Nero

Tiias Rainman

Syntynyt: 21.12.2011, kuoli 15.10.2014

Isä: Backhills Your The Man (A) , blueroan

Emä: Tiias Kindness (B-C) , blueroan

Terveys: BLUP-indeksi: 100, synnynnäinen nielun kehityshäiriö.

Trakeakollapsi, epämuodostunut nielu, krooninen nielun tulehdus, sydämen vajaatoiminta.

Kasvattaja: Tiina Sivander, kennel Tiias

Omistaja: Cami & Jonna Kivi

Nero kotiutui meille Helmikuun 2012 alkupuolella.

Nero on todella hurmaava pikku cockerilapsonen, joka on myös osoittanut olevansa äärimmäisen fiksu, nokkela ja todella nopeasti oppiva. Kontaktin hakuinen, leikkisä, äärimmäisen iloinen ja todella reipas on omiaan kuvaamaan tätä pientä hurmuria :)

Nero oli pentuna mitä mainioimman harrastus koiran alku.

Se oli todella pieni, reilun kilon sisaruksiaan pienempi ja oli odotettavissa, ettei tästä ötökästä kasva ihan normi cockerin kokoista kaveria eli näyttelyt voisimme unohtaa. Se ei haitannut, vaan halusimme mielummin sellaisen iloisen, avoimen reippaan hyvä luonteisin cockerin arjen eloon mukaan ja harrastus kaveriksemme.

Nero olikin pieni ja pippurinen, todella vauhdikas jo pentulootassa.

Eikä se todellakaan ole siitä mihkään muuttunut. Nero on aina ollut tarmoa täynnä tekemiseen ja aina niin innolla valmiudessa ihan mitä vaan keksittiinkään tehdä. Todella iloinen, reipas, vauhdikas ja äärimmäisen avoimen luonteen omaava Nero oli jo pienestä pitäen. Ihmisten kaveri, vieraita koiria hivenen ujosteli alkuun, mutta aloitettiin pentukerhossa heti 12 viikon iässä ja se opetti eloa vieraidenkin koirien kanssa.

Elämän ilo on aina ollut Neron lempinimi- se kuvaa kaiken Neron olemuksesta.

Neron kanssa aloiteltiin pennusta pitäen jäljestyksen alkeita tekemään ja tämä oli Nerolle kovin mieluisaa ja nenä todellakin näytti toimivan.

Toko tuntui myös sopivan Nerolle ja agilityn alkeitakin ehdittiin tuupata arjen treeneihin.

Nerolla tuntui työmoottoriakin olevan ja se into, millä tuo luppakorva oli tekemässä töitä oli ihailtavaa ja sitä, mitä todella toivoin Neron kohdalla saavani. Olin varma, että tämän cockerin kanssa pääsemme vielä pitkälle harrastusten parissa. Toisin ikävä kyllä kävi.

Neron elämää varjosti sen jo pentuna puolivuotiaana todettu synnynnäinen sairaus. Silloin elinikää ei juurikaan saatu..

Helppoa Neron elämä ei ollut ja oli hyviä päiviä ja niitä vähän heikompia. Aaltoilevaa ja opimme lukemaan todella paljon tuon koiran oireiluja ja helpottamaan sen oloa monin eri konstein. Etsittiin sopiva ruokavalio ja pidettiin siitä todella tiukasti kiinni. Nero söi useamman kerran päivässä vähän kerrallaan. Syömistä oli aina valvottava, koskaan ei voinut herkkuja sille antaa pelkäämättä, että tukehtuuko se siihen. Vieraiden tullessa Neroa oli vahdittava haukan lailla ja vieraille tehtiin selväksi, ettei Nerolle saanut antaa mitään syötävää.

Liikuntaa Neron kroppa ei kestänyt normaalilla lailla ja pikkukarvanopan eloa oli todella paljon rajoitettava.

Lopulta lokakuussa 2014 (Nero oli 3,5-v) Neron vointi heikkeni lyhyessä ajassa rajusti ja oli tehtävä päätös ja laskea Nero tuskistaan, kun toinen ei lopulta enää pystynyt lainkaan syömään ja lopulta ei enää edes juomaan ja Nero alkoi olemaan hyvin kipeä.

Lepää rauhassa pieni rakas karvanoppamme <3 Olet poissa, mutta muistoissamme elät ikuisesti