Koivistonkylä kiertyy Niiniveden eteläkärjen ympärille. Vesi työntyy kolmena lahtena kylään. Metsäiset selänteet rajaavat kylää etenkin idässä ja etelässä. Korkeimmilta mäiltä on komeat näkymät kylään ja vesistöön. Maasto on korkeussuhteiltaan hyvin vaihtelevaa. Selännealueilla on pieniä suopainanteita, tosin ne on ojitettu ja pääosin otettu metsätalouden käyttöön. Mäkien rinteet ovat louhikkoisia ja paikoin vaikeakulkuisia. Maaperä vaihtelee kallioisista mäen lakialueista moreenimuodostumiin ja sorakenttiin. Kumpuilevat pellot ovat hiedan ja saven sekaista viljavaa maa-ainesta. Peltoaukeat muodostavat melko yhtenäisen alueen. Pienempiä kulttuurimaisema-alueita on syntynyt Pieni-Hirvasen rannoille melko jyrkkään rinteeseen sekä Rannankylään Niiniveden länsirannalle.

Vesisuhteet ja ilmasto

Vesistön osuus maisemassa on merkittävä. Etelästä Pieni-Hirvasesta lähtevä Hirvasjoki laskee Niiniveteen. Osa Hirvasjokea on Natura 2000-alueena sen erikoisen lehto- ja korpikasvilajiston takia. Hirvasjoessa on kaksi koskipaikkaa, joista toisessa on aikanaan ollut mylly.

Pohjaveden muodostumisalueita ovat Hirvaskangas, Telkkämäen länsipuolinen alue sekä Riikosmäen ja Hiirosmäen välinen harjumuodostuma. Suurin osa valumavesistä syntyy Koiviston itäpuolta viistävällä vedenjakajaselänteellä sekä Hirvaskankaan harjualueella. Valumavedet virtaavat puroja ja valtaojia pitkin Niiniveteen. Suurin valumauoma on lännessä Kylmäpuro, joka saa alkunsa Kylmähaudan lähteiköstä, Kylmähaudasta. Kylmähauta kuuluu Natura 2000-verkoston alueisiin.

Poikkeuksellisesti pellot viettävät pohjoiseen ja ovat näin alttiita pohjoisen kylmille tuulille. Pienilmastollisesti Myllypohja on alueen kylmintä aluetta sillä kylmä ilma valuu Hirvasjoen uomaa pitkin alas.

Maisemakuva

Maisemakuvallisesti alue jakautuu varsinaisen Koivistonkylän muodostamaan viljelyaukeaan sekä metsäisiin selänteisiin. Maisemakuvallisesti ja kulttuurihistoriallisesti ydinaluetta edustaa Koivistonlahden ympärille kiertyvä kulttuurimaisema. Siinä vanhat tiet ja peltoaukeat polveilevat rytmikkäästi. Pellot aaltoilevat kauniisti ja vesi häämöttää sieltä täältä. Maisemakuvassa huomiota herättää rakennuskannan ikä. Vanhoja rakennuksia on hyvin vähän jäljellä. Tärkeitä näkymiä ovat näkymät vesistöön sekä Suonenjoki-Hirvaskangas tieltä (nro 69) avautuvat näkymät kohti kylää. Erityisen pitkät näkymät ovat kohti vanhaa koulua sekä näkymä kohti Lahdentauksen peltoaukeita. Varsinaisen ydinalueen luonne on elävä ja hoidettu.

Kulttuuripiirteet

Kivikautiset asuinpaikkalöydöt kertovat alueen pitkistä kulttuurivaikutuksista. Nykyään näkyvimmät jäljet ovat kuitenkin syntyneet myöhempinä aikoina, jolloin viljavin maa raivattiin pelloiksi ja talo pystytettiin pienelle kummulle tai rinteen alavyöhykkeelle. Tiet ja niiden tuomat muut ilmiöt: Muhluniemen postilaitos, kestikievari, kruunun viljamakasiini ja Hirvaskankaan markkinapaikka kertovat kulttuurin kukoistuskaudesta Koiviston kylällä. Olihan kylä tärkeiden teiden risteyspaikka ja Suomen sodan näyttämö. Vaikka vanhoja rakennuksia ei ole montakaan enää jäljellä, elävät tarinat vahvana osana Koiviston identiteettiä ja korostavat vanhan viljelysmaiseman arvoa.