Embedded Files
Toteutuneet 14 laskupäivää kaudella 2001-2002
Itävalta Kaprun Kitzteinhorn 4.-8.7.2002
Olimme Arjan kanssa kuukauden autolomalla ja samalla kävimme Itävallan Tiroli alueella. Kaprun sijaitsee Zell am Zee kylän vieressä, jossa olimme majoittuneena leirintäalueella.
Kaprunin jäätikkö Kitzteinhorn on 3200 m korkeudessa. Jäätikölle päästäkseen täytyi nousta kolmella eri hissillä. Ensimmäinen hissi oli 16 hlön kapiinihissi. Samoin seuraava oli samanlainen. Viimeinen hissi olikin hurja 60 hlön 'sillit purkissa' kapiinihissi. Alhaalta ylös nouseminen kesti reilun tunnin. Itse jäätiköllä oli ankkurihissejä.
Ensimmäisenä laskupäivänä saimme nauttia yöllä sataneesta uudesta lumesta täysin kirkkaalta taivaalta. Riemuksemme lunta oli satanut reilut 10 cm. Vaikka ilman lämpötila oli lähelle +20 astetta, niin silti lumi oli kuivaa ja liukasta. Vasta joskus klo 15 jälkeen lumi alkoi olla vetistä ja tahmeaa.
En muistanutkaan kuinka ohutta ilma on niin korkealla. Nimittäin päätin kavuta muutaman kymmentä metriä, jotta olisin saanut laskea korkkaamatonta seinämää, mutta kyllä täytyi tyytyä lyhyempään nousuun. Otin alun aivan liian lujaa ja sydän ei saanut tarpeeksi happea. Ei siinä auttanut muu kuin istahtaa ihailemaan jylhiä maisemia vähänväliä.
Laitoimme aurinkorasvaa noin tunnin välein, mutta tietenkin jäi jokin paikka paljaaksi ja heti paloi. Pahiten poltin päänahkani, vaikkakin suojaavia hiuksia löytyy ihan normaali määrä. Karseeta kuinka kipeä päänahka voikaan olla seuraavana päivänä. Siitä viisastuneena holvasin toisena laskupäivänä hiukset täyteen aurinkorasvaa. Eihän sitä nyt kesällä lakki päässä voi laskea.
Toinen laskupäivä olikin tuurin sanelemaa. Nimittäin olimme päättäneet lähteä pois sateisesta Itävallasta, mutta auto päätti jäädä vielä yhdeksi yöksi. Autosta hajosi ohjaustehostimen hihna ja siinä samalla meni myös laturinhihna.
En saanut vaihdettua toista hihnoista, joten jouduimme odottamaan sunnuntain yli maanantaille. Hihna vaihdettiin paikallisessa VW-huollossa ja auto oli kunnossa yhdeksän aikoihin aamulla. Päivästä oli tulossa täysin kirkas, joten ei muuta kuin mäkeen.
Olisimmekin varmasti harmitelleet jos emme olisi päässeet laskemaan niin hienossa kelissä. Nyt pääsin laskemaan pelkillä sortseilla jo ennen puoltapäivää. Nautimme kaikessa rauhassa majesteettisista maisemista. Välillä katsoimme toisiamme ja puistimme päätä: "Ei - tämä ei voi olla totta."
Kun tulimme alas laskupäivän päätteeksi, ymmärsimmekin miksi oli niin lämmintä ylhäällä - alhaalla mittari hipoi 30 astetta. Nestehukka vaivasi molempia ja tarvitsimme nopeasti juotavaa sekä syötävää. Ajoimme kauniille levähdyspaikalle valmistamaan lounasta.
Syötyämme sekä päivänokoset otettuamme menimme vielä leirintäalueelle uimaan ja suihkuun. Järvessä uidessa ihastelimme haikeudella lumihuippuista jäätikköämme. Illalla helteen hiukan hellitettyä suuntasimme autonkeulan kohti Italian Gardajärveä.
Suomu, Ruka 19.-21.4.2002
Ajoimme pilvisenä ja kylmänä perjantai-iltana Rukan läheltä vuokratulle mökille. Luntakin sateli hiljoskellen ja totesin kitkarenkaiden tarpeellisuuden.
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja yöllä satanut lumi korosti auringon kirkkautta. Joutsen pariskunta uiskenteli järven avannossa ja nautiskeli ensimmäisten lämpimien päivien alusta. Päivästä olisi tulossa lämmin, joten päätimme lähteä Arjan kanssa laskemaan Suomulle. Ei muuta kuin autoon eväinemme ja nokka kohti Suomua.
Emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet Suomulla. Ostimme vain 3 tunnin liput, koska emme tienneet rinteiden laajuutta. Kun olimme laskeneet kaksi laskua, kävin vaihtamassa liput koko päivän lipuiksi, sillä rinteet olivat tosi huippuluokkaa.
Rinteiden profiili yllätti täysin. Rinteet olivat tasaisen jyrkästi viettäviä ja yllättävän pitkiä. Minusta ne olivat pitempiä kuin Rukan rinteet. Rinteen ulkopuoliset metsät olivat miellyttävän harvaksi hakattuja. Tänne pitäisi ehdottomasti päästä puuterikelillä laskemaan. Nyt metsässä ei ollut kuin se muutama sentti vasta satanutta lunta kovan lumen päällä.
Rinteen ala-asemalla oli veteraanikelkkojen näyttely jossa oli mitä ihmeellisimpiä vekottimia. Oranssin värinen, telaketjuin ja suksin varustettu, entinen postiauto oli hurja menijä. Sillä oli viety postia lapin erämaassa 30-luvulta 70-luvulle saakka.
Ajaessamme Suomulta mökille alkoi naamaa kuumottaa ja helottaa punaa. Olisi pitänyt muistaa laittaa aurinkorasvaa mukaan. Raukeina laitoimme aikaisin yöpuulle, syötyämme ja saunottuamme.
Sunnuntaiaamuna suuntasimme Rukalle. Lämpötila oli noussut reilusti eilisestä päivästä, noin +10 astetta. Suomulla ei lämpötila sulattanut liikaa lunta, mutta Rukalla se jo haittasi. Metsälaskut eivät onnistuneet enää lainkaan, koska lauta toimi kuin imukuppi ajamattomassa lumessa. Tyydyin laskemaan rinteen mannapuuromaisessa vellissä. Toisaalta se oli oikein hauskaa, ja ei niin kauniilla ilmalla saa valittaa offareiden puutetta.
Pois tulo Rukalta sujui leppoisasti, aurinkolasit silmillä, naama punottaen, vasten aurinkoa ajaessa. Pari kertaa piti jarruttaa ihan tosissaan, kun lapin 'viisaat' porot mahtailivat keskellä tietä.
Pyhä 15.-17.3.2002
Lähdimme perjantaina Pyhälle lämpimässä auringonpaisteessa. Bussi täyttyi Raahessa ystävistä yli puolilleen ja loput nousivat kyytiin Kempeleestä ja Oulusta. Pyhälle päästyämme söimme hätäisesti eväät ja lähdimme pulkkamäkeen juhlistamaan pyhää saapumistamme.
Meno oli hurjaa pulkkamäessä ja nopein laudalla istualtaan laskeva pari oli minä ja Mike. Kipe ja Tuomo joutuivat tyytymään hopeaan. Syitä häviöön löytyi vaikka mitä, niin kuin urheilijoilta aina selityksiä löytyy, mm. että; 'Silmät nenä ja suu, kun on täynnä lunta - ei muka pystyisi ohjaamaan lautaa'.
Muovilla laskettaessa Aatu pienenä miehenä päihitti kaikki muut matalalla laskutyylillään. Isompi ryhmä tyttöjä ja poikia laskivat suurella muovin palasella. Ryhmä kyllä meni aluksi lujaa, mutta sitten heiluriliike alkoi tekemään tepposiaan. Ryhmä alkoi heittelehtimään ja jäsenet alkoi lenteleen sinne tänne.
Joku oli löytänyt pari aitoa pulkkaakin ja niitähän piti isojenkin miesten testata. Teppo ja Pera otti vauhdit korkeimmalta paikalta. Onneksi pulkat ei hajonneet ja poikien housuja ei jouduttu korjaamaan. Kalle sen sijaan tutustui lautoineen alhaalla sijainneeseen nuotiopaikkaan ja siitähän seurasi vaatetukselle ilta pyykkiä.
Sitten olikin aika mennä saunomaan ja lumeen kieriskelemään. Osa pojista joutui lukkojen taakse lumihangessa käyntinsä jälkeen. Onneksi pyyhkeet oli kuitenkin mukana ja häveliäisyys säilytettiin. Kun tytötkin olivat saaneet saunottua, olikin aika pistää kitara-trio pystyyn.
Timo-Joel, Teme ja Pekka soittivat säestystä kitaroineen. Jarno rummutti minkä kerkesi ja Annina tuurasi välillä. Saimme nauttia Timo-Joelin tekemästä lauluvihkosesta sekä hänen kahdesta sooloesityksestään. Ääni kähiänä laittauduimme nukkumaan kukin huoneisiinsa.
Lauantaiaamu valkeni täysin selkeältä taivaalta. Lämpöä oli reilusti plussan puolella ja tuulta ei juuri lainkaan. Kauhea kiire mäkeen pääsi yllättämään jokaisen. Uusi digitaalikamerani napsi kuvia sieltä täältä - nyt ei tarvinnut säästellä filmissä.
Piilolinssi ei vaan tykännyt jatkuvasta kameralla tihrustamisesta, vaan päätti kuivua silmään ja pullahti pois silmästä hississä kuvatessa. Ei muuta kuin linssi suuhun ja hissin yläasemakopissa kypärää peilinä käyttäen takaisin silmään.
Keskityimme etsimään parhaita hyppyreitä valokuvausta varten. Hypyistä tulikin vino pino kuvia - osasta ihan harvinaisen hyviä. Kävimme hätäisesti syömässä kämpillä makaroonia ja jatkoimme laskemista auringon pehmittämillä rinteillä. Muutama onnistunut offari-laskukin mahtui mukaan.
Kansallispuiston metsä oli rankkaa laskettavaa. Monen välineitä etsittiin hartaasti kasaan. Sanna esitti hypyn, joka äänestä päätellen lensi ainakin kymmenen metriä. Lassin, Tatun ja Temen kanssa laskimme kauas kansallispuiston laidalle. Totesimme tuon laskun olleen päivän parhaita, vaikka jouduimmekin kävelemään latua pitkin pois.
Laskemista ei malttanut millään lopettaa, kunnes armoton väsymys iski puoli seitsemän aikaan. Saunomisen jälkeen kaikki olivat väsyneitä zombeja, joten illan vietto jäi melko vähäiseksi. Minna jaksoi kuitenkin kannustaa porukkaa osallistumaan muutamiin yhteisleikkeihin.
Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä ja huipulla oli sumua, mutta tuulta ei ollut lainkaan. Nyt oli aikaa tutustua Aittokuruun. Sieltä löytyikin mukavaa laskettavaa. Lumikin oli pehmeää puuteria ja sitä oli tarpeeksi, kuten virallinen lumenmittaus henkilömme Sanna totesi.
Aittokurusta löytyi myös mukava hyppyri, jonka alastulo oli pehmeää lunta. Vähän matkan päästä meni moottorikelkkareitti ja pisimmät hypyt yltivät reitille saakka. Perakin päätti laudallaan kokeilla pituutta hypyssään ja läsähti selälleen kelkkareitille. Henki ei lähtenyt mieheltä, vaikka aluksi henki ei kulkenut pihahdustakaan. Vastaavan hypyn esitti Tuomo suksillaan sukeltaen.
Samaisesta hyppyristä Annina, Marjut ja Reeta leiskauttivat suksillaan pitkiä hyppyjä. Pisimmät hypyt olivat lautamiehillä Kipellä ja Tepolla. Loppuajasta hyppyrin alastulo oli kuoppia täynnä, aivan kuin meteorisade olisi iskeytynyt siihen.
Aivan viimeiset laskut Aittokurun äärilaidassa osoittautuivat reissun parhaimmiksi puuterilaskuiksi. Siihen oli hyvä lopettaa sunnuntain laskut. Sitten vain pikapikaa saunaan ja paistamaan loput eväsmakkarat.
Menomatkalla bussissa oli väsynyttä, mutta tyytyväistä porukkaa. Reissun lähetessä loppua, haikea mieliala alkoi hiipumaan itse kunkin mieleen. Milloinkahan saamme kasaan yhtä hyvän lasketteluporukan. Kiitoksia teille kaikille 41 henkilölle jotka olitte reissulla mukana. Ilman teitä reissu ei olisi onnistunut!
Levi, Ylläs, Pallas 5.-10.3.2002
Kova lumisade hidasti tuloamme Leville, mutta Kittilässä lumisade lakkasi ja pääsimme nauttimaan auringon paisteesta koko lomamme ajaksi. Kovat yöpakkaset hiukan hirvittivät, mutta jo keskipäivällä pakkasta oli vain vajaat 10 astetta ja tuuli oli heikkoa.
Kahden päivän sisällä tuli koluttua Levin parhaita offari-paikkoja ahkerasti. Koko aluehan on valtavan suuri ja kaikkia mahdollisia hienoja offareita tuskin osasin löytää. Harmikseni löysin puuterista myös teräviä kiviä jotka pilasivat lautani kantit sekä veivät muovia pohjasta. Arjakin totesi, että 'onneksi kuitenkin mies on täysin ehjä'. Kävimme laskupäivien lopuksi Hotelli Levin kuntosalilla venyttelemässä sekä kylpylän porealtaassa hierotteilla. Unta ei tarvinnut houkutella iltasella, kunhan vain kaatui sängylle.
Sitten oli aika lähteä Hotelli Kittilästä Äkäslompolon Rautamajaan. Olimme aikaisemmin sattumalta tavanneet Levillä Petri ja Johanna Niskaset jotka lomailivat Ylläsjärvellä. Sovimme heidän kanssaan maastohiihtävämme yhdessä Ylläksellä.
Lähdimme hiihtoretkelle Äkäslompolosta Velhon kodalle ja sieltä Tunturijärven laavulle evästelemään. Evästauon jälkeen olikin jäljellä nousua ja pitkä lasku Äkäslompoloon. Saimme viettää mukavan saunaillan Petrin ja Johannan seurassa.
Olen aina halunnut käydä Pallaksella sen kuuluisien offareiden vuoksi. Ei muuta kuin auton keula vieläkin pohjoisempaan. Paikka vaikutti täysin autiolta ja hiukan pelottavaltakin, mutta pian olin Pallaksen lumoissa.
Pallaksen maisemat olivat mahtavat. Ylhäältä näki mm. Ylläksen ja Levin. Suuret ihmismassat olivat jossain muualla, tässä paikassa vallitsi suuri hiljaisuus. Yksinäinen offarilla vaeltava ihminen oli pieni piste tunturissa. Pallaksen kurut olivat täynnä puuteria. Kauimmainen kuru oli koskematon ja sen laskemiseksi piti kävellä noin puolituntia rinteen sivua. Tänne pitäisi päästä keväämmällä laskemaan uudestaan.
Ruotsi Svanstein 2.-3.3.2002
Puuteria ja taas puuteria, kyllä Svanstein on mahtava paikka offareista innostuneille. Ei tarvinnut laskea kertaakaan kunnostetuissa rinteissä kumpanakaan päivänä. Olisin tarvinnut vielä muutaman päivän lisää jotta olisin kerennyt laskea kaikki koskemattomat puuterit metsistä. Löysin uusia harvaksi hakattuja metsälaskuja takarinteiden välistä. Kävin muutaman kerran jääpuikko valumia katsomassa - Arjakin kävi kerran. Alueella oli lumivyöryvaara ja kaksi vyöryä olikin jo tullut alas.
Laskiessani jyrkkiä offareita en voinut kuin toivoa ettei lumi lähde liikkeelle. Fiilis oli sanoin kuvailematon. Laudan keula osoitti suoraan taivasta kohti ja lumi pöllysi käännöksissä keuhkoihin saakka. Takajalan reisi huusi lisää verta, mutta laskua ei malttanut lopettaa kesken. Pudotukset antoivat laskuille ilmaa ja alastulosta ei tarvinnut ottaa stressiä - lunta oli uitavaksi.
Pakkasta oli reilut 10 astetta ja aurinko helotti täydellä teholla molempina päivinä. Luonto oli mitä kauneimmassa lumipeitteessä. Noin viikon sisällä oli satanut melkein puoli metriä lunta.
Yövyimme Pellonhovissa ja kävimme iltasella paikallisessa Grillissä syömässä hampparit. Hampparit maistui kumilta ja niinhän siinä kävi, että saimme vatsanväänteitä tuliaiseksi.
Reissulla mukana Arja, Susa ja Anna.
Vuokatti 16.2.2002
Nyt se on sitten päätetty; ei enää Vuokattiin laskeen muuta kuin pakosta! On se kumma ettei sitä usko ettei siellä ole mitään laskettavaa. Rinteiden profiili ei todellakaan ole hääppöinen. Kyllä olisi paljon dynamiitilla töitä, jotta rinteistä saataisiin porrastukset pois. Jos Vuokatin rinteistä ei mitään hyvää löydy, niin onneksi on olemassa Ripa's kuppilan herkulliset hillomunkit.
Lunta oli aivan kiitettävästi, joskin paljon vähemmän kuin Syötteellä. Keli oli mainio klo 14.00 saakka, mutta sitten satoi vettä reilun tunnin ajan. Mike ja Niina oli laskeneet jo edellisenä päivänä kauniissa pikku pakkasessa. Mike osasikin jo laskea hienosti laudalla ja harjoittelimme jo hiukan hyppyjä. Niinakin laski jo toista päivää lumilaudalla. Arja toimi tellu-suksineen Niinan avustajana ankkurihississä.
Iso-Syöte 8.-10.2.2002
Eipä uskoisi, että Iso-Syötteellä on täysi talvi ja että lunta on jopa enemmän kuin viime vuonna. Puuteria oli laskettavaksi aivan hengästymiseen saakka - kuten totesimme Jampan ja Temen kanssa. Nyt löydettiin se kuuluisa takametsän paljaaksi hakattu linja. Laskimme myös ennätys kauas takametsässä. Luulimme tulevamme tielle, mutta se olikin latu ja sieltähän olikin vielä matkaa itse tielle.
Hakamajojen Piilopirtti kelomökki toimi tukikohtana, jonka lämmin sauna ja lumikylvyt piristivät laskupäivien päätteeksi. Lauantai-iltana 'Metsämiehet tiimiin' vaimot; Arja, Marjo ja Annina loihtivat lohikeiton valkoviinin kera.
Totesimme kaikki mukana olleet, ettei olisi uskonut kuinka hyvä keli meidän reissulla oli; vain -3 astetta pakkasta ja hiljalleen satelevaa lunta, kun taas täällä rannikolla on vain loskaa.
Page updated
Google Sites
Report abuse