Tiias Fancy Dan
"Onni"
Syntynyt: 29.1.2005 kuoli 12.12.2008
Isä Francini's Pensierostupendo "Rafael"
Emä Tiias Ain't She Sweet "Luppis"
Terveys: Lonkat B-C, silmät mykiöiden synnynnäinen kehitys häiriö, HC
Kasvattaja: Tiina Sivander, Nurmijärvi
Omistaja: Jonna Kivi
TULOKSET:
TAIPUMUSKOE Hyväksytty, SPA1, 2008
NÄYTTELYT 1xSERT, ROP
:: Onni kennelliiton tietokannassa::
Onnin tullessa taloon toteutui pitkä aikainen haaveeni saada blueroan värinen cockeri. Onni tuli meille muutama kuukausi meidän valtavan rakkaan walesi-Venlan kuoleman jälkeen, tuomaan iloa taas elämäämme. Ja siitä tuli nimi Onni, olihan Onni tuleva kodin Onni :) Nimi ei kuitenkaan ollut enne..
Onni kuoli liian varhain ollessaan reilun 3-v. Onni ehti sairastaa ennen kuolemaansa 2vkoa, ja sairasti sitäkin hartaammin. Kun jouduin Onnin viemään hoitoon kiireellisesti 12.pvä joulukuuta 2008, tiesin kyllä että nyt taidetaan olla kujan päässä. Silti eläinlääkärin sanat "nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, ettei meillä oikein ole keinoja tehdä mitään enempää. Onni ei selkeästi vastaa hoitoon, joten keinot on nyt käytetty". Siinä kohtaa mun maailma murentui. Piti tehdä päätös ja päästää Onni valtavista kivuista ja kärsimyksistä.....
Kiitos Onnin kasvattajalle todella suuresta tuesta ja kaikesta vaikeina aikoina ja kiitos ylipäätään että sain Onnin.
Onni vielä kasvattajan luona, 7vkon iässä. Kuvassa kaikki sisarukset. Onni veljensä Blackyn kanssa
Onnin elämä oli laina aikaa vain täällä meidän kanssamme, näin jälkikäteen ajatellen. Onnilla oli oma tarkoituksensa. Se teki minun haaveistani totta ja täytti kyllä paikkansa erinomaisesti. Samalla Onni jätti ikuisen tassun jälkensä sydämeeni..
Hyvin nuorena Onnin silmissä todettiin mykiöiden kehityshäiriö, jonka seurauksena silmiin oli tullut kaihi. Ja se näytti hyvin etenevältä. Se oli aika iso kolaus, Onnista kun piti tulla harrastuskaveri minulle lajiin kuin lajiin. Onnilla oli erinomainen luontainen haku metsällä, se nouti todella innokkaasti ja muutenkin poweria tässä koirassa riitti vaikka muille jakaa.
Kaihi oli todellakin eteneväistä sorttia, ja jo kolmivuotiaana Onnin näkö oli lähestulkoon mennyttä. Se näki vain silmien ulkoreunoilla jotain, jos näki. Se oli Onnille ja Onnin luonteelle rankkaa. Onni ei selkeästi ollut sopeutuvainen näön menettämiseen. Sen vauhdilla ja tarmolla ei todellakaan ehtinyt hidastella ja totutella katoavaan näkökykyyn. Onni alkoi haukkua valtavan paljon ja komentelemaan koirakavereita, kun ei tahtonut perässä pysyä enää. Kotona selvittiin tutuissa ympyröissä muitta mutkitta. Mutta harrastuskoiraksi Onnista ei sitten ollutkaan..
Kuitenkin joulukuussa 2008 Onni sairastui äkillisesti ja ehti 2vkoa sairastaa, kunnes oli aika valtavan raskaiden päätöksien. Päätöksen, jota suren edelleen. Vaikkakin se oli ainoa vaihtoehto Onnin parhaaksi. Mitään ei enää ollut tehtävissä. Se vaan on rankkaa luopua, etenkin nuoresta koirasta. Ja äkillisesti.
Edelleen kaipaan meidän mustaa kiitäjää. Onni antoi todella paljon, vaikkakaan ihan helppoa ei elämä Onnilla aina ollut. Onnin veikka Otto (velipuoli) sentään pitää cockeri kiintiötä meillä yllä. Ja olen varma, että vielä minä jonain päivänä yhden kauniin blueroanin meidän punavalkoisen jengin joukkoon hankin..
Onnia muistellen lämmöllä -
Hömppä ikiliikkuja, verraton vahti :)
Kesäkuussa 2010