Luppakorva

Mikko Ilkan kuvaa vuonna 1912 kirjassaan länsisuomalainen Luppakorva seuraavalla tavalla:

"Länsisuomalainen luppakorva on kooltaan jokseenkin samanlainen kuin pohjois-suomen maatiaissika. Ulkonäöltän se muistuttaa hyvin suuressa määrässä ruotsalaista jalostamatonta maatiassikaa. Sillä on suhteellisen suuri pää, pitkä ja vankka kärsä, pienet silmält, lupollaan olevat korvat, kapea, hiukan kyömykäinen otsa, melkein suora, vähn lapojen kohdalta kaareutuva selkä, ja lyhyemmät jalat kuin edellisellä sikarodulla. Karva on karkea ja harjakset lyhyenpuoleiset. Väri on yleensä kellertävän valkoinen, toisinaan kuitenkin suuritäpäläinenn tai musta.

Tämän rodun erääseen kantaan kuuluvilla eläimillä on varsin huomattavana tuontomerkkinä kummallakin puolella leukapielien alapuolella kaulassa noin sormen pituiset ja vahvuiset nännit tapaiset, lyhyvien karvojen peittämät kelluttimet. tämä ominaisuus ei teitääksemme esiinny yleisempänä millään muualla kuin vanhemmalla baijerilaisella sikarodulla. Länsi-suomen luppakorvasian liha on karkeampisyistä ja mehuttomampaa kuin seim. edell kuvatun pohjois-suomalaisen sian. Lihottaessa saadaan sille kuintekin karttumaan runsas silavakerros. Tämä rotu on edullisesti käytetty siitoseläimenä ja risteykykseen jalostettujen ulkomaalaisten sikarotujen kanssa. Esim. osaran tilalla Ikaalisissa on sen ja ison Northshirekarjun risteytyksestä saatu oloihimme soveltuvia, kestäviä ja noepasti kasvavia porsaita. Vielä parikymmentä vuotta takaperin oli tämä rotu aivan yleinen Hämeessä ja Pohjois-Satakunnassa. Luultavasti sitä vielä jostakin syrjäkylien perukoilta löydttäisiin." (Ilkka, 1912)