Maatiaissian kasvatus

Mikko Ilkka kirjoittaa myös miten maatiaissikoja kasvatettiin (1912):

"Elatuskustannukset sikojen kasvamisen aikana olivat suhteellisen vähäiset. Kesällä ne saivat oleksia vapaina takapihoilla ja maanteillä, toisinaan vartavasten aidatuissa haaissa ja suuremmissa aitauksissa.

Esim. Paltamon pappilan siat pidettiin vuosina 1872-1880 noin 30 tynnyrinalan laajuisessa ha'assa, mistä kasvoi vähän nurmiheinää ja metsää ja mistä niillä oli tilaisuus saada järvestä juoma- ja kylpyvettä, metsästä mustikoita, juolukoita, puolukoita ja variksenmarjoja. Siellä ne saivat tonkia ja möyriä maata mielinmäärin. Kerran tai pari viikossa annettiin niille joko ppimänsekaista tai ruisjauhoilla sekoitettua juomaa, jotta tottuivat nuodattamaan hoitajiensa kutsuja. Jonkinlaiseksi suojaksi sateilta ja kolkkoja ilmoja vastaan oliniille tehty laudoista kolmiseinäinen katoksellinen suojus, johon vietiin muutamia olkitupoja aina silloin kun siat keväällä kuljettiin aitaukseen. Tällaisia oloissa kesäkaudet elettyään olivat siat syksyllä reippaita ja voimakkaita ja kestivät sitten helposti talven ankaraa pakkasta ja kylmyyttä.

Mutta viime vuosina alettiin kuitenkin huomata, että sikoista rupeli ilmestymään heikontumisen merkkejä. Porsaita syntyi entistä vähemmän, niistä kuoli paljon joko syntymässä tai vähän sen jälkeen, ja useat olivat sitäpaitsi raajarikkoisiakin. Tämän suvun huonemiseen luultiin silloin syyksi tuota jokakesäistä metsämailla oloa ja sentähden luovuttiin hakalaituimella pitämisestä. silloin joutuivat nämä siat taas kuljeskelemaan samoin kuin muutkin kylän siat tiellä ja kujilla ja alkoivat myös synnyttää runsaammin ja terveitä porsaita. Syy suvun huononemiseen lienee ollut oikeastaan siinä, että liian läheiset sukulaiset joutuivat parittelemaan keskenään useampina vuosina perätysten. Mutta kun sukuun sitten saatiin vierasta verta naapuritalojen karjujen kautta, niin se taas elpyi."