Vanha linja

Vanha linja (old line) on nimensä mukaan vanha linja, jonka jalostuksessa pyritään rodunomaiseen, alkuperäiseen siperianhuskyyn, painottaen, että rotu on alunperin kotoisin Siperiasta, missä sillä on todella pitkä historia työkoirana. Old line koirien jalostuksessa ei painoteta näyttely- tai kilpailumenestystä ja koiran rodunomaista käyttöä vastaa paremmin vaellusretkeily kuin nopeuskilpailut. Siperianhusky on nopein arktisista roduista, eikä sen tule olla alaskanhuskya tai risteytyskoiria nopeampi rekikoira. Old line koirat halutaan säilyttää sellaisina kuin ne aikoinaan Siperiassa olivat ja vaalia niitä arktisia ominaisuuksia, jotka aikoinaan tekivät mahdolliseksi sen, että tämä rotu on säilynyt meidän päiviimme. 

Historiaa

Siperianhusky on alkuperältään arktinen rekikoira Siperiasta, missä muotoutui tietynlainen kanta koiria. Ensimmäiset siperialaiskoirat tuotiin Alaskaan 1908, missä ne jälleen toimivat työkoirina, mutta niillä myös kilpailtiin paikallisia työkoiraristeytyksiä vastaan, joista olikin hyvä vastus siperianhuskyille.

Myöhemmin siperianhuskyja alettiin käyttää näyttelyissä, ja 50- ja 60-lukujen näyttelyvoittajat tulivat kenneleistä, jotka kilpailivat koirillaan tai käyttivät niitä muuten työssä rekikoirina. Nämä koirat olivat ns. dual purpose koiria, eli niissä yhdistyivät sekä käyttö, että alkuperäinen ulkomuoto. 70-luvulla kilpailuihin tulivat uudentyyppiset koirat ns. hound-risteytykset ja muut erilaiset sekarotuiset koirat, joita jalostettiin pelkästään nopeiksi kilpakoiriksi. Paksuturkkiset arktiset työkoirat eivät pärjänneet näille ”superkoirille” (kuten niitä silloin kutsuttiin) ja monet alkuperäisiä siperianhuskyja kasvattavat lopettivat kilpailun koirillaan. Osa siperianhuskykasvattajista jatkoi kilpailua ja siksi syntyi kilpalinjan koirat, jotka eivät enää vastanneet alkuperäistä tyyppiä, ja koirat jäivät vanhan linjan kenneleiden jalostusohjelmien ulkopuolelle. Tällöin alettiin puhua vanhan linjan siperianhuskyista (old line), kun haluttiin tehdä ero uuteen kilpalinjaan (jota Suomessa niiden omistajat kutsuivat ”uudeksi kevyeksi linjaksi”). Old line kasvattajat eivät lähteneet muokkaamaan siperianhuskya kilpailuiden vaatimuksien mukaan ja siksi alkuperäinen tyyppi säilyi vain niissä kenneleissä. 

Old line koiria ei myöskään kasvateta koiranäyttelyihin ja siksi niiden tyyppi on pysynyt lähimpänä alkuperäisiä siperiankoiria.

Tyypilliset ominaisuudet

Old line siperianhuskyt ovat eniten alkuperäisten siperianhuskyjen kaltaisia. Niillä on usein paksut arktiset turkit, keskivahva luusto ja ne eivät ole liioiteltuja kulmauksiltaan tai mittasuhteiltaan. Ainoastaan old linessa on säilynyt alkuperäiset musta-valkoiset ja sinisilmäiset siperianhuskyt ja ne ovat huomattavasti harvinaisempia muissa linjoissa (suhteutettuna koirien määrään). Old line siperianhuskyt ovat useimmiten musta-harmaa- tai puna-valkoisia ja niillä on usein voimakkaampi pigmentti kuin show linjan koirilla, mutta myös vaaleita harmaita ja punaisia on, kuten myös piebald-värisiä.

Monissa old line siperianhuskyissa näkyy voimakkaasti Monadnock-kennelin vaikutus, mitä ei muissa linjoissa enää juuri näy. Kun koirien ei tarvitse menestyä kilpailuissa tai näyttelyissä, niiden kasvatuksessa voidaan keskittyä alkuperäisen siperianhuskyn ominaisuuksien säilyttämiseen.

Maailmalla

Old line on päälinjoista kaikkein harvinaisin. USA:ssa puhdasta old linea kasvattaa enää vain Carol Dixonin Troika kennels ja sen johdannaiset. Old line koiria on USA:ssa myös Tori ja Siberkirk's kenneleissä, joskin linjan harvinaisuuden takia joissakin koirissa on käytetty myös show linjaa geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Toinen suuri kennel on Suomessa oleva Kuuhaukun kennel, ja se yhdessä Troika kennelin kanssa muodostavat nykyään enemmistönä olevat old line tyypit. Pienempiä kenneleitä on muualla Euroopassa Saksassa, Itävallassa ja Virossa, mutta niissä voi olla myös muunlinjaisia koiria.

Suomessa

Siperianhuskyt tulivat Suomeen 60-luvulla, eli kaikki ensimmäiset koirat olivat old linea. Tunnetuimpia suomalaisia old line kenneleitä olivat Mekusak, Äijänsuon ja Ahtojään kennelit, joista kaksi ensin mainittua pitäytyivät old linessa koko toimintansa ajan. Vanhoista old line kenneleistä nykyään toiminnassa on enää vuonna 1979 perustettu Kuuhaukun kennel, joka yhä aktiivisena on yksi Suomen vanhimmista siperianhuskykenneleistä. Old line on tällä hetkellä harvinaisin Suomessa, sitä kasvattaa Kuuhaukun, Lumenlaulun, Huurrehelmen ja Maripuron kennelit. 

Sukutauluissa

Old line siperianhuskyjen sukutaulun tunnistaa siitä, ettei siellä ole ollenkaan Zero kennelin koiria, eikä 80-luvulla syntyneitä kilpalinjan koiria (Alaskan, Igloo Pak). 70-luvulla old line jalostusohjelmaan otettiin vielä joitakin Alaskan ja Igloo Pak kenneleiden koiria, jotka olivat vielä alkuperäisen tyyppisiä, mutta koska niissä oli jo kilpajalostuksen tuomia ongelmia, niihin ei linjattu. Old line koirissa ei myöskään ole yli 6% show linjan koiria, eli sukutaulut poikkeavat huomattavasti Innisfree-painotteisista show sukutauluista.

Tunnettuja sukutauluissa näkyviä old line kenneleitä ovat mm. Monadnock, Norrstarr, Frosty Aire, Koryak, Alakazan, Northern-Tok, Marlytuk, Savdajaure ja Dichoda, sekä vielä old linessa pysyneet Siberkirk, Troika, Ginger Blue, Baltic, Fjiorlund's ja Kuuhaukun kennelit.

Old line koirissa on myös sukupolvenvaihdos ollut hidasta, jopa vain 10-15 sukupolvea ensimmäisiin rekisteröityihin siperianhuskeihin eri kytköksien kautta. Show linjassa on huomattavasti harvemmin tällaisia ”lyhyitä sukutauluja”, sillä pentuja teetetään paljon ja nuorilla koirilla. Kilpalinjan koirissa voi olla myös lyhyitä sukutauluja, mutta niihin ei voi luottaa, sillä tunnetusti kilpakoirien sukutauluja on väärennetty (kts. SHS:n julkaisut).