Käytössä häkkeinä edelleen critterit, kääpiökansan matamit asuttavat Lusakaa
(jota olen säilönyt varaston tomuissa ja odottanut sopivaa hetkeä ottaa se jälleen käyttöön ja se päivä on viimein koittanut. Mun rakkaus❤️), Alaskat ovat käytössä astutuksiin ja junnuilla.
Mamailuun käytän rottakoon labrabokseja ja dunia - poikasten ollessa noin 3 viikkoa vanhoja muuttavat ne äipän kanssa Alaskaan.
Kuivikkeina käytän erilaisia materiaaleja sekoitettuna, hamppua, olkea, haapaa eri muodossa, paperia, heinää ym.
Sapuskan sekoitan itse noudattaen Shunamite -ohjetta, joka on käytössä melkein jokaisella brittikasvattajalla. Meidän Roosa on tehnyt todella hyvän jutun aiheesta, jonka olen linkannut toisaalle näillä sivuilla.
Rottalassa syntyy poikueita tasaisesti pitkin vuotta. Pääpaino kasvatuksessa on marbleissa, dwarfeissa, quicksilverissä, american minkissä, chestnutissa, ashissa ja agoutissa.
Syksy 2024 toi kasvatusrintamalle muutaman uuden muunnoksen.
Ne olivat quicksilver, american mink, chestnut ja ash.
Muunnokset saapuivat Briteistä,
Rebel-, Rivendell- ja Zephyr -nimisiltä kasvattajilta.
Rottalassa syntyy monen montaa muunnosta, niin pystykorvaisina kuin dumboinakin. Sileäkarvaisina, rexinä ja välillä harleynakin. Onpa rottalaan muutama fuzzkin ilmaantunut, ilman tarkoitusta.
(Harleyta ei ole ilmaantunut pariin vuoteen poikueisiin, fuzzyja ei enää ollenkaan)
Linjani pohjautuvat Suomen lisäksi Saksan ja Jenkkien linjoihin ja muutamasta linjahaarasta löytyy rottia myös Tsekeistä ja Puolasta. Vahva Brittipohja näkyy linjoissani myös.
(Tsekki/Puola-linjaa ei enää suuremmin rottalasta löydy, ainoastaan kääpiöiden
hooded -linjassa on taustalla puolalaisia rottia)
Saksa/jenkkilinjat ovat eläneet vuodesta 2019, tosin tänään ainoastaan marbleissa.
Silvermanet jatkoivat vuosien työskentelyn jälkeen matkaansa
Unknown - ja Rosefield's -kasvattajille. Aussi minkkejä ei enää ole tupsahtanut vuosiin ulos, vaikka mahdollisuus siihen edelleen on.
Kasvatan ensisijaisesti itseäni varten ja itselleni jalostuseläimiä.
Luonne ja terveys on tärkeä osa jalostustyotäni, vaikkakin kasvatan standardin mukaisia rottia, en söpöjä lemmikkejä.
En ole lemmikkieläinkauppa - aina ei ole tarjolla poikasia lemmikkikoteihin.
Pyrin valitsemaan tulevalle lemmikkikodille poikaset toiveita kuunnellen, mutta paino on poikasten kemiassa keskenään ja niiden luonteissa yksilöinä.
Jokaiseen poikueeseen on käytetty ajatusta siitä, miksi yhdistelmän haluan tehdä, mitä se tuo linjoihini ja mitä yhdistelmältä odotan.
Teen yhteistyötä muutaman kasvattajan kanssa, mutta olen aika omavarainen.
Olen äärimmäisen tarkka omien kasvattieni luovuttamisesta jalostuskäyttöön, mutta autan muita kasvattajia silloin kuin se on mahdollista ja järkevää.
Brittilinjoista olen luovuttanut apuja Rosefield's- ja Hupsis -kasvattajille.
Jalostuseläimiä ei lääkitä ja perusflunssan odotan menevän itsellään ohitse.
Lääkitty eläin on menettänyt jalostustarkoituksensa, koska en halua käyttää sairaita eläimiä jalostukseen, on lääkitty eläin itselleni sellainen.
Silsa on häädetty rottalasta pari kertaa ja toivon ettei siihen enää tarvitse alkaa ikinä!
Yhdistyksen ohjeet sairastuneen eläimen hoitoon ja kuinka rottien kanssa menetellä, on onneksi muuttanut käsityksen "poltetaan koko rottala" muotoon "paska nakki, mutta tää voi osua kenen tahansa kohdalle".
Kyseisen silsan voi saada siis melkein mistä vaan ja kuljettaa rottalaansa kovin helposti.
Kissoilla kyseistä sientä tavataan todella usein, uimahallit, päiväkodit, liikuntasalit.
Muistan jonkun eläinlääkärin sanoneen, että klinikalla on päivittäin itiöitä ja vaikka huonetta siivotaan niin ei kaikki itiöt sieltä katoa.
Onneksi sieneen suhtaudutaan nykyään paljon avoimemmin mielin.
Sienen havaitsemiseen voi mennä tuhottoman pitkään, joskus se on täysin oireeton. Kyseinen silsa on zoonoosi, joten voit huomata itselläsi rinkulamaista ihottumaa, mutta rotilla hassun katkenneen karvan.
Tämän jäljiltä meillä desinfioidaan rottala, häkit ja tavarat kerran kuussa.
Tässä linkki yhdistyksen ohjeisiin plus muihin terveysseikkoihin!