Rottia ulkomailta 

Pitäisikö sitä hakea hieman uutta verta tai uutta muunnosta vieraalta maalta. Ehkä. 

Parhaimmillaan reissu antaa paljon maamme kesyrottakannalle.
Itse ajattelen, että uudet muunnokset ovat tervetulleita ja maailmalla tällä hetkelläkin on vielä paljon muunnoksia joita tahtoisin nähdä myös Suomessa jonain päivänä.  

Riskinä tietenkin mahdolliset sairaudet joita Suomessa ei toistaiseksi ole tavattu (hanta, trooppiset loiset, rat bite fever mm), muutoin huono tai sekavalinja (siksi ei koskaan pitäisi yhdistää vieraita sukuja suoraan omiin vakiintuneisiin linjoihin) tai muunnosten saamisen vaikeus - uusia muunnoksia hillotaan tosi pitkään ennenkuin niitä luovutetaan ulos, varsinkaan toisille kasvattajille.  

Ulkomaantuonnit kysyvät rahaa, hyvää kontaktoitumista jo pitkän aikaa aiemmin (itse taisin aloittaa 4-5kk aiemmin jo selvitteleen kasvattajat ja aloitin yhteydenpidon), selvitystyötä matkan ja paperiasioiden suhteen, missä kasvattajat asuu reitillisesti ym.

Ulkomailla on kalliimmat hinnat kuin meillä Suomessa. Saksassa manet maksoivat 50-60€, marblet 70-80€, dwarfit 100€. Jenkeissä huskyt ovat esimerkiksi todella arvokkaita - viimeksi kun selvittelin oli hinnat 120 dollaria.  

Suomeen on ulkomailta haettu rottia pitkin historiaa. Aina on hyvä pohtia syitä tuonnille sekä ottaa käytännön asioita huomioon, mm karanteenausta.  

Omat kokemukseni pohjautuvat reissuun Hollantiin ja Saksaan. Matkat on taitettu yhdessä kasvattajaystävien kanssa.  

Ja syksyllä 2024 Englantiin, itse tosin ei tarvinnut matkaan lähteä.  

Matka Hollannin Houten -messuille taitettiin menneinä vuosina kera muutaman vanhan kasvattajan. Matka taittui Ruotsin puolelle laivalla, josta jatkoimme autolla Tanskaan, sieltä Saksaan ja lopulta päädyimme Hollantiin. Tiukka aikataulu vaati sen, että joku oli ratissa koko ajan. Perille pääsimme ajoissa, hetken ehdimme nukkua vielä parkkipaikallakin. Nuorena sitä oli kyvykäs ja jaksava, nykyään en enää tuollaiseen kykenisi. 

Houtenin messut ovat suunnattu enimmäkseen matelijoille ja muille eksoottisille eläimille. Jyrsijäpuoli on todella pieni. Paikalta löytyi pöllöistä lepakoihin ja kaikkia sai ostaa lemmikeiksi. Joskus sieltä on Suomeen tuotu muutama aavikkokettukin.

Paikalla kannattaa olla aikaisin aamusta ja jonoa kertyy ihan hetkessä jo paikalle valtava määrä. Ihmiset tiedostaa, että aamuisin teet parhaat löydöt. Loppupäivästä sitten myydäänkin ihan pilkkahinnalla "ylijäämiä" joita ei haluta kuljettaa enää takaisin kotiin. Nähtävää oli paljon, toinen toistaan erikoisempia värimuotoja lajista kuin lajista. Hinnat oli todella alhaiset. Paikalla oli terroja, sisusteita, tarvikkeita, kasveja, labrabokseja, lajeja tuhottomasti, ruokaeläimiä ja vaikka mitä. Hallit oli jaettu hyvin. Jyrsijähallissa järjestettiin rotta- ja gerbiilinäyttely ainakin. 
Sen verran mitä silmäilin bokseja, oli sielä aika perusmuunnoksia, eikä mitään hääppöisiä.

Yhden kasvattajan kanssa olin tuohon aikaan jutellut enemmänkin ja hän tuli tietenkin jutulle ja lopulta antoi kotiinviemisiksi upean aikuisen amber -uroksen.
Tosin kasvattaja väitti kiven kovaa, että kyseinen eläin on
russian topaz - no ei ollut. 🙈 

Muutamia kasvattajia löytyi myyntipöytien takaa. Myynnissä olevia muunnoksia oli tosi vähän. Russian silveriä, russian blueta, cinnamonia ja jotain pointillisia.
Suurinosa eläimistä rohisi pahasti, eikä muunnokset muutenkaan ollut mun listalla.
  

Ruokalaareilta löytyi eri ikäisiä rottia ja sielä oli parempi tarjonta. Toki niiden taustoista ei ollut mitään hajuakaan, mutta se ei yllättänyt muutenkaan. Ei ole itsessäänselvää, että rottien mukana saisi sukutaulun, saati että kasvattaja osaisi kertoa jotain rotan taustoista.  

Laareista löysin pari kivaa topazia ja agoutia, russian dovea ja blueta. Ne oli todella laadukkaita ollakseen ruokakasvatuksesta. 

Herkimpien silmille laarit eivät sovi, koska sielä on ihan nakeista lähtien myytäviä ja ihmiset kuljettavat eläimiä pikkurasioissa pitkin messuja.  

Löysin sieltä paljon upeita juurakoita ja pari hienoa orkideaa myös. Ruokaötököitä ja herkkuja.
  

Messujen suhteen on tärkeää muistaa se, että kanniskelet mukanasi tavaroita tai eläimiä ja kantamukset alkaa nopeasti painaa. Jos kuljetat eläimet autoon, tulee huolehtia ilmastoinnista sekä lämpötiloista ja tietenkin nesteytyksestä. On ehdottoman tärkeää käydä aina välillä tsekkaamassa eläinten kunto, varsinkin jos eläimet kerätään aamusta matkaan. Matkalla on monen monet eläimet kuolleet lämpöhalvaukseen mm.  

Reissusta Saksaan olen kirjoittanut vuonna 2018 Rattukseen kattavan raportin. Tässä hieman tiivistettynä asiaa:

Kuukausia etukäteen aloin luomaan kontakteja kasvattajiin Saksassa. Hommaa vaikeutti se, että heillä ei ole yhdistystoimintaa tai näyttelyitä. Kasvattajia oli todella vaikea löytää.  

Juttelin tiiviisti muutamien kasvattajien kanssa ja suunnitelmat alkoi selkiintyä. Yhtä nopeasti kuin suunnitelmia tehtiin niin yhtä nopeasti niitä myös kariutui. Viimeiseen aamuun asti oli paljon epävarmuuksia matkassa, enkä lopulta ollut enää yhtään varma, että saisinko kaiken mitä olin hakemassa ja varannut etukäteen.

Kohteena oli Hammin messut, jotka ovat suuresti suunniteltu matelijoille (jyrsijät ja muut ovat vain oiva lisä messuilla). Matka taitettiin Travemundeen laivalla. Matka oli tuskaliaan pitkä (29h) ja laivalla ei suuremmin tekemistä. Sieltä löytyi yksi kahvila, yksi pysty baari, ruokaravintola ja taxfree.

Travemunden satamasta matkaa Hammiin oli 400km. Majoituimme kivassa pienessä hotellissa Hammissa.  

Olimme yöaikaan perillä ja loppukilometrit taittui aavemaista tammikujaa pitkin. Oli aika jännä fiilis usvaisen hiekkatien keskellä. Hotelli oli pimeä, se lisäsi jännitystä entisestään. Ympärillä loisti kuu valaisten suuria nummia.
Fiilis oli kuin kauhuelokuvasta.  

Olimme saaneet ohjeistuksen mistä avaimen noudamme ja kun avasimme hotellin oven oli näytelmä tätä viimeistä silausta varten valmis.. Aavemainen, vanhan kartanon henkeähehkuva  majatalo. Korkeat rappuset johtivat meidän huoneeseen. Tummanpunaista käytävä mattoa joka puolella. Tästä enää puuttui askeleet yläpuolellamme ja nopeasti viuhahtavat yökansalaiset.

Uni tuli onneksi todella nopeasti ja aamulla suuntasimme aamupalalle. Majatalon emäntä Sabine oli todella mukava ja hän oli loihtinut ihan kivan ja riittoisan aamupalan majatalon väelle.

Ensimmäisen päivän agendana oli suunnata maailman suurimpaan eläinkauppaan, Zoo zajaciin. Olimme etukäteen lukeneet paikasta kyllä, mutta se silti ylitti kaikki ajatukset kaupan suuruudesta. Matka sinne ei ollut pitkä.

Ihmettelimme jo alkuunsa, että miksi kaupasta löytyy ruokapaikka ja kahvila. Tämä selvisi meille monen tunnin shoppailun jälkeen. Kävimme välillä syömässä ja jatkoimme taas shoppailua. Olipa se kokemus tämäkin 😁 

Kaupassa oli edustettuina vaikka ja mitä eläimiä, pikkuapinoista kanoihin ja siitä harvinaisiin eläinlajeihin saakka.  

Kaupalla oli myös oma maskottiotus, laiskiainen 😁 se sai kulkea pitkin kauppaa, katosta löytyi sille tarpeelliset kiipeilypuitteet.  

Matelijaosasto oli todella suuri ja voi sitä värikirjoa! En ole varmaan koskaan tai missään nähnyt niin suurta matelijaterrataivasta. Sieltä löytyi myös pikkukaimaaneja, olimme hieman 🙄

Kalaosasto vasta valtava olikin. Silmienkantamattomiin saakka toinen toistaan isompia altaita ja värikkäämpiä kaloja. Tällä osastolla voisi kuluttaa puoli päivää!  

Paikalla oli myös ns walk in -lintuaviaario. Ihania papukaijoja, jotka kävivät meitä tervehtimässä.  

Tarjolla oli paljon ruokia ja tarvikkeita todella edullisesti. Kohlimme tarvikkeita huimat määrät ja voin sanoa, että kun sulloimme autoon yksitellen tikkaita kun tilaa ei ollut, oli siinä riemu hellässä.. 😁 

Mitään eläimiä ei tosin matkaan napattu, luojan kiitos.  

(Ilmeisesti kyseinen liike on tätänykyä sulkenut ovensa. Onneksi sain kerran kokea jotain tällaista.)

Seuraavana aamuna olikin sitten suuntana
Terraristika Hamm -messut. Saavuimme todella aikaisin perille, koska meiän etukäteen sovitut rottakaupat tehtiin läheisen kahvilan edustalla. Siihen myyjät sopivat noutoja jos eivät halua maksaa pöytämaksua hallissa.
Tungosta oli hirveesti ja palloilimme Roosan kanssa sinne tänne käyden välillä viemässä bokseja autoon. Onneksi saimme hyvän parkkipaikan läheltä kahvilaa. Saimme käsiin ensimmäiset silvermanet (hoodedit) ja olimme Roosan kanssa kyllä häkeltyneitä, ne olivat upeita!! 

Tapasimme myös Ramonan jolta tuli suuri määrä marbleja ja mock mink -kantajia, harleyta ja maneakin. Olin juuri päiviä aikaisemmin perunut Ramonalta russian blue tonkineesit. Tänään se harmittaa, mutta silloin se tuntui oikealta päätökseltä. Osittain syynä oli se, että niitä oli työstetty niin lyhyen aikaa Saksassa.
 

Tajusin aika nopeasti, että suurinosa rottakasvattajista oli myös käärmekasvattajia, eikä heidän fokus ole rotissa. He tahtovat vaan ruokakasvatukseltaan hieman erikoisempia rottia.  

Messuilla jonot oli todella pitkät, onneksi ne myös etenivät nopeasti. Sisälle päästyämme meidät kohtasi lämmin lehmänhönkäys, sisällä oli todella trooppinen ilmasto. 😁 

Halleja oli jälleen jaoteltu monin eri tavoin, mm myrkyt oli omassa hallissaan, samoin jyrsijät ym. Pöydät koreili toinen toistaan upeampi morpheja liskoista, sammakoista ym. Katseltavaa olo paljon! Näiltäkin messuilta löytyi paljon tarvikkeita ja todella edullisesti. Olisi pitänyt lähteä matkaan rekalla! 😁

Jyrsijäteltta jännitti. Nopeasti innostus laantui, koska jälleen jyrsijäosasto oli todella pieni. Paikalla oli muutamia hiiriä ja hamstereita. Rottia oli neljällä kasvattajalla. Rottien tarjonta oli aika laimea. Perusmuunnoksia, joista suurinosa kuviollisia. Sanna teki heti löydön, upean badgerin itselleen ja mulle pari silvermanea (myyjä tosin ei tiennyt mitä ne oli.. 🙈) muutaman nätin topazin tein yllärilöytöinä.

Sitten tapasin Saksan isoimman nimen, Phillin. Hänen kasvatustaan on kehuttu paljon. Itse lähinnä pyöritin silmiäni katsellessani hänen myytäviään. Olin varannut yhden silver black -naaraan (harley -kantaja) ja burmese harley -naaraan. Muuta en olisi ottanutkaan sen verran oli kehnoja tapauksia.  

Ruokalaareja ei ollut kuin yhdellä myyjällä ja niissäkin suurinosa oli hiiriä, ellei peräti kaikki. En mennyt sen koommin edes katselemaan, koska kaikki oli jotain pewiä..  

Itseni ja Roosan katseenvangitsijoiksi osui leukistiset sokerioravat. Ne oli upeita! Hinta oli tosin äärimmäisen korkea.  

Pari degua Roosa taisi löytää heidän liikkeeseen. Muutoin haalittavat olivat siinä.

Messuilla kului tunnit nopeasti ja vaikka olisin halunnut kiertää hallit uudestaan, ei siihen ollut aikaa.  

Messujen jälkeen alkoi olla hoppu. Piti kiirehtiä vielä vierailemaan erään kasvattajan kotona, josta tuli viimeiset hankinnat. Kathrin oli aivan ihana ja hänen kasvatit vielä ihanampia. Hänen luonaan tapasimme ensimmäisen dwarfin ikinä 😍 

Meillä alkoi sen verran aikataulu lyödä vastaan, että piti nopeasti pakata eläimet bokseihin ja kiiruhtaa laivalle
(johon ehdimme nippa nappa).
Kathrinin eläimet oli upeita ja matkaan tarttui
aussie mink -kantajia, kaksi kantavaa naarasta (molemmat astutettu marbleilla), kolme aikuista urosta (kääpiökantajia, joista kaksi oli silvermaneja). Yksi marble -naaras, kaksi silvermane -junnua. Ihan huikeaa!

Kotimatkalla pääsimme vasta kunnolla ihastelemaan tuliaisia ja voi että! Huomasimme aika nopeasti, että Philliltä varattu harley -naaras oli kantavana - suuri harmitus, koska neiti oli tosi nuori.  

Muutamilta löytyi myös loisia. Sain kuulla itseasiassa, että eräs Espanjalainen kasvattaja oli tullut myymään poikasia paikalle ja hänen eläimiltään oli useampi saanut erilaisia loisia (jokin trooppiseen viittaava se oli, hui!)  

Tärkeää on muistaa eläimille paperit paluumatkalle!  

Kotona oli helppoa järjestää karanteenitilat, koska omia rottia mulla oli vain muutamia ja nekin vanhempia. Järjestin karanteenin saunaan jossa saksalaiset elivät omaa elämäänsä, eikä mitään kulkeutunut saunaan tai pois sieltä. Hygienia oli tärkeää. Vaikkakin tämä ratkaisu ei ole se paras mahdollinen (suosittelen karanteenia paikkaan, jossa ei ole muuta rottia), niin mulla oli rottala suljettuna monia kuukausia. Itse en myöskään käynyt edes näyttelyissä. Omalta osaltani karanteeni meni hyvin ja sinä aikana syntyi jo ensimmäisiä poikueita tulokkaille. Hyvä karanteeni aika on noin kolmisen kuukautta. 
 

Suomessa nämä saksanlinjat, jotka pohjautuvat jenkkilinjoihin, edelleen jatkavat eloaan. Paljon on tullut linjojen osalta yllätyksiä, suuntaan ja toiseen. Linjat ovat jatkaneet  kulkuaan eri rottaloihin vuosien saatossa.

Brittien osalta tuonneista olen haaveillut jo vuodesta 2007. 

Ja näin monien vuosien jälkeen se mahdollisuus viimein tuli. Itse en tosin matkaan lähtenyt vaan tuonnin hoiti eläintenkuljetukseen omistautunut firma. He ottivat maksua 80€ per boksi. 

Firman kanssa kaikki toimi kuten pitikin ja aikataulut toimivat. 

Tiesin heti, että otan Maryyn (Zephyr) yhteyttä, koska hänen kanssaan olen muutenkin pitänyt yhteyttä ja tiesin häneltä haluavani eläimiä.  

Keskustelu rotista alkoi toukokuussa. Hyvissä ajoin pitää olla siis liikkeellä, jotta kasvattaja voi tarvittaessa tehdä poikueita sinua varten.  

Britit luovuttavat eläimiään paljon myöhemmin ja nämä matkaan lähtevät rotat olivat 10-12 viikkoisia. 

Mary hankki mulle muutaman eläimen tutultaan Sophielta (Rebel (QS- eläimet samoista linjoista kuin Maryn)) ja Ann Storeylta (Rivendell) Marysta oli iso apu brittien päässä.  

Mary kuljetti kaikki eläimet lekurille, joka todensi todistuksella eläinten olevan matkustuskuntoisia. Lekuriin upposi noin 120€. 

Brittien rotat maksavat noin 25 puntaa. Maryn hieroi mahtavan diilin hänen rottien osalta, ne tuntui ihan ilmaisilta.  Sophielta sain myös rotat halvemmalla, mutta maksoin hänelle kuljetuskustannukset. 

Maksoin myös Maryn liikkumiset kun hän kuljetti rotat kuriirille. 

Jotakuinkin brittien päähän maksoin 500 euroa. 

Ei ihan ilmainen reissu, mutta jokaisen euron arvoinen.