Esittely

Hei,

Olen Outi Blomberg ja sydänjuuriani myöten rakastunut kromfohrländereihin.

Kromfohrländerit, (länderit, kromit, länskyt ja mitä muita lempinimiä niille onkaan kautta ajan annettu) ovat aina kuuluneet osaksi perhettäni. Olen addiktoitunut ländereihin!

Ensimmäinen kromfohrländerimme, nimeltään Chérie av Ros-Loge, tuli meille eräänä syysiltana vuonna 1963 isäni matkassa. Isä oli ollut viemässä öljyä Helsingin Meilahdessa olleeseen taloon, joka osoittautui Maria Åkerblomin kennel av Ros-Logeksi. Isän saatua säiliön tankatuksi täyteen hän oli mennyt sisälle viemään tankkauskuittausta, jolloin häntä vastaan oli rynnännyt pienten tassujen kavalkaadi, joista yhdet tassut eivät sitten isääni rauhaan olleet jättäneet. Chérie oli koko ajan pyörinyt isäni perässä eikä millään halunnut jäädä pois matkasta vaan oli pyrkinyt kiipeämään isäni perässä säiliöautoon. Pentu sulatti isäni sydämen ja niinpä hän palasi Maria Åkerblomin luo sopimaan ostosta. Niinpä meidän perheeseen tuli ensimmäinen länderi, joka edusti sileäkarvaista muunnosta. Chérien kanssa oli mukava kasvaa ja touhuta. Chérie kuoli vanhuuteen 3 päivää vaille 15 vuotiaana (22.7.1977).

Toisen länderini, Jessica av Ros-Logen, hankin syksyllä 1978 ja sitten ensimmäisen länderiuroksen Begasoksen hankin kasvattajilta Skippari Allan ja Tiihonen Tuija alkuvuodesta 1982. Begasos oli aluksi sijoituksessa, mutta myöhemmin lunastin sen itselleni. Jessica ja Begasos olivat molemmat luonteeltaan hyvin lupsakoita ja antoivat hyvin vieraidenkin käsitellä itseään. Toki molemmilla oli ländereille tyypillinen pidättäytyneisyys aluksi vieraita kohtaan, mutta kumpikaan ei ollut äreä vieraille. Jessica oli sähköshokin saaneen näköinen energia pakkaus ja Begasos taasen hieman tohvelisankanrin oloinen ajatustenlukija.

Jessican ja Begasoksen jälkeen marraskuussa 1994 hankin toisen uroksen, Lurvendhalis Lomion "Osku" kasvattajilta Eeva Huovinen & Tero Raitanen. Tämä Osku olikin sitten vaativaa sorttia ja luuli olevansa maailman valtias; ja voi sitä koiraparkaa joka ei Oskua "kumartanut".

No vanhemmiten tämä piirre lieveni, onneksi. Jos tuota Napoleon kompleksia ei huomoida niin Osku oli muutoin aivan mahtava länderi.

Terveys Oskulla ei ollut aivan kohdillaan, vaan se kärsi maksan vajaatoiminnasta ja sairauden eteneminen heikensi Oskun yleistä vointia, joten 4.2.2009 vein sen nukutettavaksi. Se oli raskas ja tuskallinen päätös, joka oli kuitenkin pakko tehdä, tulin tuolloin sanoneeksi etten ota enää koskaan koiraa, niin pahalta rakkaan pois meno tuntui. Tuota lausahdustani ei muu perheeni koskaan uskonutkaan, enkä sitä itsekään uskonut, olinhan jo tehnyt selvitystyötä ja lähettänyt viestejä Saksaan sileäkarvaisten kromfohrländereiden kasvattajille tiedustellakseni mahdollisuutta saada sieltä pentua itselleni. Sillä Suomessa ei sileäkarvaista länderiä kasvattanut kukaan, ja mieleni teki kovasti saada sileäkarvainen muunnos vaihteeksi, olihan ensimmäinen länderimme ollut sileäkarvainen. No, omatoiminen viestintäni ei tuottanut toivottua tulosta, mutta onneksi Suomen kromfohrländer ry:n avustuksella sain huhtikuussa 2010 Saksasta tuon hartaasti kaipaamani pennun, Angelie vom Kindelsbergtal alias Anskun.

Jotta näitä sileäkarvaisia ländereitä saisi jatkossa Suomestakin, päädyin kasvattamaan tätä turkkimuunnosta.