Pohjois-Eurooppalainen sika
Tanskalainen eläinlääkäri V. Cramer (1886) kuvailee pohjois-eurooppalainen maatiaissika seuraavalla tavalla:
"Pohjois-eurooppalais sialla on suuria korvia joita roikuu. Keho on laiha, jalat korkeat. Tämä rotu voidaan jakaa kahteen eri ala-rotuun: toinen on rotu joka muistuttaa paljon villisikoja ja tämä rotu on vielä olemassa pohjois-Norjassa. Tämän lisäksi on "marsk" sika joka on suurempia olemassaolevia sikoja. Vielä on mahdollista löytää Jyllandilla ei sekoitettuja Jyllandinsikoja joita kuuluvat tähän marsk-rotuun." (Cramer, 1886).
Mikko Ilkka on kuvannut kirjassaan "Sianhoitokirja" v. 1912 suomalaiset maatiaissiat: Mikko Ilkka kirjoittaa seruaavalla tavalla:
"Suomalaisten maatiaissikarotujen tyypillisiä tuntomerkkejä ei liene vielä kukaan tutkija tarkemmin määritellyt. Mikäli tämän kirjan tekijä on huomannut, on maassamme ollut ainakin kolme ulkonäöltään erilaista maatiaissikarotua:
Pohjois-suomalainen sika
Karjalan ja Savon pirtasika
Länsi-suomalainen Luppakorva
Uuno Sykkö: Kun kylä eli. Kurikka 1991. Sauvo Henttonen kysyy kirjeessään 17.2.2006 minulta "Ovatko nämä siat siis niitä maatiaisia, joista oli joskus puhe?"
s. 130...Pitkärantaan, jonne tulimme yöllä (1941). Koko Pitkärantaa peitti sakea savu ja kauas kuului kova rätinä ja pauke. Syynä siihen oli se, että viholliselta asemalle jäänyt, raskaita kranaatteja sisältävä ammusjuna paloi asemalla. Äkkiä sukelsi savun seasta autojamme vastaan lehmiä, lampaita ja kummallisen kirjavia sikoja käsittävä suuri eläinlauma, jota joku ilmeisesti koetti ajaa Kotisuomeen päin.
Kyllä näitä kirjassa mainittuja "kummallisen kirjavia sikoja" olivat varmasti pirtasikoja. Jos sinulla on muistoja pirtasikoista tai valokuvia niistä niin lähetä tieto meille ja autat meitä ymmärtämään maatiaisimme.
Rurik Pihkala kirjoittaa kirjassaan "Tutkimuksia sikatlaouden alalta" vuonna 1920 seuraavalla tavalla:
s.7-8: Elokuussa v. 1910 hankin ensimmäiset luppakorvasiat, kaksi mustan- ja valkoisenkirjavaa (musta valllitsevana värinä) emakkoa Koivujärven talosta Vilppulan pitäjästä Hämeen lääniä. Talossa oli sikakanta samoin kuin muukineläinkanta mahdollisimman vähän vieraalla verellä sekoitettunut sen tähden, että isäntä, 60-70-vuotias mies, tahtoi säilyttää eläimet sellaisina, kuin ne hänen isoisänsäkn aikana olivat olleet. Alussa tuntuivat nämä olevan selvästi luppakorvamuotoa, mutta kun saatiin nähdä jälkeläisiä, esiintyyi niissä toinenkin, ehkä juuri tuo äsken esitetty pystykorvamuoto.
s. 8-9: Maatilalta ostettiin kahta emakkoa: Äänetön (kaksi helttaa, väri mustan- ja valkoisen kirjava) ja Perunavaras (mustahko, valkoista päässä ja kupeilla, oikeanpuolinen heltta on, vasen puuttuu) sekä ruskean- ja mustankirjava karjun......myöhemmin sikalassani esiintyvä väri antoi tälle karjulle harvinaisen villin ylkonäön. Tietysti siihen osaltaan vaikutti tuuhea karvapeite ja pitkä harjas, joka tällä samoinkuin emakoillakin ulottyi korvista hännänjuureen saakka.
Suomalainen eläinsiitoksen ja karjanhoidon konsulentti H. Sawela kirjoittaa myös suomalaisesta maatiaissiasta Suomen ensimmäisen maatiaiaskarjanäyttelyn yhteydessä vuonna 1898:
"Kuten tunnettu löytyy vielä maamme pohjois- ja itäosissa ja ehkä muuallakin siellä täällä muutamia aivan alkuperäisiä, pieniä, hitaasti kasvavia, korkeajalkaisia ja muutoinkin huonorakenteisia sikalajeja. Näitä lajeja, jotka ovat sopimattomia sekasiitoksen pohjaksi jalompien sikojen kanssa, ei ole tarkoitettu sikanäyttelyyn otetttavaksi." (Sawela 1899)
Tämä on kertomus miten "aivan alkuperäisiä" Suomen maatiaissiat evättiin pääsy jalostukeen vuonna 1898. Sawela jatkaa:
"Mutta paitisi näitä on olemassa toisenlaatuisiakin maatiaissikoja - jotka osittain ehkä koteutuvat aikaisemmin tapahtuneesta sekasiitoksesta ja joita kauemman aikaa on yhtämittaa ruokittu paremmin kuin alkuperäisisä maatiaissikoja - nämät maatiaissiat ovat pitkähköjä, syvävartaloisia ja suurikasvuisia, vaikkapa ne kehitty vätkin hitaasti. Tämmöisiä sikoja pitäisi saada välttämättömästi kootuksi nähin näyttelyihin.."(Sawela, 1898).
Oliko tämä toinen maatiaissika aikaisemman siitoksen tulos tai oliko se ensimmäisen mainitun "aivan alkuperäissian" paremman ruokkimisen tulos?
Lähteet
Henttonen, Sauvo. 17.2.2006 sähköpostiviesti.
Ilkka, Mikko 1920. Sikahoitokirja. Kustannusosakehyhtiö Otava, Helsinki.
Pihkala, Rurik 1920. Tutkimuksia sikatalouden alalta. Suomalainen luppakorvamaatiaissika emakkona. Tampere. Tampereen kirjapaino-osakeyhtiö.Cramer, V. (1886): Kort anvisning till Svinafvel och svinskötsel. Stochkolm. Albert Bonniers förlag.
Sawela, H. (1899): Kertomus näyttelyistä Suomen maatiaisrotuista siitoskarjaa varten Kuopiossa ja Tampereella vuonna 1898. Maanviljelyshallituksen tiedonantoja No. XXV. 1899. Helsinki.