Pelaajan päiväkirja XX.X.2025

Mahdollinen väliotsikko

Leipäteksti

Seppin päiväkirja

29.12.2024

Aamulla Walfaelor muisti, että metsässä oli ollut yöllä myös pienempi demoni.

Kaelin keksii, että kiipeämällä puuhun näkee pitkälle ja saa hajun demonista.

Kaelin tippui puusta. Sepp otti Feather Fallilla kiinni. Walfaelor castas Commune with Nature ja sai olennon sijainnin selville.

Löydämme paikalle. Hiiviskely menee pieleen ja kuulemme oudon äänen.

Seppille ja Wallulle jäävät äänet jää korviin kaikumaan ja tunnemme olomme heikoksi. Kaelin hiljentää demonin Silence-taialla.

Wallu tökkää demonia keihäällä. Se lähtee kuin mummo lumesta. Sepp banishaa pikkudemonin sinne mistä se oli tullutkin.

Palaamme leiriin ja käymme harvestoimassa isosta demonista pari kulmahammasta.

Sinepillä on yksi kulmahammas ja toinen etuhammasta, Kaelinilla on yksi kulmahammas. Kaelin ripustaa sen kaulaansa roikkumaan voitonmerkiksi. Sinep työntää hampaat reppuunsa.

Etsimme yöllä kadonneet hevoset. Jatkamme matkaa lounaan jälkeen. Tie viettää ylös ja alas.

Vanhan aarniometsän keskellä raikas kevätilma tuntuu keuhkoissa virkistävältä.

Matkan edetessä huomaamme, että puusto alkaa kasvaa tien yli. Ratsastamme laaksoon ja tien oikealla puolella näemme kivipaaden.

Wallu havaitsee kivessä jotain haltioiden riimuja. Kivessä näyttäisi olevan jokin suojaloitsu.

Heikko abjuration aura jatkuu tien oikeaa reunaa pitkin.

Viiden minuutin kuluttua näemme vasemmalla puolella kiven, josta myös alkaa abjuration aura.

Matkan jatkuessa näemme, että kiviä on jatkuvasti pitkin matkaa. Illan tullen laitamme leirin pystyyn riimukiven viereen.

Jaamme vartiovuorot. Kaikkien vartiovuorot menevät rauhallisesti. Wallu tosin nukahtaa vartioon.

Aamulla, kun heräämme, huomaamme, että tavaramme ovat vaihtuneet keskenään omistajalta toiselle.

Esimerkiksi Wallun ja Sinepin keihäät ovat vaihtuneet keskenään. Onpas hämmentävää. Joku on käynyt yöllä keppostelemassa kanssamme.

Jatkamme nopean aamiaisen jälkeen matkaa ja pian metsä antaa tilaa aukiolle ja Bysaistylin kaupungin laitamilla oleville asumuksille.

Tie viettää torneja ja korkeita puita kohti. Pian edessämme siintää lampi ja metsä muuttuu sekametsäksi.

Tien vasemmalla puolella olevassa lehdossa näemme majatalon, jonka piipusta nousee savua.

Majataloa ja lampea ympäröi samat kivet ja abjuration aura, jonka näimme matkalla.

Tuo tuossa on Ilveilevän Lehdon majatalo. Hyvä, ettei muistettu lähtiessä kysyä edes majatalon nimeä.

Ilveilevä Lehto on kaksikerroksinen rakennus, jonka yhteydessä on erillinen tallirakennus.

Laitamme hevoset liekaan talliin ja siirrymme majataloon sisälle.

Kotoisa rakennus aukeaa isoon taverna-alueeseen. Takassa roihuaa tuli ja tuvassa on kourallinen eri rotuisia hahmoja.

Yläkertaan johtavat portaat menevät baaritiskin yli. Myös kellariin on pääsy.

Yhdessä pöydässä on kolme haltijaa. Toisessa pöydässä on kääpiö, tiefling ja kaksi isoa ihmistä.

Kolmannessa pöydässä kaksi isoa ihmistä ja yksi puolituinen jotka pelaavat korttia.

Siirrymme tiskille. Wallu kuulee haltiakielisen tervehdyksen tiskin takaa.

Majataloa pitää Laethal ja hänen vaimonsa. Kukaan ei huomaa kysyä vaimon nimeä.

Laethal osoittaa meille pöydän ja tuo juotavat ja syötävät pöytäämme takan viereen.

Syömme, juomme ja katselemme ympärillemme tunnustellen taverna-alueen tunnelmaa.

Neljän hengen pöytä on selvästi äänekkäin. Bisseä kuluu ja bissen ohessa pöytäläiset vaihtavat sotatarinoita.

Muilla on aseet ja sotisovat, tieflingillä ei ole aseita, liekö jokin maagi. Selvästi seikkailijaryhmä. 

Korttia pelaavilla näyttää olevan kohtuullisen iso potti pöydässä.

Haltiaryhmä ei koske juomiinsa vaan tuntuu tarkkailevan muita asiakkaita.

Haltijoiden asusteet ovat samanlaiset, mutta niissä ei näy selkeitä tunnuksia.

Saamme selville, että Bysaistyliin ei pääse kuka vain. Sisäänpääsyyn tarvitaan suosittelija tai kirje, joka antaa luvan.

Haltiarotu toimii käyntikorttina, muut joutuvat selittämään ja osoittamaan suosittelijan tai suosituskirjeen.

Virallisesti asia ei tietenkään ole näin, koska olemme Dwendalianin imperiumin alueella. Virallinen linja ei osoitu käytännöksi.

Koska Bysaistyliin ei noin vain mennä, kaupungin ulkopuolella olevaa majataloa käytetään paljon kohtauspaikkana.

Olemme hieman epävarmoja siitä, mitä meidän pitikään täällä tehdä.

Pohdittuamme asiaa liian pitkään tulemme siihen tulokseen, että tehtävämme on pysäyttää kirjan eteneminen.

Tai ainakin pysäyttää henkilö, joka on tulossa kirjan omistajaksi. Tai sitten se henkilö, jolla kirja nyt on?

Ryhdymme tuumista toimeen. Sinep menee jututtamaan haltioita.

Haltiat kertovat olevansa vartiokierrolla ja kehuvat kaupunkiaan.

Keskustelu on lyhyt ja vartijat poistuvat paikalta pikaisesti.

Sinep haluaa päästä kaupunkiin ja kysyy Laethalilta töitä. Kenties jokin beer-run kylille.

Laethal ei näe syytä pyytää meitä hakemaan olutta, koska voi haltiana tehdä sen helposti itsekin.

Sitä paitsi kellari on täynnä kaljaa.

Kaelin menee seikkailijoiden pöytään kääpiön juttusille. Hän yrittää myydä demonihampaan. Ei mene kaupaksi.

Jututamme myös Laethalia uudelleen, häneltä ei löydy töitä eikä pääsyä kaupunkiin.

Koska kukaan paikalla olevista ei herätä epäilyksiämme, päättelemme, ettei kirja ole vielä saapunut.

Päätämme yöpyä Irvokkaassa Ponissa. Eikun Ilveilevässä Lehdossa. Otamme kaksi huonetta.

Sisäänkirjautessamme kyselemme keitä muita on tällä hetkellä vieraana. Laethal ei suostu kertomaan.

Laethal kirjoittaa Gaiuksen nimen vieraskirjaan. Vieraskirjassa näkyy lista muita nimiä. Emme saa nimistä kunnolla selvää.

Gaius näkee, että huoneessa yksi näkyy etunimestä K-kirjain.

Saamme huoneet 6 ja 7.

Jututamme Laethalia lisää. Minkälainne trafiikki täällä yleensä on?

Täällä käy paljon vierailijoita. Useimmat, joilla ei ole kulkulupaa, jäävät tähän.

Majatalossa on meidän lisäksemme yli puolet huoneista varattuina. Varattuna on 7/12 huonetta.

Seuraamme toimintaa pyödästämme. Laethal on baarin takana, vaimo pyörii keittiössä tai kellarissa.

Vieraskirjaan ei pääse noin vain käsiksi.

Koska haluamme lukea vieraskirjaa, päätämme pitää huoneessamme bileet ja niin kovaa meteliä, että Laethal tai vaimo tulee torumaan meitä.

Joka tapauksessa haluamme, että baaritiski on vapaa kirjan lukemista varten.

Kun meitä tullaan torumaan, castaan Kaeliin greater invisibilityn ja hän sneakkaa lukemaan kirjaa.

Suunnitelma toimii. Ainakin aluksi. Laethal saapuu itse valittamaan metelistä.

Hämäämme häntä ja näkymätön Kaelin sniikkaa alakertaan.

Tiskin takana hän näkee, että viidessä huoneessa on tupla-avaimet paikallaan. Niissä ei siis yövy ketään.

Vieraskirjassa lukee: Gorath Rautaleuka + 3: huone 4 ja 5, Viimeisimmäksi kirjautunut, meidän yläpuolella.

Garlith + 2: huone 3, Kaelis Thornveil: huone 2, oudosti Avaued (vihitty?), ei plussia: huone 1

Meidän huoneita vastapäätä ovat Kaelis ja Avaued.

Tämä riittää, kirja takaisin paikalleen.

Juuri kun Kaelis saa kirjan takaisin, kyyppärin vaimo ilmestyy kellarista ja blokkaa poistumisreitin.

Kaelin pidättää hengitystään ja onnistuu hiipimään huomaamatta pois paikalta ja takaisin huoneeseen.

Ilta on tähän mennessä varsin onnistunut.

Seppin päiväkirja

26.10.2024

Hengailemme Odesloen kyläpahasessa lähellä Rexxcentrumia. Olemme siis Dwendalianin Imperiumin alueella.

Odesloe on Erdloch-järven rannalla lähellä Pearlbone Wildernessia ja keskittyy kalastukseen ja puunhakkuuseen.

Perinteinen takametsien persläpi siis. Onneksi on kuitenkin kevät ja aurinko lämmittää. Vai oliko sittenkin alkusyksy?

Miksi olemme täällä. Älä kysy minulta. Vietän aikaani muutaman muun seikkailijan kanssa.

Gaius, Kaelin, Sinep, Walfaelor ja minä olemme tehneet joitain pieniä duuneja yhdessä.

Päivän hengailu keskeytyy, kun Jarek ja Ulek saapuvat vuokraamallemme mökille.

He ovat Gaiuksen paladin-kavereita ja haluavat, että menemme Cloak Jaunt Pathia pitkin pohjoiseen aina Bysaistylin kaupunkiin saakka.

Tai oikeastaan sen laidalla olevaan majataloon.Majataloon on tulossa joku henkilö, jolla on hallussaan Zikramin loitsukirja.

Kuka on tai oli Zikram, tarina ei kerro eikä kukaan meistä muista kysyä.

Tarina ei myöskään kerro sitä, miksi Zikramin kirja on jonkun toisen hallussa (vai onko se sittenkin Zikram itse) tai kuka tämä henkilö on.

Emme myöskään ymmärrä kysyä minkäänlaisia tuntomerkkejä. Tai meille ei kerrota niitä. Mistään korvauksesta ei myöskään puhuta mitään.

Ehkä paladin-kerho maksaa meille jotain, ehkä ei. Otamme joka tapauksessa duunin vastaan palveluksena Gaiukselle.

Samapa tuo, täällä Odesloen perslävessä on niin tylsää, että voisin maksaa heillepäin, jotta pääsemme tien päälle ja seikkailuun.

Ostamme hevoset, satulat, suitset ja talvivarusteet, koska olemme menossa pohjoiseen.

Kun Molaesmyr sortui, Savaliir Wood korruptoitui ja alue nimettiin uudelleen Graying Wildlandsiksi.

Molaesmyristä paenneet haltiat jakautuivat kahtia. Osa meni kääpiöiden kavereiksi Uthodurniin ja loput perustivat Bysaistylin.

Haltioita lukuunottamatta kukaan ei tiennyt Bysaistylin kaupungista pitkään aikaan.

Sen olemassaolo selvisi vasta Imperium laajennuttua riittävän pitkälle pohjoiseen.

Virallisesti Dwendalianin Imperiumi ja siten kuningas Dwendal hallitsee kaupunkia.

Hänen - tai ties kenen - etua paikan päällä ajaa Ring of Three. Kolmen haltia-hallitsijan muodostama konsortio.

Päivän matkan jälkeen leiriydymme yöksi. Yö ei suju rauhallisesti.

Illalla Walfaelor lentelee kotkana metsän yllä ja havaitsee pienen demonisen olennon.

Samaan aikaan suurempi Udook-demoni hyökkää leiriimme.

Saamme gorillan ja härän sekoitukselta näyttävän olennon vaivoin tapettua.

Demoniin kun ei pysty kuin magia ja maagiset aseet. Meillä on liian vähän molempia.

Loppuyö sujuu rauhallisesti ja aamulla pääsemme jatkamaan levenneinä matkaa.