Tunisia: Sousse
Mahtavia maisemia ja hurjia huijauksia
Kortit heti pöytään. Tunnustetaan, että Tunisia on täynnä luotaantyöntäviä yksityiskohtia: roskia, likaa, epärehellisiä taksikuskeja, tukahduttavaa kuumuutta, naisilta halauksia tai suukkoja kerjääviä miehiä, vatsanväänteitä, päällekäyviä ja huiputtavia basaarikauppiaita...
Nahkaliikkeessä toinen myyjistä lähtee ulos tupakalle. Silloin toinen tekee englanniksi tarjouksen: ”Johtaja lähti ulos. Saatte nyt tämän 100 dinaarin rahin 20 dinaarilla, jos teette kaupat heti. Mikäli johtaja ulos lähtiessänne kysyy hintaa, sanokaa maksaneenne siitä 80 dinaaria.” Viimeistään silloin turisti tajuaa tulleensa höynäytetyksi, kun sama johtajan ulos lähteminen ja hinnan putoaminen tapahtuu myös mattokaupassa ja ruukkuliikkeessä.
Toisaalta Tunisia on eksoottisen houkutteleva tuhannen ja yhden yön maa. Tarkemman tutustumisen jälkeen ihmiset voivat olla hyvinkin ystävällisiä. Ilman kosteus on miellyttävän alhainen, joten kuumuuskaan ei ole sietämätön. Vilvoitusta tuo myös Port el Kantaouin Acqua Palace -vesipuisto (http://www.acquapalace.com). Kansallisruoka couscous, harissa, chakchouka ja minttutee tarjoavat vaihtelua ruisleipään, lenkkimakkaraan ja keitettyihin perunoihin kyllästyneelle härmäläiselle. Retkikohteet ovat kiinnostavia.
Tunis, Karthago ja Sidi Bou Said
Bestselleri ”1000 Places To See Before You Die” listaa Tunisiasta kaksi must-kohdetta: pääkaupunki Tunisin Bardo-museo (Afrikan suurin ja maailman kaunein mosaiikkikokoelma) ja Sidi Bou Said (hurmaava, sinivalkoinen, kuvakirjamaisen sievä kylä korkealla rantakalliolla).
Samalla Soussesta tehtävällä retkellä käydään yleensä sekä miljoonakaupunki Tunisissa (140 km Soussesta), Karthagossa että Sidi Bou Saidissa. Ilman vierailua Bardo-museossa Tunisista voi saada kovin sekavan, onnettoman ja karun kuvan. Foinikialaiskaupunki Karthago on historiansa vuoksi mielenkiintoinen, vaikka rauniot ovatkin nähtävyydeksi suorastaan harvinaisen raunioita. 100-luvulla jKr rakennettu Antonius Piuksen kylpylä oli aikoinaan Pohjois-Afrikan suurin ja koko Rooman valtakunnan kolmanneksi suurin kylpylä.
Maurilaisten Sidi Bou Saidiin ihastunevat useimmat kävijät. Valkoisiksi kalkitut usein kupolikattoiset talot sinisine puuovineen ja ikkunanpielineen ovat uskomaton näky yhdessä kukkien ja alempana kimmeltävän Välimeren kanssa. Muilta kuin muslimeilta pääsy Sidi Bou Saidiin oli kielletty vuoteen 1820 asti. Vuonna 1915 valtio määräsi kylän suojeltavaksi. Nyt se on suosittu ja hieman santorinimaisia maisemia tarjoava turistikohde. Suosittuja tuliaisia ovat koristeeksi tarkoitetut pienet lintuhäkit. Laadusta kannattaa maksaa niissäkin. Isommalla rahalla saa jalopuisen version, halvemmalla lastulevyisen.
Etelä-Tunisian kierros
Parasta antia Tunisiassa on kuitenkin mielestäni kaksipäiväinen retki Etelä-Tunisiaan. Retkeä voi suositella kaikille isojen pakaralihasten omistajille, jotka eivät kammoa runsasta (pikku)bussissa istumista (kumpanakin päivänä ajoaikaa noin 5-6 tuntia/päivä). Kahteen päivään mahtuu yllättävän paljon erityyppisiä kiinnostavia kohteita. Tällä retkellä näkee paljon enemmän historiaa, luontoa ja kulttuuria kuin monella muulla päivän retkellä yhteensä!
Ensimmäisenä päivänä ”safari” kulkee reittiä Sousse – El Djem – Sfax (Tunisian toiseksi suurin kaupunki) – Mahares – Matmata – Douz ja toisena päivänä Douz – Jemma – Chott el Djeridin suolajärvi – Tozeur – Gafsa – Kairouan – Sousse.
Ensimmäinen kiinnostava historiallinen nähtävyys on El Djemin (El Jemin) amfiteatteri (rakennettu 230 jKr), joka on Rooman valtakunnan kolmanneksi ja maailman kuudenneksi suurin. Pituutta on 148 metriä, leveyttä 123 metriä ja korkeutta 36 metriä. Tilaa riittää jopa 45 000 ihmiselle. Eipä tämä Gladiator-elokuvassakin nähty amfiteatteri paljonkaan Colosseumin rinnalla kalpene!
Silmä lepää Matmatan vuoriston ”kuumaisemissa”. Korkeimmat huiput ulottuvat 600 metriin. Vuonna 1976 filmatussa Star Wars -elokuvassa alue esitti Tatooine-planeettaa ja berberiluola Luke Skywalkerin kotia. Kaikkiaan Matmatassa on 700 – 1 000 maahan kaivettua ”luola-asuntoa”.
Retkellä yövytään yleensä Douzin taatelipalmukeitaalla. Illalla auringon laskiessa (tai aamulla auringon noustessa) on mahdollista lähteä lisämaksulliselle kameliratsastukselle Saharan laidalle. Upeinta on mahtava Saharan loppumattomalta näyttävä hiekkaerämaa. Auringon lasku ei niinkään sykähdytä. Tunisialaistapaan jälleen odotetaan juomarahoja. Lompakossani sattui olemaan vain valtavan isoja seteleitä ja pari dinaarin kolikkoa. Tarjosin kolikoita kamelin kävelyttäjälle. Berberi suuttui, eikä huolinut näin pieniä rahoja lainkaan.
Toisen päivän kiinnostavinta antia edustaa ”Paholaisen kylpyamme” eli Chott el Djeridin suolajärvi. Loputonta suola-aavikkoa eikä vettä missään! Tämä on erinomainen paikka myös oikeiden kangastusten näkemiseen livenä. Tyhjässä kohosi kaupungin silhuetti ja kulki juna, joita oikeasti ei ollut olemassakaan! Missään muualla en ole kokenut vastaavaa! Ja epäilijöille tiedoksi, että kyseessä on täysin fysikaalinen ilmiö, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen juonut tarpeeksi.
Tozeurin erikoisesta tiiliarkkitehtuuristaan kuuluisassa keidaskaupungissa sijaitsee pieni eläintarha turistinäytöksessä Coca-Colaa juovine ja tupakoivine kameleineen (säälittävää!) sekä miesturistin housun sepaluksesta pilkistävine käärmeineen. Paljon kiinnostavampi ja aidompi kokemus on kaupungin Dar Cherait -museo.
Kaksipäiväisen Etelä-Tunisian kierron viimeinen kohde on Kairouan, Tunisian pyhä kaupunki, koko islamilaisen maailman neljänneksi pyhin paikka. Vuonna 695 jKr rakennettu (uudistettu 743, 863, 1025, 1294, 1618 ja 1970-1972) Suuri moskeija on Afrikan vanhimpia ja tyylillisesti kirjavin. Pysähdyspaikalta tosin näkee vain muurin ja vuonna 836 rakennetun lähes 35 metriä korkean minareetin. Itse moskeijaan tuskin pääsee. Sen piha-aluetta ja arkkitehtuuria kuitenkin pääsee kurkistelemaan viereisen mattoliikkeen parvekkeelta.
tunisia, sousse, matkakertomukset, matkakertomus, valokuva, valokuvat