Johannes/Johanna “Kastaja” Kaskinen (M/N)
“En minä voi rehellisesti väittää, että olisin enää uskossa. Toden sanoakseni, minä taisin olla leipäpappi jo parisen vuotta ennen kuin helvetti repesi valloilleen. En vain myöntänyt sitä itselleni, ja tuon helmasynnin minä kyllä kestän. Nykyään. Mutta paimen on vastuussa laumastaan, vaikkei enää kestäisikään laitumen hajua. Lampaat eivät siitä välitä, eikä paimen ole paikalla ruohon tuoksun takia, vaan susien. Ja susiahan nykymailmassa riittää. Ja olkoon minun vakaumukseni mikä tahansa, en ole luopunut paimenen viitasta taikka sauvasta. Hankalaa tähän kaikkeen on toki ollut tottua, mutta vastuu ja velvollisuus eivät katso olosuhteita. Minun vakaumukseni on lähinnä vahvistunut kaikkien näiden koettelemusten kautta, mutta samalla maallistunut. Kyllä minä edelleen rukoilen, mutta se on lähinnä tapa käsitellä kokemiani ja näkemiäni kauheuksia.
En minä ylpeä ole, mutta tiedostan miksi väliasemilla tarvitaan kaltaisiani johtohahmoja. En pidä tuosta sanasta, mutta totta se on. Minuun luotetaan, jopa sellaiset vakinaiset jotka pilkkaavat uskontoa tai vastustavat sitä. Se tuntuu hyvältä ja oikealta, mutta myös raskaalta. Vastuu, joka harteitani painaa, on kuitenkin kuin paksu viitta, joka suojaa sateelta ja tuulelta. Minä kestän, jotta muiden ei tarvitsisi kestää yhtä paljon. Minä teen mitä teen, koska minä pystyn siihen. Ja parhaani mukaan autan muitakin kestämään. En tunne muuta tietä.”
Lekuri Paananen (M/N)
“Pyrin suhtautumaan tähän kaikkeen kylmän objektiivisesti, ja ymmärrän varsin hyvin että se on kohdallani defenssimekanismi. Jatkuva kamppailu selviytymisestä sekä epävarmuus omasta turvallisuudesta yhdistettynä epäsäännölliseen unirytmiin ja ruokailuun ei varsinaisesti ole mikään hyvä olotila. Pyrin huolehtimaan tämän väliaseman henkilökunnan jaksamisesta ja suorituskyvystä parhaani mukaan, olkoonkin että resurssini ovat suhteellisen rajalliset. Onneksi minua sentään kuunnellaan, yleensä. Myönnän itse ensimmäisenä, että poikkeukselliset olosuhteet vaativat poikkeuksellisia toimintamalleja. Lääkärinä toimiessani joudun improvisoimaan turhankin usein, mutta tähän asti tulokset ovat olleet vähintäänkin tyydyttäviä. Asemani johdosta minulla on useinkin sanottavaa Vipusen päivittäiseen toimintaan, myös muihin kuin ammattiani sivuaviin asioihin.
Myönnettäköön, että koko tämä nykytilanne on ollut minulle melkoinen elämänmuutos. Kuitenkin lähinnä parempaan suuntaan, sillä entisessä maailmassa olisin tuskin voinut enää ikinä harjoittaa ammattiani, ainakaan virallisesti. Tänä päivänä ei onneksi ole niin tarkkaa. Tuomioni törkeästä hoitovirheestä ja alfametyylifenetyyliamiinin myymisestä potilaille oli muutenkin lähinnä pelkkä muodollisuus, sillä sitä ei edes ehditty panna virallisesti käytäntöön ennen kuin kaikki tapahtui. Minulla on siis omakohtaista kokemusta anteeksiannosta ja toisista mahdollisuuksista, enkä ole niin sydämetön ettenkö ulottaisi samaa armeliaisuutta myös kanssaihmisiini. Jokainen meistä ansaitsee uuden mahdollisuuden, ja tässä maailmassa ihmisten on osattava luottaa toisiinsa jotta me kaikki selviämme. SSR on esimerkiksi mielestäni todella esimerkillinen organisaatio, jonka edustajat ovat puolestani aina tervetulleita Vipuselle. Vaikka pidemmäksikin aikaa.”
Raaka-Arska (M)
“Mä oikeestaan pärjään nykyään aika hyvin. Eihän tää semmosta elämää oo mitä mutsi ois mulle toivonu, mut emmä semmosta osannu elää aiemminkaan. Törkeitä pitelyitä, ratteja, huumehommia ja muita semmosia juttuja tuli jo aika skidinä, eikä musta mitään yhteiskunnan tukipilaria ois saanu vaikka oisin halunnu ees yrittää. Ei toi hermo oikein kestäny kouluja, saati sit jotain paskaduuneja. Niin että kun mä sit löysin jostain sorkkaraudan, ni siitä se ura urkeni. Miks vitussa sitä lastais jotain tomaatteja lähikaupan hyllyyn nälkäpalkalla ku voi vaan poiketa niiden kassakaapilla sit sulkemisen jälkeen? Semmosta se homma oli, ja teinhän mä pari kroppaakin sit lopulta. Piti hakee vaan omat pois parilta vanhalta venkulalta, mut jotenkin se ei vaan menny niinku piti ja ne sai kylmää kylkeen. Emmä tarkottanu niin pahasti mut siinä paljo selittelyt enää auttanu. Ei ne käräjilläkään mun piipityksestä paljo välittäny.
Se varmaan kuitenki pelasti mut, et olin lusimassa elinkautista kun tää koko paska levis handuun. Alkuun oli isot muurit ja pampuilla hommat jotenki hanskassa. Vituikshan se meni sit heti, kun ne tajus ettei kukaan oo tulossa jeesaan ja C-siiven kundit pisti kapinaks. Mä satuin oleen yksi niitä harvoja, jokka pääs Riksusta elossa pihalle kun siellä rupes jäbät pureen toisiltaan kurkkuja auki. Hurjaa settiä, mä sanon. Mut siitä on jo aikaa, ja mä oon ihan lunki tyyppi nykyään. Ihan nöösipoika entiseen verrattuna varmaan jonkun mielestä, mut mitä sen on väliä? Mun vanhat kaverit joko näänty selleissään nälkään tai haahuilee edelleen kivitalon kongeilla ilman ketään uutta purtavaa. Mulla on uudet kaverit, uudet kuviot, enkä oo hemmetti moneen vuoteen vetäny kännejä, piriä tai ees ketään kuonoon. Niin että joo, ihan ok tää on.”
Toispuol-Jokke (M/N)
“Sitä tekee mitä pitää, sillon kun tarttee. Ei siinä sen kummempaa. Mä en tätä tilannetta luonu, mä vaan diilaan sen kanssa. Niin ja diilaamisesta puheenollen, tiesikkö että joillain sektoreilla kuvitellaan edelleen että tässä valtiossa ois jotain lakeja voimassa? Tai ees sitä valtiota, oikeestaan. Niin että jos joku ny sattuu löytämään jostain jotain itekseen lojuvia tavaroita ja pyytään niistä ihan reilua ja kohtuullista löytöpalkkioo, ni tarviko siitä ny ruveta nipottaan? Taikka käyttään semmosia rumia sanoja niinku “kurinpitotoimenpiteet” tai “korvausvastuu” tai “vittu jos näytät naamas vielä täällä niin mä tapan sut”. Niin että kaikkia pikkusieluja sitä joutuu katteleen, vaikka maailma on vituillaan ja jotkut koittaa vaan pärjätä.
Onneks Vipusella saa olla rauhassa. Asialliset hommat hoidetaan asiallisella porukalla eikä kukaan hengitä niskaan. Ihan ok diili mun mielestä, että saa katon päällensä ja safkat pöytäänsä kunhan vaan vähän kattelee matkalaisten perään. Ja mähän kattelen, mä teen hommani niinku pitää. Ja jos mä satun joskus löytään jotain ylimäärästä, niin se on vaan plussaa kaikille. Niinku ny vaikka ne rantaan kelluneet laatikot jotka mä vaan nostin kuivumaan ja joissa nyt vaan sattui oleen SSR:n elintarvikkeita, niin mähän jaan ne porukan kanssa enkä ees pyydä niistä mitään itelle. Kiitollisia niiden pitäis vaan olla, kun niillä on tämmönen reilu ja yritteliäs kaveri niinku mä. Hemmetti, kaikilla pitäis olla yhtä hyvä kaveri ku mitä mä oon.”
Kari/Kaarina “Karhu” Wallendahl (M/N)
“Emmä tiedä mitä tähän kaikkeen vois muuta sanoo, ku että vittu kun vituttaa. Mulla oli hyvät hommat meneillään ennen tätä kaikkee, oli kunnon bisnekset tulilla ja iso keskustakämppä kahden paikan autotallilla. Rahaa meni, kavereita tuli, nenäkarkkia kului, rahaa tuli, ja jos joku rotta veti välistä niin sen perään pystyi laittamaan joko lakimiehet tai gorillat. Semmoset harvat kerrat kun ei ollut mitään jolla lahjoa, mä puhuin itseni voitolle tai ainakin kuiville. Suu mulla on aina käyny, vaikkei sieltä ihan aina pelkkää totuutta ole tullut ulos. Mä osaisin edelleen tehdä rahaa vaikka millä, mutta paljonpa siitä taidosta on hyötyä kun sitä rahanpaskaa ei enää käytetä? Sentään useimmat niistä tyypeistä joille mä jäin velkaa, ei ole enää missään kunnossa karhuamaan omiaan takaisin. Niin ja pakko sanoa samaan hengenvetoon, että oli aika raskasta oppia olemaan, kun yhtäkkiä ei voinutkaan poistaa ongelmiaan vaan heittämällä rahaa niitä päin. Hengenlähtö on käynyt lähellä ihan liian monta kertaa, onneksi nykyään harvemmin. Meinaan että eihän mun tartte juosta nopeammin kun ne raivotautiset, riittää etten ole hitain siinä porukassa joka juoksee. Ja jos mä jotain osaan, niin varmistaa selustani hyvin.
Ja siksi mä viihdyn Vipusella kivasti. Nää tyypit tietää miten tämmöisessä maailmassa selvitään, ja mä osaan kyllä olla hyödyllinen itsekin. Osaan tehdä exceleitä ja pitää inventaariohommat ajan tasalla, huolehtia logistiikasta ja varastosta ja ammuksista ja muista olennaisuuksista. Sitä on monenlaista hyödyllisyyttä, eikä kaikkien tarvitse olla jotain supersotilaita. Tässä nykyisessä paskamaailmassa on ihan järkevää osata vähän kaikkea. Kyllä se työ tekijänsä opettaa, eikä nykyään paljon kysellä mitään CV:tä tai todistuksia. Niin että eihän tämä ihan totaalisen optimaalinen liiketoimintasuunnitelma ole, mutta toistaiseksi ihan riittävä. Välipysäkki, välitila, väliasema, mitä noita nyt on. En mä tiedä mitä mä seuraavaksi teen, mutta vituillaankin oleva maailma on täynnä mahdollisuuksia, kun pitää silmänsä auki. Kiire ei ole.”
Virta-Tero/Terhi (M/N)
“Suna mää en uskois ihan kaikkea, mitä sektoreilla puhutaan. Ootko ikinä oikeesti ees pysähtyny miettiin, kuinka hullulta se kaikki oikein kuulostaa? Väki juttelee kaikkia ihan levottomia, viruksista ja venäläisten sotilaskokeista tai ilmansaasteista. Bioaseista tai labrasta karanneista superbakteereista, tiekkö? Joo joo, oot sä noi jutut kuullu, mää oon ja toi on ja sen mutsikin on. Ja just niin ne nääs haluaakin, että sä kuulet. Ne haluaa, että sä pidät tätä kaikkee pelkkänä sekoiluna ja hourailuna, mutta oikeesti siinä on ihan pointti. Täähän on kato täydellinen hajoita ja hallitse -juttu. Pistetään paikat paskaks ja sitte päästään itte leikkimään sankaria. Ootas vaan kuule, Helsingin sektorilta tulee vielä armeijan joukot ja pistää kaikki toisinajattelijat ja liian älykkäät nippuun. Ei meidän hallitus mihinkään oo kaatunu, siellä ne edelleen huutelee radiossa käskyjään ja venttaa sopivaa tilaisuutta. Ja se on vielä tulossa, uso pois.
Niin että ei sunkaan kandeis lähtee yhtään siihen sektoripaskaan messiin. Sieltä sut saadaan kiinni ja mitä sä sitte teet, kun on kiväärin piippu ojossa hä? Kandee nääs olla niinku mä, pysyä täällä raja-alueella ja tutkan alla. Syrjässä ja kivasti sivussa isoista keskuksista. Sellasissa sua voi hallita, käskeä, pakottaa muottiin ja oleen niinku muutkin lampaat kato. Sektoreille ne hallituksen juipit sohottaa ekana satelliiteillaan kunhan alkaa tapahtua, mut siihen voi kyllä varautua. Siksi mä oonkin ilonen, kun luin aikoinaan itteni sähkäriks ja oon muutenki tekniikkahommista selvillä. Mä tiiän miten bitti kulkee, mä tiän miten nää hommat skulaa. Ja nyt ei siis puhuta mistään foliopipoista. Kannattaa varautua, sitä mä vaan sanon. Mä en oo nääs mikään hullu, tää on kaikki selkeetä settiä kuhan pitää silmänsä auki eikä oo mikään lammas.”
Elena Virtanen (N)
“Minä olen Suomen Sinisen Ristin varsinainen jäsen, enkä aio vain katsella vierestä kun demonit repivät maatani palasiksi. Jokaisella suomalaisella on mielestäni velvollisuus auttaa kykyjensä mukaan, mutta ketään ei pakoteta toimintaan. Tämä on vapaaehtoista, olkoonkin että mielestäni jokainen joka ei liity mukaan toimintaan on järkyttävä idiootti. Suomi ei tule ikinä kuntoon, jos jokainen tuijottaa omaan napaansa. Itsekkyydelle ei ole sijaa, erikseen me kaadumme. Meidän vapahtajamme Jeesus Nasaretilainen opetti näin jo kaksi vuosituhatta sitten, eivätkä nämä maan päällä vaeltavat demonit muuta tuota opetusta yhtään mihinkään. On kristillinen ja oikea teko vapauttaa maamme tuosta Saatanan riivauksesta, yhtä lailla kuin pyyteettömyys ja lähimmäisenrakkaus ovat. Näin sanoo Herra Seebaot, taivaallisten joukkojen komentaja!
Tällä hetkellä palvelen asiaamme, koko kansan asiaa, auttamalla väliasema Vipusella kykyjeni mukaan. En minä saarnaa tai julista, vaikkakin olen täysin valmis antamaan henkistä tukea ja apua kenelle tahansa sitä kaipaavalle. Rajasissinä ja reservin upseerina olen täysin pätevä tukemaan aseman vakinaista henkilökuntaa vakavissakin tilanteissa, enkä epäröi asettaa omaa turvallisuuttani vaaran jos siten kykenen estämään jotakin vakavampaa tapahtumasta. Henkilökohtainen ei ole sama asia kuin tärkeä, ja juuri nyt on erittäin tärkeää puhaltaa yhteiseen hiileen. Edustan SSR:ää väliasemalla, kunnes organisaatiomme katsoo parhaaksi kutsua minut muualle.”
Saatana-Jarkko/Jarna (M/N)
“Nää tyypit jotka tuolla ulkona haahuilee? Valtaosa niistä oli kuolleita jo ennen tätä kaikkea, ne ei vaan tienneet sitä itse. Kelaa nyt, painetaan nelkyt jotain tuntia viikossa duunia jota vihataan ja tullaan himaan kattomaan jotain vitun Putousta kiittämättömien kakaroiden ja vuosia sitten pelkäksi kämppikseksi muuttuneen puolison kanssa? Mä en tiä mitä toi muka on, mutta elämää se ei ainakaan ole. Ei kiitos, mä en ole mikään helvetin mukautuja, tapakristitty tai konformisti. Ei tää mun homma kaikille sovi, eikä sen kuulukaan. Se on vittu black metallii ja jos jollekulle ei vittu maistu se, niin painukoon vittuun.
Mulle tää kaikki oli silkka lottovoitto. Mä saan tehä mitä haluun, eikä ketään kiinnosta kunhan perushommat toimii. Jos mua vituttaa, mä voin mennä kadulle ja ampua paria elokalmoa päähän, ja se on pelkkä palvelus kaikille. Jos mua vituttaa eri tavalla, mä voin kaivaa mun taikasienet sängyn alta ja muuttaa koko maailman musiikilta maistuviksi lohikääreiksi, eikä kukaan vitun pollari tuu sen takia rääpimään päätään. Kastajakin on ihan asiallinen, me ollaan juteltu kaikki okkultismit ja muut hommat lävitte. En ois vittu ikinä uskonu, että joku helvetin pappi osais ymmärtää mun kaltasen ihmishirviön päälle. Eikä siihen tarvittu ku se, että maailma sytty palamaan ja perkeleet ryömi haudoistaan rankaisemaan kaikkia. Mä sanon kuule, tää koko meininki on yksi helvetin iso liukumäki, eikä meillä oo muuta suuntaa ku alaspäin. Mä ainakin liu’un siinä mukana just niin kauan ku mun sielussa palaa musta tuli, ja jos tuuri käy niin sen jälkeenkin. Vittu että ois siistiä olla näkemässä, mitä tapahtuu kun mä itte lopulta muutun tommoseksi elokalmoksi.”
Turja (M/N)
“Aina olen viihtynyt luonnossa, vaeltanut kuukausiakin ihan yksinäni. Aavikolla olen selviytynyt, tundralla samaten. Eräoppaaksi minä kouluttauduin, vaikken kyllä juuri koskaan mitään opaskierroksia tehnyt. Ääriolosuhteissa selviytymistä opetin kyllä, usein jopa ammattisotilaille. Niin että ei tämä nykytilanne niin paljon minun entisestä elämästäni eroa. Mitä nyt nykyään näkee enemmän ihmisiä, eikä tule nukuttua teltassa niin usein. Ne raivotautiset vai mitä ne nyt onkaan, ne ovat vain yksi asia lisää joka pitää ottaa huomioon jos haluaa pysyä hengissä. Kunhan tietää konstin tai kolme, niitä on helppo vältellä. Sama homma kuin nyt vaikka karhujen kanssa, turha sitä on kaivaa verta nenästään ellei ole aivan pakko. Olkoonkin, että karhun minä mieluummin kohtaisin metsässä kuin yhdenkään semmoisen olennon. Ja jos on pakko tapella, sekin pitää osata tehdä oikein. Tuliaseilla, esimerkiksi, hankkii helposti enemmän ongelmia kuin mitä niillä saa selvitettyä. Ääni kantaa kauas, eikä sitä ikinä tiedä missä kaikkialla noita raivotautisia on kuulemassa.
Sen takia minä kai SSR:ään liityinkin, että halusin opettaa muillekin miten tämä analoginen elämä toimii. Hitto, eihän minulla ollut edes älypuhelinta ennen vanhaan. Helppo olla kaipaamatta asioita, joista ei juuri välittänyt silloinkaan kun niihin oli tilaisuus. Luonto osaa olla kyllä julma rakastaja, mutta se myös pitää sinusta huolen jos tiedät mitä tehdä. Loppujen lopuksi onnelliseen elämään ei paljon vilkkuvaloja ja vipstaakeja tarvitse, mutta sellainen rauha pitää löytää sisältään. Nykypäivänä näillä minun opetuksilla on paljon enemmän kysyntää kuin aiemmin. Varmaan johtuu siitä, että melkein jokainen on nähnyt kuinka siinä käy, jos lähtee sektorin ulkopuolelle valmistautumatta ja varautumatta.”
Laser-Laitinen (M/N)
“Kummaksi on hommat menny, mutta ainakin maisemat on tuttuja. Vaikkei ny ehkä ihan niin turvallisia ku joskus. Mitä tähän Vipuseen tulee, niin mulle tää paikka on tutumpi ku kellekään muulle. Olin meinaan talkkarina näillä nurkilla jo aikoinaan, eikä mulla ole juuri hommat muuttunu paitti ettei tästä saa enää palkkaa. Ei sillä että L&T:n hommissa ois alun perinkään liikaa maksettu, ei ainakaan talkkareille. Eikä se rahahomma mua estäny, kyllä mää oon täällä puoleni pitäny jo ennen ku mistään väliasematoiminnasta oli ees puhetta. Kyllä tää on mun koti ekana, työpaikka tokana ja kestikievari vasta kolmantena. Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Moisin ihan tyytyväinen kunei tarttis enää ikinä mitään ylimääräsyyksiä rettelöidä, son tänäpänä tossa talotekniikassa jo ihan tarpeeks riesaa ilman että tulee matkalaiset sotkemaan mun asiota.
Sitä minen tiedä, jotta mikä se on ihmisen luonnossa semmosta ettei osata olla rauhassa. Vaikka miten olis yhteisiä ongelmia, niin aina löytyy joku kun ei näe nenäänsä pitemmälle. Hötkyillään kun ois tuli persiin alla ja pilataan muittenkin asiat. Ne on nää nuoret kun ei ole juuria, ei omaa paikkaa maailmassa. Ollaan niinku sotajumalia, kun on saatu pyssy kouraan ja univormu ylle. Kuvitellaan, että kaikki on niinku elokuvissa, vaikka näytöt riittää tasan naama punasena huutamiseen. Sama se on minkä perässä juoksee, jos ei tiedä mitä haluaa tai minne kuuluu. Samalla lailla se on yks paskan hailee millanen helvetti repiää valloilleen, jos itte vaan tietää mikä on elämässä tärkeetä. Mulla on minun työhommat selvillä, hyviä ystäviä siellä täällä ja sorkkarauta vyöllä. Kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään, mutta kukas multa kysyis?”
Anton/Annastiina Fjällström (M/N)
“Fy fan tätä takapajulaa! Näemmä melkein loppuunsaatettu lääketieteen lisensiaatin koulutus ei riitä jos sen tekee “väärällä” kielellä ja “väärässä” maassa! Sitten määräsivät minut tänne jumalan selän taakse tekemään tuon konitohtori Paanasen työt kun hän on niin epäpätevä. Hän laittaa minut siivoamaan ja keittämään kahvia, voitteko kuvitella?! Aamusta iltaan teen mitä minulta halutaan ja sen mitä tuo retku Paananen ei halua tehdä, täällä Väliasemalla on niin paljon liikennettäkin, niin koko ajan saa sykkiä sinne tänne. Varusteet pitää pitää järjestyksessä, lääkevarastot ja sidontatarvikkeet tuntuvat olevan jatkuvasti tyhjänä, vieköhän meiltä joku niitä? Voi kunpa tietäisin mistä Paananen hankkii lääkkensä, niin voisin lähteä täältä! En pysty toimimaan ilman ADHD-lääkkeitäni.
Häh, mitä nyt taas, eikö täällä saa hetken rauhaa?!"
Kalle/Kaisa Oksala(M/N)
“Nytköhän se sitten tuli, miun aika? Kauanhan tässä on sinnitelty, mutta nyt sitten löyty se miun nimellä ollu luoti. Fjällström teki parhaansa ja sanoo, että jään henkiin, mutta sattuu vieläkin niin kamalasti ja entä jos hän sanookin sen vain, että minusta tuntuu paremmalta. Toisaalta, voisinhan olla puskemassa koiranputkea niin kuin muut miun rotaatiosta. Olisinpa voinut tehdä jottain. Tuntuu ihan hyödyttömältä. En pysty tekemään mitään.”
Pekka/Piatta Kosonen (M/N)
“Olipas kyllä kätevää kun Oksala jäi vielä pihisemään, niin mä voin sillä verukkeella jäärä Vipuselle vielä aineski vähäks aikaa. Pittää keksii jotain, ettei tartte mennä takasin Kuopioon pokkuroimaan kusipää upseereille ja grindaamaan sulkeisissa ja kaiken maailman jonninjoutavissa harjotuksissa. Tartteeko sitä helkatan nassea laittaa päähän koko ajan, ookko nähny zombin käyttävän hermokaasuja, hä!?. Täällä on just silleen hyvä oma meininki ja loistotyyppejä. Virta ja Saatana on kertonu mulle kaikkee ihan tosi villiä kamaa siitä miten maailmassa asiat oikeesti menee. Mä en tajuu miten porukka voi olla niin silmät kii?”
Vipusen uusi sotilaskomentaja, kapteeni Teemu “Reiska” Reini (M)
“Minen ou pelekästään vanaha, vuan myös kokenu. Enkä oo elänä tähän ikkään suakka vua hötkyyttämällä. Toesta kautta, suattasin sannoo. Liijalla kiirehtimisellä sitä piäsöö vuan äkkiä hengestää, jossei ehi ensinnäkkii tuumaa mitä tekköö. Niinpähän net sotaväjessäkii opettaa poijille, notta ensi on muali ja tausta tiijettävä ja sitte vasta soppii pammauttoo. Se onnii hyvä tuuma se, että koettaapi parrailla tiijoilla tehä piätöksesä, eikä vuan mäne sen mukkaa joka ensimmäisenä juolahtaapi mieleen. Ei toinna silviisii numeroo kaikesta tehä, on niitä semmosiakkii hommia jotka vuan hoijetaan ja sitte se elämä jatkuupi. Minä oun nähnä monen nuoren kossin mänevän sillee ihan ite surmaansa, ko eivät ou mieltäsä malttana. Ei sitä taia suurempaa hölömöö olla ko vanaha hölömö. Ja minnoun ollu monena, vuan hölömönä ennou ollu vielä kertookaa.
Vuan ko minut tähä Vipusen hommaan miärättiin Kuopijon sektorilta, niin minä tuumasin notta onkohan siellä tapahtuna jottae eriskummallista. Semmoselta tämä vähän äkkiseltää vaekutta, tässön ollunna viime aikoena meleko levotonta sektoriin ulkolaijoilla. Kyllähän sitä minullekkii kelepois helpompikkii homma jo pikkuhilijoo, mutta se on tämä nykymualima semmone, notta monikaan ei jouva uuninpankolle makkoilemmaa. Se on vuan tehtävä mitä ossoo, että luonnistuu se oleminen muiltakkiii. Ja nyt ko se sitte sattu vanahoille päiville minun kohille tämmönen virka, niin minähän sen hoian sitte viimesen piälle. Oon hoitanna ennenii hankalija paekkoja.”
Vänrikki Sami/Sanna Mäki (M/N)
“Ei tämä elämä ole semmoista, millaiseksi sen helposti kuvittelisi. Monella koulutetulla ammattilaisellakin on todella suuria kuvitelmia itsestään, osaamisestaan ja jaksamisestaan. On katsottu elokuvia, joissa ruokaa, aseita ja tarvikkeita lojuu juuri siellä minne laiska käsikirjoittaja katsoi sopivaksi niitä sijoittaa. Moni laskee sen varaan, että on oman elämänsä päähenkilö, ja kokee sitä kautta estettävissä olevan kuoleman. Puhumattakaan siitä, ettei se kuolema ole välttämättä kovinkaan nätti. Minä en usko sattumaan. Kuri, koulutus ja kokemus. Niillä sitä pärjää pahassakin paikassa. Vähempi ei riitä, ja sitä on syytä vaatia jokaiselta. Pakko on paras muusa.
Kyllä minä tiedän, ettei tällä asenteella välttämättä saa paljoa ystäviä. Mielipahaa jos tulee, tulkoot. Se on hinta, jonka olen valmis maksamaan siitä, etten joudu raadelluksi tai päädy haahuilemaan hirviönä. Ja jos sen suinkin voin estää, ei päädy kukaan muukaan minun porukastani. Perseilkööt omalla ajallaan, se ei minulle kuulu. Mutta minun vahtivuorollani hoidetaan asialliset hommat asiallisesti ja se jos ei onnistu, tulee lähtö jonnekin ihan muihin tehtäviin. Niin ja mitä Vipuseen tulee, niin se paikka on kohta taas järjestyksessä. Nyt on laitettu sen verran tarkka sakki asialle.”
kers Seppo-Seppo (M)
“Mä olin kesäkessuna intissä sillon kun paska osu tuulettimeen, enkä tainnu päästä ikinä siitä virasta eroon. Kun mää ny satuin vilahtaan sillä yhdellä viraaliksi paukahtaneella videolla missä mun alainen Pylväs teki temppujaan Oulussa, niin siitä maineesta tarttu osa muhunkin. Emmä sano etteikö se ois lähinnä hyvä juttu, että tuntemattomatkin luottaa muhun koska mun naama on tuttu. Mutta on siinä se hinta, etten mää tunnu saavan hetken rauhaa. Jos oot muitten mielestä joku hemmetin sankari, niin sittenpähän joudut olemaan se sankari koko ajan taikka saat semmosen määrän paskaa niskaan ettei sitä päivässä lapioi pois. Ja uskokaa pois, kyllä mää kaipaan semmosia aikoja kun joka toinen vastaantulija ei tienny kuka mää oon ja mitä mää oon muka tehny.
Sillä mä lähinkin vapaaehtosena tälle Vipusen komennukselle, että sais vähän huilata. Oon aina tykänny olla mieluummin huomion sivussa ku sen keskipisteenä, ja väliasemilla on aina tuntunu rennommalta ku millään sektorilla. Eikä mua sektorin ulkopuolella pelota, ei ne raivotautiset eikä yleiset olosuhteet. Molemmista on selvitty kunnialla jo kymmenen vuotta ja selvitään jatkossakin. On ihan luotettavat kaverit alaisina eikä noi komentavat upseeritkaan mitään järkijättöjä ole, päin vastoin. Niin että tää rotaatio tulee kyllä tarpeeseen, vaikka sitä onkin kuulunu kaikkia ihmeen tornareita että siellä väliasemalla olis tullu viime aikoina ruumiita. No, eipä tule enää kauaa, kun sinne päätyy hyvät sotilaat joidenkin gonahtaneiden bensalenkkareiden tilalle.”
stm Junkkari (M/N)
“En minä muustakaan juuri tiedä kuin tästä. Orpo minä olen, sektorilla kasvatettu kenen milloinkin toimesta. Ihan hyvä nuoruus se oli, mitä nyt joutui monet asiat itekseen opettelemaan kun muilla oli niin huonosti aikaa katsoa mukuloitten perään. Onneksi ehdin käydä pari luokkaa koulua vanhaan aikaan, koska muuten en varmaan osaisi vieläkään lukea tai kirjoittaa. Mutta onhan tässä kuitenkin ollut pikku pakko autella missä vaan kykyjensä mukaan pärjäilee. Sektoreilla pitää jokaisen ansaita elantonsa, ei siellä mitään vapaamatkustajia ruokita. Se on ihan reilua, että kaikki vetävät yhtä köyttä ja tekevät osansa.
Niin että sotilaan ne minusta tekivät, kun olin kerta sillä lailla reipas ja osasin tehdä mitä käsketään silloin kun käsketään. Parempi se on, että viisammat ja kokeneemmat kertovat ja minun kaltaiset nohevat kaverit toteuttavat. Sillä tavalla ei kukaan päädy turhaan pahaan jamaan taikka tule muutakaan riitaa, kun on komentoketju selvä ja sitä kunnioitetaan. Minä en silleen ole yhtä paljon nähnyt ja oppinut kuin moni muu, mutta paikkani pidän kunnes se käsketään jättää ja niin hyvin teen kuin vain suinkin osaan. Ovat minua sektorilla kehuneet, että olen sillä lailla parhaasta päästä sotilaita etten sotke hommiin omia uutuuksiani. Minä kyllä luotan siihen, että Vipusellakin olen varmasti hyödyksi. Tämä onkin minun ensimmäinen kertani näin kaukana sektorista, mutta ei minua jännitä.”
stm Heiskanen (N)
“Kun tämä kaikki alkoi, ymmärsin heti että tulevaisuudessa tarvittaisiin muutakin kuin aseita ja säilykkeitä. Selviytyminen on tärkeää, mutta mitä se merkitsee jos kokonainen kansakunta hukkaa ihmisyytensä siinä sivussa? Tuntemuksilleni ei vielä siinä tilanteessa ollut mitään nimeä tai muotoa, mutta velvollisuus ja vastuu eivät ole muuttuneet miksikään. Ja jos kerran jotakin osaa, niin suotta sitä pitää kynttiläänsä vakan alla. Olin nimittäin entisessä elämässäni luokanopettaja klassisessa lyseossa. Liityin Suomen Siniseen Ristiin heti kun kuulin siitä ensimmäisen kerran, vaikken varsinaisesti olekaan mikään uskovainen. Olen itse asiassa ollut perustamassa Oulun sektorin SSR:n osastoa, ja nykyään yksi niistä harvoista jotka ovat tuosta porukasta vielä hengissä. Viime vuosina olen rekrytoinut uusia jäseniä Kuopion sektorilla sekä pitänyt koulutuksia tulokkaille. Perustason ensiapua, kenttäolosuhteissa pärjäämistä, yleisiä lainalaisuuksia jotka helpottavat sektorin ulkopuolella toimimista. Sekä tietysti myös vähän historiaa ja muuta olennaista vanhasta maailmasta.
Vipuselle päädyin lähtemään kun Kuopiossa erikseen kyselivät vapaaehtoisia. Ajattelin, että sitä voisi välillä käydä vähän verestämässä omiakin taitojaan, ettei mene opettaminen vallan teoriahommiksi. Suomalaiset kun ovat sellaista sakkia, joita johdetaan esimerkillä. Niin että minä pidän tätä komennusta ikäänkuin kertaavana koulutuksena itselleni. Tai vaikka sitten vuorotteluvapaana, miten sen nyt haluaa ottaa. Vipusella on osoitettuna jokunen vanha tuttu, eikä ole ollenkaan pahitteeksi päästä vaihtamaan kuulumisia heidän kanssaan. Etenkin, kun raivotautisten viimeaikaiset liikkeet ovat olleet siellä suunnalla huolestuttavia. Muitakin huhuja on kuulunut, eivätkä ne ole yhtään sen miellyttävämpiä. Jotain se kuitenkin kertoo, että väliaseman komentaja vaihtuu. Tiedonkulun ollessa tänä päivänä mitä se on, pidän parhaana vaihtoehtona käydä itse katsomassa.”
stm Haatainen (M/N)
“Vittu mitä paskaa taas. Mä oon koittanu pitää itteni just sen verran keskivertona, ettei ketään kiinnosta vittuilla tai kehua. Osana sitä harmaata massaa joka vaan lipuu sun ohitte joka päivä ilman että katot toista kertaa perään. Silleen mä oon hengissäkin selvinny, kun en oo lähteny mitään ramboilemaan ja pysyny porukassa keskellä. Elä herätä huomiota, pidä pääs alhaalla ja hoida omat asias. Ja kaikkein tärkeimpänä, älä sekaannu muiden asioihin. Silleen oli hyvä. Vittu, mä selvisin sektorillakin pitkään tekemättä melkein mitään, kunhan vaan osasin teeskennellä että mulla oli muka jotain meneillään. Mut sitte se tuuri loppu, ku joku virkaintonen pelle äkkäs että mä en oo edes virallisesti missään kirjoissa ja kansissa. Nehän pakotti mut sitte ottaan pyssyn kouraan ja äkseeraamaan sen kanssa. Kovasti mä koitin olla silleen huono että mut jätettäis rauhaan tai laitettais jonnekin vahtiin jotain aidantolppaa, mut vituikshan se meni.
Että nyt mä oon sitte jollain perkeleen rotaatiolla. Väliasemalle katteleen jotain puolijuntteja metsäläisiä ties kuinka pitkäks aikaa. Kaikki tietää, ettei väliasemilla asu vakinaisina ku hullut ja rikolliset. Mitä tekemistä siellä muka edes on, puiden ja raivotautisten keskellä? Sektoreilla sentään ois viinaksia ja paneskelua ja muuta ajankulua, mutta Vipusella kuulemma vaan rukoillaan ja leikitään jotain puskajeesusta SSR:n pellejen kanssa. No vittu, kun en kerta päässy venkoileen tästä hommasta eroon, niin kai se ny sit pitää vaan hoitaa. Mutta aion kyllä vittu valittaa, sitä ne ei voi multa ottaa pois.”
Virologian tohtori Jalmari / Jaana Ekholm (M/N)
“Kyllähän tämä aika aiheuttaa omanlaisiaan haasteita, ei käy kieltäminen ei sitten mitenkään. Mutta jos jotain hyvää pitää löytää niin tutkimusolosuhteet ovat sangen mielenkiintoisia ja byrokratian määrä on huomattavasti vähentynyt. Virologian asiantuntemukselle on nykyisin kovin paljon kysyntää, tietenkin, ja voin vailla tarpeetonta omakehua sanoa edustavani tässä tieteenalassa huippua. Tämä niin kutsuttu raivotauti on poikkeuksellisen pähkinä purtavaksi ja monivivahteinen ongelma, mutta minulla ei ole epäilystäkään siitä etteikö sekin ole selätettävissä. Jumalan rangaistus? Taikauskoista roskaa! Loiseliö avaruudesta? Epätieteellistä hölynpölyä? Venäläinen bioase? Tätä tutkimussuuntaa ei voida poissulkea, jos ei täysin vahvistaakaan.
Tilanne todellakin tarjoaa loputtomasti erityislaatuisia tutkimussuuntia ja onneksi tutkimuskohteita riittää. Skalpelli, mikroskooppi ja laboratorio, näiden avulla ratkaistaan tämä kiehtova ja monimutkainen arvoitus, ei siinä sen kummempaa. Ja kuuluuhan kenttätyö empiriaan kieltämättä, lisäksi onneksi näiden ilahduttavien pillerien voimalla jaksaa. Väliasemat ovat kuulemma rustiikkisia, mutta vähät siitä kunhan tarjoavat uusia perspektiivejä kokonaistilanteeseen. Ja saattoryhmä on aseistettu.”
Psykologian professori Armas / Armi Salakari (M/N)
“Kuten kollegani havainnoi, tämä aika todellakin tarjoaa haastavia tutkimusolosuhteita, jos toki myös mahdollisuuksia. Jestas mitä menoa täällä sektorien ulkopuolella tosin, aika hurjaa porukkaa mutta onneksi väliasemallakin on aseistettu vartio… Jos tämä tutkimus ei olisi niin tärkeä niin en kyllä Helsingistä hievahtaisi, huhhuh… Ihan en tätä osannut uskoa tutkijanurani alussa mutta kyllä tämän sotkun keskellä suutarin on parempi pysyä lestissään, vaikka tekisi mieli lukittautua kellariin odottamaan että kaikki tämä on ohi.
Mutta onhan se kiinnostavaa miten kukin on tätä katastrofitilannetta kestänyt, ei käy kieltäminen. Disassosiointia, päihteitä, uskonnollisia heräämisiä, kyllä tästä surkeudesta saa sellaisen tutkimuksen että Nobel olisi lähellä jos niitä vielä jaettaisiin. Erityisesti tämä väliasemilla oleskelevien selviytyjien haastatteleminen on niin kovin tärkeää vaikka toki vaarallista onkin. Mikä saa nämä ihmiset kieltäytymään sektorien tarjoamasta turvasta? Miten he ovat selvinneet tähän asti? Ja mikä motivoi niitä huhuttuja tahoja jotka muka elävät kokonaan sektori- ja väliasemajärjestelmän ulkopuolella?”
kers Petteri / Petra Dittman (M/N)
“No niin hyvät tohtorit, hörppikäähän ne aamukahvit niin päästään jatkamaan matkaa. Kuusela, pistä se kosla käyntiin ja Ihalainen, tähystä sinä ettei vaan näy missään niitä hulluja. Joo, onhan tässä näiden akateemikkojen paimentamisessa hommaa mutta pitää se tehdä ja eipähän tarvitse haahuilla pitkin korpia. Eikä miettiä mitä syö seuraavana iltana. Kyllähän sitä noiden väliasemien ja vähän villimmänkin väen kanssa tulee toimeen kun ei esitä mitään Helsingin herraa, ei pidä liikaa kysellä mistä sapuskansa ja aseensa ovat löytäneet. Hiljaa hyvä tulee, nyt kun vaan nuo propellihatutkin tajuaisivat sen…
Joo olihan minulla duuni ja elämä ennen kuin paska osui tuulettimeen, tein vartijan ja portsarin hommia ja muuta semmoista turvapaskaa. Koulutin voimankäyttöä ja opetin paikallisella salilla nyrkkeilyä. Vaan paljonpa niistä hommista on hyötyä, kun ne raivopäät ei oikein tottele pelkkää nyrkkiä. Mutta tässä sitä nyt ollaan ja pois ei päästä ennen kuin joku keksii että miten se helvetin tauti selätetään. Ja ei tämä suojaamiskeikka nyt ole yhtään pahimmasta päästä, vaikka välillä meinaa ottaa hermoon. Eipä nämä akateemikot loputtomiin jaksa täällä pyöriä, kyllä ne kohta pyytää että auto ympäri ja kosla kohti kotia. No niin, nyt kyytiin ja menoksi! Vipusella on oltava ennen pimeää ja tästä ei käydä mitään vitun debattia! Hop hop!”
stm kuski-Kuusela (M/N)
“Jaa että miten minä päädyin näille aasei- akateemikoille kuljettajaksi? No tuota, onhan sitä tullut kaikenlaista tehtyä ja aina mennään kun meitä tarvitaan, eikös se niin mene? Onhan se näinä aikoina parempi tehdä sitä missä on hyvä kuin luuhailla jossain sektorin hanttihommissa, vaikka enpä olisi uskonut ikinä vetäväni univormua ylle. Ei Sattans mitä touhua välillä… Mutta onneksi tuo Dittmann on aika jämerä tyyppi eikä nuo tohtoritkaan ihan huru-ukkoja ole, kai se tämä reissu menee siinä missä muutkin.
Että mistä minä olen kotoisin? Stadista tietenkin, mitä se edes sinulle kuuluu? Ja mitä puuhasin ennen kuin kaikki levisi käsiin? Monenlaista, eikö se saakelin kysely hiljalleen lopu, för fan?!? Ei täällä kannata liikaa udella ihmisiltä, varsinkaan näillä väliasemilla, joku voi vielä loukkaantua ja ottaa itseensä… En siis minä tietenkään mutta meinasin vaan että tuolla näkee kaikenlaista jos osaa pitää silmänsä auki ja suunsa kiinni… Jaa mitä mieltä olen tästä saattohommasta? No mitäs tässä, nuo tohtorit antaa onneksi olla rauhassa ja Dittman tietää mitä tekee, körötellään nyt sinne Vipuselle, hoidetaan homma ja painellaan takaisin Helsinkiin ennen kuin tuuri loppuu kesken…”
Lääkintämies Ihalainen (M/N)
“No onhan tämä ihan oikeasti tärkeä homma, kyllähän sitä monenlaista vaivaa voidaan hoitaa mutta puremaan ei auta mikään, ei ennen kuin löydetään parannuskeino ja miksei löydettäisi, onhan meillä kovat tekijät asialla kuten tuo Ekholm tuolla. Ja sitä odotellessa on haavoja hoidettavana, luita asetettavana ja kuumeita mitattavana. Pitäähän sitä jonkun jaksaa yrittää vaikka täällä vaikeaa onkin. Eipä se Pohjantähden alla tosin ole koskaan leipä helpolla irronnut, niin se vaan on. Ja kyllä minä jaksan uskoa että Sinisen Ristin toiminta on näissä olosuhteissa ihan oikein, me teemme hyvää vaikka jotkut tekisivät pahojaan. Ja vaikka sektoreilta kuuluisi soraääniä.
Silloin joskus ennenkuin kaikki meni ihan sekaisin minä tein yksityisenä työterveyshoitajana ihan hyvää työtä mutta ei siinä paljoa merkitystä ollut. Kolme päivää sairaslomaa ja buranaresepti, eipä sitä paljon muuta ollut antaa useimmille. Jaa kaipaanko niitä aikoja? No olihan se kaapeli-tv ja halvat lautat Viroon ihan jees, mutta kyllä sitä nykyään tuntee tekevänsä enemmän jotain millä on väliä. Jokaisella on ristinsä kannettavana, niinhän sitä sanotaan ja kun se Jeesuskin kantoi omansa niin kai minä tämän kanssa jaksan.”
Immunologian tohtori Pekka/Paula Arne (M/N)
“Minä olin perheeni luona Lapissa lomamatkalla kun alkoi tapahtua, ja sinnehän sitten jäätiin koko porukka. Se olikin ammatillisesti Luojan lykky jos mokomaan uskoisin, sillä olen nykyään käsittääkseni ainut immunologian erityislääkäri koko valtion alueella. Ei sillä, että tuosta koulutuksesta olisi ollut juurikaan hyötyä pohjoisessa, mutta myös siksi tässä ollaankin pitkästä aikaa matkalla kohti Helsinkiä. Siellä on kuulemma edelleen toimiva yliopisto ja keskussairaala, jossa olen varmasti paremmin hyödyksi kuin lastoittamassa murtuneita nilkkoja Kaldoaivin erämaassa. Lisäksi sieltä löytynee myös kirurgi, joka voinee auttaa veljeäni. Helsingin SSR:n väki on maanitellut minua radiolla lähtemään matkaan jo parisen vuotta, ja lopulta sitten suostuin. Tähän asti on sujunut hyvin, vaikka hankalaa on paikoin ollut.
Myönnetään, ettei motivaationi ole pelkästään altruistinen. Tämä reissu on vaarallisempi kuin moni sektoreilla elävä edes ymmärtää, enkä minä ole mikään sotilas tai sankari. Voi olla, että olisi jäänyt kokonaan lähtemättä matkaan, mutta huoli veljeni terveydentilasta painaa vaakakupissa vähintään yhtä paljon kuin se, mitä saatan kyetä tarjoamaan Helsingin sektorin sairaalalle. Sattuneesta syystä lapin alueella ei ole mitään sellaista infrastruktuuria, jossa voisin hoitaa Kristianin kuntoon. Niin että ei muuta kuin sektorilta toiselle, väliasemalta seuraavalle ja lopulta Helsinkiin. Eihän se olekaan kuin semmoiset 1100 kilometriä joutomaata ja raivotautisia kannibaaleja. Onneksi matkaseurani hallitsee selviytymisen erittäin hyvin.”
Kristian Arne (M)
“Luonto on meille suosiollinen, kun sitä osaa käyttää. Eikä pelkästään luonto, kyllä ne ihmisen tekemät esteetkin toimivat. Aidat, rakennukset, ruuhkautuneet ajoneuvot, mitä noita nyt on. Jäinen ylämäki on parempi puolustus kuin kivääri ja tuhat ammusta, vaikken minä jälkimmäisenkään päälle sylkisi. Niin että siksi minä viihdyn arktisella alueella. Oli toki jo nuorena onnellisimmillani, kun elohopea painui reilusti pakkasen puolelle, mutta nykyään miinusasteet saattavat jopa pelastaa ihmishenkiä. Raivotautiset ryssät kun liikkuvat aika kankeasti kylmässä. Ikävä kyllä pelkkä pakkanen ei riitä pelastamaan minua alkaneelta maksakirroosilta, sitä varten tarvitaan kuulemma elinsiirtoa. Onneksi tuo sisarukseni tietää noista asioista, ja siksi tässä ollaankin matkalla etelän lämpöön. Olkoon tämä kriisi myös tilaisuus.
Meillä on nimittäin kansakuntana tehtävä. Tämä tehtävä ei ole ainoastaan yhdistää Suomi uudestaan valtioksi, vaan myös ajaa nämä ryssän perkeleet pois. Koska sieltä tämä vitsaus on tänne tullut, sinne ne tautiset pitää potkaista takaisin. Enpä arvannut rajasissikoulussa varusmiehenä, että joutuisin itänaapurin kanssa nokittain justiinsa tällä tavalla, mutta yhtä kaikki ne saivat meiltä maan vallattua. Ja tuleepahan tämän sairaalareissun takia nyt nähtyä, että minkälainen työmaa sitä edestä löytyy. Ei tässä niin pahassa jamassa vielä olla, etteikö sitä matkalla pärjäisi, mutta notkumaan ei parane jäädä. Tohtori puhuu kuukausista, ehkä puolesta vuodesta. Sen ajan minä pysyn pystyssä vaikka silkalla vihalla.”
Viljam/Vilhelmiina Pylväs (M/N)
“En minä itse sillä asiasta pahemmin retostele, mutta se olen minä sillä Oulun videolla. Sillä jonka näemmä kaikki on nähneet, siitä hommasta tuli vissiin joku semmonen symboli ihmisille. Minä ja mun kessu Seppo satuttiin olemaan paikalla kun yli tuhatpäinen lauma niitä kurkunpurijoita alkoi mellastamaan. Muut meidän ryhmästä juoksi karkuun, onneksi auton avaimet oli just kessulla. Pakko myöntää että jos se UAZin vaihdelaatikko olis toiminut, siitä videosta olis tullu ihan erilainen. Lyhyempi, ensinnäkin. Mutta ku me yritettiin karkuun, niin eihän siinä romussa menny ku ykkönen silmään. Sillä vauhdilla me oltais kuoltu, mutta mä keksin hypätä takapaksiin ja alkaa harventaa sitä laumaa rynkyllä. Oon aina ollu helevetin tarkka ampumaan, ja onhan se video aika nättiä katteltavaa. Taisin ampua ohitte ehkä kolme tai neljä kertaa, ja laukauksia tais tulla jotain sadan pintaan. Niitä raivotautisia vaan oli enemmän ku mulla oli kuteja. Oli aika tiukka paikka.
Sitä mä en tienny, että joku droneharrastaja sattui kuvaamaan koko homman taivaalta suoraan nettiin. Me koitettiin ajaa pois kaupungista, mutta ei me oltais karkuun päästy sillä vauhdilla. Satuttiin sitte jokivarteen jossa jokkut paskakuskit oli virittäny vesipiikkausvehkeet ja silpo niillä ukkoa menemään. Se UAZin perässä juokseva loppulauma huuhtoutu sit Pohjanlahteen verisenä mössönä ja irtojäseninä, ja meidän plus niiden piikkajien ansiosta pelastui kuulemma tuhansia oululaisia. Mutta jotenkin se homma henkilöityi just muhun, varmaan siksi että mut tunnistaa siitä niin helposti. Vaikken mä mielestäni siinä mikään sankari ollu, tein vaan mitä piti.”
Paine-Pesonen (M/N)
“Ne sano mua aina junnusta asti Paska-Pesoseksi, kun faija oli viemärilaitoksella hommissa. Vituttihan se, mutta minkäs voit kun isommat pojat oli vaan isompia, vittuakos siinä. Kai se oli vähän sen kautta kun mä päädyin sinne Tikanojalle kun ei koulussa istuminen niiden vittupäiden kanssa kiinnostanut, ensi roskakuskiksi ja sitten niihin painepesuhommiin. Faijan suhteilla. Siellä paskahommissa mä sen Laitisenkin tapasin, samaa porukkaa oltiin ja morjestellaan vieläkin kun tavataan. Pesuhommista sai ihan hyvää liksaa sillon ennen tätä kaikkee ja joku keksi mulle nimen Paine-Pesonen. Parempi paine kun paska, sentään. Hommia oli ja vaikka paska haisi niin raha ei, hemmetti. Ne jotka sanoo ettei rehellisellä työllä rikastu, ei vaan tee tarpeeksi kovasti hommia.
Ja sitten kun tää vitun tauti alko niin kaikki oli ihan kusessa, tottakai mäkin. Olin Oulussa työkeikalla ja sinnehän mä lopulta jämähdin kun tuli nää sektorit ja muut. Ja sitten yks kerta tuli se vitunmoinen lauma sinne ja se mun kuningasidea. Eihän niihin hulluihin ihan pienet pyssyt tehonnut mutta paine on voimaa ja ylipaine ylivoimaa, vittu. Laitettiin pelit ja pensselit kuntoon, vedettiin imuletkut jokeen ja päästettiin kolmella piikkausautolla helvetti irti. Tuhat baaria painetta ja sata litraa vettä minuutissa, semmonen suihku leikkaa vaikka terästä, niin että miksei sitten luuta ja lihaakin. Lähti saatana ne hullut semmoiselle lennolle että sen näyn muistan vittu lopun ikääni, raajoja ja päitä vaan sinkoili joka suuntaan. Niin että aika moni ihminen pääsi pakoon Oulusta kun niin moni hullu muuttu silpuks meidän eteen. Eikä kukaan enää sano mua Paska-Pesoseksi, ei sano ei.”