Jos et jaksa kahlata sivuja läpi...

Voit opiskella tärkeimmät asiat tästä aiemmin blogissani julkaistun tiivistelmän tiivistelmästä:

Erittäin vaativa Koirain Väritysten ja Niiden Perinnöllisyyden Selvittämis -tehtäväni on nyt tullut uljaaseen päätökseensä. Tuhannet työtunnit ovat vihdoinkin tuottaneet tulosta, ja voin vain sanoa, näin pyrintojeni loppusuoralla, että kaikki on nyt selvää! Olen pyrinnöissäni pyrkinyt keräämään tietoa espanjanvesikoirain ominaisuuksista, jotka olen edelleen pyrkinyt yhdistämään yleismaailmallisempiin tietoihin muiden rotujen värityksistä ja niiden perinnöllisyydestä.  Oppaanani syy-seuraus-suhteiden hahmottamisessa olen käyttänyt jalon rotumme uljasta rotumääritelmää, johon olen peilannut kaikki havaitsevani vähäisimmätkin yksityiskohdat.  Olen päätynyt kutsumaan johtopäätöksiäni Universaaliksi Espanjan Vesikoirain Ominaisuuksia Ennustavaksi Teoriaksi, vaikkakin teoria se on toki vain muodollisesti. Käytännössä jokainen tapaus voidaan suoraan johtaa tästä aukottomasta teoriasta, tulette sen toteamaan täysin vailla epäilystä itsekin hetken päästä.

Pyrinnöissäni onnistuin havaitsemaan universaalin yhteyden koiran väriä ja luonteen kehittymistä ohjaavien mekanismien välillä. Tärkeimpänä käytännön sovelluksena on koiranpennun värin yhteys sen tulevaisuuden hahmottamisessa. Tämä antaa kasvattajille rajattomat mahdollisuudet myydä pennut varmasti oikeanlaisiin koteihin. Toinen sovellus on totta kai keskittää jalostus tietynlaisten täsmäpentujen tuottamiseen, ikinä ennen se ei ole ollut näin helppoa.

Ensimmäiseksi toteamme, että rotumääritelmä tunnustaa Espanjanvesikoirain joukosta kolme väriä, mustan, ruskean ja valkoisen. Määritelmä toteaa myös, että valkoinen voi yhdistyä mustaan ja ruskeaan, ja koiralla väristä riippumatta kirsun väri sointuu täysin turkin väriin, tai on aavistuksen tummempi kuin turkin tummin sävy. Kun otamme katsantoon laajemmin reaalisen espanjanvesikoirakannan, huomaamme, että yleisin väritys on ruskea eri asteisin valkoisin merkein. Tämän lisäksi on pienempilukuisina ryhminä tässä suuruusjärjestyksessä mustat valkoisin merkein, ruskeat ilman valkoisia merkkejä, valkoiset ja viimeisenä mustat ilman valkoisia merkkejä. Muita värityksiä ei ole olemassakaan tässä jalossa rodussamme.

Kun nämä väritykset vertautetaan koiraeläimen evolutiiviseen kehitykseen, päädymme aukottomasti toteamaan, että näistä väreistä alkukantaisin koira on ehdottomasti musta ilman valkoisia merkkejä. Tämä havaitaan myös selvästi, kun perehdytään laajasti mustien koirien käytökseen, selvästi ne ovat voimakkaan vietikkäitä ja usein jopa hurjia. Seuraavaksi domestikoitunein on musta valkoisilla merkeillä, sitä "degeneroituneempi" tai "jalostuneempi" (näkökulmasta riippuen), mitä laajemmat merkit ovat. Keskimääräinen ja epäilemättä keskimääräisyytensä vuoksi toivotuin väritys on ruskea, jonka jalousasteeseen niin ikään aiheuttaa vaihtelua valkoisten merkkien olemassaolo, mutta vain tietyissä rajoissa. Tämän huomaan selvästi kahdesta kotona olevasta koirastani, joiden valkoisten merkkien laajuus on suurin piirtein yhtäläinen. Musta koira on näistä jopa kooltaan lähimpänä sutta! Kaikkein etääntynein sudesta tai alkukoirasta on valkoinen espanjanvesikoira, etenkin jos sen kirsu on ruskea ja sillä on valkoisia merkkejä (tällöin koira on moninkertainen mutantti). Ja tämänhän myös havainnot espanjanvesikoirista todistaa oikeaksi, usea valkoinen espanjanvesikoira on suorastaan lammasmaisen lössykkäluonteinen, ja toisaalta niiden luonne lammastuu sitä enemmän mitä vaaleammaksi niiden kirsu muuttuu. Moni valkoisen espanjanvesikoiran omistaja voi varmasti todistaa, että koiransa on ollut erityisen vilkas niinä ikäkausina, kun sen kirsu on ollut mustimmillaan (yleensä luovutusiästä yhteen, kahteen ikävuoteen asti), ja rauhallisempiin ikäkausiin on liittynyt väistämättä myös kirsun vaaleus tai vaaleneminen (vastasyntyneet ja yli kaksivuotiaat koirat).

Yksittäisen koiran kohdalla todetaan poikkeuksetta myös, että koira on sitä helpompi mitä laajemmat ja mitä puhtaamman valkoiset sen valkoiset merkit ovat. Tämä näkyy erityisesti vastasyntyneestä asti koirien käytöstä tarkastellessa, nimittäin merkithän ovat laajimmillaan ja puhtaan valkoisimmillaan vastasyntyneellä koiralla. Valkoiset merkit alkavat saada tummaa pilkutusta (yleensä ruskeaa, mutta joissain epäonnisissa tapauksissa myös mustaa) seuraavien viikkojen aikana, ja samaa tahtia nousevalla käyrällä kehittyy pennun aktiivisuustaso. Koiran tummuus on voimakkaimmillaan sen ollessa antisosiaalisimmassa kehitysvaiheessa, ns. murkkuiässä. Tämä maallikoiden nimitys "murkku" viittaa siihen, että muurahaiset ovat kohtalaisen tummia ja myös saattavat purra ja juoksennella edes takaisin. (Toinen maallikkonimitys "termiitti" viittaa muuten nimenomaan pentukoiraan, termiitti on muurahaiseen verrattuna vaaleampi ja aktiivisuustasoltaan matalampi, näin myös termiitiksi kutsutulla koiralla on vähemmän antisosiaalisia taipumuksia ja tummaa pigmenttiä kuin "murkulla".) Joillakin espanjanvesikoirilla pentuajan käytöstä lieventäneet valkoiset merkit voivat omistajiensa kauhuksi jopa hävitä tässä vaiheessa. Ongelmat pennun kanssa alkavat helpottaa sitä mukaa, kun musta tai ruskea väri alkaa haalistua, yleensä siinä kahden ikävuoden paikkeilla, mutta joissakin tapauksissa jo varhemmin. Harvoissa tapauksissa vaalentuminen ja sitä myöten koulutukseen mukautuminen alkaa vasta paljon myöhemmin, joillakin ei koko ikänä.

Välittömästi herää kysymys siitä, minkä värinen ja minkä tyyppinen espanjanvesikoira on toivotuin. Täytyy ripeästi todeta, totta kai mikä tahansa espanjanvesikoira on parempia kuin ei espanjanvesikoiraa, mutta rotumääritelmän omistautunut lukija huomaa myös, että pyhästä kirjoituksesta löytyy kuitenkin mielenkiintoisia lisätietoja. Erityisesti vaaleille koirille toivotaan vaaleaa, mieluiten valkoista kirsua. Kun otetaan lisäksi huomioon, että melkeinpä kaikilla espanjanvesikoirilla on lisäksi valkoisia merkkejä, ja vielä että suurin osa on ruskeita, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että espanjanvesikoiralle toivotaan akselilla Susi (S) - Lapanen (L) nimenomaan L-suuntaan painottuvia, sudesta poikkeavia ominaisuuksia.

Nyt sitten kun tarkastellaan eri väritysten fysikaalisia ominaisuuksia ja espanjanvesikoirien käyttöä, huomataan välittömästi, että agilitykisoissa ja PK-lajeissa yliedustus on ruskeilla koirilla. Selitys tälle löytyy  molekyylitasolta: musta väri absorboi valoa enemmän kuin ruskea, ja tämähän tietysti hidastaa koiraa, jos ajatellaan vaikka kirkasta kesäpäivää tai agilityhallin valoja. Ruskea väri heijastaa valoa enemmän pois, mikä luonnollisesti lisää koiran vauhtia, koska fotonien kimpoaminen koirasta työntää koiraa vastakkaiseen suuntaan. Pimeässä eroa ei ole, mutta tätä on hyvin vaikea osoittaa käytännössä toteen. Valkoiset koirat ovat luonnollisesti pigmenttinsä puolesta nopeimpia, mutta koska ovat luonteeltaan niin löysiä, eivät ne ikinä pääse samaan vauhtiin mustien tai ruskeiden kanssa. Tämän löysyyden takia ei myöskään yhdistetä kahta valkoista espanjanvesikoiraa, koska sillä tavalla on mahdollista saada löysyys molemmilta vanhemmilta, ja kertautuessaan ominaisuus voi yltää päästä lonkkiin asti. Ruskeat koirat ovat myös parhaita näyttelyitä ajatellen. Ne liikkuvat sopivalla nopeudella kehässä. Jonkin verran on nähtävissä suuntausta, että ruskealla tulisi olla kohtalaiset valkoiset merkit, jotta sitä kannattaisi näyttelyissä kierrättää.

Jos musta koira ja valkoinen koira tappelee, musta voittaa aina.

Muutamia kysymyksiä ja vastauksia (olen pidättänyt oikeuden muokata kysymyksiä sopiviksi):

- Kysymys:

 Kunnioittavin tervehdykseni, haluaisin tiedustella sellaista asiaa, mites sitten tuo ruskean haalistuminen/vaaleneminen? Voinko täten todeta, että meidän ruskean koiran vauhti ja luonne muuttuu entistä enemmän kohti valkoisen perron lapasmaisuutta, koska se lähenee väriltään valkeaa?? Kiitos paljon!

-SK-

- Vastaus:

Parahin SK. Jos haluat vähentää koirasi ovisariesnismiä (eli lammastumista), voit kokeilla turkin lyhyenä pitämistä. Se ei vaalentumista estä, mutta voi kuitenkin riittää kompensoimaan harmaantumisen aiheuttamaa vaikutusta. Nimittäin pitkään turkkiinhan vaikuttaa painovoima huomattavasti suuremmalla voimalla kuin lyhyeen turkkiin. Tämä huomataan etenkin kesällä ja voimakkaassa valaistuksessa, kun turkin painovoiman vaikutukseen yhdistyy fotonien absorboituminen. Koira näyttää suorastaan painuvan maahan joskus pitkässä turkissa. Siksi voi kokeilla mitä turkin lyhyenä pitäminen tekee. Voi myös koittaa teipata korvia pystyyn, koska pystyt korvat on tyypillisesti alkukantaisen koiran merkki.

- Jatkokysymys: Niin minulla on sitten myös mustavalkea koira, pidän sitä samassa huoneistossa ruskean kanssa. Onko tämä suositeltavaa? -SK-

- Vastaus:

Hyvä SK, Tunnetaan tapauksia, joissa musta koira pystyy elämään muunkin väristen kanssa samassa tilassa, etenkin jos musta on vanhempi ja jo ohittanut murkkuikänsä. Miten suositeltavaa tämä sitten on,  jää jokaisen itse arvioitavaksi. Ja vielä tuohon teidän nimenomaiseen tapaukseen, että miten voi olla ruskea ja musta-valkoinen ja molemmat yhä hengissä, niin se valkoinen väri kyllä aika suuresti tasapainottaa tätä mustan vaikutusta. Mutta mustat koirat voivat olla myös niin ovelia, etteivät paljasta todellista luonnettaan esim. eliminoimalla lajitoveriaan. Tällöin on vaarana erehtyä luulemaan mustaa koiraa kiltiksi.

- Kysymys:

 Sen verran pitää kysyä värilogian dosentilta että millainen luonne on odotettavissa perrolla, joka on tummanruskea etupäästään ja vaalea takaa. Onko etupää aktiivinen ja takapää lapanen? Entä koira, joka vaihtaa väriä trimmausten mukaan: välillä vaalea, välillä tumma? -AUI-

- Vastaus:

Arvon AUI, esitit  mielenkiintoisen kysymyksen. Väittäisin että tuollaisella koiralla on tapana etuosastaan alkaen hyppiä ja toisaalta takaliikkeet voivat olla ahtaat. Ja myös sitten kun tällainen koira alkaa väsyä, niin sen takaosa alkaa ensimmäisenä painua maata kohti johtuen energiagradientista. Usein tällaisilla koirilla etuosa voi pureskella luuta tai haukkuakin jopa, vaikka takaosa on täysin levolla. Vakavassa tapauksessa koira voi jopa jahdata häntäänsä, eli etuosa on huomattavasti aktiivisempi kuin takaosa.

Trimmausten mukaan väriä vaihtava koira kompensoi värin vaihdollaan lämpötilan muutosta. Usein lyhyessä karvassa väri on vaaleampi kuin tummassa, joten koiran elintoiminnot hidastuvat ja energiaa säästyy sen siirtyessä luonteenlaadultaan enemmän L-akselin suuntaan, vaikka vauhtia saattaa tulla lisää painovoiman ja fotonien absorboitumisen vaikutuksen heikkenemisen takia. Turkin pituuden kasvaessa optimaalinen energiataso vaihtelee myöskin. Suosittelisin tarkempia psykologisia tutkimuksia vasta sitten jos näyttää että koira kärsii epävakaasta tilastaan. Voi toki olla että muunlainen terapia ei auta, vaan ainoa korjauskeino voi olla turkin pitäminen jatkuvasti mahdollisimman lyhyenä. Perrolla tämä on värjäyksen ja karvanpoiston lisäksi (vrt. kiinanharjakoirien terapia näyttelykehiä varten) ainoa tapa pysäyttää karvankasvun ja värin muuttumisen aiheuttamat vaikutukset.