Venla

Venla rakasti lintujen jahtaamista ja metsä lenkkeilyjä sekä jäljestämistä.. Ehdottoman paljon peri äidiltään Ladylta tuota luontaista "kiintymystä" lintuihin, oraviin ja kaikkeen jahdattavaan sekä erittäin hyvään noutamis-taipuvuuteen. Kävimme myös Haastaja-kokeessa eli nuorten koirien epävirallisessa metsästys katselmuksessa Venlan ollessa n.vuoden ikäinen, ja päivä oli Venlan kanssa erittäin antoisa. Koira todella nautti päästessään todella toimimaan metsästämisen merkeissä. Paljon hyviä vinkkejä saatiin ja oikein hyvä arvostelu siitäkin lajista:) Uskoisin, että Venlan kanssa metsästys hommat olisi voinut viedä mennessään.

Ulkonäöllisestikin Venla oli todella kaunis walesi (no, olihan Venlassakin omat vikansa, mutta kokonaisuudessaan..)

Minulle ikuisesti Venla on jättänyt tietyt tavoitteet mitä toivon welshillä olevan.. Venla kävi harvakseltaan kolmen elin vuotensa aikana näyttelyissä, mutta menestystä ehti silti paljonkin tulla- mm.CACIB&ROP KV näyttelystä ja Fin Mva titteli saavutettiin heti kahden vuoden ja yhden päivän ikäisenä Mäntsälän ryhmänäyttelyssä Leila Kärkkään tuomaroidessa! Paljon meillä oli suunnitelmia, mutta niitä ei koskaan ehditty toteuttamaan.

Venlan elämää varjosti pahat kiputilat, joiden tarkkaa syytä ei koskaan löytynyt (selässä oli joku vanha murtuma vaurio, silmissä oli jotain häikkää sekä hermoradoissa luultavasti oli myös jotain pielessä.. Mutta mitään viitteitä ei mistään kilpirauhasen vajaatoiminnasta eikä epilepsiasta löytynyt, sydän, haima, maksa ja munuaiset oli kutakuinkin normaalit. Paljon jäi arvoitukseksi) Paljon ehti Venlakin elämänsä aikana kipulääkkeitä syömään, ja silloin olikin kaikki hetkellisesti aina paremmin ja se loi uskoa, että kyllähän tästä selvitään. Voi kuinka väärässä silloin olinkaan. Viimeisenä joulunaan oli niin säälittävää ja surullista katsoa, kun ei aina niin villi ja wallaton walesilainen tahtonut päästä edes n.30cm korkeaa kynnystä ylittämään saatika sohvalle menosta puhumattakaan.. Silloin tiesin, että ei tilanteessa ollut enää paljon vaihtoehtoja, kun kaikkensa oli tehnyt ja rakas koira vain joutuu kärsimään. Ja Venlasta todella näki sen kärsimyksen. Ne spanielin silmät, jotka oli yleensä aina täynnä iloa ja elämän intoa oli yhtäkkiä niin surulliset ja "tyhjät", todella kärsivät ja se "itku" minkä kivut aiheutti ....

Mikään ei ole niin raskasta kuin joutua luovuttamaan taistelu rakkaan eläimensä hyväksi, kun mitään ei ole enää tehtävissä. Ensin annetaan vähän köyttä ja sitten repäistään matto jalkojen alta..... Jotenkin Venla oli niin tavattoman rakas ja tärkeä koira minulle, ehkä senkin takia kun niin paljon jouduttiin vaikeista ajoista kampemaan voiton puolelle ja heti perään tuli uusia iskuja. Mutta kaikkinensa oli Venla The-koira minulle; koira, jota en unohda koskaan.

3ja puoli vuotta Venla ehti kanssamme täällä olla, ja sinä aikana Venla opetti minulle koirista ja niiden elämästä ja

käyttäytymisestä enemmän kuin kukaan muu koiristamme koskaan.. Ilman Venlaa en varmasti olisi koskaan saman lailla oppinut koirien käyttäytymisestä ja elämästä ja aivoituksista. Enkä varmaan olisi koira-harrastuksiin niin "hurahtanut", joten paljosta saamme olla kiitollisia, että Venla kanssamme tallusti hetken aikaa; vaikka kovin mielellään me Venla olisi luonamme pidetty - Nyt Venla saa jatkaa lintujen metsästystä sateenkaari sillalla vailla mitään kipuja tai kärsimyksiä..

-Vaikka Venla ei enää ole meille häntää heiluttamassa, Muistoissamme ja sydämissämme Venla-Wandaali tulee aina jatkamaan elämäänsä ja hännän heilutusta. Venla, Koira jota emme unohda koskaan