2019 RAAM
Tavoitteena olla maalissa ajoissa ja jopa bodium -paikka on hakusessa
Kari on ensimmäinen ja ainoa suomalainen, joka on osallistunut RAAM solo -kisaan vuosien saatossa. Tämänkin vuoksi Suomen sini-valkoisten värien kantaminen on kunnia asia, myös tänäkin vuonna.
Treenattu oli vahvasti Espanjassa ja leiritys oli tältä osin kunnossa, koska aikaisempina vuosina kunto on haettu lähes kokonaan spinning-salilta. Kuumaan ilmanalaan totuttelua on tehty vuoristossa, tahkottu ylämäkiä ja alamäkiajoa on harjoiteltu. Kaikki tämä yhdessä koulutetun upean Team Finlandin kanssa mahdollisti onnistumisen saavuttamisen.
Tänä vuonna olosuhteet olivat poikkeuksellisen hyvät koko kisan ajan ja aavikko-osuuksillakaan lämpötilat eivät nousseet yli +48 C asteen. Sateetkin karttoivat sitä aikaikkunaa missä edettiin.
Hyvässä speedissä painettiin aina ensimmäiselle aikaleikkurille Durangon timestationille TS16, jolloin matkaa on taitettu 1600 km. Kalliovuorten pitkät nousutkin tuntuivat menevät todella helposti. Tietysti aina on timestation välejä, jolloin matka "ei etene", vauhti hidastuu, pyörän päältä meinaa nukahtaa, on paha olo ja tulee väistämättä ylimääräisiä pysähdyksiä. Nestemäinen energia -strategia ei toiminut ollenkaan ja suolatasapaino järkkyi tämän vuoksi, mutta nesteytys toimi sitäkin paremmin. Suolojen puute vaikuttaa tietysti solutasolla lihaksistoon ja sydänhän on ihmisen vahvin lihas.
TS13:sta alkoi yläselässä tuntua kipua ja pikkuhiljaa jouduttiin siirtymään pelkästään yläotteella ajamiseen ja siinäkin lähinnä pädeiltä ajo ja mäkipyörän tangolta ajo tuli vallitsevaksi etenemisasennoksi. Tällöin vauhti hidastuu väistämättä, koska ilmanvastus kasvaa merkittävästi verrattuna aika-ajoasentoon. Team alkoi kehittelemään myös erilaisia niskantuki virityksiä, jolla päätä pyrittiin pitämään ylhäällä, tämä mahdollistikin etenemisen. Shermer Neck oli iskenyt ja sen vaikutus paheni ja paheni.
Puolessa välissä RAAMia kipu yltyi sen verran kovaksi, että sairaalaan ajettiin yöllä Seana Hoganin huoltoauton perässä, yhdellä kädellä ajaen, vauhdin ollessa siellä 35 km/h. Etenemisvauhti oli myös tässä vaiheessa ihan kunnossa.
Ensiavussa laitetiin välittömästi tippa nesteytykseen, röntgenissä käytiin, sydänkäyriä otettiin, sydämen merkkiaineiden analyysit verestä tehtiin. Kaikki tämä johti siihen, että kardiologien vahvasta suosituksesta syntyi päätös, että riski jatkamiseen on liian suuri. Teamissä todettiinkin "jos nyt jatketaan, niin silloin voi käydä niin, että enää koskaan ei voi yrittää päästä maaliin asti". Kardiologien mielestä oltiin oltu sydänkohtaustilassa.
Suomessa, kisan jälkeen, kardiologin tutkimusten jälkeen todettiin, että sydän on vahva kestävyysurheilijan ja merkkiaineet ovat olleet taatusti kaikilla RAAM kisaajilla koholla äärimmäisestä rasituksesta. Sydänkohtausta ei siis ole ollut. Tätä tilannetta on myös tutkittu Turun suunnalla TYKS:ssä ja artikkeli tästä löytyy YLE:n arkistosta. https://yle.fi/uutiset/3-10921438.
DNF tuli tälläkin kertaa, mutta todella hyvää kokemusta saatiin taas ja kaikki mahdollinen on kirjattu muistiin. Ehkä RAAMia ymmärretään taas hiukkasen paremmin. Vasta maalissa lienee tilanne, että RAAMia voi todella ymmärtää - jos sittenkään. Syyt DNF:ään olivat moninaisia, isompia ja pienempiä. Näitä asioita ei tässä erikseen pureta, vaan analyysi tehdään huolella erikseen.
Kari pääsi yhdessä Team Finlandin kanssa aina Prattin Time Station 27 ohi. Puoliväli ohitettiin juuri ja juuri. Aikaa kulutettiin 6 vrk ja matkamittarin lukemaksi kirjattiin 2540 km.
Menossa mukana :
