Toteutuneet 8 laskupäivää kaudella 2002-2003

Levi 14.-16.3.2003

Matkan järjestäjällämme Mikellä oli perhosia vatsanpohja täynnä. Mieliala oli korkealla Raahesta lähtiessämme, aurinko paistoi ja hymyilevää porukkaa bussillinen. Karaokefilmi nostatti laulutaitoisia ja ei laulutaitoisia tähtösiä ääneen. Läppää heitettiin tuttujen kesken. Shrek filmi pisti nauramaan kaikenikäiset.

Moonlight huoneistohotelli oli todella hieno ilmestys. Kaikki oli uutta ja hienoa. Perjantai-ilta menikin vieraillessa toisten huoneistoissa ja saunoessa. Ulkona pauhaava myrsky teki tepposet television kaapelikanaville. Tomppaa harmitti kun ei nähnyt visailuohjelmia.

Lauantai-aamuna porukkaa oli hääräämässä vehkeineen pihalla jo ennen kymmentä. Päätettiin yrittää pysyä isossa porukassa ettei kaikki leviä pitkin Leviä. Aurinko paistoi heleästi eikä yöllä oleva myrsky puhallellut enää kylmästi. Vähän hirvitti, mitenkähän siellä rinteet, onko ne ihan jäässä, koska oli pakkasta - no olihan ne.

Laskeminen oli kuin pyykkilaudalla menoa. Välillä täryytys oli niin kovaa ettei nähnyt maisemaa selvästi. Mukava piirre oli jalkapohjien hieronta samalla kun laski. Toisaalta yksi kaatuminen riitti varomaan lisää kaatumasta - sen verran karseelta tuntui ahterissa.

Iltapäivästä alkoi uhkaavia pilviä lähestymään lännestä. Tuuli yltyi rajuksi pilvien saavuttua ja monet hissit alkoivat kulkemaan matelemalla. Gondolihissikin jouduttiin sulkemaan. Vähän ennen sulkemista Gondolihissin yläasemalla Annalta lipesi lauta poistuessaan Gondolista. Tuuli vei lautaa pitkän matkaa ilmassa rinnettä alas. Toni yritti herrasmiehenä saada laudan kiinni, mutta hissimiehet sen lopulta löysivät moottorikelkoilla. Oli tosi extremee laskea aivan jäistä rinnettä myötätuuleen. Ei siinä voinut kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta, nimittäin kantti ei pitänyt yhtään.

Sunnuntai oli suttuinen lumisateineen, mutta paljon parempi laskea, koska rinteet eivät olleet niin jäiset. Toki aloitus oli melko dramaattista, koska Toni loukkasi itsensä eka laskussa. Hän hyppäsi boksista, mutta jotain hämärää tapahtui nokalla ja mies tuli kylki edellä maahan. Mies yski sen verran verta, että piti lähteä Kittilään tarkastukseen. Onneksi ei todettu mitään vakavaa, kuin aivotäräys sekä ruhjeita lonkassa ja kyljessä.

Reissu meni mallikkaasti kaikin puolin, paitsi nyt Annikan ranteen sijoiltaan meno ja tuo Tonin tapaus. Pois tullessa päätettiin Miken kanssa järjestää ensikaudelle Pyhäreissu. Metallikero onkin jo varattu kahdelle viikonlopulle. Päätetään sitten syksyllä kumpi valitaan.

Ruotsi Svanstein, Levi 1.-6.3.2003

Haikein mielin lähdin matkalle, koska tiesin ettei enää ole puuteria laskettavaksi. Myöskin olin kuullut kuinka vähän lunta länsilapissa olisi. Svansteinissa lunta oli vähän verrattuna koillislapin nietoksille. Erikoista oli myös se ettei etelän jyrkänteillä ollut jääpuikkoputouksia laisinkaan.

Reissun pelasti ne muutamat pehmeät siivut metsissä, joita Miken kanssa tarmolla etsittiin. Myöskin löytyi pari mukavaa hyppyriä pehmeine alastuloineen. Arja, Niina, Susa ja Johanna tahkosivat rinteitä. Kyllähän tuota tuli myös opittua ympyrän ajo kantillaan - ihan villi temppu.

Hiihtokeskuksessa tuntui olevan rahat vähissä. Oli sen verran kuluneen näköiset paikat. Etelärinteillä oleva hissikin reistaili tiheään. Puhumattakaan hissin ladusta, joka oli ilmeisesti ajettu viimeksi jouluna.

Edellisenä vuonna saimme paistatella Levillä auringossa, mutta nyt ilma oli pelkkää pilvi poutaa. Toisaalta kelit olivat erinomaiset maastohiihtoon. Kilometrejä kertyikin runsaasti. Kätkänkierros oli mukava lenkki taukopaikkoineen.

Tyydyimme yhteen rinnepäivään, koska lunta ei ollut mitenkään mairittelevasti. Tulipahan laskettua kiltisti rinteessä. Ainoastaan koillisrinteillä oli hiukan puuterin tapaista metsässä. Toivotaan että Miken reissulle sataa pehmeää lunta.

Eihän Levillä kuitenkaan tekemisen puutetta ole. Se on jo kova sana jos saa päivän aikana kierrettyä kaikki rinteet.

Iso-Syöte 7.-9.2.2003

Tätä reissua oltiin odotettu jo kokonainen vuosi. Edellisenä vuonna kun kävimme samaan aikaan saimme nauttia mahtavasta puuterista, eikä siitä ollut nytkään puutetta. Päinvastoin pöllyävää puuterilunta oli metrin verran. 

Laskeminen metsässä mahdollistaa myös luontokappaleiden havainnointia. Bumerangin takametsässä sain laskea aitoa tulikettua kiinni. Kettuhan on ovela, joten aikansa alamäkeen juostuaan se hoksasi juosta rinteen sivua ja eihän sitä laudalla kauaa sivuttain lasketa.

Jampan kanssa puotellessa hyvän matkaa rinnakkain poro tuli yllättäin väliin. Siitäkös varsinainen kilpajuoksu alkoi. Poro pahus vaan on sen verran maastonvärinen, että se katosi hässäkässä jonkun puun taakse. Kumpikin yritettiin hölmistyneenä silmäillä poroa, mutta se oli jäänyt johonkin piiloon.

Illalla Hakamajojen mökit Kökkä ja Piilopirtti täyttyivät tyytyväisistä saunojista. Kyllähän sitä piti käydä pakolliset lumihangessa pyörähdykset muutaman kertaa. Saunassa parannettiin väsyneitä jäseniä ja sairasta maailmaa. Jaksettiin sitä myös pelata hiukan Triviaalia, ja kun pelattiin lasten korteilla meikäkin tiesi yllättävän paljon sarjakuvia lukeneena.

Meidän mukavassa porukassa oli minun ja Arjan lisäksi; Jamppa & Marjo, Susa, Mike & Niina, Tomppa & Outi sekä Timo-Joel. Oli meitä tulossa enemmänkin, mutta influenssavirus nitisti porukkaa yhden mökillisen verran.

Iso-Syöte 25.-26.1.2003

Koska viikonlopun säätiedotus näytti hyvältä ja velipojan sekä isän yhteinen vaunu oli vapaana Syötekeskuksessa, niin ei kait siinä muuta kuin Arjan kanssa matkaan lauantai aamuna. Keli oli mitä mainioin auringon paisteineen ja heikkoine pakkasineen.

Lumi se vasta mahtavaa olikin. Lumi oli aivan uskomattoman keveää surffata, koska suveamista ei ollut tapahtunut koko talvena. Puuteria oli valtavasti laskettavaksi suljetuissa rinteissä.

Toisena päivänä teki mieli mäkeen, mutta keho sanoi aivan toista. Hissikapula oli hiertänyt nivuseni tosi helläksi sekä muinoin leikattu polveni oli kipeänä. Onneksi olen tulossa uudestaan parin viikon päästä.

Vuokatti 29.12.-1.1.2003

Kyllä tuntui tyhmältä lähteä Vuokattiin, koska säätiedotukset lupailivat kovia pakkasia. Onneksi kuitenkin lupasivat lauhtumista päivän päästä.

Vuokattiin oli kuitenkin lähteminen koska työnantaja oli antanut ilmaisen palkintomatkan ja se piti nimenomaan tuolloin käyttää.

Laskemisesta ei tulisi reilussa -30 asteessa mitään joten piti keksiä tekemistä sisällä. Pelattiin sulkkista, uitiin ja keilattiin Arjan ja Susan kanssa. Nokesimme itsemme savusaunassa ja kävin avannossa. Siinä se aika kului, mutta pakkanen ei vaan hellittänyt.

Hermot alkoi jo luhistua, mäkeen oli päästävä. Uusi lautani K2 Fatbob 158 odotti kiihkeästi pääsyä rinteeseen. Pakko päästä mäkeen! Eihän siinä muu auttanut kuin lauta kainaloon ja laskeen viereiselle nyppylälle. Vaikutti siltä että reilussa -30 asteessa voi joten kuten laskea.

Arja ymmärsi miehen tuskan ja vei autolla Vuokatin vaaralle. Laskeminen tuntui taivaalliselta, mutta sitä oli saatava lisää, joten ei muuta kuin pummilla hissiin muutaman kerran. Ja joutui se Arja viemään autolla vielä toisenkin kerran Vuokatin vaaralle.

Matkan saldoksi tuli muutama lasku sekä paleltunut nenänpää ja monta litraa ilmaista kuumaa kaakaota. Niin ja niistä pakkasista puheen ollen, lähtöpäivän iltana pakkasta mitattiin -40,5 astetta - että se siitä lauhtumisesta!