Mukana:
Ensimmäinen päivä kului siirtymiseen Helsingistä Raja-Jooseppiin. Finnair ja Tievantuvan henkilökunta huolehtivat meidät polun päähän Raja-Jooseppiin, vaikka Finnair verottikin tenuvarastoamme. Ilmeisesti kesäapulaisten sekoilua tai jotakin. Vaellus alkoi 2.8. klo 23:55.
Paskin ja rankin päivä. Arttu vakuutteli ennen retkeä, että tänä vuonna vaellus on helpompi, kun ensin kävellään lyhyt pätkä ja vasta sen jälkeen pitkä. No näin tehtiin. Vaellus alkoi klo 00:00. Reittinä Raja-Joosepin silta - Alempi Kiertämäjärvi - Ylempi Kiertämäjärvi. Aikaa kului n. 4 h. Teltat pystyyn ja unta palloon muutamaksi tunniksi. Sitten heräilimme ja matka jatkui.
Reittinä Kiertämä - Anteri - Anterinmukka. Alku oli helppoa, mentiin Anterin tietä pitkin. Sitten alkoi sataa ja sadettahan jatkui sitten Anterinmukkaan asti. Äijät olivat aika märkiä. Vaellus meni vähän läskiksi. Taukoja ei viitsitty pitää kunnolla, koska satoi, ja tuli käveltyä ylipitkiä taukovälejä, jopa toista tuntia kerralla. Seurauksena jalkavaivat. Perille Anterinmukkaan kuitenkin päästiin vielä reilusti saman vuorokauden puolella.
Anterinmukan kämppä oli tupaten täynnä väkeä. Joka seinä oli täynnä rinkkoja. Ilmeisesti rippikouluporukka oli suorittanut kämpän "valtauksen". No, sisälle mahtuivat kuitenkin kamppeet kuivumaan. Saunaankin päästiin, joten olo alkoi kohentua.
Matkaa tuli tälle vuorokaudelle n. 30 km, huonosti tauotettuna, märkänä ja painavalla rinkalla. Kävellessä meille muille valkeni mihin Arttu-poro oli meidät huijannut. Siis 30 km täydellä rinkalla vuorokauden aikana. Ensi vuonna ollaan tarkempia poron esittäessä reittisuunnitelmaa!
Tämä päivä otettiin rauhallisesti. Matkaksi valittiin vain 8 kilometrin taival Muorravaarakan ruoktun kämpälle. Sää oli nyt hyvä ja aurinkoinen, jopa hiukan liian kuuma. Vaellus sujui nopeasti ja ongelmitta. Nyt tauotuksestakin pidettiin kiinni, sen verran hellät olivat jalat edellisestä päivästä (paitsi poron koparat). Matkalla tosin tuli väkeä vastaan kuin Karhunkierroksella. Rippikouluporukoita taas. Havaitsimme, että sääskiä oli vain kohtuullisesti, joten tuuri oli niiden suhteen hyvä.
Muorravaarakan kämppäkin oli täynnä lapsia. Vähän ihmeellistä käytöstä ryhmien vetäjiltä, eihän kämppiä noin saisi täyttää. Ihmeellistä oli porukka muutenkin. Hyvin syöneen oloinen vilkas poikalapsi kahlasi joessa eikä näyttänyt kärsivän kylmästä lainkaan. Kaipa sopiva rasvakerros auttaa. Mutta kyllähän oli kumman näköistä hommaa.
Arttu-poro tienasi koparansa täällä. Artulle vaellus ei tuntunut ollenkaan riittävän, joten hän kipaisi vielä kymmenen kilometrin iltalenkin Paratiisikurulla. Oli kuulemma vaivan väärti. Mitä siihen tavallinen kuolevainen voi sanoa?
Muorravaarakka - Lumikuru - Luirojärvi. Ylitimme tunturit Lumikukurun kautta ilman suurempia ongelmia. Ylhäällä oli totuttuun tapaan mukavaa ja oma rauhallinen tunnelmansa. Upeat maisemat, joita kannatti pysähtyä katselemaan useamminkin nousun aikana. Sää oli hyvä pilvipoutainen. Sateen uhka oli olemassa, mutta eipä silti niskaan tiputellut. Matkantekoon tuli jo jäntevä tahti ja se kävi mukavasti. Tosin vaihtokenkien mukanaolo todettiin hyväksi jutuksi. Vaelluskengästä kumisaappaaseen vaihto teki ihmeitä ololle!
Luirolla oli sauna lämpimänä ja yllätys yllätys - tyhjä kämppä. Isot porukat olivat kai tulleet toista kautta. Varaustuvan puolella oli porukkaa ja telttailijoita oli tietenkin siellä täällä. Saunaan, pyykille ja uimaan. Kyllä metsässä on sentään mukavaa!
Vaeltajia katsoessa kyllä näytti, että vaivaistalon pihalla tässä ollaan. Porukat olivat vetäneet kovia päivämatkoja, niinkuin mekin, ja yksi jos toinenkin linkutti aika säälittävän näköisesti askareillaan.
Luirojärvi - Tuiskukuru - Suomun ruoktu. Päivä aloitettiin hiljalleen. Sää samanlainen kuin edellisenä päivänäkin. Tuiskukurun kämpällä pidettiin reilu tauko. Syötiin kunnolla, levytettiin ja puhuttiin potaskaa. Tauot pidettiin kellon tarkkuudella ja vaikka kilometrin päässä kämpästä. 45 minuuttia ja perse penkkiin vartiksi. Niin se matka taittui parhaiten.
Suomun kämppä oli taas täynnä. No siihenhän oli jo totuttu ja etukäteen varauduttu. Nukuimme joka yö teltoissa. Välillä oli hiukan vilu, kesäpussit eivät ihan riittäneet. Paksuilla alustoilla ja pusseilla pärjäsi loistavasti.
Suomun ruoktu - Kopsusjärvi - Tievantupa. Päätöspäivä. Vaeltaminen kävi jo hyvällä rutiinilla, ei ongelmia. Sää edellisten päivien kaltainen, eli pilvipoutainen ja vähän viileämpi. Kopsusjärveltä tulimme autotietä pitkin, tosin se oli mukavampi reitti kuin viimevuotinen Suomulta Kiilopäälle. Autotieltä käännyimme vanhalle Ruijan polulle, jota pitkin Ruijaan kalastamaan siirtyneet ihmiset olivat kulkeneet jo viime vuosisadalla. Historian tuntu oli vahva, varsinkin kun näytti siltä, että suurimmissa puissa näkyi vielä alkuperäisiä pilkotuksia.
Loppumatka kulki Posti-Pekan kämpän ohi Tievantuvalle. Siellä väki oli vähän ihmeissään, sillä tulimme reissusta puoli vuorokautta etuajassa. Matka sujui niin mukavasti, että loppupäässä lähellä asutusta ei enää viitsinyt jäädä yöpyilemään. JP järjesti lohta syötäväksi, saunan ja majoituksen niinpä sitä oli taas palattu sivistyksen ääreen. Kamat kuivumaan ja unta palloon. Matkaa kertyi 100 km ja porolle tietysti vielä kusema päälle.
Lomapäivä. JP kyyditsi meidät Tankavaaraan, jossa tutustuimme ensin kansallispuiston luontokeskukseen. Mielenkiintoinen paikka, jossa mm. monipuolinen kirjasto. Maisematkin katsoimme diaesityksestä, kun eihän niitä kovassa kyydissä maastossa ehtinyt nähdä.
Samana päivänä Tankavaarassa oli kullanhuuhdonnan SM-kilpailut. Kultaa huuhdottiin hippuja ja Lapin Kultaa huuhdottiin runsaasti. Tuntomerkkinä huopahattuinen pitkäpartainen mies ei auttanut löytämään ketään, sellaisia paikalla oli ainakin tuhat tai silleen.
Sinivalkoisin siivin Helsinkiin. Reissu oli tehty ja pari seuraavakin vuotta tuli suunnitelluksi. Alun liian tiukasta tahdista huolimatta koko porukka on lähdössä ensi kesänä uudestaan, vahingoista viisastuneina. Kokonaisuutena lomasta tuli A-luokan tapaus. Hyvä homma.
Alla ruokalista pääpiirteittäin kommentoituna. Ruokaa oli riittävästi, varapäivän eväätkin jäivät, vaikka otetaan huomioon puoli vuorokautta aiottua aikaisemmin paluu. Ruoka oli myös hyvää, varsinkin Blå Bandin pussimuhennokset osoittautuivat keveiksi ja hyvin ravitseviksi ja maukkaiksi ruuiksi.
Taukojen pitoa sateessa voisivat auttaa kevyet pressut tms., jotka voisi sitoa naruilla puihin ja joiden alla olisi sitten hyvä pitää sadetta ja vaihtaa kenkiä ja vaatteita ja hiukan kuivahtaa.
Tenun kuljetus lentokoneessa pitää selvittää tarkemmin. Nyt Maurin hyvinpalvellut tenuveripullo jäi Helsinki-Vantaalle, vaikka Timppa oli pari viikkoa sitten saanut viedä aineet mennessään.
18.9.2004
Mauri Sivill