Liveroolipeli maailmanlopun jälkeisestä Suomesta

Missä olit kun ne kiilusilmäiset raivopäät tulivat? Miten selvisit niistä? Kuka maksoi hinnan siitä että yhä hengität? Ja millä lunastat paikan itsellesi tuhon jälkeen hiljalleen jaloilleen haparoivassa yhteiskunnassa?

Vuonna 2024 alkoi jotain. Jos se oli sota niin miksi kukaan ei koskaan esittänyt uhkavaatimuksia? Jos se oli taas yksi kulkutauti niin miksei kukaan ole parantunut? Ja jos se oli maailmanloppu niin miksi maailma on yhä täällä?

Huhutaan että Venäjän hyökätessä Ukrainaan jonkin bunkkerin syövereistä kaivettiin viimeinen, kammottavin bioase antamaan vauhtia hyökkääjän rynnistykselle. Huhutaan että jossain loukossa muhi itsekseen semmoinen virus että siihen verrattuna Korona oli pelkkä pikku nuha. Huhutaan että Paavi asuu Harmajan majakassa ja hallitsee sieltä maailmaa vapaamuurarien kanssa. Kaikenlaista huhutaan mutta kukaan ei tiedä mistä nämä raivoisat oliot oikeasti tulivat, miksi ne levisivät kulovalkean lailla yli Euroopan ja raastoivat ihmiskunnan polvilleen. 

Suomi ja ilmeisesti Eurooppa jakautui sektoreihin, johon kasattiin suurella nopeudella laajoja turva-alueita korkeiden betonimuurien taakse. Vain osa alkuperäisistä sektoreista on enää pystyssä, ja ihmiskunnan rippeet pyrkivät selviytymään parhaan kykynsä mukaan tässä jumalan hylkäämässä maailmassa. Jostain Helsingin suunnalta tulee välillä sekavia radioviestejä joltakulta, joka kutsuu itseään hätätilahallitukseksi. Sektorien ulkopuolella on salaperäisiä Puolustusvoimien vahvasti linnoittamia tukikohtia ja sanotaan Lapissa elävän väkeä joka on kääntänyt selkänsä sektoreille. 

Väliasema Vipunen toimii yhtenä lukuisista pysähdyspisteistä sektorin ulkopuolisessa maailmassa. Pieni pilkahdus valoa, lämmin tupa jossa pysähtyä miettimään ja kuuntelemaan musiikkia sekä rupattelemaan tuttujen kanssa. Osa asuu täällä pysyvästi. Osalle tämä on vain pysähdyspaikka. Ja osa ei koskaan poistu täältä elossa…

On vuosi 2032. Te olette niitä, jotka jäivät henkiin kun kaikki romahti. Niitä jota olivat tarpeeksi sitkeitä, häikäilemättömiä tai ihan vaan onnekaita pitämään päänsä ja henkensä kaaoksen keskellä. Ja ihminenhän tottuu kaikkeen, ankaraan säännöstelyyn, puutteeseen ja epävarmuuteen. Ja siihen, miten yön pimeinä hetkinä mieleen vääjäämättä hiipii eloonjäämisen hinta jonka sinun edestäsi maksoi joku muu…