kreedille. Kreed saa poikansa takaisin, mikäli lupaa, etteivät hänen puunhakkaajansa ylitä rajaa. Sopimus hyväksytään toteuttamalla allekirjoitetun paperin vaihto Juriniin Forest Elderin aukiolla kahden viikon päästä. Seikkailijat haluavat varmistaa, että Jurinille ei käy mitään, ja että Kreed uskoo heidän tarinansa, joten neuvottelujen tuloksena Basto ja Meliir jäävät Jurinin ja jättiläisten kanssa seuraten heitä vuorille. Basto ja Meliir pääsee vuorille ja heidät suljetaan jättiläiskylässä yhteen kyhätyistä majoista. Jurin viedään toiseen majaan. Kylä on vuoren juurella ja vuoren seinämässä on joku luola yms. Siellä ollaan nalkissa.

Muut ryhmän jäsenet lähtevät kertomaan Kreedille mitä "tapahtui". Koska seikkailijat eivät tahdo kertoa löytäneensä lapsen, mutta menettäneensä heti Jurinin jättiläisille, he kertovat Kreedille, että jättiläiset auttoivat pojan pelastamisessa ja haluavat palkkioksi lupauksen hakkuurajoituksista.

Kreed ei juuri innostu kuullessaan, että Jurinia ei ole pelastettu, vaikka:

-Muut, mitättömät kyläläispaskat saivat äpäränsä takaisin". Palautitte Jopa Rallan, sen kupansyömä porton veljen, veljen, jota Madame Rosekin hyysää enemmän kuin huoranpenikoita kuuluu!

Kreedillä on vaikeuksia uskoa ryhmän tarinaa, mutta seikkailijat onnistuvat lopulta vakuuttamaan Kreedin siitä, ettei muuta ole tehtävissä ja hän suostuu vaihtokauppaan ja lupaa mennä tapaamiseen, jossa ehkä saa jättiläisiltä poikansa takaisin. Granooshin neuvottelutaidot ovat jälleen kullan (tai expan) arvoisia.

Seikkailijat saavat kiitosta muiden lasten sukulaisilta palauttaessaan heitä ja Hezekiel häviää Savramin kanssa Sharvaroksen torniin. Panmoren tila on paska, mutta ihmeellisesti stabiloitunut luolasta poistumisen jälkeen.

La 8.2.2015

Panmoren sotapäiväkirja

Luolasto alkaa olemaan tutkittu. Enää muutama kolo mihin voimme kaivautua. Lähdemme kohti valtaistuinsalia, josta saimme jo aikaisemmin vihiä. Laahustan joukon hännillä pää painuneena, koska tuntuu kuin minua olisi hahmona käytetty väärin, joutunut tilanteisiin, joihin en normaalisti joutuisi ja käyttäytynyt tavoilla, jotka eivät ole minulle ominaisia. Ehkä se tästä ajan kanssa paranee.

Mielialani kuitenkin nousee, kun lähestymme valtaistuinsalia. Ehkä kohta pääsee taas tappamaan muutaman goblinin. Stealthaan saliin tiedustelemaan. Salissa kivettyneen tuhatjalkaisen päällä istuu goblin-kuninhas kruunu päässä. Sillä on liskomainen punainen pää ja se ei vaikuta ystävälliseltä. Lasken varmuudeksi tuhatjalkaisen jalat, niitä on vain 999... hmm.

Kuninkaan ympärillä on neljä vartijaa keihäiden kanssa. Jotain ne kaikki naureskelevat. Alkaa vituttamaan tuo ylimielisyys. Eivät tiedä kuolevansa kohta. Huoneesta johtaa yksi luola pois.. sieltä kuuluu karmivaa huutoa.

Palaan muiden luokse. Oho, olin unohtanut, että minun piti houkutella posse pois valtaistuinsalista ja johdattaa ne ansaan, jonka rakensimme käytävään. Noh, kirjoitan uudet ohjeet käteeni. Hinkkaamma kahta nuolta yhteen, jotta saamme minullekkin myrkkynuolen. Palaan saliin selkein sävelin ja välittömästi ammun myrkkynuolen kohti kuningasta.

Nuoli ei aivan osu kohteeseen. Kuningas nousee seisomaan ja sanoo "Tervetuloa. Olen kuningas Merlokrep. Olet tervetullut syömään kanssamme." Vihaan Goblineja, joten en vastaa mitään, vaan ammun uuden nuolen kohti kuningasta. Se osuu ja kuningas murahtaa tuskasta. "Kuka olet, tule esille!" Kuningas heiluttelee käsiään ja ympärilleni tulee valaistus. Uuhhh... vaikuttavaa, se osaa ensimmäisen tason Light-taian. Meinaan purskahtaa nauruun, mutta sitten kuningas ampuu sormistaan viisi nuolta, jotka osuvat tuskaisesti rintaani. Eihän se hyvältä tunnu, joten lähden pakoon kohti ansaamme. Koko posse seuraa perässä.

Pakomatkalla hyppään blast rune -ansojen yli ja menen muiden luokse odottamaan taistelua. Vartijat tulevat kahden pareissa. Basto fireballaa, mutta ei osu. Granoos laulaa inspiroivasti ja saamme lisavoimaa ja tarkkuutta. Ammun nuolen, joka osuu. Sitten kaksi vartijaa juoksee blast runeihin ja saavat hittiä, lentävät muutaman metrin, mutta jäävät eloon. Kaksi muuta vartijaa ja kunkku pysähtyvät. Vartijat heittävät keihäänsä meikäläisen selkään. Nyt selässä törröttää kaksi isoa keihästä, rinnassa viisi nuolta ja tukkakin on lähtemässä. Paremminkin on mennyt.

Granoosh nukuttaa kaksi jälkimmäistä vihua. Tapan yhden vartijan viimeisellä nuolellani ja tiputan jalkajousen ja vaihdan tridentin käteen. Sitten kunkku taikoo Meliirin uneen ja yrittää samalla läpsiä nukkuvia vartijoitaan hereille. Hezekiel yrittää ampua jalkajousella, mutta sormeen tulee vain tikku. Iso tikku. Ettei vain lähtis henki kohta.

Basto fireballaa toista vartijaa, mutta kuningas tekee ninjaväistön. Eri ketterä kaveri. Isken tridentillä lähimmän koboldin kattoon. Vihani kasvaa. Hezekiel antaa myrkkypurskauksen ja heräävä goblini saa silmätulehduksen.

Taistelu jatkuu, mutta en näe enää mitä ympärilläni tapahtuu, koska ryntään huutaen keskelle elossa olevia goblineja. Toinen vartija iskee keihäällä ja samalla kuningas ampuu vielä viisi nuolta. Liikaa on liikaa, sanoi huora jalkapallojoukkueen saunaillassa ja vajoan lattialle tajuttomana. Tunnen kuinka kuoleman lämmin käsi lähestyy.

Herään bardin suloisiin laulusäveliin ja pomppaan pystyyn kuin vieteriukko. Rinnastani törröttää vielä kylkiluu, mutta vihan voimalla isken tridentin lähimmän vartijan päästä läpi. Mutta sitten Merlokrep iskee kirveellään sairaan iskun kylkeeni ja vaivun takaisin kuoleman porteille.

Herään kun Merlin parantaa loitsuillaan meikäläistä. Mutta olen vihulaisten kanssa juoksuhiekassa kiinni. Basto on druidinu Soften earth and stone -taikulin. Yritän rämpiä vastakkaiselle rannalle. Samalla tunnen kuinka Hezekiel pöllii Mage handillaan meikäläisen massipussin.. prkl. Noh, saan sen vielä takaisin, olen siitä varma.

Samalla Basto halkaisi liekkimiekallaan viimeisen vartijan. Pääsen kömpipään vastarannalle ja olen heikossa hapessa. Lähden tutkimaan valtaistuinsalia, koska todennäköisesti muut selviävät kuninkaasta ilman minua ja saatan löytää valtaistuinsalista jotain jolla kuninkaan saa nopeasti pois päiviltä.

Tutkin valtaistuinsalia, mutta valitettavasti sieltä ei löydy mitään erikoista. Jatkan käytävää eteenpäin ja valitsen oikean haaran haarautuvasta tunnelista. Etenen varovasti. Edessä aukeaa makuuhuone, jossa kunningatar goblini laittaa itseään peilin edessä.

Hän on aseeton, kaunis ja ystävällinen. En ole ennen hänen kaltaistaan koboldia tuntenutkaan. Hän esittelee itsensä Vregmaksi. Vregma kysyy, että mitä voin tehdä hyväksesi. Olen pahasti haavoittunut ja kuningatar näyttää kiltiltä, joten pyydän hoitoa haavoinihin. Olen kuitenkin varovainen. Tovin kuluttua menen sängylle odottamaan hoitoa. Mutta Vregma ottaa vähäiset vaatteensa pois ja alta paljastuu täydellinen vartalo, kiinteät isot rinnat ja tiukan näköinen suomuinen tuhero. Harrastamme villiä rotujen välistä seksiä.

Vihani koboldeja kohtaan lientyy, kun Vregma kertoo, että heidän heimoaan on koeteltu kovasti. Väki on vähentynyt, kun paha savuava olento on tappanut heitä. Ovat perustaneet päiväkoteja ja keränneet ihmislapsia. Ennustuksen mukaan pahaa ei tapahdu, jos he tappavat punalihaisia lapsia. Punaisesta lihasta tulee taas seksi mieleen ja panemme niin että sudennahkapetivaatteet tippuvat kivilattialle.

Toisen session jälkeen Vregma on jo valmis perustamaan voimakkaamman kuningaskunnan kanssani ja että meistä tulee kuulemma voittamaton pari. Hetken mietin tarjousta, mutta sitten panen kaunista koboldia vielä kerran ja sanon käyväni katsomassa, mitä on tapahtunut muulle ryhmälleni. En ole tulossa takaisin.

Palaan takaisin muun ryhmän luokse ja kuulen, että kuningas on tapettu. Tosin Basto melkein kuoli kuninkaan voimakkaisiin kirvesiskuihin. Kuninkaan kirveessä, kruunussa ja koko kunkussa oli jonkinlaisia maagisia parannusloitsuja. Tehtävä oli tiukka, kun ainoa melee-taistelija oli lähtenyt omille teilleen. Mutta sitten Basto oli kerännyt paskansa ja iski käsittämättömän superiskun liekkimiekallaan ja kunkku kuoli. Olivat jakaneet kunkun maagiset tavarat. Sain kokeilla kirvestä, jos sen haluaisin, mutta se ei vaikuttanut tehokkaammalta kuin oma tridenttini.

Kerroin muille pehmennetyn version siitä, mitä Fregma minulle kertoi. Jätin seksin kertomatta ... siihen ei ehkä suhtauduttaisi hyvällä. En enää kuitenkaan vihaa goblineja niin paljon. Kaikki me voimme opppia suvaitsevaisuutta.

Ennen kuin jatkamme matkaa, otan Heseltä vielä rahapussini takaisin. Piti antaa pieni pusu tridentin tylsällä päällä, mutta kyllä se siitä sitten.

Jatkamme matkaa vasemmalle käytävään. Isossa huoneessa on lapsia, joita pari ruoskakoboldia ruoskii. Huoneen perällä on myös pieni harmaa paska, Jekka Jak, joka sanoo "Tulitte juuri sopivasti!" ja kaivaa tikarillaan Karl-barbaarin sydämen irti rinnasta.

Harmaa paska summonoi lepakkoparven. Druidi polttaa niitä isolla tassulla, mutta saamme kuitenkin kaikki myrkyllisen pureman, joka heikentää meitä hiljalleen. Tapan toisen koboldin tridentillä ja Meliir heittää kuusi maagista kiveä ja lepakoita tippuu.

Jekka Jak riehuu verisen tikarin kanssa ja tekee Granoshin toimintakyvyttömäksi. Granoshilta tulee paskat housuun, mutta sanoo vielä ennen tajuttomuuttaan "mä mullistan teiän pisneksen". Tapan tridentillä myös toisen koboldin ja Hese hoitelee Jekka Jakin päiviltä.

Vapautamme lapset. Valitettavasti Karl on kuollut, mutta Hese irrottaa Karlin peniksen ja tekee siitä peniskärkisen keihään. En tajua mitään.

17.10.2014

Panmoren sotapäiväkirja

Tunnen oloni yllättävän agressiiviseksi, mielesssäni soi tavernan trubaduurin esittämän balladin ”symphony of destruction” you take a mortal man and put him in control… hmm… tunnen voivani samaistua tuohon tunteeseen. Olenhan sentään tämänkin ruipeloporukan selvästi puntatuin haltija.

Olen kunnostaunut seikkailussamme tunnen kokemukseni kasvavan pääteltyäni apotin käyttäneen suurta torvea nuorten poikien huohotuksen kuuntelemiseen - ymmärrän ainoastaan kuinka sairasta tämä kaikki on.

Kamapäissä härvätessä on unohtunut koko retken tarkoitus. Joku pelatusreissu tämä taisi olla. Mukana on ainakin jotain lapsia.

Savran (sen maagin pentu), joka jostain syystä on ryhmämme toimesta läpisitty tajuttomaksi on Hezekielin jonkinlainen sukulainen. Hezekiel on mikä lie pederasti. Jurinik (kuka lie), myös ihan taju veks, mörkö on sen sellaiseksi molesteoinut takomalla poloisen sielun osaksi sielujen lenkkiä. Gorky on ilmeisesi vielä hukassa ja pari muutakin on vielä löytämättä.

Otan toisen blossin torvesta ja siellä kuuluu mustien goboldien jammailua, tunnistan jotain ”pinkistä lihasta”. Tällaiselle pelille on saatava loppu! Ryhdymme etsimään pääsyä alakertaan rankaistaksemme noita drakonicia puhuvia sekasikiöitä.

Huh huh, kylläpä päässä tuntuu kummalta onkohan se lähdössä irti!?! Tunnen agression taas nousevan kuin vihaisen viinapirun tukkaani. Prkl, tukasta puheenollen sitä tuntuu lähtevän irti päästäni. Nyt ei kaikki ole kyllä ihan kunnossa, olisi pitänyt ottaa sairaslomaa tästä seikkailusta ja jäädä liiton rahoilla kotiin.

Ryhdymme pohtimaan voisiko kuulotorvella soitella toiseen suuntaan. Saan järkyttävän hyvän idean ja muistan, että olen opiskeluaikana kirjoittanut tutkielman akustiikasta kuulotorvesta. Huutelen luuriin osaamallani draconicilla luuriin, että “ryhmänjohtaja ja yksi vanki heti hissihuoneeseen”, jännittää: vatsassa vääntää ja paska kurkkii huulilla tuottaen outoa mielihyvää miehuuteni juuressa, mutta huijaus toimii ja he uskovat.

Järjestäydymme väijyyn hissikuiluna toimivan kaivon ympärille, karjaisen vielä kaivoon ohjeet ylös tulemisesta. Kaksi goboldin päätä kurkistaa kaivosta, Granuz heittää sleep -taian ja perään holdperson -taikaa, vedän itse heavy crosbowlla täydellisen headshotin goboldin silmään - ääntäkään ei ole kuulunut,

Kaivohissin ämpäristä löytyy myös kadoksissa ollut ipana. Sairaat paskiaiset ovat piesseet ipanan pahaan kuntoon, ruiskimme hänen päälleen hoitavia taikojamme ja hän alkaa toeta. Kosto mielessämme huudan kaivoon “TÄMÄ ON KAPTEENI BRAGG, KAHDEN PAREISSA HISSIIN ASTUKAA JA YLÖS HETI!”

Lisää uteliaita päitä nousee kaivosta, zip zap ja bäng, pari taikaa ja perään jousta, osun jälleen, raivoni saa hetkellisen tyydytyksen. Menemme kaivoon hakemaan lisää kontaktia viholliseen, get some get some...

Toteamme pari alikessutasoista goboldia olevan vartiossa. Avaan tulen jalkajousella ja ukkoa lakoaa, olen jumlaisen hyvä tässä. Ryhmän muut jäsenet kantavat vähäisen kortensa kekoon pikku jousillaan - söpöjä nuo puolituiset ja muut menninkäiset.

Otamme pienet parantelutuokiot ja jatkamme syvemmälle luolastoon, lapset täytyy pelastaa ja saastaiset draconic-rodut puhdistaa! Hetken mietin onko minulla oikeutusta kuvitella olevani muita olentoja ylempi, mutta ajatus katoaa nopeasti me Elf:it olemme kauneimpia, muut eivät. Pysyisi vain tuo tukka päässä.

Pikku väki painaa edellä uuteen luolaan ja sielläpä meitä odottaa kolme sammakkomaista slurkkia, joista yhdellä ratsastaa goboldi. Druidi pudottaa goboldin satulasta kuin vetelän humalaisen intiaanin. Muu seuruumme ryntää lähitaisteluun, ammun ensin jalkajousella slurkkia ja ryntään karmeasti karjuen (intimidate 23) mukaan taistoon. Trident heiluu ja jälkeä syntyy, viimeistelen yhden slurkin nopeasti. Tilanne rauhoittuu. Nappaan sotamuistoksi goboldin master hand axen.

Granous omituisen idean vetäistä goboldin nahkakamat päälle. Ilmeisesti ajatus on näyttää jotenkin miehekkäämmältä ( or is he just becoming macho gay?), löydän itselleni vielä 10 nuolta jalkajouseen.

Jatkamme matkaa seuraavaan luolahuoneeseen. Luolassa on orjuutettuja koboldjea kaivostöissä ja heitä piiskaava LekMek orjapiiskuri. Komennan kaikkia seinäävasten, mutta turhaan. Ammun jalkajousella varoituslaukauksen LekMekin rintaan (natural 20), yksi huti ja kaksi osumaa. Muukin ryhmä pääsee mukaan, (kun ensin olin pudottanut LekMekin polvilleen). Ukko on nurin ja otan hänen orjat omikseni, he lankeavat Elf-jumalansa jalkojen juureen.

Granous rotevoitui yllättäen silmissä (liekö nuo miehekkäät nahkakamat, vai onko hän vetänyt taas jotain potion-dopingia?)

Jälleen uudessa luolassa, roimaisen jalkajousella hudin etanalla ratsastavaan goboldiin, kaverit osuvat paremmin. Taistelun alku alkaa hyvin, vaikka päässäni taas sumenee, oma suoritukseni ei ole kohdallaan, ilmeisesti väsy painaa.

Pikku kaverit pärjäävät yllättävän hyvin, jopa Hezekiel onnistuu jousisuorituksissaa, kunnes epäviisasti ryhtyy lähitaisteluun. Mies on langanlaiha ja voimaa on kuin kylässä, jossa on kotona vain keuhkotautinen kissa. Tilanne kuitenkin ratkeaa ilman, että Hezekiel saa pahempia vammoja.

Jatkamme toiseen kammioon, joka yllätykseksemme paljastuu jonkinlaiseksi lastenkamariksi tai päiväkodiksi, jota hoitaa naispuolinen goboldi vahti. Nainen anoo armoa meiltä. Yllytän toisen elossaolevista goboldiseuraajistaan kansanmurhaamaan ensin hoitajan, sitten kaikki goboldilapset - jopa hautumassa olleet goboldien munat. Muut ryhmän jäsenet hieman paheksuvat Panmoren wp-elf arvomaailmaa, mies on selvä rasisti, joka käy omaa pyhää sotaansa.

================

Otteita Hezekielin sotapäiväkirjasta (Panmore on saanut iskun päähänsä ja ei kykene kirjoittamaan)

Granoush sneakkailee ja pieraisee äänekkäästi pohjoiskäytävässä, jolloin eteen aukeaa tusina silmäparia, jotka ilmoittavat hyökkäävänsä. Granoush lähtee haneen ja castaa invisibilityn itseensä, jolloin kukaan ryhmästä ei edes näe ohi juoksevaa bardia, vaan odottelevat onnelllisen tietämättöminä koboldien hyökkäystä.

Pääjoukkokin kuulee jammailua ja pienten jalkojen töminää käytävästä. Koboldit aikovat tappaa kaikki. Lähdetään haneen juoksemaan ympäri käytävää. Meliir kastaa Blast Runen ja löytää valtaistuinsalin - iso yksisilmäinen kobbis hioo kirvestä tuhatjalkaisella istuen. vieressä vartijat keihäineen. Rummutus kuuluu huoneesta oikealta.

Loppuryhmä löytää Granooshin (tai toisinpäin) ja koboldeja päätetään ryhtyä harventamaan oletuksella, että ne on hajaantunut. Ensimmäiseksi kohteenksi valikoituu neljän hengen partio, joka yllätetään selän takaa - Granoosh valaisee kohderyhmän ja kaikki kohdistavat ensi-iskun ryhmän kersanttiin. Kaksi osuu. Toisella rundilla kessu tippuu ja muut panikoi huutaa ja pakenee hajaantuen. Käytävistä alkaa kuuluaa töminää. Stealthaillaan yksinäisen koboldin perään.

Killing Floorilta tulee kolme järkyttynyttä basic-hessua, joita ladataan heti kaksi tippuu suoraan hezekielin ampuma jää seisomaan nuoli rinnassaan. sitä ladataan yhtä aikaa hammerilla ja scythellä päähään.

Kolmas ryhmä: Panmore naulaa vasemmalla olleen seinään. Panmore ja Hezekiel tiputtaa toisen takana seisseistä kessuista yhteislaukauksella, ja Panmore vetäisee toista kessua kriittisellä kurkusta läpi ja henki pois.hezekiel tiputtaa vasemman perusjampan ja attack of opprtunitynä myös oikean puoleisen perusjampan. Ja teki ne muutkin jotain.

================

Su 6.7.2014

Panmoren sotapäiväkirja

Olo on surkea ja pahoinvointi jatkuu. Tuntuu, kuin päässä olisi kahdeksan lepakkoa. Kundit yrittää tutkia, että missä vika. Hezekiel muisteli, että tauti on tullut jostain ulkoapäin, luultavasti meikäläisen kohtalo on kuulemma olla päättömänä tuossa lattialla. Ompas lohduttavaa.

Taiat eivät oloon auta. Maistan yhdestä mukana olevasta potionista vähän ja heti tuntuu fiksulta. Juon loputkin. Olen viisas! Hese miettii vielä asiaa ja toteaa, että taudin poistamiseen tarvitaan joko luonnollinen parantaja tai remove disease -loitsu. Pojjat ei nyt muista remove disease -loitsua, joten ainoa toivomme on, että tapaamme jälleen pois ajamani bardin Edgrin Galesongin. Että ossoo harmittaa! Tuli mieleen eräskin sarjakuvahahmo Paska-Stondismiehen seikkailu.

Kun muutakaan ei ole tehtävissä, jatkamme matkaa oikealla olevasta ovesta. Käytävä kääntyi ja jatkui kohti pohjoista, sinne siis. Vasemmalla on ovi, jonka avaamme. Huoneessa on iso alasin, jonka päällä jättimäinen mekaanisesti toimiva vasara. Alasimen päällä on luuranko, jonka pää on murskana. Astumme sisälle pää pystyssä. Pieni siivekäs olento istuu luurangon vieressä ja sanoo: "zzzzzzh.... Let my master rest in peace!" Kyselemme asiasta ja kyseinen ötökkä on Christopgar Aspreph, tuttavallisemmin vain Tuhkakuppi. Hän suojelee isäntäänsä, luostarin apotin jäännöksiä. Yritämme kysellä lisää.

Granos hermostuu tästä turhasta paskan jauhamisesta ja linkoaa ensimmäisen kiven kohti isoa kärpästä. Ötökkä syöksähtää Granoa kohden. Melir yrittää huitaista puukolla ohi kiitävää Tuhkista, mutta tapansa mukaan epäonnistuu. Meikäläinenkin saa tilaisuuden ja isken tridentillä ötökän toisen siiven rikki. Se ei ötökkää hidasta, vaan tuloksena on Granosin puraisu. Aih, sanoo Granos. Totean ötökän aika pieneksi ja hellyttäväksi. Mietin surullista lapsuuttani: "kuuntele ruma poikani, ei saa tappaa turhaan" - äitini sanat kaikuvat luolassa. Yritän ottaa Tuhkista köydellä kiinni. Eipä onnistu. Basto osuu kivellä ja ötökkä sihisee. Lopulta saan Tuhkakupin kiinni ja sidon sen köydellä talutukseen. Vihdoinkin oma kotieläin, olen lapsesta saakka halunnut koiran!

Viiden minuutin päästä toteamme Tuhkiksen vetämisen narun päässä rasittavaksi ja Basto tappaa sen viikatteella. Jää hyvästi Tuhkis, muista sinut aina.

Melir tutkii huonetta ja löytää maagiset aamutossut sängyn alta, vasemman kätösen taisteiluhanskan, pöllöpatsaan ja kääpiöriimuja sisältävän pienen taulun. Etsin erinomaisilla havainnointikyvyilläni (havainnointiheitto +35) huoneesta erikoisuuksia ja löydän painettavan kiven ... ja sitten ... vastapäinen seinä liikkuu syrjään. Sieltä avautuu lyhyt tyhjä käytävä. Tutkin käytävän ja löydän vastapäiseltä seinältä toisen napin. Tuhkista muistellen ja itkua pidellen, painan nappulaa.

Eteemme aukeaa iso kasikulmainen huone. Huoneen sivuilla on penkkejä ja keskellä on kuulotorvi, joka menee huoneen lattiasta läpi. Kuuntelen torvea, sieltä kuuluu supinaa. Muutkin kuuntelevat ja Granosh päättelee, että kaikki luolaston äänet johtavat tähän huoneeseen, koska Granoshin mielestä länsisiivestä saattaa kuulua panemisen ääniä. Granosin tunika melkein tippuu.

Kuuntelen uudestaan mitä sieltä torvesta oikein kuuluu. Kuulostaa kuin jossain olisi menossa Goblinimessu. Eikä mikään mukava messu. Granoshin kanssa päättelemme fiksusti yhdessä, että apotti on käyttänyt torvea salakuunteluun.

Tutkin huonetta tarkemmin ja seinästä löytyy jälleen painolaatta.

2.5.2014.

Kadonneen (pip)pelin metsästys

Ryhmä pyörii kehällä luolastossa ja miettii mitä helvettiä pitikään tehdä. Joukon uljaat jäsenet ovat Granoosh, Panmore, Basto, Meliir ja Hese. Kalle oli edelleen homoilemassa susipojan kanssa. Hetken mietittyämme keksimme, että lapset ovat edelleen kadoksissa ja White Fangin inhoamat kobolditkin pitäisi nitistää. On rankkaa olla sankari.

Tutkimme pohjoista käytävää, josta gelatiinikuutio tuli. Meliir ja Panmore skouttaa tutusti kärjessä ja muu jengi seuraa noin 25 metriä perässä (eli about 3 Baston peniksen mittaa, ouh jee). Saavumme nelihaararisteykseen. Yhdessä kulmassa on huone, jossa on sänkyjä. Löydämme muutaman laatikon sänkyjen alta; toinen oli tyhjä mutta toisessa laatikossa (jonka Panmore avasi brutaalilla voimalla) oli musta, pieni pajavasara. Vasarassa luki ”Drosgarin kunniaksi”. Viimeisestä sängystä löysimme ampiaispesän. Muita "pesiä" emme olleetkaan nähneet pitkään pitkään aikaan. Pohdimme pesän tuhoamista tulella, jonka myös toteutimme. Panmore viskasi muutaman rätin ampiaispesän päälle, otti arkun matkaan ja juoksi ninjana karkuun. Meliir ampui uskomattoman tarkasti tulinuolen ampiaispesään. Arkusta löytyi kirja, joka täynnä kääpiöriimuja. Gronoosh tutki kirjaa, josta löytyi myös spiritual weapon scroll. Kaikki sai 200 expaa pesän tuhoamisesta ja 300 expaa ongelmanratkaisusta.

Taisteluun

Jatkoimme pohjoisen käytävän tutkimista, josta löysimme jälleen uuden huoneen. Siellä oli kaksi pöytää joiden vierellä lepäsi kaatuneet tuolit. Huoneesta kuului taistelun ääniä. Meliir ja Panmoore ryntäsivät huoneen huulille. Koboldit taistelivat pienen haltianeidon ja puolituisen kanssa. Koboldeja oli seitsemän, joista yksi oli jonkun verran muita isompi. Kaksi koboldia ahdisti tyttöä nurkassa, yksi koboldi paini puolituisen kanssa ja neljä koboldia lähinnä pööpöili keskellä lattiaa valmistautuen hyökkäämään.

Panmore ampui yhdeltä koboldilta oikean jalan alta. Meliiriä jännitti muutenkin kuin jänteen kohdalta ja hän tiputti jouskansa maahan yrittäessään ampua. Basto heitti kiven päin seiniä. Hezekiel tempaisi cause fear –spellin koboldeja kohti. Yksi koboldi paskoi pelosta housuihin ja juoksi karkuun. Granoosh teki unitaian ja kolme koboldia nukahti. Yksi koboldi hyökkäsi keihäs tanassa ja yritti penetroida Meliiriä. Ei siinä kuitenkaan onnistunut, vaikka Meliir sitä salaisesti toivoikin. Panmore ampui yhdeltä koboldilta korvan irti. Meliir vaihtoi jouskan tikariin ja iski koboldia tikarilla. Basto summonoi fire beetlen koboldin eteen. Kukaan ei oikeastaan tajua minkä takia. Sitä ne sienet teettää. Hezekiel ampui nuolen koboldin päähän – pää räjähti käytännössä irti hartioilta. Hereillä olevat koboldit lähtivät karkuun. Panmore ampui ohi juoksevasta koboldista.

Meliir viiltää yhdeltä koboldilta kurkun auki. Basto ruhjoo puisella viikatteella yhden koboldin kurkun paskaksi. Tulibeetle puree kuolleelta koboldilta silmän irti. Kukaan ei tämän jälkeen kyseenalaista tulibeetlen manaamista, eihän!? Meliir juoksi paenneitten perään ja jäi vahtimaan käytävää. Meliir tulee takaisin ja jututtaa liskomiestä. Jututtelusta siirrytään nopeasti pelotteluun. Yagrid (johtajakoboldi) ja muut koboldit veivät lapset alas. Koboldeja on kuulemma ennen ollut enemmän. Palkkioksi tiedoista Panmore nitistää viimeisen avuttoman koboldin ja nauttii siitä. Love thy favorite enemy!

Kuolleelta koboldilta ei löydy mitään. Meliir parantaa puolituisen, jonka nimi on Edrin Galesong (eli Gayson). Tyttö on yksi etsimästämme lapsesta - Kimi. Mikra ja Savram olivat vielä kadoksissa. Basto löytää kuolleilta koboilta kaksi pulloa jotakin. Jutustellessamme uusien tuttavuuksien kanssa saamme tietää, että Edrin kuului Grey Eagles seikkailijaryhmään, joka joutui koboldien Yllättämäksi. Hänen seurueestaan vain puolihaltijamaagi Tyran Moonsliver pääsi karkuun. Alakerrassa on kuulemma helvetisti koboldeja. Tyran on jossain alemmissa kerroksissa. Edrin paljastui bardiksi. Meliir parantaa kaikki.

Matka jatkuu kohti luurankoja...

Tallustamme pohjoiseen. Scoutit ovat jälleen edessä. Löydämme uuden oven. Panmore kuulee oven takaa tippuvien vesipisaroiden ääntä. Ovi avataan. Vesi valuu seinustaa pitkin ja huoneen pohjoispäässä on suuri alasin. Kääpiöiden luurankoja on syvennyksissä 20 kappaletta. Panmore menee luurankojen läpi. Ne raapivat Panmoren verille. Alasimen takaa löytyy Savram katatonisessa tilassa. Poika hyökkää Panmore kimppuun, jollon hän lyö poikaa daijuun. (Toim. huom. Ei muuten hyökännyt, vaan kirkui säikähdettyään outoa rangeria, jolla oli kolmikärkinen atrain kourassa) Pojalta lähtee taju. Granoosh löi yhtä syvennyksessä olevaa luurankoa, jolloin luurangot tulevat meidän kimppuumme.

Meliir räjäytti yhden luurangon, joka posahti paskaksi. Basto virittelee soihtua. Hese ampuu luurangosta ohi, kun sitävastoin Edrin osuu luurankoon. Kimi yrittää pistää keihäällä luurankoa mutta kaatuu ja jää perse pystyssä maahan makaamaan. Panmore ampuu kahden luurangon päästä läpi. Basto yrittää sytyttää soihdulla luurangon, mutta ei onnistu. Meliir räjäyttää jälleen yhden luurangon mäsäksi. Granoosh sai luurangolta pataan, mutta säilyi tajuissaan. Edrin parantaa Granooshia. Yksi luurangoista kahmaisi toista luurankoa ja tappoi sen. Toinen luurangoista syleili Bastoa ja se teki kipiää. Panmore tykittää kaksi nuolta luurankojen ohi. Basto hyppää soihdun kanssa ja lyö yhtä luurankoa naamaan. Luuranko sortuu kasaan. Edrin tökkäisee yhtä luurankoa. Kimi ei osu taaskaan. Luurangot pistävät Granooshia ja Bastoa pataan. Ei tunnu missään. Meliir sössii jälleen jouskan kanssa. Hezekiel ampuu jousella luurankoa. Basto pummaa soihdun kanssa. Meliir ampuu luurankoa ja tappaa sen. Edrin ja Kimi fumblaavat hyökkäykset. Granoosh lyö vasaralla, mutta innostuksissaan vasara lipeää hikisestä kädestä. Panmore ampuu jälleen kerran kaksi nuolta ohi. Basto ei osu soihdulla ja Meliir sössii taas jouskan kanssa ja tiputtaa aseen maahan. Kukaan ei osu vittu ikinä mihinkään. Luurangot vastaavasti osuvat sekä Bastoon että Granooshiin. Panmore iskee luurankoa kolmikärjellä ja lävistää sen. Meliir ampuu jälleen luurankoa ja osuu ihme kyllä yhteen luurankoon. Edrin heittää keihään yhden luurangon läpi ja naulaa sen seinään. Luuranko hyökkää Granoshia kohti, mutta lukitsee itsensä luulukkoon. Panmore heittää tridentissä olevan luurangon maahan, joka menee aivan paskaksi. Meliir ampuu viimeisen luurangon jousellaan. Muut luurangot, jotka ovat edelleen lukkojen takana, nitistämme tulella ja kolmikärjellä.

Tutkimme paikan ja parannamme toisiamme. Saimme paljon arvokasta kokemusta (386, ja panmore saa 220 viel ekstraa, Granoosh 50 xp lissee). Panmore lyö pikkuvasaralla isoon alasimeen. Kaikki paranevat. Jyrisevä ääni kuuluu, mutta kukaan ei ymmärrä sitä. Lieneekö kääpiöiden kieltä. Ryhmä lähtee jälleen etsimään puuttuvia lapsia. Panmore ja Meliir skouttaavat tutusti kärjessä.

Seuraava taistelu liskokansan kanssa

Panmore kuulee, että oven takana on koboldeja. Huoneesta paikannamme kuudet eri äänet, joista yksi on selvästi johtaja. Niitä vituttaa olla vartiossa, koska muut nauttii ihmislihasta alakerrassa. Teemme loistavan ansan: koputamme oveen, loitsimme oven ja jäämme väijyyn. Kaksi koboldia menee tuliansaan ja käristyy. Basto yrittää lingota kiven,muttä sössii kaiken ja tiputtaa kiven varpailleen. Panmore ei osu, vaikka tykittää jousella kuin tikka. Hesekään ei osu. Koboldit vetäytyvät sisälle huoneeseen. Yritämme avata oven ja saada oven säpistä pois. Saamme oven auki, sisällä on vain rukouspaikkoja. Koboldit ovat hävinneet. Huoneessa on yksi ovi, joka on säpissä. Avaamme sen ja löydämme uuden huoneen, jossa on jonkinlainen hissi.

Meliir hiipii huoneeseen, jolloin hänen kimppuunsa hyökätään. Koboldi pistää keihäällä Meliiriä kylkeen. Meliir perääntyy kylkeään pidellen kohti muuta joukkoa, joka on valmiina tiukkaan taistoon. Panmore ampuu yhdeltä koboldilta hieman kättä irti. Hese castaa cause fear -taian ja yksi koboldi lähtee karkuun. Meliir heittää valotaian koboldin päähän. Yksi koboldi putoaa polvilleen armoa anellen ja toinen menee karkuun. Pomokobo tulee mukaan taisteluun. Panmore ampuu kuin ninja ja osuu yhtä koboa päähän ja se räjähtää. Hese spellaa chil touchin yhteen koboon ja jäätää sen.

Basto heittelee kiviä ohi ja Panmore sössii automaattijouskan jumiin. Kukaan ei osu taskaan minnee. Koboldi sai pienen vamman toiselta kobolta. Basto ihme kyllä osui kivellä johonkin. Granoosh heitti unispellin ja koboja lakoo kuin kauraa. Yksi kobo ryssii itsensä nurin ja katkaisee keihäänsä. Panmore ampuu nuolen ja kobo huutaa tuskasta muttei kuole. Hese valmistautuu lopetusnuoleen, mutta fumblaa täysin ja ampuu itseään varpaaseen. Meliir ampuu nuolella koboa, joka kuolee kuin kapinen koira. Basto pummaa kiven jälleen kerran. Panmore seivästää yhden kobon tridentillä. Nuolet lentää kuin luodit John woon elokuvissa. Meliir lävistää velhokobon nuolella. Basto jää - kuin itse kuolema - seisomaan viikatteen kanssa nukkuvan koboldin viereen. Panmore nitisti kolmikärjellä yhden kobon kuin torakan (ei miun beetle). Kaikki nukkuvat tapetaan, hahhahhah.

Paikalle ryntää kuitenkin vielä kaksi koboldia. Ne ovat isomman näköisiä kuin aiemmat. Meitä ei kuitenkaan pelota yhtään. Panmore lyö ja pakenee. Basto summonoi kyyn ja yrittää osua lingolla. Ei onnistu kumpikaan. Meliir castaa hold personin ja saa yhden kobon pysähtymään. Panmore ottaa ja läimäyttää koboa miekalla (survaisee keskivartaloon), ei huuda, ei liiku ... mutta silmät liikkuu (vähän kuin ois puukottanu Stephen Hawkingia, toim. huom.), damagee tuli!

Granoosh jatkaa laulamistaan. Karri teh käärme onnistuu tekemään Coup de Gracen koska kobo on jäässä! Mutta Kartsu ei saa damagea aikaiseksi, jonkinlainen myrkytys pitäisi silti tulla. Toinen kopukka iskee Panmorea, joka menettää dexiä vähäks aikaan, senverran kirpaisee. Karri käärme hyökkää jälleen, myrkytys kasvaa. Basto lyö hutiin, Panmore iskee ja saa toisen kobukan sisukalut mössöksi. Toinen kobo fumblaa ja kietoo aseensa kroppansa ympäri. Vittu mikä urpo :D Basto onnistuu lingon heitossa (varmaan toisen kerran illan aikana). Vahinko on mitätön. Panmore teurastaa kobon, kuin märän rätin. Hese kävelee kobon luokse ja ampuu siltä munat irti ja se kuolee. Kobo kaatuu Karrin päälle ja Karri puree koboa vielä kerran ennen kuin haihtuu savuna ilmaan. Kaikki kobot ovat kuolleita. Kaikki saa expaa: 680 + (Panmore 100, 250 Granoosh, Hese 200, Meliir 150, Basto 600)

Panmore etsii ampumiaan varsijousen boltteja luolastosta. Meliir etsii ampumiaan norminuolia. Olemme samassa huoneessa ja avaamme jälleen yhden oven. Kun Meliir avaa oven, hän kuulee sihisevää itkua. Paikannamme mökän kaivoon, jonne Basto katsoo. Hän huomaa ketjun päässä olevan padan ja näkee padassa haavoittuneen koboldin, joka nyyhkii ja tihrustaa itkua kuin pieni lapsi. Panmore jututtaa koboldia, joka sanoo tietävänsä missä etsimämme lapsi on. Tutkimme kobojen rakentamaa hissiä, joka on aika paska. Koboldi kertoo, että yhdessä luolassa asuu suuri, savuava pahuus. Lapsi on viety sinne. Kobot pelkää sitä mörköä, koska se on tulinen. Panmore kiittää koboldia tiedosta lyömällä kirveellä häntä päähän. Tough love thy favorite enemy! Lähdemme etenemään kohti koboldin mainitsemaa pahuutta. Panmore on kärjessä, muut perässä. Käytävä menee aluksi itään, mutta kääntyy pian hieman pohjoiseen. Haistamme savun. Päättelemme, että savun haju on jotain kuitenkin luonnotonta eikä esimerkiksi grillibileet. Savu on sankkaa ja elämä on rankkaa. Kuulemme ääntä, joka kuulostaa siltä, kuin joku takoisi valtavaa alasinta.

Helvetin koirat

Kulkiessamme luolassa Hese ja Granoosh kuulevat ääntä takaasa. Kääntyessään he huomaavat, että valtava tulipallo kärvensi heidän perskarvansa. Samalla huomaamme valtavan tulisen suun ja kuulemme eläimellistä murinaa. Meliir kanavoi chakraenergiaa. Hese saa juurichakran kautta energiat takaisin, vaikka oli aikaisemmin kuoleman kourissa. Panmore ampuu tulihurttaa, kuin myös Granoosh ampuu myrkkynuolen koiraan. Hese on liekeissä ja sylkee sormista happopalloja. Basto kräppää Granooshia takamuksesta ja antaa hänelle hieman elämää. Edric paransi Heseä jälleen. Liekehtivä koira yritti purra Granooshia, muttei osunut.

Panmore ja Meliir eivät saa mittään aikaan: toinen viskaa lingolla ja toinen haltian innolla. Hese chillaa jälleen chill touchin koiraan, jonka seurauksena koiran turpa jäätyy, vesihöyry nousee ja koira aka susi ulvoo tuskasta. Basto viskaa lingolla kiven ohi. Granoosh laulaa. Liekkisusi yrittää purra heseä, muttei osu. Panmore näyttää Bastolle linkotekniikkaa ja heittää kaksi kiveä suden turpaan. Hese tekee jälleen chill touchin ja jäätää. Basto loitsii suden alapuolella olevan lattian saveksi. Liekkisusi uppoaa hiekkaanö Slti Susi hönkii tulta meitä kohti. Tuli ei yllä onneksi meihin. Yritämme linkoilla suden hengiltä. Meliir ampuu nuolella ja osuu. Koiruus ulvahtaa ja pakenee.

Suuri pahuus..

Jatkamme käytävää eteenpäin: savu sankkenee, mutta miehet vain kovenee. Näkyvyys on viisi jalkaa. Kuulemme valtavan nuotion rätinää. Luola suurenee, jossa Granoosh havaitsee synkän ja mustan auran.

Granoosh ja Basto mietiskelevät loitsuja, muut miettivät strategiaa. Basto kiipeilee spiderina luolan kattoa pitkin. Basto kuulee luolasta vaikerrusta -poika huutaa tuskasta. Luolassa on alasin keskellä. Palavan karvan tuoksu täyttää huoneen. Jurin Creed on sidottu metallisilla kahdeilla alasimeen, hänen vierellä seisoo musta hahmo, jonka toisessa kädessä on vasara ja toisessa kädessä kuuma metalliketju. Poika on hehkuvien kahleiden peitossa. Hahmon parta savuaa. Hahmoa ympäröi piikkilanka, joka on tulessa. Hän ei ole tästä maailmasta.

Päätämme virittää köyden montun (siis sen montun, jonka Bastoi loitsusi sudelle) yli. Basto spiderinä painelee montun yli ja virittää köyden. Panmore pilkkoo kuolleen koboldin. Mörön ketjussa on lenkkejä, joissa on kasvoja. Basto spider nappaa pojan palomiesotteeseen ja roudaa hänet montun yli. Peto huomaa pojan kadonneen ja lähtee Baston perään. Superpeto liukastuu rasvaan (jonka Meliir manannut) ja tippuu monttuun. Superssuunnitelma onnistui täydellisesti.

Kysymyksiä moraalista ja koiran paluu...

Keskustelemme Corkyn pelastamisesta. Ryhmä ei ole aivan yksimielinen haluammeko lähteä pelastusreissulle. Parannamme jo pelastettua poikaa - kuten vain aikuiset miehet voivat. Hese sulattaa acid rainilla kahleet pojan jaloista ja käsistä. Palaamme takaisin ahjopaikkaan ja tutkimme huoneen. Illan tullessa Panmore antoi kenkää Edricille, joka ei täten saanut nukkua meidän leirissä. Lepäämme ja muistelemme loitsuja. Yö menee rauhallisesti. Tämän jälkeen tutkimme yläkerran huoneita. Edric on hävinnyt yön aikan jonnee. Löydämme huoneen, jossa on vanha tuttu tulikoira/susi. Panmore ampuu hurttaa.

Hellhound hyökkää ja kävelee jäämiinaan, jonka seurauksena menettää jalkansa. Granoosh tulee jalattoman koiran luokse ja iskee koirasta paskat pihalle. Koira hönkii tulta, mutta ei osu. Vain kulmakarvat kärähtävät. Hese ampuu nuolen sushukan kitaan. Granoosh yrittää iskeä vasaralla muttei osu, kute ei Panmorekaan. Meliir iskee daksulla, osuu ja kiertää tikaria haavassa. Granoosh iskee moukarilla sushukkaa etutassuun. Susi puree Panmorea käteen. Basto ei osu. Meliir ottaa daksun ja silpasee sudelta rintapalan irti (susi wings). Susi puree Panmorea jälleen keskivartalosta. Basto iskee kuin gordie hown ja iskee lätkälämärimaisesti suden laavaan. Susi kuolee.

Meliir parantaa kaikki. Hese menee huoneeseen, jossa susi kuoli. Ollessaan laavan äärelle hän huomaa ylhäällä 3 illimatoa tai ankeriaan oloista limapaskaa. Panmore iskee tridentillä yhdeltä ankeriaalta lonkerot pois. Basto iskee yhtä ankeriasta viikatteella päähän. Heseä puree yksi ankerias kädestä, jolloin häneltä lähtee taju. Meliir parantaa Hesen. Basto pistää viikatteella yhden ankeriaan paskaksi, joka lentää kirkuen kattoon. Hese heittää happoa yhden monsun päälle. Granoosh laulaa. Meliir ampuu longbowlla ja osuu yhteen vihulaiseen. Panmore iskee tridentillä yhtä ankeriaista, lima lentää. Basto lyö viikatteella yhden ankeriaan paatä niin, että veri lentää. Hesen naamaan käy yksi mato kiinni, vaikka Hese saa heitettyä happoa sen päälle. Granoosh halkaisee madon kahtia moukarilla Hesen jalkojen välistä. Panmore virittää jousta. Basto iskee viikatteella ankeriasta. Panmore iskee tridentillä ankeriasta joka on Bastossa kiinni. Basto repii itsensä irti ja vääntää lonkerot solmuun. Ankerias puree Bastoa. Panmore sössii tridentillä. Meliir tappaa nuolella ankeriaan , joka oli kiinni Hesen kädessä. Hese oli laittanut käden ankeriaan suuhun, jossa hän posautti happosysteemin. Kaikki ankeriaat on tapettu.

Huoneesta löytyy jotain ja päättelemme, että ne on droscarin juttuja. Ylhäällä olevat hormit vetävät paremmin, koska lötköt olivat poissa. Lötköt paljastuivat grikeiksi. Menemme jälleen barrikaadikeittiöön restailee.

Uusia seikkailuja

Ryhmä lähtee restauksen ja loitsujen muistelun/rukoilun jälkeen tutkimaan ensimmäisen kerroksen huoneita, joita ei ole vielä tutkittu. Scouttijärjestelmä on sama. Löydämme jälleen kerran oven, jonka ovi on rautainen. Tutkimme oven ja mielestämme siinä ei ole taikaa tai ansoja. Ovessa on symboleja, vasaran että alasimen kuvia. Avaamme ovet ja näemme huoneen keskellä mustan patsaan, jossa on outoja vihreitä juovia. Huoneessa on helvetisti luurankoja. Meliir lähtee huoneeseen ja huomaa, että luurankoja on ympäri lattiaa. Yhdelläkään luurangoisa ei ole päätä. Luurangot on myös tyhjäksi kaluttuja. Obeliskin juurella on teräskilpi ja haarniskan palasia.

Panmore astuu johonkin vitun ansaan ja sulkee kaksi auki ollutta ovea, muu ryhmä jää toisen oven taakse. Huoneeseen avautuu kaksi ovea ja Panmore saa sähköiskun. Patsas välähtää. Kahdesta avonaisesta ovesta tulee kaksi hirvötä. Panmore lähestyy patsasta, mutta lähestyessään lennähtää patsaaseen, joka on magneettinen. Samalla tridentti tippuu ja Panmore jää perse pystyssä halailemassa patsasta. Basto muuttaa oven alta maan hiekaksi ja muu jengi kaivaa hiekkaa hullun lailla. Meliir ampuu nuolella toista örkkiä mutta ei osu, koska nuoli imeytyy patsaaseen. Panmore on edelleen patsaassa kiinni ja reppuu painaa ikävästi selkään. Toinen mörkö antaa Panmorelle pusun. Panmore saa itsensä kääntymään ja lyö lingolla yhtä monsteria. Panmore on edelleen patsaassa kiinni.

Hese castaa blast runen, happosellaisen. Monsteri antaa jälleen Panmorelle pusun. Jonka jälkeen olo tuntuu hieman oudolta. Meliir ampuu nuolella ja osuu toista monsua ohtaan. Panmore lennähtää jälleen patsaaseen ja monsteri puree. Panmore tuntee olonsa vieläkin huonommaksi. Meliir ampuu toista monsteria siipeen. Panmore on jumissa edelleen patsaassa. Monsteri huutaa kimeästi. Basto ja Panmore pitelevät korviaan ja ovat pelistä pois vähän aikaa. Granoosh on päässyt Baston kanssa aukosta ja ryntäävät taistoon. Granoosh iskee moukarilla toista monsteria. Monsteri puree jälleen Panmorea, joka on toimintakyvytön. Toinen monsteri puree Meliiriä. Toisella puolella olevat kaivajat ovat jo melkein läpi. Meliir ampuu toisen monsun päästä läpi ja sen pää räjähtää.

Granoosh sokaisee toisen monsun. Meliir ampuu jäljellä olevaa monsua nuolella. Granoosh astuu sähköansaan ja saa pienen iskun. Hezekiel heittää happoa muttei osu. Monsu yrittää purra muttei osu Panmoreen. Meliir pudottaa taktisesti jousen. Granoosh lyö moukarilla monsun siiven irti. Hese heittää happoa monsun päälle. Basto astuu ansaan ja varpaissa kipristilee. Hese heittää taas vähän happoa. Basto, Granoosh ja Panmore kaikki lyövät ohi. Monsteri fumblaa ja tipahtaa sähkölaatalle. Granoosh tiputtaa vasaransa. Hese heittää isomman happomällin ja monsu kuolee. Ovet jotka olivat auki menevät kiinni ja ne jotka oli kiinni avautuvat. Hezekiel huutaa ettei kukaan liiku mihinkään.

Tutkimme laattoja ja huomaamme että patsaasta lähtee laattoja pitkin vihreitä juovia. Päättelemme että laatat on sähköistetty. Jokaiselle ovelle menee vihreä viiva. Oven vieruslaatta ei ole vihreä. Tutkimme huoneen ja saamme kilven. Hese tutkii Panmoren myrkkyjen varalta. Panmore oksentaa tahallaan, koska olo on vielä huono. Emme tiedä mikä Panmorea vaivaa. Ei onnistu parantaminen.

14-16.2.2014

21-22, Desnus 4711 A.R.

Meliirin sotapäiväkirja

Lapsien jäljillä

Ryhmä jatkoi lapsien jälkien seuraamista. Näyttää siltä että koboldit raahaavat lapsia. Tässä vaiheessa havaitaan, että Karl on kadonnut. Hänen on täytynyt sitten lähteä yön sydämellä susitytön perään. Niin kiehtova on kokemus hänelle ollut. Muuta selitystä ei ole, sillä miestä ei ole missään. Mikäli hän osaisi kirjoittaa, hän olisi ehkä jättänyt muille heippa-lapun. Mutta kun ei osaa, niin ei.

Alamme saavuttaa koboldeja. Tullaan puun luokse jonka juurella on kuolleeksi raadeltu direwolf ja yhdellä oksalla istuu leijona jolla on siivet.

Se suuttuu ja hyökkää lennähtäen ryhmän keskelle. Pan More puolustautuu tridentillä. Meliir osuu jouskalla vasempaan tassuun. Hezekiel heittää acid splashin. Hezekiel pistää chill touchin naamaan. Peto suuttuu ja tekee kolme pistettä vahinkoo Hezelle. Bastragre iskee golflyöntimäisesti scythen leijonapedon lapaan, raaja katkee. Granoosh iskee ohi! Peto hyökkää Panmoren kimppuun. Panmoore iskee tridentillä (huom. suun kautta aikoo iskeä). Hese iskee ohi. Meliir ampuu ohi. Bastragre summonoi Kingi-haukan peliin. Haukka hyökkää kontillaan olevan pedon selkään/pakaroihin (muuttohaukan huuto, kii-ki-kii), 4 pistettä damagee niskaan, pää irtos ja koko peto halkee. Löydämme pedon piikkejä joita voi käyttää heittoaseina (+5) ja pari maagista nuolta.

Jäljet jatkuvat, tulemme joen rantaan, jäljet jatkuu toisella puolella. “He ovat menneet tästä joitakin tunteja sitten” sanoo Pan More (suom “pane lisää”). Jäljet näyttävät menevän suoraan Dwarven monasterylle päin. Ja niin illan tullessa saavumme monasterylle, about 15 jäljet menevät sinne, koboldeja ja pieniä ihmisiä. Pan More sniikkailee luostarille päin ja huomaa, että muurin ulkoreunaa pitkin menee polku, jäljet jatkuvat polulla. Sitten leiritulen ääressä soitellaan kitaraa ja heitellään heal-loitsuja iloisten (hyvin hiljaisten) kiljahdusten saattamana.

Aamulla lähdettiin lähestymään luostarin ovea. Hezekiel hahmo halusi ehdottomasti avata oven. Märän turkin tuoksu lyö ryhmäläisiä kasvoille. White Fang alkoi puhumaan samantien, tyyppi oli vain odotellut että tullaan sisään, shieeeet. Kaikki muut paitsi Granoosh laskevat taas alleen.

White Fang käskee meidät peremmälle ja näyttää mihin koboldit ovat menneet, pyytää (käskee) meitä poistamaan häntä vaivaavan koboldi-ongelman. Mennään alakertaan, huoneeseen, jonka keskellä on rikottu obeliski ja sen ympärillä pieniä työkaluja. Kaikkialla on pimeää, mutta onneksi ryhmässä ei ole yhtään ihmistä. Elfit ja Gnomet näkevät riiittävän hyvin pimeässä selvitäkseen ilman soihtuja.

Huoneen vasempaan johtavan käytävän suulla nähdään ryhmä koboldeja. Niitä on kuusi. Kaksi raahaavat ilmeisesti obeliskistä irtihakattua isoa palasta ja neljä näyttävät lähinnä tökkivän kahta keihäillään. Soturikoboldit eivät huomaa ryhmää, joten seikkailijat päättävät murhata koboldit kylmäverisesti. Panmore on erityisen käärmeissään (pun intended) nähdessään iljettäviä liskoihmisiä. Liskoihmiset kun ovat hänen suosikkivihollisiaan...

Teloituskomppania onnistuu yli odotusten. Vain Panmore laukaisee liian aikaisin ja jalkajousen ammus lentää seinille. Kummallista kyllä, kukaan ei kuule kolinaa. Meliir naulaa yhden kieltään lipovan liskomiehen nuolellaan seinille, samoin Hese. Granoosh ja Basto yhdistävät voimansa, toinen puhaltaa blowgunin dartteja ja toinen linkoaa kiviä. Kaksi nuolta lävistää tappavasti kaksi koboldia, yksi putoaa hengettömänä lattiaan sekä tikka että kivi takaraivossa. Yksi koboldeista huomaa tovereidensa kaatuvan ympärillä, suuuuttuuuu, kääntyy ja hyökkää elukan raivolla kohti ryhmää.

Panmore seivästää tämän yhden kattoon tridentillä ja imee hänen miehuutensa liskonesteistä. Kaksi koboldia oli heidän vankina, kuullusteltiin niitä. Granoosh hoiti kuulustelun tyylikkäästi elekielen ja commonin sekoituksella. Ilmeiseti kukaan ryhmästä ei puhu draconia. Granoosh sai selville, että koboldit olivat muualta kotoisin, kaapattu ja pakotettu tekemään töitä kuningatar Vreggmalle. Hän päättää päästää koboldit vapaaksi. He lähtevät epävarmasti kohti oviaukkoa, kunnes ymmärtävät, että kyseessä ei ole mikään sairas pila, vaan että heidät tosiaan päästetään menemään. Koboldit painelevat portaat ylös vauhdilla. Vaikka Pan More seisoo lähistöllä, hän ei oikein kuule keskustelua, eikä ilmeisesti siitä johtuen myöskään ymmärrä, että koboldit puhuvat draconicia, jota hän puhuu erinomaisesti. Panmore päättelee, että luolastossa on outo ja huono akustiikka, ei sopisi bändin treenikämpäksi. Panmore ei voi myöskään käsittää miksi hänen vihaamansa liskomiehet päästetään noin vain vapaaksi. Kenties kielimuuri aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Ryhmä jatkaa matkaa vasemmalle johtavaan käytävään. Käytävän päässä on ovi ja oikealle haarautuva käytävä. Tutkitaan enemmän, yhtäkkiä käytävää pitkin leijuu kääpiöhaarnista jolla on suuri, loistavat sotakirves. Seinät savuavat myös? Jotain outoa tässä on, sihiseekin mokoma, haisee rikille. Tämän täytyy olla Glintaxen haamu, pohtii Granoosh. Miten sellaisen nyt selätät? Ryhmä ampuu haamua jouskarilla mutta nuoli häviää, ikään kuin sulaa pois. Ryhmä perääntyy ja haamu jatkaa heidän suuntaansa. Luolaston seinät kihisevät edelleen ja rikin haju voimistuu.

Leijuva haarniska tulee kirveineen ryhmän perässä. Kun haarniska tulee näkyviin kulman takaa, siitä näkyykin kylki eikä etuosa kuten aiemmin. Silloin Granooshilla välähtää, että kyseessä on kenties gelatiinikuutio, joka on imenyt poloisen Glintaxen haarniskoineen ja kirveineen kaikkineen sisuksiinsa. Ryhmä perääntyy aina ensimmäiseen huoneeseen saakka. Ajatuksena on perääntyä ja hyökätä kauempaa heittoaseilla ja jousilla pysytellen kaukana liian hapokkaasta kuutiosta.

Heitämme siihen kaikenlaista roinaa mutta mokoma vain suodattaa kaiken itseensä. Pan More onnistuu mielestään haavoittamaan kuutiota vedellä, mutta meillä ei ole vettä sen enempää. Sinne menee Panmoren vesileili. Saamma blast runeilla ja mättämisellä jonkun verran vahinkoa aikaiseksi. Kierrämme karkuun kuutiota perääntyen huoneen obeliskin ympärillä ja heittelemme kaikenlaista roinaa kuutiota kohti. King haukka nokkii kuutiota mutta saa aina haposta vahinkoa ja kuolee viimeiseen kamikaze hyökkäykseen. Basto tuntee piston sydämessään. Pan More heittelee kuutiota soihduilla ja saa aikaan selvää vahinkoa. Ryhmä havaitsee miten kuutio vuotaa happoa ja pienenee pikku hiljaa. Lopulta Meliir onnistuu jäädyttämään cuben käyttämällä ice blast runea ja koko paska hajoaa. Sisällä olevat kamat kolisevat maahan. Kummallista kyllä, siitäkin kuuluu varsin vähän ääntä. Granoosh heittää detect magicin ja huomaa, että Glintaxe on +1 kirves. Kirveessä lukee sen nimi kääpiöriimuilla. Meliir tulkkaa riimut. Granoosh omii kirveen ja Panmore haarniskan.

27-29.9.2013

15-21, Desnus 4711 A.R.

Hesen sotapäiväkirja, jota on crowdsourcattu aika runsaasti

The boys are back in town...

Edellisen seikkailun jälkeen ryhmän jäsenet tunnistetaan kylässä ja he saavat entistä enemmän katseita osakseen vaikka Falconissa on nyt enemmän vierasta väkeä kuin yleensä. Tämä johtuu pian alkavasta kansallisesta (koko Andoranissa juhlittavista) markkinoista. Pääosa kyläläisistä pitää ryhmäläisiä sankareina, mutta myös synkempiä silmiä luodaan tuohon sekalaiseen seurakuntaan, joka tulee sotkemaan Lumber Consortiumin ajopuuteorioita.

Erityisesti Baston puunhalaajamentaliteetti ja jatkuva yrttien pajauttelu aiheuttaa kitkaa. Kitkaa on myös Karlin lannevaatteessa, joka siirtyy useasti sivulle hänen päästellessään höyryjä Mud Streetin ilotaloissa. Siellä tyhjenevät huolestuttavalla nopeudella sekä Karlin raha- että muutkin pussit.

Meliir jatkaa harrasta käännytys- ja laupeudentyötään kaikella tarmolla. Kukaan ihminen ei vain valitettavasti ole juurikaan kiinnostunut epämääräisestä haltija-jumalasta. Paikallisen kirkon kanssa tehtävä ekumeniayhteistyö kuitenkin pitää mielen virkeänä vaikkakaan ei tuo yhtään massia kukkaroon, pikemminkin päinvastoin.

Granoosh heittää keikkaa paikallisissa saluunoissa vaihtelevalla menestyksellä. Hän onnistuu jopa saamaan vakipaikan eräästä juottolasta ja esiintyy siellä useita kertoja viikossa. “Vegas, jenkit, sinne kannattaa mennä.” Soittamisen tuoma ilo ei kuitenkaan korreloi siitä maksuna saatavia roposia ja mieli alkaa muutenkin tehdä reissuun, josta ne eeppisimmät biisit syntyvät.

Episode IV - The New Hope

Koska tasainen meno tylsyttää mielen ja seikkailijan budjetti vaatii kunnon rahamasseja, ryhmä päättää lähteä kyselemään Lumber Consortiumin johtajalta Gavel Thuldrin Kreediltä duunia (…with an agenda - jota kukaan ei muista).

Matkalla vastaan tuleekin Boss Payden ”Pay Day” Tatum, joka on etsinyt ryhmää pitkin ja poikin kylää. Hän kertoo jotta Gavelilta on kadonnut poika, Gavel on johtajana paikallisessa Metsä OY:ssä. Tatum yrittää värvätä ryhmää pojan löytämiseksi.

Kreedin kartanossa (kartano on kuin linnake – aseistautuneita vartioita) Tatum matelee isäntänsä edessä ja ryhmä neuvottelee työsopimuksesta. Työsopimusneuvottelut ovat hyvän neuvottelutavan vastaiset. Kreed uhkailee ryhmää ja ei ole kovin halukkaan oloinen palkkion suhteen. Lähinnä pelaajien puolelta, vaikka nämä onnistuivatkin neuvottelemaan itselleen merkittävästi tarjottua heikomman sopimuksen. Kreed käyttää erittäin sofistikoituneita neuvottelutaitojaan (eli kertoo, että joko etsitte poikani tai teidän luunne lannoittavat Darkmoonin metsää vielä tänä yönä) sellaisella menestyksellä, että kukaan ryhmän jäsenistä ei enää toimistosta poistuttuaan muista minkälaisen diilin he tekivät.

"Etsikää lapseni Jurin. Jos muut löytyy samalla, niin tuokaa nekin himaan. Muuten ei ole niin väliksi."

The village of Lost Children

Jurin Kreed, Son of the wealthiest, most powerful, and evilest man in Falcon’s Hollow. (11-v.). Nähty viimeksi leikkimässä kaverin kanssa, eikä tullut yöksi kotiin. Usein hengaillut seuraavien neljän kaiffarin kanssa:

Kimi Eavewalker, Daughter of the famed elven ranger Idris and a beautiful seamstress named Kitani (14-v.).The ranger is constantly away adventuring and tracking down relics for a mysterious patron. Kimi idolizesher dad. Idris on nytkin työmatkalla pohjoisessa.

Hollin Hebreddan, Hollin is a freckly faced ten-year-old boy missing his two front teeth (äiti kuoli synnyttäessään Hollinia, isä kuollut metsästysreissulla Darkmoon Woodissa: "the nasty owl bear incident", asunut vanhimman siskonsa Rallan kanssa. Ralla works in one of the pleasure dens on Mud Street called Rose Garden. Ralla on antanut maksusta Karlille aikaisemmin.

Mikra ”Corky” Jabbs, (13-v. kylän teurastajan Colbrin Jabsin poika). Difficult birth resulted in several mental deficiencies. He cannot read, is easily confused, and believes almost everything he is told. Mikra is well liked by everyone. While not incredibly bright, the boy possesses limitless kindness and his bright smile wins the hearts of almost anyone who meets him. Though the oldest of the bunch, Mikra is looked after by the others.

Savram Vade, Savram is a quiet, withdrawn nine-year-old boy, whose bright eyes betray intelligence far beyond his years. When he is old enough he will no doubt follow his father into the cryptic life of a wizard. (9-v. erakkomaagi Sharvaros Vaden poika).

Ryhmä lähtee luonnollisesti bordelliin ”tiedustelemaan”. Heidät ottaa vastaan hoitolan madame, Rose, jonka mukaan paikkakin on nimetty. Kysyvät Rallaa (16-v. ihmistyttö). Madame Rose kertoo, että Ralla on kiireinen. Karl ottaa Madamen aisaansa hoitamaan, jotta muu ryhmä pääsee keskustelemaan Rallan kanssa. Panmore aistii Rallan itkeneen. Kysyvät pikkuveljestä. Granoosh luikahtaa Rallan perään. Rallan veli katosi samaan aikaan Jurinin kanssa. Jurin on ”ilkeä omahyväinen paskiainen”. Madame Rose hoitaa Karlin takakautta handulla. Ralla suosittelee kysymään lisää teurastajalta.

Teurastamolle. Teurastaja on huolestuneen näköinen. Mikra katosi. ”Ei saa uskoa tarinoita Jurinista”, joka on aina ollut kovin suojeleva Micraa kohtaan. Lapset nähtiin viimeksi menossa Vadelle päin (jengin pomon, Kimin, johdolla). Kylässä kaikki pelkää Sharvarosta. ”Kaikki on Kimin vika”.

Ryhmä tapasi kadulla Hezekielin, joka oli tullut Falcon’s Hollowiin tavatakseen mentorinsa. He ovat tavanneet magiankäyttäjien “foorumilla”, jossa vanhemmat maagit saalistavat, eiku etsivät itselleen oppipoikia. Sharvaros on kouluttanut Hezekieltä tähän mennessä kirjekurssilla, mutta nyt on aika tavata kahden kesken. Tilanne on kuitenkin muuttunut Savramin kadottua ja sen sijaan, että Hese olisi vihdoinkin saanut saanut “koulutusta” oikein isän kädestä, hän sai tehtäväkseen etsiä Savramin. Sharvaros kertoo, että Savram on hengaillut muiden lasten kanssa ja he ovat luultavasti lähteet pohjoisessa sijaitsevan palaneelle orpokodin raunioille seikkailemaan.

Ryhmä päättää yhdistää voimansa ja käy vielä tarkistamassa Kitani Eavewalkerin luona mitä hän tietää lasten tilanteesta. Kimin äiti on yksin kotona ja himokas. Kertoo isännän ”menneen pohjoiseen” ja tyttärensä ihailevan isäänsä – eli pohjoiseen mennään.

Olemme menossa orpokodin - Elara’s Halfway House - raunioille. Sotaorpokoti paloi noin kuukausi sitten Darkwoodin vieressä (Glint Axen balladi). Granoosh muistaa kuulleensa kyseisen biisin joskus jossain.

Glintaxe, mighty hero of the dwarven race,

Seeker of heirlooms lost without trace,

He ventured the deeps where old evil sleeps

He perished in the halls of some dark place.

His restless spirit still stalks the night,

His shining axe still glows bright,

I’ve seen his ghost, and this is no boast,

I’ve ne’er laid eyes on a more fearful sight.

Ryhmä saapuu raunioille ja löytää palaneiden hirsien, tuhkan ja palojätteen seasta avattavan luukun, jonka alla tikkaat ja mätien ruumiiden tuoksu. Bestå, Meliir ja Panmore menee tutkimaan. Luukun takaam, alhaalta löytyy yksi huone. Keskellä huonetta lattialla makaavan jo mätänemistilassa olevan naisen ruumiin sisältä ilmestyy hämähäkkejä: swarmi ja yksi yllättävän iso yksilö (mediumi mediumin alla piilossa – how quantum). Troupe mällää swarmia maan pinnalta käsin ja pojat ampuu isoa hämyä tykillä. Lopuksi Bestå shishkebaboi ison hämähäkin nuolella.Kun huone on tyhjennetty monsuista, sieltä löytyy seinään pultatut s/m-valjaat, hopiaa (terävää laatua) ja ukonhattua. Meliir muistaa, että hopeaa ja ukonhattua käytetään lykantropian hoitoon. Ukonhatut otetaan mukaan.

Raunioiden lähistöltä Bestå ja Heze löytävät leiripaikan 5 hengelle. Leiriin oli hyökätty. Leiripaikalta lähtee jäljet - johtavat metsän suuntaan. Ranger pystyy seuraamaan jälkiä helposti, sillä vana koboldien suomuja antaa selvän suunnan. Ryhmä leiriytyy yöksi ennen kuin jatkaa koboldien jäljillä.

Jäljestäessään ryhmä tekee väijyn uralle. Ketunlenkki, Panmore ja Merlin väijyssä. Ja Heze. Polkua tulee rääsyinen teinityttö (laiha), jota yritettiin seurata. Heze fumblaa ja rikkoo jalkansa (1hp). Tyttö huomaa suuret valkoiset metsästäjät. Tytölle soppaa, ja juttelua. Karl on erityisen viehättynyt tytön hauraasta olemuksesta. Tyttö kertoo, että hän on ollut muiden lasten kanssa koboldien kaappaama, mutta on päässyt pakoon ja harhailut metsässä siitä lähtien. Tyttö otetaan mukaan ja palataan jäljelle.

Seuraavaksi kohdataan kolme Bugbearia puunhakkaajan raadon kimpussa. Panmore härnää niitä jalkajousella ja houkuttelee ne killzonelle. Seuraa taistelu (lue: älytön räpellys),jonka tiimellyksessä Panmorelle tippuu Bugbearilta huikea ylämoukari (17hp dmg – 8 jäljellä) Kaikki yrittää paukuttaa bugbeareja mahdollisuuksien mukaan pitkän kantaman aseilla. Taistelun aikana tyttö muuttuu ihmissudeksi ja puree Karlia kaulaan. Imuttelu ei ole aivan Karlin odotusten mukainen, mutta hän tuntee kuitenkin olonsa verrattain hyväksi. Kuu ei ole täysi. Halinallet tapetaan, jolloin tyttö lähtee karkuun. Tyttö oli pahoinpidelty, bardi oli ennekin nähnyt S/M meininkiä. Ehkäpä lykantropiaa oli ajettu irti kahleiden voimalla! MIKÄ hieno ajatus!!!! Lykantrpiasta kärsivät haavoittauvia hopeisille aseille eikä ukon hatulle ... niin.

Taistelun jälkeen seurataan koboldien jälkiä 2 ryhmässä. Löydämme ristiinnaulittuja pixieitä joen rannassa, joka halkoo Darkmoor Veiliä. Granoosh muistaa, että näitä on nähty aiemminkin, kun ryhmä oli etsimässä rautasieniä.

6.-7.7.2013

Sunday 7, Desnus 4711 A.R.

Panmoren sotapäiväkirja

Karl meni metsään kuselle ja jonkin ajan kuluttua Gay-Karl tuli takaisin. Karl vaikutti aivan uudelta mieheltä, nimi oli sama, mutta jokin hänessä on muuttunut. Mitä metsässä tapahtui jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Darven Monesteryn pihalla jatkoimme sisäpihan tutkimista. Saimme mitattua kaivon tarkat mitat, mutta emme löytäneet siitä muuta erikoista. Ehkä voisimme perustaa maanmittaustoimiston, mietin. Joskus tästä örkkien lahtaamisesta pitää kuitenkin eläköytyä.

Päätimme jatkaa läntisestä ovesta sisälle rakennukseen. Ensimmäisessä huoneessa ei ollut mitään, mutta toisen huoneen keskellä makasi kuollut kääpiö. Kääpiön kirveen merkistä Granosh päätteli, että kyseessä on pahan kääpiöjumala Drosgarin palvojien merkki. Ei hyvä.

Seuraavassa huoneessa oli ansa, Oven avaamisen jälkeen katosta heilahti pieni ALASIN Merliniä päähän. Kuka voi tehdä näin pirullisia ansoja. Herranjumala, alasin! Eikö mikään enää ole pyhää. Kenties talo on täynnä alasinansoja mietin ja mieltäni puistatti.

Seuraavassa huoneessa löytyi yksi hakemamme sieni! Hieno juttu, tästä homma etenee. Jepu, olipas helppoa. Enää viisi puuttuu. Seuraavassa huoneessa oli sänky, pöytä ja pari tuolia. Kale käveli sängyn ohi ja sängyn alta tuli nopea miekan isku, joka teki uuden hapsun Karlin nahkahapsuhousihin. Granush taikoi miekan pois pelistä ja pieni Goblin hyppää sängyn alta sängylle. Karli suuttuu ja vetäisee miekalla kunnon halkaisulyönnin. Goblin on kahdessa osassa. Puolikkaalta löytyy rahnoo ja punainen rubiini. Seuraava huone on ilmeisesti ollut kirjasto. Kale lähti tutkimaan hyllyjä ja kömpelönä barbaarina kaatoi yhden niistä. Hyllyllä ollut sieni pölyyntyi ja aiheutti Karlille haittaa havainnointiin. On se kömpelö.. miksi se edes otettiin mukaan ryhmään.

Seuraavassa huoneessa on iso alasin (taas!), kuin alttari keskellä huonetta. Palvontamesta kuului todennäköisesti vanhemmalle kääpiöjumala Toragille. Hyviä peruskääpiöitä. Ilmeisesti Dorgarin palvelijat olivat vallanneet luostarin omiin tarkoituksiinsa. Alasin oli häpäisty, hyh. Huoneen katon rajassa on viisi pientä yksisilmäistä patsasta. Äkkinäkkiä katosta iskee Dark Mantlet kimppuun. Basto on Kalen olkapäillä, ja Kale pelokkaana barbaarina pakenee huoneesta Basto mukana keikkuen. Taistelu kattohiviöitä vastaan alkaa.

Ne osaavat myös maagisen lennon. Karl tulee kohta takaisin Basto olkapäillä, mutta Mantle iskee voimalla Bastoa rintaan, jolloin Basto lentää nurkkaan ottamaan happea. Meikä saa ensimmäisen osuman lentävään mustekalaan raskaalla jalkajousella ja kohtapuoliin muutkin pääsevät mukaan tulokselliseen taisteluun.

Basto summonoi Kingi-nimisen kotkan avuksi. Merlin ampuma tulinuoli menee ohi, mutta ikäväkseen herättää kaikki katossa olevat seitsemän Mantlea lentoon. Kaleen osuu pari kertaa ikävästi ja barbaros on paskassa kunnossa. Granosh hieman epäonnistuu iskussaan ja heittää kirveensä seinään. Nolo Granoshi hermostuu tilanteesta ja seuraavalla iskulla halkaisee yhden vihun mustaksi massaksi. Pikku hiljaa muutkin pääsevät tappamisen makuun ja hoidamme homman kotiin. Yläfemma!

Jatkamme patsaiden tutkimista. Patsailla on vain yksi silmä. Basto saa idean "tungetaan sormi sinne!"... vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen emme tee niin. Tungemme aikaisemmin löytämämme rubiinin yhteen silmään. Alasin alttari (argh!) herää eloon. Alttarista saamme energiaa joka vahvistaa meitä tulevissa taisteluissa. Lisäksi muutama haamukääpiö laulaa alttarilla kuorossa ja tanssii ripaskaa. Ei ihme, että tämäkin paikka saatiin vallattua.

Seuraava huone on vanha toimisto, kynä, pöytä ja tuoleja. Lisäksi siellä on kaksi hurjaa naarassutta. Taistelu alkaa pienen haistelun jälkeen. Turkki pöllyää, mutta niin meidänkin veri. Kale saa taas kunnon hittejä ja kohta yhden suden käpälässä on Kalen naama kiinni. Meinaa jäädä lyönti kesken, kun luuen lyöväni Kalea. Kale ottaa lukua lattialla. Granosh tappaa toisen ja uskomatonta mutta totta, Kingi-kotka tappaa toisen aukaisemalla pahan näköisen haavan suden kaulavaltimoon. Hui! Vanha kotkan jämä sai jotain aikaiseksi.

Seuraava huone on isompi ja sen keskellä on kivipilari, joka pitää kattoa paikallaan. Katossa on aukkoja ja päivänvalo pääsee huoneeseen. Huoneen takaseinällä on tarvitsemamme sienet Harmiksemme tolpan takaa tulee iso Winter Work. Kuonossa jääpuikkoja ja kokoa kuin hevosella. Susihukka hehkuu magiaa.

Kaikki paskomme housuumme pelosta. En pelästy liikaa kusen märistä lahkeista, vaan osallistun keskusteluun:

- Worg: "Nimeni on White Wanker.. eiku White Fang. Mitä teette täällä?"

- Mie: "kylä pulassa.. rutto.. sieniä tarviisimme tuolta takaa.."

- Worg: "joopa joo, mitäpä minä niillä, saatte ne, mutta vain palvelusta vastaan"

- Mie: "mikäs se olisi"

- Worg: "Tuhotkaa lepakot tuolta yhdestä huoneesta, sortuman läheltä"

- Mie: "Kyllä herra susi"

Poistumme miettimään, kuinka tuhoamme lepakot. Niitä on aimo lauma huoneen katossa ja yksittäin tuhoaminen ei varmaan onnistu. Ideoita: 1) druidi loitsuaa lepakot pussiin 2) druidin korkea lauluääni sekoittaa niiden tutkan 3) savustamme ne pois. Kokeilemme savustamista nuotiolla. Mie ja Basto mennään rohkeasti sytyttämään nuotiota huoneeseen. Siitähän lepakot ei tykkää vaan iskevät nasevasti meikäläistä niskaan. Juoksen karkuun ulos sisäpihalle asti ja lepakot palaavat huoneeseensa.

Emme luovuta. Lisäämme tavaraa nuotioon, naarassusien turkin palasia ja hämähäkin visvasta märkää ainesta, kyllä alkaa savua muodostumaan. Poltamme kaikkea mahdollista. Tansimme juhannustaiat kokon ympärillä ja lopulta liekit nuolevat kattoa ja lepakot häipyvät.

Tutkimme vielä yhden sivuhuoneen, sieltä löytyy salaovi selleihin. Sellejä on viisi. Käyn potkaisemassa yhden sellin oven auki. Siellä on vain kuolleen kääpiön luuranko. Samalla muista selleista hyökkää pihalle neljä kääpiöiden soturiluurankoa. Mie, Basto ja Granosh ollaan yhdessä sellissä ansassa ja muut sellien ulkopuolella. Kikkailulla saamme luurangot kuitenkin hyvään ansaan väliimme ja niitä on hyvä iskeä eri puolilta. Taistelu ei etene mallikkaasti ja kohta taas Kale on henkihieverissä, vaikka hänet aina taistelujen välissä parannetaan.

Tämäkin taistelu kääntyy kuitenkin voitokkaaksi. Kohta liikkuvat luukasat ovat luukasoja lattialla. Selleistä ei löydy mitään. Lähdemme Fangin juttusille.

Fangilta saamme sienet, mutta Basto huomaa takana oven johonkin salaiseen huoneeseen. Mietimme hetken, että hyökkäämmekö Worgin kimppuun vai emme, mutta päätämme kuitenkin viedä sienet kylään, voihan sitä aina palata.

Leiryidymme joen luokse, näen unta lentävistä alasimista ja aamuyöstä kimppuumme käy lentäviä punaisia itikoita. Hoidamme ne tuskaisen taistelun jälkeen. Aamulla rakennamme lautan ja purjehdimme takaisin kylään.

Kylässä meidät otetaan ilolla vastaan ja asukkaiden parantaminen rohdoilla alkaa. Saamme luvatut 30 kultarahaa ja -20 prossan alennuksen Laurelin kauppaan ikuisiksi ajoiksi.

13-15.4.2013

Granooshin päiväkirja

Falcon's Hollow, Darkmoon Vale

Toilday, 2. Desnus 4711

Saavuin tänään Falcon's Hollow'iin etelästä päin. Sää oli lämpimän aurinkoinen ja puiden latvoja lempeästi hyväillyt tuuli tapaili jo kesäisten laulujen ensimmäisiä säkeistöjä. Olin niin syventynyt matkalauluuni, että askeleeni meinasivat kantaa minut suoraan kylän läpi uuden metsän siimekseen. Keskellä kylänraittia kiemurteleva ihmisjono kuitenkin pysäytti matkantekoni. Jono näytti kiihdyksissään nykivän puolelta toiselle kuin levottoman kissan häntä, mikä tarkoitti, että jotain mielenkiintoista täytyi olla tekeillä. Paikalla oli lähinnä romuluisia ihmisiä, jotka yrittivät kilvan tunkea sisään paikalliseen yrttikauppaan. Omituista. Miltä nämä rumilukset oikein yrittivät suojautua? Poissaolollaan loistivat myös muualla lukuisat lapsijoukkiot, joilta yleensä ongin tietoni muutamaa uutta kirosanaa tai frivoloogista runoa vastaan. Höristin korviani ja suuntasin lähemmäksi.

Laurel's Roots & Remedies näytti varsin kodikkaalta ihmiskaupaksi. Seinät pursuivat erilaisia kuivattuja kasveja, marjoja, yrttejä, juuria, lehtiä ja muita metsästä kerättyjä rohtoja katonrajaan asti. Kyläläiset olivat kerääntyneet kaupan ympärille, mutta kukaan ei ollut tunkenut vielä sisälle, joten päätin itse siirtyä lähemmäksi. Huomasin sisällä kaupan hämärässä kolme keskusteluun syventynyttä hahmoa: Joku vihreisiin pukeutunut ruskeatukkainen ihmisnainen, pitkäkoipinen haltia, ja.. maahistoveri! Vaikka toveri ei näyttänytkään kantavan minkäänlaisia soittimia, oli minun päästävä puheille, joten suuntasin häntä kohti. Siinä samassa kuulin heidän mainitsevan jotain mystisestä keuhkotaudista. Sitäkö kyläläiset pelkäsivät? Olivatko nämä kaksi siis hakemassa jonkinlaista parannusta? Hmm, kuoleman kielissä olevat suuntaisivat varmaan jalkansa kohti jumalten asuinsijoja, eivät yrttikauppoja.. En siis varmaankaan ollut vaarassa.

Vetäessäni henkeä tervehdystä varten, ihmisnainen totesi jotain parannuskeinosta. Hän kertoi tarvitsevansa yrttejä rohtoon, joka hävittäisi jonkun Blackscour-nimisen sienen Brookmanin kaivosta. Naisen luetellessa yrtit, joista en ollut koskaan kuullutkaan (Eldertree Moss, Rat's Tail ja Iron Bloom Mushroom), ilmoitin olevani valmis seikkailuun! Kaikki kääntyivät suuntaani varmasti kiitollisina, varsinkin maahistoverini, jonka kasvoilla näin selvästi kiitollisen ilmeen. Hän ei varmaan tiennyt yrteistä yhtäkään - tosin en minäkään, mutta voisimme luultavasti luottaa heidän mukanaan olevaan haltiaan - vaikka ne yleensä olivatkin sangen pitkästyttäviä ja kaikenkaikkiaan liian vakavia mihinkään kunnon hauskanpitoon tai kepposteluun, tiesivät ne yleensä metsäneläjistä ja kasveista kaiken mitä tiedettävissä oli.

Kumarsin ja ilmoitin siis osallistuvani tehtävään mielelläni. Ihmisnainen esitteli itsensä Laureliksi, paikalliseksi yrttikauppiaaksi ja parantajaksi. Etelässä näkemäni kamelin näköinen haltia puolestaan totesi olevansa Panmore, ja maahistoverini, uusin matkakumppanini, kertoi nimensä Bastragreksi. Lauri, Panu ja Basti siis.

Mieleeni juolahti samantien lähes eeppiseltä kuulostava laulun alku, jossa me, monien tulevien mutta jo menneiden taisteluiden sankarit istuisivat nuotion ympärillä illan pimeydessä kerraten vielä edessä olevia mutta silloin tietysti jo menneitä sankaritekojaan, kun Lauri tarjosi meille 30 kultapalaa palkkioksi yrttien keräämisestä. Panu, jonka pää tuntui katoavan jonnekin kaupan katonrajan hämärään, ilmoitti ykskantaan ottavansa tehtävän vastaan, kuten myös Basti. Ilmoitin liittyväni heidän joukkoonsa ja samaan hengenvetoon ilmoitin kerääväni yrtit vaikka henkeni uhalla, jos se sitä vaatisi. Sain osakseni Laurilta leveän hymyn, josta tiesin hänen arvostavan uhraustani. Tai oikeastaan uhraustamme, tulisihan tästä meidän ensimmäinen tulikasteemme tiellä sankaruuteen. Viimeisiksi ohjeikseen Laurel kehotti meitä etsimään käsiimme metsävartija Milon Rhoddamin ja paikallisen noidan Ulitzmilan, jotka molemmat saattaisivat metsän tuntevina tietää yrteistä lisää. Rat's tail oli kuulemma juuri, ja Iron Bloom sienet kasvaisivat vain rautamalmin lähellä.

Kylänraittia kävelessämme pääsimme nopeasti sopuun suunnitelmasta. Ennen lähtöämme huuhtoisimme kurkkumme ja täyttäisimme vatsamme paikallisessa majatalossa, sekä ostaisimme matkamuonaa ja vettä matkalle. Samassa meitä huudettiin kuitenkin pysähtymään. Haltia nimeltä Meliir - Melli - liittyi seuraamme ja kertoi kuulleensa, että olimme lähdössä etsimään parannusta Blackscour-sienen aiheuttamaan keuhkotautiin. Hän kertoi yrittäneensä parantaa sairaita jumalansa avulla, mutta hänenkään voimansa eivät olleet riittäneet, ja siksi hän halusi lyöttäytyä seuraamme. Hmm. Neljä kumppanusta? Toimisiko se yhtä hyvin kuin kolme? Minulla oli epäilykseni - joutuisin myös aloittamaan laulunteon nollasta. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että pappi olisi tietävä matkakumppani ja ylimääräinen käsi taistelussa, mikäli joutuisimme vaikeuksiin metsän siimeksessä. Sitä paitsi kieltäytymällä olisimme vain saaneet yhden jumalan vihat niskaamme. Suuntasimme yhdessä majataloon.

Saapuessamme Nukkuvan Jättiläisen majataloon kohtasimme sen ovella lähes kivitornin kokoisen barbaarin, joka ilmoitti olevansa paikan ovimies. Kuultuaan tehtävästämme tämä barbaari, Karl eli Kale, kuitenkin kiinnostui siitä niin paljon, että päätti lopettaa päivätyönsä. En ollut kuitenkaan täysin luottavainen tämän barbaarin suhteen. Muistin vieläkin ne arvet, jotka yksi tämän hieltä ja vanhalta kääpiöpirtulta haisevan barbaarin kaukainen sukulainen oli minulle sodassa itäisiä goblinheimoja vastaan antanut käyttäessään minua jonkinlaisena maahisnuijana ratkaisevassa taistelussa. Päätin silti mennä muiden mielipiteen mukana. Olinhan sankarimateriaalia. Todelliset sankarit eivät valita vaan uhrautuvat muiden puolesta. Majatalossa punoimme vielä samana iltana suunnitelmamme valmiiksi: yrittäisimme ensin löytää Milon Rhoddamin ja vasta pakon edessä turvautuisimme tämän paikallisen noidan apuun. Tapasimme Jättiläisessä myös paikallisen härkävankkuriohjastaja Calamity Janen eli Kalan joka oli suuntaamassa kohti hakkuualueen leiriä heti aamusta. Kuultuaan meidän olevan matkalla samaan paikkaan hän lupasi meille ilmaisen matkan härkävankkureissa, jos toimisimme vartijoina matkan aikana. Kun kaikki oli lyöty lukkoon, pääsimme vihdoin aloittamaan hauskanpidon ja mekastuksen.

Darkmoon Wood, Wealday 3. Desnus

Suuntasimme aamulla matkamme Kalan vankkureissa kohti tukkiyhtiön hakkuualuetta. Lähes koko päivän istuimme lähes toimettomina vankkureissa kuka mitäkin tehden. Toiset huolsivat varusteitaan, itse keskityin lauluntekoon. Mikäli kohtaisimme metsässä vihamielisiä olentoja, tarvitsimme laulun, joka valaisi kaikkiin rohkeutta. Sain vain kaksi säkeistöä siitä viimeistellyksi, mutta ainakin se oli alku ja kaikkien nimet tulivat mainituksi. Säkeistöthän vain lisääntyisivät urotekojen kasvaessa. Jatkoimme vankkureissa iltaan asti, jonka jälkeen söimme ennen yöpuulle käymistä. Yö sujui rauhallisissa merkeissä.

Lumber Consortium Camp, Oathday 4. Desnus

Seuraavan päivän auringonpaiste teki meistä liian raukeita. Emme huomanneet susilaumaa, joka varoittamatta hyökkäsi vankkurien kimppuun päivänvalossa. Ne olivat saattaneet haistaneet härät tai aamiaisemme - vaikka itse kyllä olisin pannut rahani vetoon lähinnä laskiämpäriltä haisevan barbaarin puolesta. Onneksi havahduimme ajoissa ja ehdimme ampua niitä muutamalla nuolella, ennen kuin ne pääsivät hyökkäysetäisyydelle. Ihmisrumilukset ja jättiläismäiset härät olivat kuitenkin herättäneet susissa vimmaisen nälän, jota kylmä teräskään ei pystynyt karkottamaan. Vedin huiluni esille pikaisesti, ja aloin soittamaan uutta lauluani. Tämä tuntui toimivan, sillä sudet hoideltiin muutaman hermostuneen hutipiston jälkeen varsin kivuttomasti pois päiviltä. Kala auttoi meitä nylkemään sudet, jotta saisimme nahat kaupattua myöhemmin kylässä tai tukkimiesten leirissä.

Saavuimme vihdoin tukkimiesten pääleiriin ja juuri sopivasti iltapalan aikaan. Erosimme Kalasta ja lähdimme etsimään tukkimiesten päällysmiestä, Boss Payden "payday" Teedumia, eli Peetua. Löysimmekin hänet, mutta ainoa asia, mikä tätä ihramakkaraa tuntui kiinnostavan puiden ja makkaran lisäksi oli naama punaisena huutaminen. Hän ajoi meidät ulos toimistostaan ennen kuin pääsimme asiaan, mutta onneksi saimme tukkimiehiltä tietää Milonin saapuvan leiriin vielä samana iltana. Vaikka Bastin kanssa yritin vedota tämän vanhan ja jalon metsän säästämiseksi, ei Peetu uhrannut meille ajatustakaan. Ehkä muutama metsuritapaturma saisi heidät toisiin ajatuksiin? Jotkut olivat ehkä jo keksineet saman idea, sillä olimme jo kylässä kuulleet ohimennen huhuja kadonneista tukkimiehistä - joista tosin kukaan täällä leirissä ei tuntunut tietävän mitään. Mutta miksipä Peetu heitä pelottelisi asialla, hänhän riskeeraisi vain työmiestensä menetyksen.

Tapasimme illan pimetessä Milonin, joka oli meille lähinnä kiitollinen selitettyämme tehtävämme. Saimme häneltä alueen kartan ja muutamia neuvoja metsässä liikkumista varten. Hän kertoi meille myös lähellä olevasta ladosta, jossa voisimme viettää yömme kenenkään häiritsemättä.

Milon kertoi myös, että heiltä oli tosiaan kadonnut muutamia puunhakkaajia. Miehet olivat lähteneet töihin, mutta eivät olleet koskaan palanneet. "Metsä antaa ja metsä ottaa. Se on luonnon laki." Aamen. Jos nämä isot rumilukset ymmärtäisivät vain kuunnella heitä ympäröiviä puita silloin tällöin, huomaisivat he tekevänsä niille aivan samoin. Milon tuntui myös itse varsin ymmärtäväiseltä ajatukselle puunkaadon lopettamisesta. Ehkä tässä oli meidän liittolaisemme, joka oli jo aloittanut oman työnsä metsän säilyttämiseksi. Voisimme puhua asiasta joka tapauksessa myöhemmin lisää.

Tajusimme vasta käydessämme yöpuulle, että unohdimme pyytää Kalalta sudennahat takaisin. Oli kuitenkin jo myöhäistä kääntyä takaisin.

Darkmoon Wood

Metsä tuntui hiljentyvän ja synkkenevän kaiken aikaa, kun suuntasimme kohti sen vanhinta osaa, josta Milon oli arvellut Eldertree mossia löytyvän. Kuljimme varuillamme eteenpäin, kun kuulimme kauempaa uikuttavaa ääntä. Lähestyessämme ääntä näimme ansaan joutuneen ketun, jonka päästimme pois ansasta. Juuri kun Basti ja Melli olivat ryhtymässä parantamaan sitä, alkoi se murisemaan ja huomasimme joutuneemme väijytykseen. Haukkoja, mutta selvästi koulutettuja! Näimme pian kauempana Hobgoblinin, jota haukat tuntuivat tottelevan. Haukat tekivät kuitenkin ikävää vahinkoa hyökkäyksillään emmekä päässeet niiden kynsistä pois. Kale vuoti verta jo niin useasta haavasta etteivät sormet riittäneet niitä laskemaan, kun Panu vimein sai seivästettyä hobgoblinin atraimellaan ja ranger meidän avustuksellamme hoiti haukat pois pelistä. Ristin barbaarin taistelun jälkeen sirkus-Kalleksi hänen uskomattomien miekkatöppäilyjensä ansiosta. Toivottavasti jatkossa häneltä löytyy vähän parempia temppuja, sillä vastuksen kovetessa saatamme olla muuten todella pulassa!

Kettu on alkanut myös seuraamaan meitä kauempaa. En tiedä johtuuko se Bastin vaikutuksesta eläimiin, mutta se tuntuu tulevan koko ajan kesymmäksi. Ehkä pystymme luottamaan sen apuun taistelussa, näillä suorituksilla tarvitsemme kaikki kynnelle kykenevät mukaan.

Forest Elder

Matkamme jatkui edelleen syvemmälle metsään. Tunnelma muuttui painostavaksi ja aavemaiseksi, eivätkä nämä puuvanhukset tuntuneet pitävän meistä, varsinkaan mukanamme olevasta ihmisestä. Sitten näimme sen - valtavan puuvanhuksen oksineen seisomassa yksinään keskellä puutonta mutta synkkää aukiota. Tämän puun oksat olivat kasvaneet niin suuriksi, että ne eivät päästäneet kuin yksittäisiä auringonsäteitä iskeytymään lehtipeiton läpi maahan. Tullessamme lähemmäksi säpsähdimme ketun aloittaessa pelokkaan ulvonnan. Se ei suostunut tulemaan edes puuta reunustavalla aukiolle.

Lähestyimme puuta varovasti. Kaikista näki, että jokin ei ollut kohdallaan. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Hiivimme lähemmäksi aseet käsissämme valmistautuen pahimpaan. Panu kuiskasi meille näkevänsä puun oksanhaarassa jotain. Oliko se Eldertree mossia? Hän kiipesi puuhun, mutta noustessaan ylemmäs hän huusi meille löytäneensä puusta vain kaksi kuollutta ihmistä, jotka näyttivät vaatteiden perusteella puunhakkaajilta. Yksi arvoitus oli siten selvitetty, mutta kuka ne oli sinne raahannut? Samassa kuulimme pahaenteistä sihinää ja näimme puun ylimmillä oksilla liikettä. Jonkinlainen vihreä, käärmeen ja lohikäärmeen sekoitukselta näyttävä olento lähestyi Panua, ja nopeasti!

Viritin samantien uuden lauluni soimaan säestäen sitä vimmatusti huilullani. Kaikki tuntuivat siinä samassa heräävän kuin transsista. Panu laskeutui puusta samalla kun me hidastimme pedon hyökkäystä nuolilla ja kivillä. Tällä kertaa myös sirkusmiehemme osui varsin näyttävästi, ja vain muutaman hektisen hetken jälkeen olimme tehneet käärmeestä selvää. Eldermossia löysimme perusteellisen etsinnän jälkeen puuvanhuksen kaarnaisten poimujen kätköistä melkein maantasalta. Oli aika suunnata eteenpäin kohti noita Ulitzmilan mökkiä.

Darkmoon Wood

Paranneltuamme haavojamme ja levättyämme oli aika jatkaa matkaa, tällä kertaa kohti Ulliksen mökkiä ja toivottavasti Rat's tailia. Käveltyämme vain hetkisen kohtasimme kuitenkin varsin surullisen taistelun jäljet. Joku oli ristiinnaulinnut polun vieressä kasvavaan tammeen kaksi keijua ja levittänyt joka puolelle näiden värikästä verta! Tuska oli sanoinkuvaamaton, ja yritimme irrottaa nämä väkivaltaisen kuoleman kokeneet sukulaisemme puusta, mutta koska niistä oli tullut jo lähes osa puuta emme tahtoneet häiritä niiden viimeistä leposijaa, joten lausuimme vain nopean siunauksen ja jatkoimme matkaa.

Ulizmila's Hut

Saavuimme Ulliksen ränsistyneelle mökille. joka sijaitsi kivisellä metsäaukealla linnunpelättien ympäröimänä. Lähestyimme asumusta varovasti, mutta se näytti autiolta, lähes hylätyltä kaikessa yksinäisyydessään. Vain linnunpelätit heiluvat pienessä tuulenvireessä. Avasimme mökin oven ja siirryimme sen sisäpuolelle. Huone oli lähes tyhjä kahta penkkiä, muutamaa yrttihyllyä, sänkyä ja keskellä huonetta seisovaa suurta ruosteista rautapataa lukuunottamatta. Jotkut yrittivät miettiä, mitä noidalle oli mahtanut tapahtua, mutta vihjeiden puuttuessa päätimme vain suoraan etsiä Rat's tailia noidan jälkeensä jättämien kuivattujen yrttien seasta. Noita oli ilmeisesti kuitenkin jättänyt jonkinlaisen suojaloitsun jälkeensä, koska heti kun Basti koski yhteen yrteistä, sai valtava rautapata yhtäkkiä jalat alleen ja hyökkäsi kimppuumme aivan yllättämättä. Se nappasi Kalen yhtenä suupalana padan sisään, ja yritti purra myös muitakin. Meidät oli yllätetty, emmekä osanneet kuin peräytyä, Mellin heittäessä maahan riimuja, jotka räjähtivät padan osuessa niihin. Sitten muutkin saivat aseensa esille ja padan hakkaaminen alkoi. Tilan käydessä ahtaaksi hyppäsin ikkunasta ulos ja aloitin laulun, jonka tiesin rohkaisevan muita. Onnistuimme pitkällisen hakkaamisen tuloksena lopulta tappamaan ja hajottamaan padan, joskin sen sisään jäänyt Kalle oli lähes taintunut iskujen aiheuttamasta kuminasta. Basti yllätti meidät seuraavaksi: hän oli taistelun tuoksinassa kaatunut ja sattunut löytämään noidan varastoista Rat's tailia, sekä omituisen talismaanin. Emme kuitenkaan uskaltaneet jäädä noidan mökkiin yöksi, vaan jatkoimme suoraan kohti pohjoisia vuoria, joiden juurella vanha kääpiöluostari Milon piirtämän kartan mukaan sijaitsi. Vaikka monet olivat haavoittuneita, seurueessa vallitsi hyvä ilmapiiri, olimmehan löytäneet jo kaksi kolmesta aineosasta.

Muinainen Kääpiöluostari

Metsä harveni harvenemistaan ja maaperä muuttui kivisemmäksi. Emme onneksi myöskään kohdanneet mitään ongelmia, tämä alue tuntui olevan autiompaa kuin metsä. Näimme lopulta pienen kääpiöluostarin aivan vuorten juuressa. Vihdoinkin! Luostarin pihalla jökötti yksinäinen kääpiöpatsas, jonka jalustaan oli osin poiskuluneilla riimuilla Mellin mukaan kirjoitettu: "Kaikki ylistäkää: ..." Emme muistaneet mitä jumaluuksia nämä kääpiöt olivat aikanaan palvoneet, joten siirryimme eteenpäin. Luostarin edessä oli erillinen varasto tai vartiotorni, ja pihan perällä vanha kaivo. Käveltyämme ympäri pihaa huomasi joku kaivon takana ilmeisesti jonkun seikkailijan selkärepun, joka oli täynnä tavaraa. Otimme repun kantoon, ja siirryimme vartiotornin oviaukon suuntaan.

Kalen avattua oven kuulimme laahaavia ääniä vartiotornin sisältä, ja saimme kimppuumme jättiläishämähäkin. Olimme kuitenkin varautuneet jo ikävyyksiin, ja Kale pyyhkäisi näyttävästi hämähäkin kaksi jalkaa miekallaan irti. Hämähäkki raivostui purren Kalea, jota purema ei kuitenkaan tuntunut hidastavan, päinvastoin. Nuolisateen heikentämä hämis olikin Kalelle helppo viimeisteltävä, ja pian olimmekin jo vartiotornin sisällä etsimässä sieniä ja muuta arvokasta. Löysin itselleni jonkun muinaisen kääpiösepän valmistaman lyhytmiekan, joka oli huolellisesti kääritty öljykankaan sisälle. Päätin siinä samassa opetella käyttämään sitä, niin ettei ainoa lähitaisteluaseeni olisi enää tikari. Palasimme ulos ja valmistauduimme siirtymään varsinaiseen luostariin.