Kreikka: Parga

Autokyydillä matkaamme Pargan pikkukaupunkiin, jota hehkutetaan Välimeren kauneimmaksi. Valitsemamme hotelli Agios Nectarios sijaitsee englanninkielisten nettisivujen mukaan kauniilla paikalla oliivipuulehdon laidalla. Kun saavumme keskiyön kuutamolla perille, lentokentän mafiooso on jo pihalla tutkailemassa meitä.

Aamuyöstä huoneessamme alkaa leijailla kaasun haju. Äkkiä verhot sivuun ja parvekkeen ovi auki! Silloinpa kitkerät katkut vasta tunkeutuvatkin nenään. Huomaamme hotellimme sijaitsevan vilkkaassa risteyksessä. Muutamat autot ja kymmenet mopot kaasuttelevat ylämäkeen päästäen häkäpilven suoraan parvekkeellemme. Täyteläinen saastesoppa syntyy, kun pakokaasuihin sekoittuu tien toisella puolella punastelevan kiinalaisen ravintolan aamupalavalmisteluista tupruava ihran käry. Mainosten oliivilehto siintää kaukana risteyksen takana.

Lähileipomon aamiaissämpylät maistuvat taivaallisilta ja supermarketin kreikkalainen hunajajogurtti maailman parhaalta. Hotellimme vastaanotossa kuitenkin odottaa yllätys. Passimme ovat kadonneet! Kuka meitä tarkkailee?

Päätämme lähteä kansainväliselle retkelle Meteoraan. Vehreä tasanko, rosoiset kalliot sekä jylhät vuoret ja niiden laella keikkuvat luostarit sykähdyttävät. Picasso ei pärjää luonnolle, eikä Alvar Aalto muinaisbysanttilaisille!

Kukaan ei tiedä, miten ensimmäiset munkit kipusivat jyrkille kallioille. Kerrotaan omituisia tarinoita haukan jalkoihin kiinnitetyistä leijoista ja uhkarohkeasta kiipeilystä isojen puiden latvuksia pitkin. Luostareihin pääsi myöhemmin verkkosäkeillä, jotka roikkuivat käsivinttureilla veivattavista köysistä vaarallisesti kuin Iiro Seppänen konsanaan. Matka hurjalla säkkihissillä vei puoli tuntia.

Meteoran maisemia (Katso upeat kuvalinkit tämän kirjoituksen alta!) on ihailtu myös James Bond –elokuvassa ”Erittäin salainen”. Munkit eivät päästäneet Bondia filmin tekoon, mutta Agios Stefanos –luostarin nunnat antoivat heti luvan. Jamesin charmi hurmaa universaalisti!

Kun Pargan hotellimme ovi jälleen reissun jälkeen narahtaa auki, äkkäämme parvekkeella jotakin outoa. Sinne on ripustettu miesten uikkarit narun varaan kuin hirtettynä. Vain kiristyskirje puuttuu!

Puoli viikkoa rentoudumme kylän upeilla rannoilla, rantatavernoissa ja venetsialaisessa linnoituksessa. Jälkiruokaherkkunamme on toisinaan jäätelötaideteos koverretussa verkkomelonissa, välillä pizzan näköiseksi naamioitu jäätelöannos.

Vajaassa päivässä ehtii käydä venematkalla ihmettelemässä Korfun ”kahta rintaa” eli kahdelle mäennyppylälle rakennettua linnoitusta. Arkeologisessa museossa emme kuitenkaan uskalla tuijottaa käärmehiuksista Meduusaa, joka tarun mukaan muuttaa kiveksi kaikki häntä kasvoihin katsovat.

Kummitushotellimme on onneksi rauhoittunut tyyneksi kuin helmenkirkas Joonianmeri. Vain siivoojan tuoma karvainen saippua ja mafiooson livahtaminen naapurihuoneeseemme hieman kiusaavat.

Seuraavana busseilemme 450 kilometriä Ateenaan. Reittivuorolla sinne ehtii työpäivän plus pienten ylitöiden aikana. Tuskallisen kuuma matka kuitenkin osoittautuu tuhansien hikipisaroiden arvoiseksi. Pikkukylät lammaspaimenineen ja kouluun matkaavine lapsukaisineen on nähtävä. Ohi vilahtelevat terrakotan väristen kukkaruukkujen, sitruspuiden, solakoiden sypressien ja ihmeköynnösten koristamat talot. Pihkalta maistuva Retsina-viini, fetajuusto ja sämpylät paljastuvat paikallisiksi matkaeväiksi.

Perillä Ateenassa mielenkiintoisia nähtävyyksiä on enemmän kuin hellepäiviä heinäkuussa. Hotelli Athens Center osoittautuu nappivalinnaksi upeine kattoterassin pulikointialtaineen. Boheemin Plakan pikkukujien ”Mixed Grill” on leijonannälän omaavan miehen annos erilaisia lihoja ja makkaroita.

Pargaan palattuamme hotellin parvekkeella odottaa jo traditionaaliseen tapaan järkytys. Kaikkialla on lasinsiruja ja ruskeaa, tahmeaa nestettä. Palopommillako meitä on yritetty pelotella? Onneksi täällä tarvitsee nukkua enää vain yksi pimeä yö.

Ennen kotimatkaa passit löytyvät vastaanotosta. Lähtöselvittelyjen tiimellyksessä naapurihuoneen suomalaiseksi paljastuva rouva tulee jututtamaan meitä: ”Toivottavast miun isä ei oo pahast häirinny teitä. Hää on eläkkeel oleva opettaja ja pahast dementoitunu. Par kertaa oon yllättäny hänet juur, ku hää on kiivenny kaiteen yli meiän parvekkeelt ottaan aurinkoo teiän parvekkeelle. Uikkarit ja yskänlääkepullonkii hää on kadottant. Piilottikoha hää ne teiän parvekkeelle?”

Salaperäisen musta mafiooso onkin suomalainen lehtori! Tuohan on vieläkin parempi roolihuijaus kuin Kingin Tsiisus Nieminen. ”Palopommin” nestekin siis on onneksi vain yskänlääkettä. Ei ihme, että se houkutteli varmaankin kaikki Epiruksen alueen muurahaiset piknikille parvekkeellemme. Olen todennäköisesti universumin kaikkein eniten kreikkalaisia muurahaisia nähnyt ihminen! Voi niitä sukulaispargoja, jotka jäivät paitsi näistäkin Pargan mielenkiintoisista elämyksistä.

Paluulennolla matkalaukkujen tunnistustarroissa on tunnuksena ”Hel”. Onneksi ei sentään ”Hell”! Viimeisen yllätyksen saamme kuitenkin juuri lentokoneen pyörien koskettaessa oman ”mansikkamaan” lentokenttää. Kone riuhtaisee nopeasti takaisin ylös. Kapteeni kertoo kiitoradalla olleen ylimääräistä liikennettä. Ihmeet siis jatkuvat Suomessakin. Voisikohan tapahtua niinkin odottamaton asia, ettei lentokentällä tarvitsekaan jonottaa taksia?