Muunnokset

Marble

Tunnetaan myös nimellä spotted tabby (kuten se kissarotu).  

Semiletaali, dominoiva geeni.

Ensimmäiset marblet löydettiin ruokakasvattajalta (NERD) Jenkeistä 2013. Niiden luultiin alkuun olevan merlejä ja sillä nimellä ne alkuun kulkivatkin, kunnes harrastajat saivat niitä käsiinsä ja tajusivat heti ettei kyse ole merlestä, vaikka se sitä muistuttikin. Merle on sidonnainen mink -geeniin kun taas marble voi esiintyä missä värissä tahansa.

Geeniin on liitetty alusta saakka hammasongelmia (malocclusion). Hampaat saattavat kasvaa epätasaisesti, katkeilla, kasvaa kitalakeen, kasvaa ristiin ja rastiin, you name it. Hampaita voi leikata, mutta harvemmin ne korjaantuvat. Hampaat ovat normaalia heikompaa tekoa ja marblejen hampaat ovat valkoiset, kun taas normaalilla rotalla ne ovat oranssinkeltaiset.

Toinen ongelma on silmiin kohdistuva, toispuoleinen. Silmä vaikuttaa siltä kuin sen takana olisi painetta, joka työntää silmää ulospäin saaden aikaan efektin kuin se tippuisi pois. Glaukoomasta ei ole kyse, se on tutkittu. Poikueissa voidaan myös tavata pienisilmäisyyttä ja silmättömyyttä.
Haaste on siinä, että yllä todetut ongelmat voivat pomppia sukupolvienkin ylitse. Vanhemmalla saattaa olla koko paketti kunnossa, mutta poikasille voikin ilmentyä kyseisiä ongelmia. Turhauttavaa kyllä.

Olen äärimmäisen tarkka marblejen jalostuksesta ja hirveän herkästi jätän käyttämättä niitä jalostukseen jos ongelmat osuvat liian lähelle. Jatkuva ulkosiitos ei vakiinnuta toivottuja ominaisuuksia linjaan, mikä on harmillista. Jatkuvaa lottopeliä ja siksi ulkojalostuseläimen tulee olla laadukas.  

Marbleja joita luovutan lemmikkikoteihin edellytän pitämään tiukasti yhteyttä kanssani. Täten pystyn pitämään kirjaa yksilöistä, linjoista ja ongelmista. Ongelmallisia marbleja en luovuta koskaan lemmikkikoteihin!

En kuitenkaan voi poikasesta täysin luvata satavarmaksi, että sille ei koskaan tulisi ongelmia hampaiden tai silmien kanssa, koska ne voivat ilmentyä myös myöhemmin luovutuksen jälkeen.

Olen Suomen ensimmäinen marblekasvattaja ja pitkään olin myös ainoa. Ongelmien vuoksi en luovuta marbleja jalostuskäyttöön.  

Marblet hyväksyttiin Suomen standardiin 1.2.2022. Marbleja voi syntyä kaikissa väreissä, kuvioissa ja turkeissa. Itse pyrin kasvattamaan sileitä, tummasävyisiä marbleja, ne ovat näyttävimmän näköisiä. 

Silvermane

Tunnetaan myös nimellä D'argent ja Silken. Semiletaali, dominoiva geeni.  

Silvermanen turkki on äärimmäisen silkkinen ja hohtava. Perusväri jää karvanjuureen, viiksipedin ja silmien ympärille kuin naamio. Muutoin geeni luo hopeisen (mustanryhmän väreillä) ja helmiäisen (agoutiryhmän väreillä) hohteen.  

Ensimmäiset silvermanet löydettiin vuonna 2012 Jenkeissä, Squeaks and Nibbles -rottalassa. 

Olin ensinmäinen maamme silvermanen kanssa työskentelevä kasvattaja, mutta en pitkään. "Manet" ovat vakiinnuttaneet paikkansa monessa eri rottalassa. 

Silvermaneja voi syntyä missä värissä, kuviossa ja turkissa tahansa.  

Itse kasvatan "maneja" blackina, agoutina ja sen johdannaisina, sileäkarvaisena, vaikka harleyna ne ovatkin jumalattoman upeita!  

Standardiin silvermane saatiin 1.2.2022.

2026

-Silvermanen kasvatus on rottalassa tauolla-

Dwarf

Dwarfeista kirjoitinkin oman osion tänne. 

Oma kasvatukseni on tällä hetkellä hieman värikästä kääpiöiden osalta ja ne ovat enemmän ja vähemmän kuviollisia. 
  

Tavoitteena on kasvattaa kääpiöt selfeinä, saada marble kiinnitettyä kääpiöihin, sekä saada ylipäänsä mahdollisimman monia geenejä siirrettyä kääpiökokoon.
Pohjaa on, mutta suurin haaste on pienet poikuekoot.

2026

- Dwarfien kasvatus pienimuotoista jalostuseläinten vähäisen määrän vuoksi-

Aussie mink ja American (mock) mink

Maailmalla tiedetään olevan kolme eri mink -geeniä - EU mink, mock (american) mink ja aussie mink.  

Aussie mink ja sen johdannaiset ovat näistä selkeimmin poikkeavat. Poikaset syntyvät beigen sävyisinä ja molttausten (karvanvaihto) myötä alkavat tummua asteittain. Yleensä päälaelle jää beige lakki ja muu vartalo peittyy tummanruskean sävyn alle.

Omat aussien minkit tulivat, tai geeninkantajat, tulivat tuliaisina Saksasta. En tarpeeksi niiden kasvattamiseen panostanut, vaikkakin aussie cinnamonit ja sen rubiinisilmäversiot olivatkin kauniita. Pitkään kääpiölinjoissani pyöri kyseinen geeni, mutta on kadonnut vuosien varrella. Koska linjani ovat kuitenkin suurilta osin samat ja jos resessiivi esiin putkahtaisi, saattaisin olla kiinnostunut työskentelemään sen kanssa enemmän. 

2026

- Linjoissani ei toistaiseksi ole enää syntynyt aussie minkiä -

Olen vuodesta 2008 haaveillut brittien platinumista ja quicksilveristä, ne ovat mielestäni kauneimpia muunnoksia maailmassa! Tiesin, että tarve olisi mock (american) minkin tuonnille ulkomailta, jotta voisi työstää kyseisiä muunnoksia.  
 

Saksanreissun yksi suurimpia haaveita oli saada juurikin mock minkkiä haettua Suomeen. Mahdollisia kantajia sain mukaani ja niiden kanssa työskentelin vuosien ajan, mutta koska tuontilinjat voivat olla erittäin värikkäitä taustoiltaan, en saanut varmuutta asiasta, vaikka testejä tein lukuisia. Erikoisia värejä sain kyllä aikaiseksi, mutta en yhtään varmaa american minkkiä.

Kunnes viimein..

9/24 

Unelmista tulee viimein oikeesti totta...

Brittivahvistukset saapuvat Gitano's -rottalaan.

Rivendell -kasvattajalta saapui pari agouti -urosta. Sanoja ei tarvita, vain nimi riittää Ann Storey!!  

Rebel -rottalasta saapui kolme ihka oikeaa quicksilveriä (viimein!!!)  

Zephyr -kasvattajalta saapui american minkkiä, blackia ja blueta. Sain myös haluamaani, maailmalle vielä vierasta chestnuttia ja ashia!  

American mink ei ole meillä vielä standardissa.

Quicksilver

Quicksilver on geneettisesti american mink -pohjainen blue mink. Muunnokseen käytettävä blue on se sellainen - ei haluttu, vaaleapohjainen blue. Kyseisestä bluesta käytetään myös nimeä powder blue, joka on vaan valikoivan jalostuksen tuotosta. Quicksilver muunnoksena on siis aivan eri minkin aiheuttama kuin meiän Suomen bluemink.

Quicksilverillä on rubiinit silmät (mock minkeillä on usein tummanrubiinit silmät, kuitenkaan vaalentamatta perusväriä). Muunnos on selkeästi eroava russian dovesta ja russian silveristä.  

 Standarditoimikunta hyväksyi muunnoksen koestandardiin suorilta. Standardiin se hyväksyttiin syksyllä 2025.

Tarkoituksena on myös saada aikaan quicksilver agoutia. 

Chestnut - Ash

Vuonna 2016 brittikasvattajat saivat lisämaustetta maahansa tuontien osalta Kanadasta. Ainakin ensimmäiset silvermanet matkasivat Kanadasta tuolloin. Silvermane tunnetaan Englannissa nimellä Silken.  

Tuontirottien osalta ilmestyivät ensimmäiset oranssit rotat mustilla silmillä, joilla on selkeästi tummempi kuono-osa, melkein kuin pointit. Muunnos sai nimen työstönimen 'dirty orange' ja niitä alettiin tutkia enemmän. Chestnutiksi se taipui vasta myöhemmin ja käytössä oli myös nimitys dark chestnut ja brown chestnut.

Zephyr-, Skatta- ja Rivendel -rottaloissa tutkittiin geeniä kovin.

Pian saatiin selville geenin olevan dominoiva,
aussie chocolaten (dominoiva suklaa, tunnetaan myös
nimellä timtam Australiassa) osuus asiaan, selkeät pointit, mutta testit osoittivat ettei C-lokuksella ole osuutta asiaan. Muunnoksesta saatiin aikaan myös punasilmädiluutti ja self-versiot. Selfit kantaa nykyään nimeä ash.

Muunnosta on nyt tutkittu meidän rottalassa tovi ja täytyy sanoa sen olevan edelleen hieman outo ja geenin käyttäytyvän vähän miten sattuu. Onneksi kyseinen geeni on dominoiva!

Briteissä tutkimukset ovat edelleen kesken myös, eikä selkeää teoriaa ole täysin varmuudella todettu.

Näitä syntyy todella laajalla sävyskaalalla. Uskon vielä mutuillen chocolaten ja minkin vaikuttavan sävyyn (testeissä tutkitaan juuri kumpi mink siellä taustalla vaikuttaa), kummallakaan bluella ei ole vaikutusta väriin. Ashia tutkin seuraavaksi russian bluella ja sen vaikutusta väriin.

Asheja syntyy kauniin lämpimän vaalean harmaasta tummaan hiilensävyiseen ashiin, hiekkaisen ruskeasta sablen kaltaiseen kylmään ruskeaan (nämä voisivatkin olla juuri dominoivia chocolateja). Näitä tutkitaan ja testaillaan eri näköisin menetelmin. Briteissä chestnut on saavuttanut standardipaikkansa.

Pink eyed chestnut muistuttaa amberia, mutta on keltaisempi ja vaaleampi. Pink eyed ash taas muistuttaa champagnea.

Meillä chestnut tai ash ei ole vielä standardissa.

Mitä muuta Herra Haikara
voi pesälle kantaa?

Vaikka jalostuksessani pyrin tiettyihin väreihin, voi poikueisiin silti putkahdella vähän sitä sun tätä.

Brittitaustaiset ovat suhteellisen hyvin tiedossa resessiivien osalta, joten suuria yllätyksiä en näihin pohjiin odota.

Marblelinjani on hyvin tasaantunut, värien osalta sinne voi putkahdella edelleen vähän sitä sun tätä ( kyseinen linja on tuottanut muinoin aussi minkkejä, fuzzyja ja harleyta, mutta ei enää muutamaan vuoteen)

Dwarf-linjat puskevat edelleen vähän joka sortin väriä poikueisiin. Tulevaisuudessa niissä voi myös tavata C-lokuksen muunnoksia.

Meidän rottalassa karsitaan poikueet emon vointia silmällä pitäen ja sen mukaiseksi. Yleisin poikuekoko meillä on 6-10, harvemmin 12, mutta koskaan en jätä poikueisiin sen isompaa määrää. 

Syy karsimiseen on yksinkertaisesti se, että haluan taata poikasille parhaat mahdolliset eväät elämälle ja suuri poikuekoko näkyy poikasen terveydessä ja yleiskunnossa. En voisi koskaan ottaa kontolleni poikasten nälkäkuolemaa itsekkäistä syistä. Enkä varsinkaan emon heikkoon kuntoon menemistä. Minun tehtäväni on karsia, koska luonto ei voi tässä samalla tavalla puuttua peliin. Se on vastuullisen kasvattajan tunnusmerkkejä. Emon vointi on äärimmäisen tärkeää! Emo saa riittävästi lisäravintoa ja kunnon ja taustan mukaan jätän sopivan määrän poikasia emolle. Poikasten kasvaessa, jatkuva piipitys maitobaarilla näkyy kyllä nopeasti mikäli poikasia on liikaa. 

Emo on kuitenkin mulle aina se tärkeämpi kuin poikasmäärät.   

Kasvatuksessani käytän sisä- ja linjasiitosta, jota rotat kestävät hyvin. Meillä ei synny yksikorvaisia tai kolmesilmäisiä rottia!😁  Eläimeni tulevat linjoista, jotka ovat todella tutkittuja ja itse kasvattajalle tuttuja. Ulkojalostus on kuitenkin lottoilua ja linjassa voi piileä vaikka ja mitä 

ei haluttuja ominaisuuksia, jotka taas saadaan parhaiten esiin ja selville sisäsiitoksella. Sisäsiitos on linjan tutkimista kun taas ulkojalostuksella peitetään niitä linjan epäpuhtauksia - niitä voisi työstää ja poisjalostaa, jos tietäisi mitä poisjalostaa ja missä se taustalla piilee.

Meidän rottalassa enemmänkin se ulkojalostus on mörkö ja voi riskeerata linjaa tuomalla sinne kasapäin piilossa olevia, ei toivottu tekijöitä.

Kun taas aina välillä pitää vetää ulos (mm. ettei poikuekoot tai eläinten koot pienene liikaa) niin käytän ulkojalostuseläintä omasta kasvatuksestani, mutta toisesta linjasta.

Sisä-ja linjasiitoksesta  ei kannata tehdä siis mörköä, vaan pureutua faktoihin spekuloinnin sijaan. Luulo ei ole tiedon väärti. 😁

Tulevaisuudessa rottalaa vahvistetaan uudella projektilla golden -geenin parissa.

Silvermanen kasvatus aktivoituu myös muutaman vuoden tauon jälkeen.

Lisää rottakuviani täällä ja täällä!