Pyöräilyn ympäristöystävällisyys

Pyöräilyn ympäristöystävällisyys

Fossiilisten polttoaineiden on ennustettu riittävän alle sadaksi vuodeksi. Toisin kuin autot, polkupyörä ei tarvitse liikkuakseen uusiutumattomia luonnonvaroja. Koska pyörä kulkee ihmisenergialla, sen kuljettamiseen tarvitaan vain uusiutuvia energianlähteitä, kuten leipää, hedelmiä, kasviksia, puuroa yms. Mitä nyt pyöräilijä kulloinkin suuhunsa pistää.

Polkupyörän ekologinen jalanjälki on myös paljon autoa pienempi. Auton valmistaminen syö huomattavasti enemmän materiaaleja ja energiaa kuin polkupyörän. Ketjun kokonaisuutta ajatellen merkittävin ero koko elinkaariajattelussa tulee kuitenkin itse käytöstä ja sen kuormittavuudesta. Yhden kilowattitunnin sisältämällä energialla pyöräilijä polkee 100 kilometriä, autoilija ajaa vain 0,8-1,7 kilometriä, linja-autossa istuva pääsee 5-10 kilometriä ja junassa istuva pääsee 10-20 kilometriä. Ero on tässä valossa aika huima. Pyöräilyn kustannuksiksi onkin energiankäytön perusteella arvioitu 15 penniä kilometriä kohden.[2]

Meluttomuus

Autoliikenne on pahin ympäristömelun lähde. Tunnetusti melu lisää stressiä, haittaa keskittymistä ja lisää unihäiriöitä. Tieliikenteen aiheuttamasta melusta kärsii noin miljoona suomalaista. [4] Autoihin verrattuna polkupyörää voidaan pitää lähes äänettömänä kulkuneuvona, josta ei synny liikenteen huminaa rengasmelun tai moottorin johdosta. Melusaaste vähenisikin huomattavasti, jos suurin osa autoilijoista siirtyisi käyttämään pyörää.

Saasteettomuus

Lähes puolet (43 %) henkilöautolla kuljettajana tehdyistä matkoista on alle viisi kilometriä ja neljännes (28 %) alle kolmen kilometrin.[3] Liikenteen osuus hiilidioksidin (CO2) kokonaispäästöistä Suomessa on reilut 20 %. Katalysaattoreista huolimatta tuottaa henkilöauto ilmaan noin tuhatta erilaista aineyhdistelmää.[4] Polkupyöräilyä lisäämällä voitaisiinkin päästäkin monista liikenneongelmista ja ilmanlaatu paranisi huomattavasti.

Vähäinen tilantarve

Ruuhkat häviäisivät, jos entistä useammat pyöräilisivät autoilun sijasta. Pyöräteille mahtuu viisinkertainen määrä pyöräilijöitä autoteillä liikkuviin autoihin verrattuna. Yhden auton tarvitsemaan pysäköintipaikkaan puolestaan mahtuu kymmenestä viiteentoista pyörää.[2] [3] Turun keskustan maa-alueesta on kolmasosa liikenneväylien ja autojen pysäköintialueiden peitossa.[4] Millaiselta esimerkiksi Helsingin keskusta näyttäisikään, jos autot olisivat lähes kokonaan kadonneet?

Lähde: PolkupyöräWiki