Intro, outro, säkeistö, kertosäe, c-osa. Mitä näitä nyt on?
Kuvitellaan joku kiva pop-biisi. Alkaako se laulu suoraan laulajalla, vai onko ennen laulua jotain soittimilla soitettua? Hyvin usein on. Tätä osaa ennen laulamisen alkua kutsutaan introksi eli alkusoitoksi.
Kun laulaja aloittaa intron jälkeen laulamaan, alkaa säkeistöksi kutsuttu osa. Säkeistöä seuraa lähes poikkeuksetta kertosäe. Kertosäkeen tunnistaa yleensä samanlaisena toistuvasta lyriikasta. Kertosäkeen sanat toistuvat joka kerta samanlaisina, kun säkeistöissä sanat vaihtuvat.
Kertosäkeen jälkeen voi tulla instrumentaali välisoitto. Laulun säkeistöissä kerrotaan ja syvennetään tarinaa. Kertosäkeen on puolestaan yleensä tarkoituksena olla iskevä ja mieleenpainuva. Se, mikä jää kuulijalle laulusta soimaan päähän. Toistuuhan kertosäkeessä samat sanat tai hokemakin uudelleen.
Toisen kertosäkeen jälkeen voi tulla myös c-osa. C-osa on tavallisesti musiikillisesti yllättävä, esimerkiksi rauhallisempi osa. C-osa antanee yleensä uuden kulman kappaleen tekstiin ja musiikkiin. Se on selkeästi erilainen kuin säkeistö tai kertosäe.
intro (alkusoitto)
A-osa (säkeistö)
B-osa (kertsi)
välisoitto (interlude)
outro (loppusoitto)
c-osa
Dropiksi tarkoitetaan osaa, jossa basso- tai rytmilinja muuttuu ratkaisevan erilaiseksi aiemmasta musiikista. Droppia yleensä rakennetaan luomalla musiikillista jännitettä esimerkiksi nostattamalla tunnelmaa rummuilla tai nousevalla melodialla. Nostatus päättyy yleensä breikkiin, eli taukoon. Droppi on se osa, jossa musiikki kuvainnoillisesti räjähtää kuulijan korville. Droppia pidetäänkin nyky pop-musassa uutena kertosäkeenä.
Esimerkki nostatuksesta ja sen jälkeen koittavasta dropista