Embedded Files
Dwarf
Dwarfeja on syntynyt Gitano's -rottalassa vuodesta 2019 alkaen.
Reissu Saksaan toi mukanaan ensimmäiset dwarf -kantajat, joiden juuret johtaa Jenkkilään. Jo ensimmäiset dwarfit ihastuttivat ja veivät kasvatuksen niin uusille urille etten voinut uskoakaan.
Vuosia myöhemmin sain muutaman jalostuseläimen Puolasta. Dwarfeja on syntynyt siitä lähtien tasaisesti.
Kasvatus on edennyt jo siihen pisteeseen saakka, että Suomen Kesyrottayhdistys on tunnustanut dwarfit ja näyttelymaailma, paitsi agility, on heille nyt avoin!
Ensimmäinen champion- titteli on jo saavutettu kääpiökansan keskuudessa.
Olen maamme ensimmäinen dwarf -kasvattaja, mutta nyt kääpiöitä on matkannut ulkomailta myös parille muulle kasvattajalle.
Dwarfien korkeampi hinta perustuu moneen eri seikkaan:
Niiden harvinaisuuteen
(Ainoastaan muutama lemmikkikoti on saanut palasen näistä pienistä ihmeistä itseni lisäksi)
Poikuekoko on pieni
(normaali poikuekoko on 1-4, joten näitä todella harvoin liikenee maailmalle. Kasvatan näitä kuitenkin itseäni varten)
Pidempi elinikä ja terveysseikat
(kokemukseni pohjautuu näiden vuosien pohjaan ja tutkimuksiin muiden kasvattajien kääpiölinjoihin maailmalla)
Epäsopivien ostajaehdokkaiden poissulkemiseen
(jos hinta koetaan korkeaksi, se kertoo kyselijästä paljon ja täten toivon, että kyselyt ovat aidoilta halukkailta kotiehdokkailta. Uusien kotien kohdalla olen äärimmäisen tarkka ennenkuin luovutan hobitteja uuteen kotiin)
Työ kääpiöiden kanssa
(juurikin kasvatus pienen poikuekoon osalta on suht haastavaa. Tutkimus ja taustatyö vie aikaa hirmuisesti. Kääpiöiden suhteen olen tehnyt valtavan työn,
eikä se lopu vielä tähän..)
Kääpiökansaa kotona
Kääpiökansaa kotona
Dwarfit ovat vilkkaita ja eläväisiä. Ne ovat suuria persoonia pienessä paketissa. Luonne-eroja toki on. Jokainen on yksilö ja oma persoonansa - laiskanpulskeista taskuraketteihin.
Peruskäytökseltään ne eivät suuremmin eroa standardikokoisista kavereistaan. Huomattavin ero on niiden eläväisyys, aktiivisuus ja vauhtinopeus.
Missään nimessä dwarfit eivät ole vain katselueläimiä vaan kaipaavat kontaktointia ihmisen kanssa sosiaalisuutensa vuoksi. Pienille käsille dwarffeja ei suositella vilkkautensa vuoksi ja ne ovat todella nopeita liikkeissään niin halutessaan. Käsittely on toki erilaista juurikin pienen koon ja rakenteen vuoksi.
Dwarffeja ei voi verrata hiiriin!
Tulevaisuudessa meillä syntyy enemmän kantaja poikueita. Standardikokoiset naaraat pystyvät hoitamaan isomman katraan vauvoja, joten ideaali tilanne kääpiökasvattajalle. Ensimmäiset kantajat ovat jo syntyneet.
Täten kääpiölinjoihin tulee myös laajuutta geenipoliin,
C-lokuksen kääpiökansaa voi tavata tulevaisuudessa meidän rottalassa.
Ulkomuotoseikkoja ja muuta faktaa..
Ulkomuotoseikkoja ja muuta faktaa..
Suurin ero dwarfeissa ja standardikokoisissa on koko - dwarfit ovat vain 1/3 standardikokoisen rotan koosta ja keskimääräinen paino on 40g-100g.
Jalostuksella pystyy muokkaamaan toki ulkomuotoa, mutta pääsääntöisesti dwarfeilla on pieni ja pyöreähkömpi/lyhyempi pää. Suuret silmät ja suurehkot pyöreät korvat antavat vaikutelman ainaisesta poikasesta.
Pää ei saa olla liian pitkä, eikä liian pyöreä, vaan runkoon nähden sen pitää olla ihanteellinen ja sopusuhtainen. Häntä on lyhyt ja ohut, sen kiinnitys kroppaan on tiivis. Ruumiinrakenne on tiivis, kevyehkö ja sopusuhtainen. Linjasta riippuen, se voi olla myös vahva, lyhyt ja pyöreähkö antaen vaikutelman vahvalihaksisesta yksilöstä. On enemmän makuasia mistä sitten enemmän tykkää ja mihin suuntaan jalostusta tahtoo viedä.
Uroksen ja naaraan sukupuolinen leimaero on paljon pienempi kuin standardikokoisilla. Samoin kokoerossa tai painossa ei ole huomattavia eroavaisuuksia.
Muunnoksia dwarfeilla voidaan jalostaa samassa mittakaavassa kuin standardikokoisillakin, mutta on kehuttu niiden olevan kestävämpiä tiettyjen geenien osalta - esimerkiksi harleyt ja niiden iho-ongelmat, joita ei ole kääpiöillä tavattu.
Itselläni on syntynyt vain yksi harley ja yksi fuzz kääpiöille, joten asiaan ei ole mielipidettä vajavaisen kokemuspohjan vuoksi.
Kääpiörotille ei voi asettaa luovutuspainoa. Kasvattaja seuraa poikasen kehitystä ja arvioi luovutuksen enemmänkin ikäpohjalta. Keskimääräinen valmius luovutusikään on noin 8vko-10vko.
Dwarfit kehittyvät hitaasti ja jalostuksen kannalta tämän huomaa mm. viettien heräämisessä ja valmiudesta astutuksiin. Uroksilla voi viedä tovin ennenkuin ne ymmärtävät täysin astutuksen idean. Maailmalla on täysin luonnollista käyttää vuoden ikäisiä naaraita jalostukseen, itselläni ei tästä ole kokemusta vaan pyrin pitämään astutusiän samoilla linjoilla kuin standardikokoisten kanssa.
Kääpiöiden elinikä on paljon pidempi kuin standardikokoisilla. Eliniänkaareksi on asetettu 2-4 vuotta, mutta tähän esitettyyn faktaan en voi omalta kannaltani ottaa kantaa.
Yksi suurimmista syistä miksi kääpiöillä on pidempi elinikä on se, että ne kärsivät vähemmän oksidatiivisista vaurioista ja oksidatiivisesta stressistä (maksassa, munuaisissa ja keuhkoissa), eivätkä ne altistu niin herkästi kasvaimille.
Kääpiöitä on syntynyt kotonani reippaasti ja vanhimmat ovat kolme vuotta vanhoja. On ollut todella minimaalisen vähän hengitystieinfektioita tai ylipäänsä flunssaa tai räkäisyyttä. Muutama zymbalta havaittu kasvateiltani korvassa. Sydänperäisiin oireisiin olen törmännyt. Ja sijottikodissa ollut pari korvatulehdus ja muutamia lenssuja.
Todella tervekuntoisia pikkukavereita on olleet pääsääntöisesti!
Selkeä ero poikuesisaruksilla, vas. standardikokoinen ja oik. dwarf
Poikueen keskeistä eroa, vas. standardikokoinen ja oik. kourallinen dwarfeja
Häntäeroa, yksi helpoimpia tunnusmerkkejä onkin hännän pituus ja paksuus
Kokoeroa pään suhteen
Dwarf -aikuinen
Ero on selkeä.
Dwarfit kokevat kasvupyrähdyksiä
nakki-iässä ja nuttukarvassa
- hetkittäin kirivät kiinni kasvussa, kunnes taas kasvu hidastuu ja lopulta pysähtyy
Historiasta lyhyesti
Historiasta lyhyesti
Alkujaan spontaanisti esiintynyt geeni löydettiin labraoloista vuonna 1977 Jenkkilässä.
Geeni aiheuttaa kasvuhormonin pysähtymisen ja niitä on käytetty paljon labroissa kasvainten istutuksiin, koska ovat osoittautuneet melko resistanteiksi kasvaimille. Heidän kasvuhormonin tuotanto hidastaa kasvainten kehitystä.
Kasvattajien haltuun ensimmäiset dwarfit päätyivät ilmeisesti 2003. Lil Rug Rats -rottala oli ilmeisesti ensimmäinen ja jakoi niitä sen jälkeen kolmeen rottalaan, Odd Fellow -rottala oli yksi heistä.
Google Sites
Report abuse