Esihistoriallinen aika

Pääartikkeli Kuusamon lappalaisten esihistoria – katso Arkisto 2024-2025. 

Lappalaisten alkuperä

Itämerensuomalaisten ja saamelaisten kansojen yhteinen kantakoti sijaitsi 3000 vuotta sitten Volgan yläjuoksulla Moskovan pohjoispuolella. Yhteinen kansa hajosi ja levittäytyi vesireittejä eteenpäin. 1000 vuotta myöhemmin ryhmät olivat jo eriytyneet eri kansoiksi. Saamelaiset kulkivat pohjoiseen päin Laatokan ja Äänisen tienoille. Laatokalta saamelaisia levisi eteläisimpään Suomeen.

Saamelaiskansan puusta eroaa ajanlaskun alun vaiheilla kaksi ryhmää, joista polveutuu suurin osa nykyisistä pohjoisen Lapin porosaamelaisista. 

Porosaamelaisten lisäksi Suomen Lapissa vaikutti myös metsäsaamelaisia. DNA tulosten perusteella metsäsaamelaisten ryhmä on erittäin sekava kokonaisuus.

Näistä on aivan erillään oma ryhmänsä, jonka muodostaa Kuusamon ja Posion seudun lappalaiset. 

Laatokalla ja Kaakkois-Suomessa eläneistä kantasaamelaisista eronneiden saamelaisten poistuttua pohjoiseen syntyi paikalleen jääneistä lappalaisten ryhmä.

Muinaiskarjalainen asutus ja eräkalastus pikku hiljaa levisi pohjoiseen päin Karjalan Kannaksella. Lappalaiset elivät kaiken aikaa näiden suomalaisten läheisyydessä. Suomalaisasutuksen leviäminen oli yksi syy lappalaisten osittaiseen siirtymiseen Laatokalta pohjoiseen päin.

On luultavaa, että lappalaisten asuma-alueet ensimmäisellä vuosituhannella sijaitsivat Laatokan pohjoisosissa ja Saimaan vesistöllä. Osa lappalaisista jäi paikoilleen ja vähitellen suomalaistui. Osa lappalaisista siirtyi rautakauden lopulla pohjoisemmaksi kohti Savoa, Kainuuta ja Vienaa.

Lappalaisten tulo Kuusamoon

Lappalaisten tulo Kuusamoon ajoittuu nykyisten arvioiden mukaan vuosien 800-1300 välille, ehkä 1100-luvulle. Sukupuun seuraavat haarat kattavat kaikki nykypäivään isälinjoina säilyneet lappalaissuvut Kuusamosta ja Posiolta. Vanhin haara on Maanselän puolen Aikasarria. Kitkan kylän  puolelle saavuttiin sukupuun haarautumisen mukaan vuoden 1200 tienoilla kattaen Pitkä, Maaninka, Aikio ja Sarvi suvut. Ryhmään kuuluu myös Kainulaisen suku. Se lienee nimensä perusteella ensimmäinen Kainuun suku, joka on varmuudella identifioitavissa lappalaiseksi.

Lappalaisiin sukuihin kuuluu vielä 4 Kuolajärven eli nykyisen Sallan alueen sukua (Saija, Miulus, Korja ja Wahlberg), jotka ovat haarautuneet kitkalaisista 1200-luvun tienoilla.

Lapin kylät 1500-luvun lopussa.

Esihistoriallinen sukupuu

DNA-näytteisiin perustuva lappalaissukujen esihistoriallinen sukupuu.  

Varhaisimmat vuosiluvut sukupuussa ovat karkeita arvioita.

Kulttuurin erot

Vanhan Kuusamon lappalaiset olivat erossa saamelaisista 1000-1500 vuotta. Siinä ajassa kulttuurit ehtivät eriytyä toisistaan niin paljon, että syntyy erillisiä heimoja ja kansoja.

Yhtäpitävästi DNA-tulosten kanssa kielitieteellinen analyysi piirtää selkeän rajan Kitkan ja Kuolajärven kylien välille. Maanselän ja Kitkan kylissä puhuttiin vanhakantaista saamen kielen muotoa, joka oli eriytynyt jo ajanlaskun alkuvaiheissa.

Kansat imevät aina vaikutteita naapureistaan. Kuusamon lappalaiset olivat olleet vuosituhannen läheisissä tekemisissä suomalaisten ja karjalaisten kanssa. Niinpä se näkyy myös heidän uskonnossaan. Tärkein lähde Kuusamon lappalaisten uskonnosta on Mansuetus Jacobin kirje vuodelta 1620, jossa he itse selkeästi puhuvat Hiiden palvonnasta. Hiiden palvonta oli yhteistä vanhalle suomalais-karjalaiselle kulttuurille.

Paikannimien analyysi viittaa myös vahvasti Kuusamon lappalaisten palvoneen Ukkoa ja Akkaa, jotka samoin ovat yhteistä vanhalle suomalais-karjalaiselle kulttuurille.

Jumalille uhrattiin eläimiä, mm. poroja ja lintuja. Apuvälineenä loitsimiselle käytettiin noitarumpua eli kannusta. Kuusamosta on löytynyt kaksi lappalaisnoidan hautaa.

Lappalaiset olivat olleet riidoissa suomalaisten ja karjalaisten kanssa yli tuhannen vuoden ajan. Vuodelta 1620 on maininta lappalaisten sotimisesta: ”Sodassa käyttävät he käsijousia raudasta tehtyjen nuoliammusten kanssa ja kuikan nokkaa”.

Kuusamon ja Vienan lappalaisille erikoispiirteenä oli Kontakka. Kontakka eli "Lapin kirjat" oli merkillisen hongan latvaan ripustettava soiva taikaesine. Sillä puolustauduttiin vihollisia vastaan, sillä se ilmoitti vihollisten tulosta. Se ilmoitti lappalaisia myös muista tärkeistä asioista, kuten metsästyskauden alusta.

Lappalaiset ovat mahdollisesti harrastaneet pienissä määrin viljelyä. Etelä-Suomessa lappalaisten tiedetään käyttäneen vehkaa. Siitepölytutkimukset Vienasta ja Kainuusta viittaavat viljakasveihin.