“Ensimmäistä kertoo mie näin huahuilijan vissii Vironlahel. Ja suatoin hyviinni olla ensimmäisijä, jos en iha ensimmäinen Suomessa. Myö oltii talakoissa, korjoomassa yhe kaveri mökkijä. Oltii just lopettelemassa uuven terassin tekkoo ko se kömmerti sieltä metästä essii. Siihe aekaan niistä ei vielä kukkaan tienny. Jottae huhuja ol kuuluna ja uutisija Ukrainan suunnalta, vuan ei niistä oikein tiennä sillo, että mikä ol totta ja mikä vuoan sitä ryssän… Mikskä ne sitä sannookkaa, maskirovkoo.
No yhtä kaekki, siinä myö istuttii terassin reunalla Huuskose kanssa, Jorkki ol männä just hyyskää, ko tämä huahuilija tulloo sieltä metästä. Se ol meleko hurjan näköne, siis siihe aekaa, sillo niihi ei ollu tottuna. Se ol semmone pienkokone, vissii joku teini-ikäne. Ei siitä oikee ees nähnä, olko se ollunna poeka vae tyttö. Vuatteet oli sen paskaset ja resuset ja sillä ol vielä pysynä lippalakki piässä. Iha sivviilivuatteet, ei mittää univormua tai sotilaskamppehija. Vuan rinnaltaa vähä veriset, iha ko se ois syönä jottae ruakana. Myö katottii ensi, että se ois vuan satuttana ihtesä, luultii tietennii siihe aekaa vielä tyhminä, notta se oes iha immeine. Huuskone yritti kysellä siltä, notta mikä silloes hätänä, vua eihän se tokkiisa mittää vastanna, muris vua jottae. Mäntii molemmat lähemmäs jututtammaa sitä ko se kävi Huuskose piälle. Hyökkäs muriste ja käet heiluen ko heinämies. Huuskone perräänty ja kompastu taaksesa laittamaasa oluttölkkiisä ja mäni nurin. Se huahuilija tietenkkii hyppäs piälle ja Huuskone ehti nostoo kätesä ettee ko se puri sitä kättee.
Minä jiävyin hetkeks, en vuan kertakaekkijaa käsittänä että mitä tapahtu. Ko tolkkuunnui Huuskone ol suana vasaran kätteesä ja lyyvä hutkautti sitä kohti piätä. Ei se iha osuna, män vähäse sivvuu ja osu olokapiähä. Minä kuuli ko siltä nasahti solisluu poekki, vuan ei se näättänä ies huomoova. En keksinä muutakaa niin tempasin sitä kiinni toisesta käestä ja kiskasin sivummalle Huuskosen piältä. No sehä kävikii minun piälle seuraavaks ja yritti purra, vuan minu onneks se ei suana hampaisiisa ko huppari hihhoo. Sen verta räväkästi se kuitennii tuli piälle, että minäkii kuahuin siihe. Hetki siinä paenittii ja Huuskone ryntäs siihen appuun. Vuan se ei uskaltana lyyvä sitä vasaralla kuuppaa, ko se koko aja yritti purra minnuu ja minä saen pijettyvä sen piätä kaavenpana. Huuskone hutkas sitä pari kertoo selekää vasaralla, ihan reilulla voemalla, vuan ei se haetanna. Minä sain tungettuva sen piätä vähä poispäen ja yritin suaha puukkoo työkaluvyöstän. No se ol kiäntynä siinä rytäkässä sen verra, etten suana puukko mutta kättee osu terassinteossa käätetty kuustuumane raatanaala. Tempasin sillä sitä piähä ja osuin meleko hyvin tuoho korvalliselle. Siihe se sitte hyyty,
Huuskone se taetaa huahuilla nykysi jossae Lappeerannassa.”
-Kuustuumanen
Sekatyömies
“ SENTOO! LEPOO!
No niin, mortit. Tänään te opitte kaiken, mitä koskaan tarvitsette tietää haahuilijoista…”
Katselen hetken ylivääpeli Angenin ihmettelyä läppärin ja projektorin kanssa. “Perkele tätä atk:tä…” mies jupisee itsekseen, yrittäen tunkea USB:tä HDMI-kaapelin liittimeen ja kiroillen väliin ranskaksi. “Alikersantti, liittäkääs te nämä pahuksen vehkeet toisiinsa.” hän murahtaa luentoa avustavalle kirjurille, joka saa koneen ja projektorin juttelemaan keskenään.
Angen on jonkin sortin legenda Kuokkalassa. Tarinat kertovat miehen palvelleen parikin kautta muukalaislegioonassa ja joutuneen lähtemään sieltä jonkin epäselvyyden takia. Yhdet kertovat kadonneista timanteista, toiset kadonneesta everstistä. Tarinan mukaan tuo olisi ollut vielä palkkasoturina Afrikassa ennen kuin palasi Suomeen, ja jumitti opettamaan meitä alokkaita. Hurja ukko.
“No, millä haahuilija kuolee?” Angen kysyy möreällä, viinan ja tupakan käheyttämällä äänellään. Vastausta odottamatta hän alkaa kertoa. “Sehän tottelee lyijyä aivan samoin kuin muutkin, mutta vain kunnon osumia. Lihashaavoihin ne suhtautuvat kuin 80-luvun toimintasankarit, murtunut luu saa sen raahaamaan koipeaan, muuta se ei hidasta. Mutta se kuolee samalla tapaa kuin ihminen. Siltala! Mihin. Ihminen. Kuolee?” Angen ärähtää ja osoittaa yhtä alokasta vieressäni.
Siltala takeltelee hetken ennen kuin saa aloitettua. “Herra ylivääpeli. Siis ihminen tota… Sehän kuolee jos sen sydän ei lyö ja.. Tota… “ Angen ei jää kuuntelemaan Siltalan änkytystä vaan valikoi seuraavan uhrinsa. “Juntunen, tehän olitte sairaanhoitaja. Kertokaas nyt näille muille.” Lyhyt, vaalea nainen nousee hieman pystympään lysähtäneestä asennostaan. “Ihminen kuolee kolmella tapaa. Keskushermostovaurioihin, hapenpuutteeseen tai verenpaineen laskuun. Näistä kaksi viimeistä ovat sidoksissa toisiinsa. Jos elimet eivät saa happipitoista verta, kuolema kuittaa. Se taas voi johtua joko siitä, että happea ei ole, tai ettei ole verta kuljettamaan sitä.”
“Hyvä, joku sentään tietää miten ihminen tapetaan.” Angen jatkaa. “Eli juuri näin. Olen nähnyt haahuilijan ottavan kahdentoista kaliiberin haulipanoksen mahaansa ja jatkavan hyökkäystä. Kyllä se siihen ajan kuluessa kuukahtaa, mutta laukaus ei rikkonut selkärankaa tai isoja verisuonia, joten se vain ryntäsi päin. Yksi edesmennyt kaveri ampui haahuilijan selkärangan poikki, luoti katkaisi sen nätisti navan korkeudelta. Mutta kaveri unohti sen kalmon sitten jalkoihinsa, ja sai pureman pohkeeseen. Oppipahan.
Ne pirulaiset eivät pysähdy, ennen kuin kaikki veri on valunut pihalle tai olette osuneet kuuppaan niin että aivot ovat katukiveyksellä. Kyllä ne sippaa kun verenpaine putoaa tarpeeksi alas, sydämeen tai aorttaan tai muihin valtimoihin kunnolla osunut laukaus pysäyttää kyllä viimeistään minuutissa. Luultavasti sen näkökenttä pettää jo aiemmin ja toiminta menee entistä kömpelömmäksi. Molemmat keuhkot lävistänyt laukaus vie viimeistään kymmenessä minuutissa, mutta ne voivat olla pitkiä minuutteja. Osuma selkärankaan yleensä pudottaa, ei tapa, mutta jos sillä ei mikään toimi rintakehästä alaspäin niin aika harmiton se alkaa olemaan. Rinnasta ylöspäin osumat yleensä ovat riittäviä osuessaan keskilinjalle. Joko saadaan tarpeeksi iso reikä verenpaineen putoamiseen tai tehdään tarpeeksi keskushermostovaurioita.
Mitäs muuta? No niille ei kannata jutella. Ei niillä ole sen enempää empatiaa kuin muitakaan tunteita nälän lisäksi. Ei edes kivuntunnetta. Testattiin OC-kaasua niihin. No silmät menee kiinni ja se saattaa oksentaa juostessaan kohti, mutta muuta vaikutusta ei ollut. Olen nähnyt yhden jäävän pasin renkaan alle. Jalka oli polvesta alaspäin murskana, mutta se yritti koikkelehtia kohti yhdellä jalalla. Kaatui, yritti nousta molemmille jaloilleen, kaatui ja raahautui eteenpäin.
Napalmi ja valkea fosfori toimivat kyllä, termiitti vielä paremmin. Kuolee ne häkäänkin tai hukkuvat.
Päästän nyt Tohtori Liukon kertomaan teille lisää haahuilijoista”
Angen astuu sivuun ja lavalle nousee nuorempi, hoikka ja siloposkinen mies.
“Olen Arttu Liukko, ja olen tutkinut noita haahuilijoita jonkin verran. Kyseessä on siis mutatoitunut lyssavirus, joka saa aikaan tuon muutoksen. Teille jaetussa muistiossa on lyhennelmä julkaisustani viimeiseen Duodecim- lehteen, siitä voitte lukea tarkemmin viruksesta.
Pääasiassa meillä on haahuilijoita kolmessa vaiheessa. Ensimmäisenä tartunnan saanut ihminen saa raivotaudin kaltaisia oireita. Tuosta vaiheesta käytetään yleisesti “raivopää”- nimitystä. Tässä vaiheessa tartunnan saanut on vaarallisimmillaan. Sen aineenvaihdunta ja hermotus eivät ole vielä hidastuneet. Se liikkuu yhtä nopeasti kuin ihmisenä, sen motoriikka on vielä terävämpi, joten se juoksee sujuvasti ja saattaa kyetä perusmotorisiin toimintoihin. Se voi avata oven kahvasta, ryömiä tai uida rajoitettuja matkoja. Nämä ovat ne vaarallisimmat. Ne saattavat kyetä vielä alkeelliseen ajatteluun ja jonkinasteiseen karkeaan suunnitteluun petoeläinten tapaan. Niillä on kaikki tartunnan saaneen edut, ne eivät koe kipua tai maitohapot jaloissa eivät haittaa. Ne ovat samassa kunnossa kuin sairastuessaan, mutta saattavat vaikuttaa parempikuntoisiltakin, koska hengästyminen tai muu ei vaivaa kuin puuskutuksena ja väsymys ei välity aivoihin saakka. Joskus on nähty raivopään edelleen käyttävän jotain asetta, siis lyömäasetta. Saattavat osata hakata muita kepillä tai astalolla, mutta ampuma-asetta eivät osaa käyttää. Jonkun on nähty kuulemma vielä tökkineen puukollakin, mutta se oli aika sähellystä.
Sitten on ne “Välimallin veijarit”. Ne jotka ovat taantumassa raivopäästä haahuilijaksi. Nämä saattavat vielä kyetä juoksemaan tai ainakin ripeämpään kävelyyn, mutta siihen se jääkin. Toki eivät nämäkään mitään tunne tai tajua.
Viimeisenä, sellaisen muutaman viikon kuluttua tartunnan saamisesta ne muuttuvat haahuilijoiksi. Nämä ovat niitä meidän tavallisesti näkemiämme tapauksia. Kulkevat epämääräisesti laahustaen, saattavat öristä epäselvyyksiä mennessään ja liikkuvat hitaasti ja huonossa tasapainossa. Nämä eivät enää juokse, ui tai osaa käyttää mitään ovenkahvaa teknisempää. Saattavat tarttua koko kämmenellä, mutta sormiote mistään ei onnistu.”
Lääkärikirja Duodecim
5.10.2024
Virologian ylilääkäri Arttu Liukko, TAYS
Luokitus:
ICD-10 A271
Tautitietokanta 19548
MedlinePlus 014581
Mutatoitunut lyssavirus, kansanomaisesti “zombivirus” kuuluu keskushermoston infektoiviin RNA-viruksiin. Viruksen alkuperää ei ole vielä saatu selvitettyä, mutta alustavien tutkimusten mukaan siinä on merkkejä keinotekoisuudesta.
Virus leviää tietojen mukaan veri- tai sylkikontaktista. R. Thompsonin (Jane’s Medical Review 6/24) tutkimusten mukaan riittävän pitkä altistuminen (pitkäaikainen samassa huoneessa oleskelu) voisi aiheuttaa tartunnan ilmateitse, mutta tätä ei ole toisissa tutkimuksissa varmistettu.
Viruksen tarttuvuus on hyvin ennakoimaton. Teoriassa jokainen välillinen veri- tai sylkikontakti voi aiheuttaa viruksen siirtymisen, mutta tutkimusten perusteella (Hubbard&Trott 2024) selkeiden puremien tai muiden verikontaktien tartuttavuusprosentti on n. 30%.
Alkuvaihe, johon sisältyy muun muassa ruokahaluttomuutta, kuumetta ja muita sairautta ennakoivia oireita.
Toinen vaihe, joka kestää 1–4 viikkoa. Tällöin kohde on useimmiten hyökkäävä ja arvaamaton. Vaiheeseen liittyy pelkotiloja ja ahdistusta, jolloin ”kohde pyrkii puremaan kaikkia”. Tässä vaiheessa kohteen aivotoiminnot laskevat dramaattisesti ja motoriikka heikkenee.
Viimeinen, niin sanottu paralyyttinen vaihe on tila, jossa kohteelle ilmaantuu halvausoireita ja tuo taantuu lopullisesti. 3. vaiheen alussa kohteen ruumiinlämpö putoaa selkeästi ja muuttuu enemmän matelijamaisen vaihtolämpöiseksi, joka mahdollistaa altistuneiden siirtymisen horrostilaan, jossa ruumiintoiminnot hidastuvat ja kohde voi pysytellä pitkiä aikoja ilman ravintoa. Tässä on nähtävissä selvästi, että tartunnan saaneet ovat juuri 2. vaiheessa vaarallisimmillaan, sillä tartunnan saanut pyrkii levittämään tartuntaa agressiivisesti ja 3. vaiheelle tyypillinen hidastuminen ei ole vielä alkanut.
Kirjallisuutta
Hubbard L., Trott O. Infection vectors of the mutated rabies virus. Nat Rev Microbiol. 2024. Jun:16(4):241-255.
Thompson R. Preliminary evidence of airborne transmission of the new ZV-lyssa virus. Jane's Med Rev. 2024 Jun;11(3):219-23."
"Litterointi Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen Finstar A Casa C-295:n sieppaamasta keskustelusta:
Osapuolet oletettavasti:
Blue Ten- komentokeskus, ilmeisesti NATO- esikunta, Szczecin, Puola
Blue Five- Grom JW yksikkö, oletettavasti PZL W-3 Sokol- kopterissa:"
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
### 10.5. 2024. 10.28 Zulu
”Blue Ten, this is Blue Five actual.”
”Blue Ten.”
”Encountered massive force of straddlers in Sobibor, heading westbound, closing on river Bug. Aprox two hundred strong.”
”Copy that Blue Five. Maintain surveillance, do not engage.”
”Wilco.”
### 10.5. 2024. 10.31 Zulu
”Blue Ten, this is Blue Five actual.”
”Blue Ten.”
”Eyes on straddlers. They seem unable to cross the river.”
”Say again.”
”Straddlers are not crossing the river. Negative on crossing.”
”Wait one.”
### 10.5. 2024. 10.33 Zulu
”Blue Ten to Blue Five actual”
”Blue Five Actual”
”Verify: Straddlers unable to swim?”
”Affirmative. They seem to stop on riverbank.”
“Laze the target, we have CAS inbound.”
“Lazing the target.”
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------