Window
by Eve
You can try out the score yourself!
Embedded Files
Olesya
Noora
Koivun kaarna alla sormien.
Kutittaa.
Ja hiirenkorvien
uteliaat reitit kohti valoa.
Kurkotus tulevaan kesään.
On aavistus ilmassa valon säteinä,
veden pinnan hentoina väreinä.
Odotan jo tulevaa,
kaikkialla olevaa
lämpöä ja
ruohikon tupsujen
tanssia tuulessa.
Tuuli on viileä, vielä.
En ole enää siellä - talvessa.
Tuuli iholla, kasvoja vasten
saa kyyneleet vierimään poskilla.
Vastustan viileyttä.
Kaipaan lämpöä,
kosketusta auringon.
Ja hilpeyttä heinäsirkkojen.
Birch bark beneath my fingers.
It tickles.
And the mouse-ear buds’
curious paths toward the light.
A reaching toward the coming summer.
There is a hint in the air, in rays of light,
in the delicate ripples on the water’s surface.
I am already waiting for what is to come—
the warmth
that is everywhere,
and the tufts of grass
dancing in the wind.
The wind is still cool.
I am no longer there - in winter.
The wind on my skin, against
my face brings tears rolling down
my cheeks.
I resist the chill.
I long for warmth,
the touch of the sun,
and the merriment of
grasshoppers.
Kadar
I took this picture in school during lunch break. The scenery drew all my attention.
The picture evokes a sense of calm, directional movement, guiding the viewer's eye from indoors to outdoors.
It likely includes horizontal movement from elements like a road and railing, upward movement from plants and trees, and a rhythmic pattern from wall designs.
Georgie
I feel the tide of my breathing
I feel it in my belly -- parachuting diaphragm
My skin meeting the air, my eyes opening
like flowers,
my sternum meeting the blue sky - cloudbody
I connect with the weeds growing through cracks; the lichen eating concrete
I sink into the ground in agreement
The shadow of my body cruises at the speed of the rotating Earth - my very own slice of night, a body-shaped eclipse of the sun.
My growing hair syncs with the drifting continents, caught in the same wind that rustles the leaves.
I am shedding cells, constantly renewing like the soil.
My cut finger is healing as flowers die and bloom.
I can swirl and soar like a bird, if I want to.
I am a cyclical movement.
I am part of a cycle. I am the cellular representation of photosynthesis.
I am shedding, I am breathing, I am being the movement of the tide, wind spiral.
When I die, I decompose and decay, back to soil and back to life.
Body Is Land. I am of nature. The water of my body is the same as the ocean’s.
My marrow is the sap of a tree. The web of my being is part of this vast matrix.
Even my memories are the compost of dreams that live within the same time as the ancient stars.
I DISAGREE WITH HARM.
I DISAGREE WITH HARM.
I DISAGREE WITH HARMS.
I DISAGREE WITH ARMS.
I DISAGREE WITH ARMS.
I DIS – ARM.
DISARM.
Nilas
Osa 1
Tunnen rauhaa. Pystyn hengittää. Syke laskee. Ajatus kirkastuu. Verenpaine laskee. Ei ole enää tuhat ajatusta samaan aikaan. Hiilihappo sisälläni rauhoittuu. Flipperipallot lopettavat pomppimisen. Hengitän ja muistan mitä on olennaista.
Kävelen paljain jaloin metsässä. Sammalta, kalliota, käpyjä, maata jalkojeni alla. Erilaisia lämpötiloja, erilaisisa kosteustasoja, erilaisia muotoja. Tunnen ne kaikki ihossani ja ihollani. Tunnen kehoni painoni maata vasten. Jalkapohjat yhdistyvät maahan. Jalkapohjat näkevät luonnon. Luonto näkee minut jalkapohjiani kautta. Minun soluni muistavat miltä oli kuin olivat kallioperää/peruskalliota.
Osa 2: Harmonia
Luonto.
Avaamista. Sulkemista. Laajentamista. Kutistumista.
Solutasolla. Kevät-Syksy. Syntymä-Kuolema.
Hengittäminen.
Samat prosessit luonnossa kuin kehossani.
Samat syklit. Sama elämä. Sama luonto.
Sisälläni.
Ulkopuolellani kun olen luonnossa.
Sisälläni kaikuna ja solussani, kun olen sisällä.
Onko olemassa paikkaa kuin sisällä? Ulkona? Luonto? Ei-luonto?
Osa 3: Erimielisyys
Erimielisyyden ilmaiseminen toisena liikelaatuna kuin mitä ympäröivää tilaa huokuu.
Pehmeys kovuudella. Nopeus hitaudella. Koskematon luonto betonibrutalismilla. Mittasuhteet ja rytmit kuitenkin epäharmoniassa.
Keskusteleva suhde. Suhde missä hyödynnetään että on toinen puoli on eri. Sellainen keskusteleva ja vastavärisuhde ei ole erimielisyyden ilmaiseminen. Se on erimielisyyden harmoniaa.
Erimielisyyden ilmaisu jollain toisella tavalla.
Ihmisestä koskematon luonto. Voiko olemassa paikka, mihin ihminen ei ole koskenut? Ihmiskunta on toiminnallaan vaikuttanut otsonikerroksen koostumukseen. Ihminen koskee taivasta. Ihminen vaikuttaa ilmastointiin. Ilmastointi vaikuttaa planeettamme biosfääriin. Ihmisen kosketus on läsnä kaikkialla.
Mikä on harmonia? Mikä on luonnon aiheuttamaa harmonia? Onko jotain sellaista olemassa? Onko luonnossa toistuvat geometriset muodot harmoniaa? Onko näiden geometristen muotojen rikkominen erimielisyyden ilmaiseminen?
Voiko ilmaista eri mieltä toistamalla täsmälleen samaa kuin sitä mistä on eri mieltä?
ENGLISH
Part 1
I feel at peace. I can breathe. My pulse slows. My thoughts become clear. My blood pressure drops. There are no longer a thousand thoughts at once. The carbon dioxide inside me settles. The pinballs stop bouncing. I breathe and remember what is essential.
I walk barefoot in the forest. Moss, rock, cones, earth beneath my feet. Different temperatures, different levels of moisture, different shapes. I feel them all in my skin and on my skin. I feel the weight of my body against the ground. The soles of my feet connect with the earth. The soles of my feet see nature. Nature sees me through the soles of my feet. My cells remember what it was like when they were bedrock.
Part 2: Harmony
Nature.
Opening. Closing. Expanding. Contracting.
At the cellular level. Spring–Autumn. Birth–Death.
Breathing.
The same processes in nature as in my body.
The same cycles. The same life. The same nature.
Within me.
Outside of me when I am in nature.
Within me as an echo and in my cells when I am indoors.
Is there such a place as inside? Outside? Nature? Non-nature?
Part 3: Disagreement
Expressing disagreement as a different quality of movement than what the surrounding space exhales.
Softness with hardness. Speed with slowness. Untouched nature with concrete brutalism. Yet the proportions and rhythms remain in disharmony.
A dialogic relationship. A relationship that makes use of the fact that the other side is different. Such a dialogic, complementary-contrast relationship is not the expression of disagreement. It is the harmony of disagreement.
The expression of disagreement in some other way.
Page updated
Google Sites
Report abuse